Syyskuun leffapäiväkirja

Tässä sitä taas oltais, kuun lopussa mikä meinaa sitä, että ois aika julkaista leffapäiväkirja. Jokseenkin huvittavaa tässä on se, että kuinka monta leffaa ehdin loppujen lopuksi katsoa siihen verrattuna, että tässä kuussa oon tehnyt eniten töitä koko elämäni aikana :D Toisaalta leffojen katsominen sohvalla löhöten onkin ollut hyvää vastapainoa pitkiin työpäiviin ja jonkin asteiseen stressiin. 

The Amityville Horror (IMD 6,0)

Halusin yhtenä viikonloppuna katsoa kauhuelokuvan ja pyysin poikaystävää valitsemaan jonkin. Hän sitten päätyi tähän vuoden 2005 versioon Amityvillestä. Muistan joskus vuosia sitten nähneeni leffan alun, mutta jättänyt kesken syystä tai toisesta. Tämä tositapahtumiin pohjautuva leffa oli kauhuleffana ihan ok, tykkään nimenomaan näistä selittämättömistä tapahtumista ja yliluonnollisista asioista, ne on musta paljon pelottavampia kuin moottorisahan kanssa perässä juoksevat naamarimiehet. Joku tässä kuitenkin hieman tökki (villi veikkaus kääntyy tuonne pääosaa esittäneen Reynoldsin suuntaan...) ja vaikka tarina eteni jokseenkin vakuuttavasti ja hyvällä temmolla, niin kuitenkin pari kertaa Hohdon nähneenä tämä jää siitä kauas, hieman samanlaisia kuvioita kun molemmissa leffoissa on. Joka tapauksessa ei suinkaan huonoin katsomani kauhuleffa.

Red Lights (IMDb 6,2)

Psykologi ja fyysikko tutkivat paranormaaleja ilmiöitä päästääkseen todistamaan ne vääriksi. Samaan aikaan useita vuosia hiljaiseloa ja valokeiloista poissa pysynyt meedio tekee näyttävän paluun, mikä ei fyysikko Tom Buckleyn mielestä voi olla sattumaa ja vaatii päästä tutkimaan De Niron esittämän meedion kykyjä. Sen enempää leffan juonesta tai kulusta on vaikea kertoa paljastamatta jotakin jokseenkin olennaista. Mikään ei ole sitä miltä näyttää ja on jokseenkin epäselvää, kuka juoksuttaa ja ketä. Ihan Nolanin The Prestigen tasolle tämä ei yllä, mutta jos tykkää vastaanvanlaisista elokuvista, suosittelen vilkaisemaan tämän sillä itse kyllä tykkäsin ja leffan hieman yllättävä sanoma siitä, että pitää oppia elämään itsensä kanssa ja hyväksyä kaikki puolet itsessään, on totuudenmukainen muistutus jokaiselle.

A Girl Like Her (IMDb 7,1)

Dokumenttimaisesti luotu fiktiivinen tarina kiusatusta ja kiusaajasta on mukavan erilainen teini-ikäisistä kertova elokuva. Koko leffan mukana kulkee tavallaan kahden ihmisen versiot tapahtuneesta, vaikka tarina keskittyykin hieman enemmän kiusaajan näkökulmaan. Vaikka dokumenttimainen kerronta ja kameratyöskentely ajoittain hämmentää ja jopa ärsyttää, ei musta olisi loppujen lopuksi hassumpi ajatus, että useampi elokuva kuvattaisiin tällä periaatteella. Varsinkin tämmöiset, joissa on oikeasti vakava ja monia koskettava aihe. Itse en ole koskaan kokenut olevani kiusattu tai kiusaaja, vaikka erityisesti ala-asteaikoina omasta ikäluokasta ei tuntunut kavereita löytyvän, joten en osaa varsinaisesti samaistua kummankaan näkökulmaan. Musta on kuitenkin hienoa, että kiusaajasta ei tässä ole tehty mitään hirviötä, vaan täysin inhimillinen teini. En tiedä, miten tällainen istuu itseäni kymmenen vuotta nuoremman nykynuoren mielenmaisemaan, mutta en usko että olisi pahitteeksi näyttää tätä vaikkapa kiusaamista käsittelevillä teemaviikoilla tms. kouluissa. Ei mikään masterpiece, mutta sen verran omanlaisensa, ajatuksia herättävä ja tunteikaskin, että ei katsomisesta haittaa ole!

