Helmikuun leffapäiväkirja

Kuulkaas toverit, helmikuu alkaa olla aika lailla taputeltu! Mistä ainakin henkilökohtaisesti olen innoissani, sillä ensi kuuhan on jo kevätkuukausi ja toisekseen mulla on paljon kivaa ohjelmaa tiedossa :) Mä tein tammikuun lopussa tämmösen leffapäiväkirjan ja no, koska leffojen suurkuluttaja olen, niin ajattelin tehdä tästä tavan, eli listailla kuukauden aikana katsomiani leffoja omilla kommenteilla varustettuna.  Tässä kuussa oon keskittynyt katsomaan huomattavasti enemmän O.C:tä Netflixistä kuin leffoja, joten siksi näitä on paljon vähemmän kuin edellisessä postauksessa. Onko kukaan teistä nähnyt mitään seuraavista ja oliko yhtään samanlaisia fiiliksiä?

Paper Towns (IMDb 6,4)

Tää leffa oli oikeastaan aika postiivinen yllätys. No, näyttelijävalinnat ehkä vähän niin ja näin ja perus lässähtäneitä amerikkalaisia teinikuvauksia, mutta leffassa oli tosi hyviä juttuja, sellaisia pintaa syvemmälle meneviä asioita, jotka toki jätettiin sinne, mutta kyllä ne siellä on, jos ne osaa sieltä poimia. Musta tämä olisi voinut ehkä toimia paremmin, jos elokuvan hahmot olisi ollut vähän vanhempia, high school ikäisten sijaan vaikka college-ikäisiä tai vielä vanhempia, mutta oli tämä ihan hyvä ja katsottava näinkin!

It Follows (IMDb 6,9)

Tämän leffan tarina juontuu jo viime kesään, kun työkaverini kävi tämän elokuvissa katsomassa ja seuraavana päivänä nauraa rätkättäen kertoi leffan juonta ja osia sen tapahtumista. Jäi fiilis, että pakkohan tämä on joskus katsoa :D Ja joo. Mitähän tästä nyt sanoisi. Sinällään aika mielenkiintoinen ja tietyllä tapaa jotain uutta tuova pätkä, tässä ei mässäilty tappamisella ja verellä tai yliluonnollisissa ötököillä, vaan enemmän just sellaisella ahdistavalla ja painostavalla läsnäololla. Mutta en mie tätä nyt kuitenkaan sen enempää lähtisi hehkuttamaan, olisi tää voinu paremminkin olla. Villi veikkaus, että tästä nähdään vielä jatko-osia...

Maid in Manhattan (IMDb 5,0)

Yhtenä iltana teki mieli katsoa jotain ihan älytöntä ja kevyttä tyttöhömppää, ja jostain syystä päädyin tähän :D Ei tästä nyt oikeestaan mitään sanottavaa keksi. Jennifer Lopezia on kiva kadehtia valkokankaalla, kun se onnistuu olemaan aina niin kivannäköinen.

The Lost World: Jurassic Park (IMDb 6,5)

Nolottaa myöntää, mutta mä toisaalta tykkään tämän kaltaisista elokuvista. Joukko ihmisiä eristettyyn paikkaan, jossa on ylivoimainen vastustaja. Tehdään huonoja päätöksiä ja juostaan karkuun. Elokuvan loppuun mennessä henkilömäärä on puolittunut. Simppeliä! Näissä jatko-osallisissa elokuvissa on tosin aina se vika, että ne usein on käytännössä toisintoja ensimmäisestä osasta. Tää oli ihan okei, paitsi että nukahdin elokuvan loppupuolella ja multa jäi noin viimeiset 20 minuuttia näkemättä...

The Revenant (IMDb 8,2)

No nyt! Nyt on leffaa ja tarinaa. Loppupeleissä leffa koostuu melko pienistä tekijöistä ja mä tykkäsin kyllä kuvauksesta paljon, tuli hämärästi mieleen The New World, joka on lempparileffojani. Vaikka leffa on osittain aika raakakin (sillä tavalla inhimillisesti raaka, eli ihan eri tavalla raaka kun esim. massakauhuleffojen silpomiset ja veriroiskeet), niin se on silti omalla tavallaan hyvin kaunis ja toiveikas. Sitä miettii, että nykymaailmassa on hyvin vähän sellaisia tilanteita, joissa oikeasti tarvisi tämän kaltaista selviytymistaitoa ja -tahtoa. Löytyykö edes sellaista meistä kenestäkään enää?

