Syysaamuna

 

Sunnuntaiaamun ilma tuntuu kirpeältä sisään hengitettynä ja kultaiset auringonsäteet tuntuvat kasvoja hyväileviltä. Ilmassa tuoksuu syksy - hieman kostealta, kypsältä, hiljalleen hajoavalta, kotoisalta. Juuri tällaisina hetkinä tuntuu upealta sulkea silmänsä hymyillen ja kuunnella luonnon muutoksia. Oma elämä tuntuu ajoittaisesta kaaoksesta huolimatta hyvältä, syntyy voimakas tuntemus siitä, että oikeasti ihan kaikki on mahdollista. Kaunis syksyinen päivä luo pohjan ajatuksille, joissa on hyvä olla. Näinä päivinä on helppoa tunnistaa oma onnellisuutensa ja tyytyväisyytensä, kaikesta ajatusmaailmaa riepovista tekijöistä, kuten stressistä huolimatta. Tuntuu hyvältä pysähtyä kuuntelemaan, vaikka kenelläkään tai millään ei ole sen kummempaa sanottavaa tai kerrottavaa. Syntyy fiilis, että on vapaus valita ja olla sitä mitä haluaakin, kenenkään odotuksista piittaamatta. Kaikessa yksinkertaisuudessaan juurikin tällaiset aamupäivät ovat niitä, jotka edistävät omaa hyvinvointia - kun on vapaa kaikesta. Ainakin pienen hetken. Ettei mikään tai kukaan voi viedä tätä hetkeä pois. Minun oma syysaamuni.