She's All That (IMDb 5,8)

Tiiättekö kun on näitä teinikomedioita (komedia melko kyseenalaisena sanan jatkeena), joissa on suosittu poika ja epäsuosittu tyttö ja tuhkimotarina saa alkunsa? No tää on juurikin yksi niistä. Ja vielä huono sellainen. Oikeastaan niin huono, että vähän ihmettelen, miten sain edes katsottua tämän loppuun. High school -maailmaan sijoittuvia leffoja mahtuu 20 tusinaan, mutta oikeasti hyviä tai katsomisen arvoisia niistä on ehkä nippanappa viisi prosenttia. Tämä ei millään tasolla yllä siihen ryhmään, edes etäisesti. Surkeaa, ja vielä kerran surkeaa. Lyttäsinköhän tämän leffan jo tarpeeksi? Veikkaan, että en, sillä tää on vielä kaiken lisäksi sellainen, että ei tätä muista edes katsoneensa ja vaarana on, että joskus samanlaisena heikkona hetkenä (eli liikaa univelkaa, haluttomuus syventyä mihinkään liian syvästi sekä halu katsoa jotain hömppää) tämän meinaa katsoa vahingossa uudestaan.

Englantilainen potilas (IMDb 7,4)

Näin tämän joskus vuosia sitten telkkarista, mutta päätin verestää muistia ja katsoa tämän uudelleen. Tarina liikkuu kahdessa eri maassa ja muutamassa eri ajassa, vaikka ajanjaksoilla ei suurta väliä olekaan. Tarinan keskipisteessä on pahasti palanut lentokoneonnettomuuden uhri, jota toisen maailman sodan haavoittuneiden hoitaja hoitaa ja yrittää saada selvää miehen menneisyydestä. Loppujen lopuksi leffassa ei ole kyse muusta kuin jokseenkin kliseisestä rakkaustarinasta, mutta se on upotettu tähän leffaan, tarinaan, maisemiin ja roolisuorituksiin niin hyvin, ettei sitä oikeastaan ajattele. Peräti 9 Oscaria voittanut leffa on pitkä, mutta juuri sellainen draamaelokuva, jollaisista pidän. Katsoin tämän tosin aika väsyneenä - puolet leffasta tuntui vähän liian pitkäveteiseltä, mutta loppujen lopuksi ajauduin kuitenkin pillittämään elokuvan loppupuolella oikein ruhtinaallisesti enkä ole itsekään kovin varma, miksi. Mutta joo, jo noiden oscareiden takia mun mielestä sellainen leffa, joka tietyllä tapaa kuuluu jokaisen leffafriikin katsottujen listalle. Ei loppujen lopuksi omiin lemppareihin lukeutuva pätkä, mutta lajissaan sangen mainio.

Forces Of Nature (IMDb 5,4)

Noniin ja sitten taas mennään: saanko esitellä taas yhden kehnohkon romanttisen komedian. Tässä pätkässä Ben on juuri astumassa avion auvoiseen satamaan, kun joutuukin lentokoneonnettomuuten ja sitä kautta matkanteko hääpaikalle viivästyy ja matkalle mahtuu jos jonkinmoista surkeaa sattumaa sekä mielenkiintoinen matkakumppani Sarah. Ben alkaa kysenalaistamaan avioitumisensa sekä sen, että onko tuleva vaimo sittenkään se oikea. Ajatuksen tasolla tämä voisi toimia, mutta toteutus tökkii. Ben Affleckin ja Sandra Bullockin roolihahmot ovat tosi tönkköjä ja jopa mitäänsanomattomia yrityksistä huolimatta. Juonen kulku on jokseenkin ennalta-arvattava, vaikka haluamatta spoilata mitään täytyy sanoa, että tietyllä tapaa loppu oli osattu tehdä innoittavaksi, vaikka koko hässäkästä tuli enemmänkin mieleen Guns'N'Rosesin November Rain -biisin musiikkivideo. Leffan niin sanotusta typeryydestä huolimatta sillä oli hetkensä ja sen esille tuomat kysymykset ja ajatukset siitä, että toisinaan ihmiset tulevat elämäämme yllättäen ja etukäteen ilmoittamatta ja katoavat vähän ajan päästä kokonaan, ja toiset pysyvät rinnallamme vuodesta toiseen. Ja että molemmat ihmistyypit ovat loppujen lopuksi yhtä tärkeitä.