Movie 43 (IMDb 4,3)

Tittidii, paskimman komedia-elokuvan palkinto menee... työkaveri lainasi tämän mulle omasta tahdostaan ja pakotti katsomaan ja siis onhan tämä täyttä kuraa :D Niin alatyylistä ja mautonta huumoria, että katsoessa teki melkein mieli itkeä vaikka nauroi. Enkä nyt tarkoita naurulla sellaista aitoa hersyvää ja hallitsematonta naurua, joka vaan jatkuu ja jatkuu, vaan sellaista ehheh et oo tosissas -tyyppistä hekotusta. Tää leffa on täynnä hyviä ja uskottavia elokuvatähtiä, mutta itse mietin, että mikä on tää juttu kaiken takana, että ne on tähän suostuneet :D Tää on ihan ok vaihtoehto viikonloppuiselle pieruverkkari-kalsarikänni-poikienilta-maailman huonoimpien leffojen maratoni-iltaan, mut muuten en suosittelisi kellekään.

The Intern (IMDb 7,2)

Nyt on kyllä vähän hehkutettava! Siis eihän tämä nyt sillä tavalla mitenkään erikoinen ollut, aika perus draamakomedia, mutta ei mulla ole tästä oikeastaan mitään huonoa sanottavaa. Anne Hathaway ja Robert De Niro ovat molemmat mun mielestä hienoja ja hyviä näyttelijöitä ja tästä leffasta jäi yksinkertaisesti hyvä mieli, tää oli ajankohtainen ja no, hyvä kokonaisuus. Juurikin tämänlaisia leffoja pitäisi tehdä mielestäni enemmän verrattuna vaikka juurikin yhtä yläpuolella olevaan kreisikomediaan...

Crimson Peak (IMDb 6,7)

Mulla ei oikeastaan ollut odotuksia tästä elokuvasta, ja ehkä hyvä niin. Koska tämä oli vähän hämmentävä ja outo. Jäi pikkasen fiilis, että tästä puuttui jotain olennaista. Tää on visuaalisesti ihan hieno ja ns. kauhuelokuvaksi mukavan poikkeava (tai siis, mun tuntemus kauhugenreen ylipäätään on aika rajoittunut joten siltä kannalta katsottuna), mutta jäi vähän sellainen ai häh -olo. Mutta jos ihan rehellisiä ollaan, niin oikeasti halusin nähdä tämän koska Charlie Hunnam :D Tyyppi on tehnyt niin vähän leffarooleja, että tilaisuus on pakko käyttää hyväksi! Vaikka kieltämättä oli vaikea saada pois mielestä niitä SOA -fiiliksiä.

Mikä näistä oli oma lemppari? Eiköhän sen pysty päättelemään aika kepeesti :D Eli The Revenant (jee Leo sai vihdoin ja viimein Oscarin!!) ja The Intern. Keskenään täysin erilaiset leffat ja leffakokemukset, mutta molemmat omalla tavallaan hyviä :)

Kukkamekossa

mekko Primark / neuletakki Ellos / kengät H&M / korvakorut Claire's

Mä en ole koskaan ymmärtänyt tyyppejä, joiden mielestä kesämekkoja voi käyttää vain ja ainoastaan kesällä. Aina on hyvä sää kukkamekolle.

Lately

Maailman ehkä epäilyttävimmän näköinen, mutta helpoin ja toimivin kotikuorinta: keitettyjä kahvipuruja, ruususuolaa (merisuola, kristallisuola tms. käy yhtä hyvin), sokeria ja loraus oliiviöljyä. Myös kylppäri saattaa olla väliaikaisesti kyseenalaisen näköinen kuorinnan jälkeen, mutta tää tekee ihosta ihan mahottoman sileän ja pehmeän! 

Pari vapaapäivää ilman mitään kummempia suunnitelmia tuli aika sopivaan saumaan! Poikaystävä on ollut kipeänä, joten ollaan oltu pitkästä aikaa kotona kaksistaan. Täytyy vaan toivoa, että toi lenssu ei näin vikana vapaana iske muhun, sillä viikonloppuna ois reilu työputki edessä ja äidin koira tulee meille vielä lisäksi hoitoon.