Grease (IMDb 7,2)

Mulla on hyvin harmaa mielikuva siitä, että olisin joskus muinoin tosi nuorena nähnyt tämän pätkän, mutten mene takuuseen siitä, oliko se juuri tämä, kakkososa vai kenties kokonaan toinen leffa, jossa nyt sattuu olemaan samantapainen juoni. Joka tapauksessa päätin repäistä ja katsoa hieman vanhemman leffan, koska se on ihan kivaa vaihtelua. Mitään erikoista sanottavaa mulla ei tästä leffasta tosin juurikaan ole :D Travoltan rooli toi mieleen lähinnä Vampyyripäiväkirjojen Damonin ketä Ian Somerhalder esittää ja olettaisin hänen ammentaneen joitakin juttuja rooliinsa Dannyn roolihahmosta. Tää oli ehkä se kirkkain ajatus, joka tästä leffasta päähän jäi, hahah. Mutta joo, tietyllä tapaa klassikko ja sellainen yleissivistyksen kannalta must see -leffa, mutta siihenpä ainakin omasta mielestä ne jää.

Focus (IMDb 6,6)

Draamaa, komediaa ja rikosta yhdistelevä leffa on jokseenkin melkoinen tusinapaketti - sillä ei ole tarjota mitään lähtökohtaisesti kiinnostavaa tai erilaista. Siskoni mainitsi katsoneensa tämän leffan joskus sen ilmestymisen aikoihin ja suositteli katsomaan ja tämä on siitä asti roikkunut jonkinlaisella katsottavien listalle. Netflixissähän tämä on ollut iät ja ajat, mutta vasta nyt sain katsottua. Eikä varsinaisesti harmita, etten katsonut aiemmin koska kuten sanottua, ei mitään erikoista. Huijari-teema toki toimii aina, koska se luo mahdollisuuden kikkailla katsojan kanssa ja antaa leffaan enemmän syvyyttä ilman, että pitäisi varsinaisesti keskittyä juoneen tai henkilöhahmoihin. Will Smithin ja Margot Robbien roolipari ei musta synkannut tässä täydellä teholla ja lähtökohtaisesti jopa ihmetytti näyttelijäparin reilun parinkymmenen vuoden ikäeron takia ja vaikka Will Smith noin yleisesti tunnetaankin ikääntymättömien julkkisten kärkinimenä, niin kyllä ne vuodet alkaa pikkuhiljaa kasvoilla näkymään! Kyseinen näyttelijä ei myöskään ole koskaan onnistunut tuomaan mitään uutta ainakaan niihin rooleihinsa, joissa minä olen hänet nähnyt, ne kaikki tuntuvat noudattavan vähän samaa kaavaa, mikä taas on jokseenkin sääli nousevan tähden Robbien kannalta. Mutta joo, en tiedä kiinnostaako tämä löpinä ketään :D Ei tää paska leffa ollut, voisin sanoa aika varmaksi valinnaksi katsottavaksi esim. porukassa, jossa kaikilla on vähän omat mieltymyksensä. Ei liikaa komediaa, ei liikaa toimintaa eikä liikaa romantiikkaa, mutta yllätyskäänteitä jonkin verran.

Only Lovers Left Alive (IMDb 7,3)

Olosuhteiden pakosta jouduin katsomaan tämän leffan kahdessa osassa, mikä ehkä jokseenkin vaikuttaa suhtautumiseeni ja mielipiteisiini. Mutta kyseessä on siis hieman valtavirrasta ja muodista poikkeava synkähkö ja taiteellinen vampyyrileffa, jossa ei mässäillä vampyyrien yliluonnollisilla kyvyillä, saalistuksella ja veren juonnilla tai liioitellulla seksuaalisuudella. Omituisuudestaan huolimatta mukavaa vaihtelua ja tietyllä tapaa jopa rauhallista, uneliasta katsottavaa. Päärooleissa nähdään tummanpuhuvan komea Tom Hiddleston sekä valjuhkon näköinen Tilda Swinton. Päärooliparin ulkoisesta eroavuudesta on selkeästi haluttu tehdä mahdollisimman suuri. Itse elokuva ei sinällään jätä kylmäksi eikä kuumaksi, se on rauhallisesti etenevä eikä vauhtia nähdä oikeastaan missään vaiheessa. Mia Wasikowskan sivurooli jää hieman ihmetyttämään. Leffassa oli tummanpuhuva musiikkimaailma, josta tykkäsin paljon.

Se7en (IMDb 8,6)

Kaksi etsivää ryhtyy jahtaamaan sarjamurhaajaa, joka saa inspiraationsa seitsemästä kuolemansynnistä. Siinäpä tiivistettynä koko leffa, kaikessa yksinkertaisuudessaan. Ja tässä tapauksessa yksinkertaisuus toimii. Mulla itselläni on joku outo viehätys näihin sarjamurhaajaleffoihin ja tämä on ehdottomasti parhaimmistoa. Roolityöskentely on mielestäni kohdallaan, murhaajan työ mielenkiintoista (jos näin voi edes sanoa :D) ja juoni tiivistyy sopivasti loppua kohden ja lopetus kaikessa kaameudessaan jotenkin tosi osuva. Leffan ohjanneella David Fincherillä on joukko muitakin ansioituneita leffoja, joista olen nähnyt tosi monta. Mutta palatakseni tämän leffan pariin: suosittelen ehdottomasti katsomaan jo ihan senkin takia, että se on esimerkiksi IMDb:n listauksessa 250:n parhaan elokuvan joukossa ja toisekseen kuka sanoo ikinä ei Brad Pittille? Ihan kaikista herkimmille leffa tosin ei sovi, sillä kuvaus on ajottain hyvinkin groteskia ja ällöttävää.

Eye for an Eye (IMDb 6,1)

Nuori teinityttö raiskataan ja tapetaan, mutta oikeusysteemin porsaanreikien takia syyllinen pääsee vapaaksi ilman minkäänlaista tuomiota. Tätä ei tytön äiti pysty sulattamaan, ja ryhtyykin toimiin ottaakseen oikeuden omiin käsiinsä. Sinällään ihan mielenkiintoinen lähtökohta, mutta epäonnistuu siinä mielessä, että Sally Fieldin uskottavuus surevana mutta samalla raivoisana äitinä ei ole vakuuta. Kiefer Sutherlandin esittämä roisto on taas sangen onnistunut ryökäle. Keskinkertainen trilleri, jonka kyllä katsoo, mutta ei varsinaisesti vakuuta. Toki leffan lopun kohtaukset saavat ajattelemaan esimerkiksi sellaisia asioita, kuin että millaisia asioita ja tekoja on valmis hyväksymään omassa kumppanissaan, ja oikeastaan itsessäänkin ja elämään niiden kanssa, vaikka varsinaisia seuraamuksia ei olisikaan.

Kate & Leopold (IMDb 6,4)

Tässä fantasiaa ja komediaa yhdistelevässä leffassa Katen maailma mullistuu, kun hänen ex-poikaystävänsä löytää kummallisen, mutta komean muukalaisen, joka väittää saapuvansa 1800-luvun loppupuolelta. Loppu onkin sitten aika hyvin arvattavissa. Vaikka juonikuvio itsessään tuntuu jokseenkin hölmöltä ja juustoiselta rakkaushömpältä eikä aikamatkailu ole mikään spesiaaliaihe, niin tämä leffa oli silti yllättävän hyvä. Sympaattinen ja hyväntuulinen, vaikka ei millään tavalla hätkähdyttävä. 2000-luvun alun leffassa on jotain, mikä tuntuu puuttuvan monista nykypäivän leffoista, en osaa vain nimetä sitä. Tai ehkä se on Meg Ryanin toki leikelty naama, mutta josta siitäkin huolimatta löytyy yllättävää freesiyttä ja kursailemattomuutta kun vertaa tämän päivän contour-kopiohin. Höppänä ja epärealistinen pätkä, josta on vielä saatu miltei parituntinen, mutta mä kyllä tykkäsin! :D

Tämän kuukauden lemppareiksi valikoitui aika ennustettavasti Se7en ja myös Kate & Leopold sekä Englantilainen potilas olivat mieluisia. Red Lights sekä Focus olivat myös sellaisia, mitkä tässä voisi erikseen mainita. Oletteko te nähneet näistä mitään, tai haluaisitteko nähdä?

Tiedättekö sen fiiliksen kun...

neule Jacqueline De Yong / hame Bull & Bear / laukku Seppälä / kengät H&M

...lääkepakkausta avatessa avaa aina sieltä väärästä päästä, johon tuoteseloste ja käyttöohjeet on käännetty niin ettei sisältöä saa vedettyä ulos?

...herää ja havahtuu aamulla siihen, että on ihan varmasti nukkunut pommiin ja sydän sekä silmät pomppaa melkein kehosta ulos paniikin takia ja sitten kun vilkaisee kelloa, niin on ainakin vähintään se puoli tuntia herätykseen?