Mitäs tässä on sitten tullut puuhattua? No sitä ihan tavallista :D Meikäläisen vapaat menee useimmiten hyvää ruokaa laittaessa ja leipoessa (noi pulled beef -hampparit oli ihan loistavia) ja sitten ollaan katsottu muutama leffa, siivottu, mä oon ulkoillut Jedin kanssa ja eilen skypetin siskon kanssa ja varattiin mun lentoliput Tukholmaan! Oon niin innoissani tosta reissusta, niin kiva pitkästä aikaa päästä viettämään aikaa siskon ja sen koirien kanssa ja tutustumaan Tukholmaan ja sen lähiympäristöön pikkasen erilaisesta vinkkelistä. Mun matkan ajankohta tosin on pääsiäinen, joten suurin osa paikoista lienee kiinni pyhäpäivät, mutta toisaalta ehkä ihan hyvä että on vain yksi mahdollinen shoppailupäivä :D

Seuraavaksi pitäis lähteä lenkille tuon koiruuden kanssa. Jossakin välissä aurinko pilkahti pilviverhon takaa, mutta harmikseni se palasi sinne. Auringonpaisteessa olisi niin paljon kivempi kävellä plus arskojen vetämisessä naamalle (niistä puheen ollen mun täytyis päivittää aurinkolasikokoelmani, muutama pari taisi tulla kulutettua aika loppuun viime kesänä) on jotain niin keväistä, että se itsessään riittäisi kohottamaan mielialaa monta astetta!

Tyyntä myrskyn edellä

takki Second hand / t-paita H&M / farkut H&M / laukku Gina Tricot / tennarit Converse

Joskus on päiviä, jolloin sitä vaan kyseenalaistaa kaiken ja miettii olemisen ja elämisen tarkoitusta. Mikä on oma paikka ja tarkoitus maailmassa, onko asioilla loppujen lopuksi merkitystä ja kuka sitä oikeastaan onkaan. Isoja asioita, joihin mihinkään ei ole suoraa, yksinkertaista tai helposti kohdennettavaa vastausta. Asioita, joihin haluaisin vastauksen heti ja jotka haluaisi ymmärtää tavalla, että eilinen, tämä päivä ja huominen saisivat jonkin olennaisen merkityksen ja suunnan. Mikä elämässä on olennaista ja onko seuraavan kysymyksen vastaus juuri se, joka määrittelee elämän seuraavan suunnan. Kyllä vai ei. Useimmiten ehkä, mutta yleensä silläkin on jompi kumpi edellisistä sanoista puolellaan jossakin syvällä sisimmässä. Toisinaan sitä ei edes halua kuulla kysymystä, koska tietää siihen vastauksen jo valmiiksi. Ja silloinhan ollaan menty tietyllä tavalla metsään jo jonkin aikaa.

En voi sanoa pitäväni erityisemmin siitä minusta, joka viime aikoina olen ollut. Sohvan nurkkaan kääriytyvä hahmo, joka käyttää suuren osan päivästä keksittyjen hahmojen ja elämien seuraamisen, kuin että eläisi sitä omaansa. On ollut tasan kaksi paikkaa, joiden väliä olen hiihtänyt tietyllä tapaa suorittava hymy naamalla koko talven: kodista töihin ja töistä kotiin. Matkaa on ehkä kilometri, jonka kävelen parhaimmillaan kuudessa minuutissa. Väliin ei mahdu paljon. Toisaalta tiedän vuosien kokemuksella, että talvi ei yksinkertaisesti ole minun aikaani. Vaivun tahtomattani jonkinlaiseen horrostilaan ja havahdun elämään vasta, kun haistan kevään ensimmäisen kerran ilmassa joskus maaliskuussa. En usko, että tämä on kamalan pahasta, mutta talvi on Suomessa pitkä aika ja se on pitkä aika vain odottaa lämpöä, energiaa ja elämää. Pitkinä pimeinä päivinä on helppo unohtaa omat unelmansa, tarkoitusperänsä ja olemuksensa. Mulla on vähän se ongelma, että olen lähtökohtaisesti aina ollut jokseenkin onnellinen, ja silloinkin, kun on ollut todella hankalaa, olen kuitenkin pärjännyt hyvin. Niin hyvin, että ne ovat vain hajanaisia osia elämääni, menneisyyttä, joka ei piinaa minua näinä hetkinä. Se on se nykyisyys, tämä hetki, joka minua aina tuntuu jahtaavan. Loppujen lopuksi en tiedä, onko sekään kovin pahasta, sillä ainakin tiedän liikkuvani eteenpäin edes jossakin määrin. 