...menee suihkuun ja huomaa, että pyyhe onkin jossain muualla kuin kylppärissä odottamassa ja sen tajuaa vasta, kun on ehtinyt kastella itsensä ja se pitää hiippailla hakemaan vettä valuvana toiselta puolelta kämppää?

...istuu esimerkiksi bussissa tai junassa ja nenä alkaa vuotamaan, nenäliinaa ei tietenkään ole mukana ja sitä räkää vaan valuu sieraimista vaikka kuinka niiskuttais ja on pakko vaivihkaa käyttää ulottuvilla olevia verukkeita aina paidan hihasta käsineisiin ja sitä vaan toivoo että matka olis jo ohi?

... on jotenkin hysteerinen olo, ja tuntuu, että koko ajan joutu pidättälemään, ettei puhkeaisi raikuvaan nauruun, vaikka mitään erityistä syytä ei edes ole? Ja että sen naurun loppujen lopuksi laukaisee vielä joku ihan älytön juttu.

... irttariosastolla joku sisäinen irttaripeikko ottaa vallan ja sinne säkkiin tunkee vaikka minkälaista melliä, vaikka omia suosikkeja löytyy ehkä 5-8 sorttia ja loppujen lopuksi kaikki ne "hei mä nyt otan vielä näitäkin karkkeja! Ja noita! Ja pari vielä noita..." karkit jää sinne pussin pohjalle lojumaan, koska parhaat syödään ekana ja niiden jälkeen onkin sit semmonen olo, että niitä hurmiossa valittuja sekundakarkkeja ei tee edes mieli maistaa?

... kun odottaa jotain viestiä tai puhelua mistä tahansa asiasta, joka jostain syystä kuumottaa mieltä, ja sitten sillä tyypillä, kenen tuo mieltä polttava tieto pitäisi toimittaa, kestää, kestää ja kestää? Ja sitten sitä kyttää puhelinta kuin tikittävää pommia ja on ihan mahdotonta aloittaa tekemään mitään fiksua, jonka parissa ajan saisi kulumaan nopeammin.

... päättää ottaa lyhyet, noin puolen tunnin mittaiset, mutta herätyksen soidessa mikään ei ole koskaan tuntunut mukavammalta kuin se asento jossa olet, tyyny jossa pääsi on ja peittokin tuntuu niin lämpimältä, että itsensä saa loppujen lopuksi kiskottua sängystä ylös vasta paria tuntia myöhemmin, jos silloinkaan? 

6 x viime viikolta

Mun viime viikko oli tosi onnistunut, vaikka toinen vapaapäivä muuttuikin työpäiväksi ja pari muuta vuoroa venähti vähän pidemmiksi, mutta ehdin silti puuhailla kaikkea kivaa! Tässäpä pieni kurkistus, mikä kaikki ilahdutti:

♥ kauniit ja kuulaat syysaamut ja lenkkeily. En varsinaisesti ole aamuihminen, mutta nyt kun päivärytmini on muuttunut niin, että menen toisinaan jo kahdeksaan töihin, eli koira on lenkitettävä vielä silloin, kun on pimeää, niin olen kyllä vähän kaivannut näitä myöhäisemmän aamun lenkkejä. Onneksi näitäkin saa tehdä, sillä on mulla edelleen iltavuorojakin! 

♥ rauhalliset kahvihetken kotona hyvää musiikkia kuunnellen ja ystävän kanssa. Tohon Arnoldsin kuvaan liittyy itse asiassa jokseenkin huvittava tarina: nähtiin ystäväni kanssa viime viikolla ja hän keksi idean, että mennään luovuttamaan verta (ollaan tästä puhuttu noin sata vuotta mutta ikinä ei ole toteutettu). No luovutettiinko me verta? Ei :D Ystävälläni ongelmaksi koitui hemoglobiini, joka keikkui rajoilla, että saako luovuttaa vai ei, ja itsehän pääsin ihan luovutuspenkkiin istumaankin, mutta hoitaja se ei sitten onnistunut löytämään mun suonta, vaikka neulalla kuinka sörkki. Toisesta kädestä ei voitu edes kokeilla, koska siinä oli ihottumaa ja ensimmäisellä kerralla ei kuulemma muutenkaan aleta kikkailemaan sen enempää, jos ei heti onnistu. Että semmonen tarina se! No, uudestaan kokeilemaan joku kerta :) 

 

♥ uudet neulepaidat syksyksi ja talveksi, molemmat alle kahdellakympillä! Toinen löytyi Kärkkäiseltä ja toinen tuli henkkamaukan paketissa, jossa oli kaikkea muutakin pientä kivaa :)

♥ äiti kävi kylässä viime torstaina ja oltiin sovittu, että vien hänet syömään työpaikalleni. Hyvin maistui meille molemmille! 

♥ tämän hetken suosikkituotteet: Yves Rocherin Vanille Noire hajuvesi, kun halusin syksyksi jotain mausteisempaa ja tummempaa tuoksua ja tää on hyväksi koettu jo aiemmin, erittäin riittoisa ja voimakas tuoksuinen, joten tätä riittää pienikin määrä eikä hintaakaan ollut huimasti. Toinen suosikki on tuo Barry M:n Suede Pink -sävyinen huulipuna, jonka väri on käytännössä täydellinen. 

 

♥ rennot koti-illat hyvän ruuan, juoman ja kynttilöiden parissa. Jos aamulenkit jää vähän välistä, niin ehdottomasti nämä iltavapaat on plussaa. Ja vaikka kahdessa kuvassa näkyykin siideripullo ja ne ovat eri illoilta, haluan vielä sanoa, etten suinkaan tarvitse alkoholia rentoutumiseen, mutta viime viikko oli itse asiassa ensimmäinen sitten elokuun, kun ehdin edes suoda ajatusta moisille juomille :D Perjantai-illan itsetehty pitsa ja Vain elämää oli kyllä voittamaton kombo!

Weekend Mode

nahkatakki Ellos / mekko H&M / tennarit Converse

Mulla on töitä tällä hetkellä enemmän kuin koskaan aiemmin elämässäni, mutta silmäpusseista ja hieman kipeistä jaloista huolimatta huomaan olevani pirteä ja tietyllä tapaa enemmän elossa kuin pitkään aikaan. Ihan kuin joku kadoksissa ollut juttu alkaisi hiljalleen loksua paikalleen. Tuntuu hyvältä. 

Mulla on jälleen perjantai-ilta vapaa (!!!) ja tossa mulla on pitsataikina kohoamassa ja tomaattikastike tuloillansa, pari siideriä on jääkaapissa ja hyvä musiikki soi. Parin tunnin päästä sitten Vain elämää kotikatsomo (veikkaan että poikaystävä ei ole tästä yhtä innoissansa) ja huomasinpa vielä, että maikkarin myöhäisleffana on tänään Seven, minkä olenkin halunnut nähdä uudestaan jo toooosi pitkän ajan ja tasaisin väliajoin tarkastanut, ettei se ole Netflixissä (mikä on sinällään turhaa, koska meikä on aika ajantasalla koko ajan siitä mitä kyseisessä palvelussa on, mikä on tietyllä tapaa ehkä vähän säälittävää :D). Pitkästä aikaa ois myös vähän sellainen fiilis, että voisi lähteä ulos tuulettumaan, mutta se saa odottaa kyllä vielä parisen viikonloppua, sillä mulla on aamuvuorot huomenna että sunnuntaina, ja saavuttanut elämässäni sen pisteen, ettei tule mieleenkään mennä töihin pitkäksi venähtäneen baari-illan jälkeen riippumatta siitä, kuinka paljon alkoholia veressä on ollut (eikä näillä jaloilla ees tällä hetkellä tanssittaisi). Mutta joo, pidemmittä puheitta mahtavaa viikonloppua toverit! :)

Herkullinen syyskakku

Nyt tuli kyllä tehtyä sen verran hyvänmakuinen (ja makea) kakku, että pitää laittaa reseptiä jakoon! Mä lisäsin täytteeseen valkosuklaata, mutta kakun voi hyvinkin toteuttaa ilman sitä, jos haluaa vähemmän makean kokonaisuuden. Päällä olevat omenat sopii loistavasti syksyyn ja kinuskikastike kruunaa kokonaisuuden. Toimii, vaikka itse sanonkin! :)

Omenainen kinuski-valkosuklaa juustokakku

pohja:

n. 200 g kanelikeksejä

100 g voita/leivontamargariinia

täyte:

400 g maustamatonta tuorejuustoa

1½ dl sokeria

1½ rkl vehnäjauhoja

150 g valkosuklaata

150 g creme fraichea 

päällinen:

n. 1 dl kinuskikastiketta

1 iso omena

kanelia

vaahterasiirappia

Murskaa keksit pieneksi muruksi ja sulata voi/margariini miedolla teholla mikrossa tai vesihauteessa ja sekoita sitten sekaisin keksimurun kanssa. Voitele 24 cm irtopohjavuuan pohja ja reunat kevyesti ja taputtele keksimuru tasaisesti pohjalle ja myös hieman reunoille.