Niin että. Vaikka näinä hetkinä, kun kyseenalaistaa vähän kaiken ja miettii omaa paikkaansa ja tarkoitustaan maailmassa ja vähän ahdistaa, kun mikään ei oikein aukene kirkkaan taivaan lailla silmien eteen ja koe sellaista valtavaa mielenrauhaa oivalluksien myötä, on tämä kaikki kuitenkin sen pitkän polun varrella, joka johtaa sen kaiken luo. Rauhan, vapauden, rakkauden, miksi sitä nyt haluaakaa kutsua. Mä tiedän, että olen oikeassa paikassa oikeaan aikaan, juuri nytkin, vaikka se samalla vähän hämmentääkin ja mä tiedän, että kysymyksien viidakossa vastaan juuri niin, kuin minusta tuntuukin ja hyväksyn, minne vastaukset minut kuljettavat. Mulla on ollut jo hetken fiilis, että tämä kaikki on tyyntä myrskyn edellä, mikä saattaa kuulostaa osittain hieman uhkaavaltakin, mutta en näe sitä oikeastaan siltä kannalta. Mä kun rakastan kunnon myrskyjä. 

PS. Ehkä vähän epäloogista ja sekavaa settiä tänään(kin), mutta välillä tekee mieli kirjoittaa vähän muustakin kuin niistä arkipäivän itsestäänselvyyksistä, vaikka niissäkään ei mitään ole.

Vadelma-valkosuklaamuffinit

Mä en itse asiassa edes ajatellut laittaa tätä reseptiä tänne blogiin, koska niitä on a) valmiiksi jo niin monta ja b) nämä eivät olleet henkilökohtaisia suosikkejani, mutta poikaystäväni tykkäsi näistä ihan hirveästi, joten siksipä mä nyt sitten ajattelin jakaa ne täällä ns. paremman puutteessa :)

Vadelma-valkosuklaamuffinit (n. 12 kpl)

3 kananmunaa

2½ dl sokeria

100 g voita/margariinia

1 tl leivinjauhetta

3 dl vehnäjauhoja

150 g valkosuklaata

150 g vadelmia

300 g mascarpone-juustoa

1½ dl tomusokeria

ripaus vaniljajauhetta

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi, sulata samalla voi/margariini miedolla teholla mikrossa. Anna voin hieman jäähtyä ja sekoita sitten vaahdon sekaan. Yhdistä jauhot ja leivinjauhe ja sekoita tasaisesti taikinan joukkoon. Rouhi valkosuklaa pieniksi paloiksi ja kääntele taikinan joukkoon vadelmien kanssa. Jaa tasaisesti muffinivuokiin ja paista uunissa 175 asteessa noin 15 minuuttia. Anna jäähtyä ja valmista kuorrute: vatkaa sokeri ja vaniljajauhe mascarponen joukkoon, Pursota muffinien päälle ja koristele esim. vadelmilla.

Vain elämää

Viime viikko ei varsinaisesti ollut mitenkään erityisen hyvä, eikä tämäkään viikko näin harmaana maanantai aamupäivänä mitenkään erityisen lupaavalta vaikuta. Mä olen nukkunut paljon (ja nukkunut myöhään) ja ollut tekemättä töiden ohella oikeastaan mitään, kun on vaan laiskuuttanut eikä mikään ole erityisesti huvittanut. 

Ennen mua tämmöiset vaiheet on tietyllä tavalla pelottaneet ja olen turhautunut niistä entisestään, ja onhan tässä toki ollut nytkin vähän sellainen epävarma olo vähän kaikesta ja lähtökohtaisesti haluaisin vaan nukkua pari kuukautta eteenpäin, että olisi tää talvi ainakin ohi. 