Valmista täyte: sulata valkosuklaa miedolla teholla mikrossa tai vesihauteessa ja anna hieman jäähtyä. Vatkaa sillä aikaa tuorejuustot, sokeri ja jauhot kevyeksi vaahdoksi. Sekoita lopuksi joukkoon hieman jäähtynyt valkosuklaa sekä ranskankerma. Kaada täyte keksipohjan päälle ja laita paistumaan esilämmitettyyn uuniin n. 165 asteeseen tunniksi. Tunnin jälkeen sammuta uuni ja anna kakun tekeytyä jälkilämmössä vielä ainakin puolen tunnin verran. Anna kakun jäähtyä hieman ja kaada sitten päälle noin puolet kinuskikastikkeesta. Vinkki: laita uunin pohjalle uunipelti, sillä ainakin oma, paljon käytetty irtopohjavuokani ei ole enää kaikista tiiveimmillään, joten välistä valui uuninpohjalle tuorejuuston rasvaa ja yllätys oli melkoisen savuntäyteinen uunia seuraavan kerran lämmitettäessä... :D

Valmista omenalohkot: leikkaa omena ohuiksi, noin puolen sentin paksuisiksi lohkoiksi, asettele uunipellille. Pirskottele päälle vaahterasiirappia (mikäli ei ole siirappia, käytä tavallista sokeria) ja reilusti kanelia, laita sitten uuniin paistumaan 225 asteeseen 7-10 minuutiksi, kunnes viipaleet kypsyvät ja saavat hieman väriä. Anna hieman jäähtyä ja asettele kakun päälle. Kaada päälle vielä hieman kinuskikastiketta.

Huom! Kakku on parhaimmillaan vasta seuraavana päivänä, jäähtyneenä ja jähmettyneenä. Kakun koristelu onnistuu myös helpommin, kun kakku on tehty hieman aiemmin. 

Only Good Vibes Please

neuletakki Forever 21 / t-paita Gina Tricot / farkut Only / tennarit Converse

Kuinka surkuhupaisaa, että näitä kuvia ladatessani ja otsikkoa kirjoittaessani satuin kuuntelemaan yhden vanhan biisin, joka muistutti elävästi ajasta, joka oli joskus kauan aikaa sitten ja seuraavana hetkenä huomaan kyynelehtiväni vuolaasti. Toisaalta kyseessä ei ollut mitenkään onnettomat kyyneleet ja ainakin omalla kohdalla itku ja kyyneleet kuuluu niihin hyviin asioihin, jotka toki sotkevat meikin ja turvottavat naaman, mutta on silti yhtä tärkeä asia kuin naurukin. 

Mulla on tänään(kin) hyvä fiilis, itsevarma ja onnistunut, vaikka lista tekemättömistä asioista ja hoidettavista asioista onkin pitkä. No, hyvä puoli niissä on se, että ne eivät katoa mihinkään, vaikka niitä siirtäisi edelleen, sillä nyt mä aion lähteä nauttimaan tuosta upeasta syksyisestä ilmasta pitkän lenkin turvin. 

Ja kosmetiikka-arvonnan voitti nimimerkki Minttu47! Laitoin sulle jo meiliä, vastaathan pikaisesti takaisin ettei palkinto mene nenän edestä jollekin muulle :)

Biker Girl

nahkatakki Ellos / paita Mango / farkut Only / kengät DinSko

Uudet lempparifarkut saapui paketissa reilu viikko sitten ja siitä asti ne ovat olleet varsinaisessa tehokäytössä. Istuvuus ja mukavuus ihan täysi kymppi, vaikka kyseessä onkin tommonen erittäin kapea malli. Nahkainen bikertakki taas on yksi niistä aarteista, jotka äitini on kaivanut omasta vaatekaapistaan, kiikuttanut eteeni näytille sanoin "aattelin myydä tän, mutta haluutko kokeilla?" 

Päässä on myös uusi tukka, josta tykkään ihan hirmuisesti! Suurin osa hiuksista on samoja vanhoja, jotka on olleet mulla käytössä keväästä 2015 saakka ja tilasin pari pakettia 30 cm pituista punertavan ruskeaa hiusta ja lopputulos on musta sangen luonnollinen :) Sävyä ja väriä päästä löytyy toki varmaan kymmenkunta, ja koska olen hennannnut oman tukkani, ei sillä esim. saa juurikasvua samanväriseksi kuin alkujaan vaalennettua pituutta mutta oikeastaan juurikin nämä tekijät lisäävät omasta mielestäni sitä luonnollisuus-tekijää eikä tuu semmosta peruukki-efektiä. Olen joskus miettinyt hiuspidennysaiheisen postauksen kirjoittamista, mutta en tiedä, onko sille minkäänlaista kysyntää? Mä olen kuitenkin täysin itseoppinut, pidennykset laitettu aina kotioloissa ja useimmiten mun reuhka ei edes ole mikään esimerkkitapaus siitä, miten pidennykset näyttää parhaimmalta. Toisaalta kuten sanoin, mulla on ollut samaa tukkaa käytössä kohta puolitoista vuotta (päässä toki yhteensä vain reilun puoli vuotta, koska nytkin oli puolen vuoden tauko teippipidennyksistä) ja hiuspidennyksiä ylipäätään jokseenkin aktiivisesti käyttänyt kohta 6 vuotta (tässä kohtaa sitä tosin itsekin miettii, onko se nyt mainitsemisen arvoinen seikka, lähinnä säälittävää :D) joten kyllä mie jotakin tiedän!

PS. Odotan sitä päivää, kun pääsen eroon mun silmäpusseista. 

Syysaamuna

 

Sunnuntaiaamun ilma tuntuu kirpeältä sisään hengitettynä ja kultaiset auringonsäteet tuntuvat kasvoja hyväileviltä. Ilmassa tuoksuu syksy - hieman kostealta, kypsältä, hiljalleen hajoavalta, kotoisalta. Juuri tällaisina hetkinä tuntuu upealta sulkea silmänsä hymyillen ja kuunnella luonnon muutoksia. Oma elämä tuntuu ajoittaisesta kaaoksesta huolimatta hyvältä, syntyy voimakas tuntemus siitä, että oikeasti ihan kaikki on mahdollista. Kaunis syksyinen päivä luo pohjan ajatuksille, joissa on hyvä olla. Näinä päivinä on helppoa tunnistaa oma onnellisuutensa ja tyytyväisyytensä, kaikesta ajatusmaailmaa riepovista tekijöistä, kuten stressistä huolimatta. Tuntuu hyvältä pysähtyä kuuntelemaan, vaikka kenelläkään tai millään ei ole sen kummempaa sanottavaa tai kerrottavaa. Syntyy fiilis, että on vapaus valita ja olla sitä mitä haluaakin, kenenkään odotuksista piittaamatta. Kaikessa yksinkertaisuudessaan juurikin tällaiset aamupäivät ovat niitä, jotka edistävät omaa hyvinvointia - kun on vapaa kaikesta. Ainakin pienen hetken. Ettei mikään tai kukaan voi viedä tätä hetkeä pois. Minun oma syysaamuni.

Friday Mood

neuletakki Forever 21 / mekko Primark / laukku New Yorker / kengät DinSko

Perjantai-ilta, telkkarista alkoi juuri uusi kausi Vain elämää ja mulla on koko viikonloppu vapaa, ai että! Takana on raju duuniputki (8 päivää putkeen ja 79 työtuntia) joten tämmönen rauhallinen, Kouvolassa äitin luona on enemmän kuin tervetullut (ja sain viimein mun kameran takaisin ja pääsen julkaisemaan nämä reilun viikon muistikortilla lojuneet asukuvat). Huomenna ois tarkoitus treffata siskoa ja saada vähän uutta lookkia tähän reuhkaan. Tai lähinnä vaihtaa nuo aavistuksen verran väärän sävyiset klipsipidennykset teippeihin, joita mulla ei ole päässä sitten helmikuun. Halusin pitää teipeistä pientä taukoa, josta tuli sitten loppujen lopuksi vähän pidempi, mutta on kyllä enemmän kuin tervetullutta saada teipit takaisin, ne on niin iisit! Sitten mie ajattelin piiitkästä aikaa leipoa jotain hyvää :) 

Eli ihan mahtavaa viikonloppua tyypit ja muistakaa, että vielä ois tämä viikonloppu aikaa osallistua tähän arvontaan!