Mutta. Tää on vain elämää. Mikään ei kestä ikuisesti ja kokemuksesta tiedän, että nämäkin päivät, kun mikään ei tunnu oikein miltään, ovat vain osa elämää eikä sitä kannata pelästyä tai siitä huolestua. Jonakin päivänä aurinko taas paistaa ja ne asiat ja ongelmat, jotka painavat mieltä nyt, tuntuvat silloin kaukaisilta muistoilta. Mikään ei parane murehtimalla tai linnoittautumalla omaan yksinäiseen ylhäisyyteensä, mutta joskus sitä vaan kaipaa. Kunhan ei hautaudu niihin. 

Mä olen aina uskonut, että kaikilla asioilla ja tapahtumilla on tarkoituksensa ja loppujen lopuksi ne järjestyvät aikalailla itsestään, kun antaa vain aikaa ja on kärsivällinen. Mulla ei ole lähtökohtaisesti mitään hätää, mutta kuten olen aiemminkin todennut, se ei silti tarkoita, etteikö sitä toisinaan saisi olla vähän maassa. Oli kyse mistä tahansa asiasta kenen tahansa kohdalla, niin yksi asia on aina varma: suunta on vain ylöspäin.

Mukavaa alkanutta (helmikuun viimeistä) viikkoa ja toivottavasti omakin mielenlaatu paranee ja jaksan päivitellä tänne hieman useammin :)

Kanaa ja riisiä

Kanaa ja riisiä, meidän taloudessa se kaikista syödyin arkiruoka (makaronilaatikon lisäksi). Hyvää, edullista ja tarpeen vaatiessa erittäin nopeaa ja helppoa valmistaakin. Toisinaan teen itsekin ruuan tyylillä riisi kiehumaan, kana paistumaan ja kookoskerma lopuksi joukkoon, mutta toisinaan on kiva tehdä ruokaa hieman pidemmän kaavan kautta. Mitenkään vaikea tai erityisen aikaavievä ei tämäkään resepti tosin ole. 

Ensin marinoidaan kana. Mie en varsinaisesti suosi kaupan valmiiksi marinoituja suikaleita, mutta niiden helppouden vuoksi niitä tulee joskus käytettyä. Tällä kertaa ostin kuitenkin paketin kokonaisia fileitä (n. 450 g) ja leikkasin ne itse sopivan kokoisiksi paloiksi. Valmistin marinadin itse ja laitoin pariksi tunniksi jääkaappiin tekeytymään (mitä pidempi aika, sen parempi).

Sweet chili-limemarinadi

1 lime

n. 3 rkl sweet chili -kastiketta

ripaus suolaa (mikäli kanat eivät itsessään ole miedosti suolattuja)

inkiväärijauhetta (tai tuoretta inkivääriä murskattuna)

ripaus paprikajauhetta

Pese lime huolellisesti, raasta kuori ja purista mehu. Sekoita kaikki ainesosat keskenään kanan joukkoon, anna marinoitua. Jos kanasta haluaa tulisempaa, voi marinadiin pilkkoa chiliä tai käyttää valmista chilimurskaa.

Paista kanat tilkassa öljyä paistinpannulla ja lisää lopuksi kastikkeen joukkoon.

Kuten ylempänä jo sanoinkin, yksinkertaisimmillaan teen kastikkeen lisäämällä kookoskermaa ja mausteita, mutta tällä kertaa tein sen vähän pidemmän kaavan mukaan:

Kookoksinen kastike kanalle

1 sipuli

1 paprika

3 valkosipulinkynttä

2 dl kookoskermaa

nippu tuoretta korianteria

ripaus kurkumaa

suolaa

puolikkaan sitruunan mehu

(chiliä)

Leikkaa sipuli ja paprika ohuiksi suikaleiksi. Freesaa molemmat kevyesti vähässä öljyssä pannulla, lisää joukkoon murskattu/pieneksi leikattu valkosipuli. Lisää hieman vettä ja anna hautua keskilämmöllä n. 15 minuuttia. Lisää tarvittaessa vettä aina välillä. Riisi kannattaa laittaa tulemaan viimeistään tässä vaiheessa, keitä pakkauksen ohjeen mukaan neljälle hengelle.

Lisää kurkumajauhe (n. 1 tl) ja kookoskerma. Mausta tarpeen vaatiessa suolalla (muista kuitenkin, että erikseen paistetuissa kanoissa on jo suolaa) ja lisää halutessasi chiliä, mikäli haluat tulisempaa kastiketta. Lopuksi lisää joukkoon pieneksi hakattu korianteri sekä sitruunamehu. Lisää joukkoon paistetut kananpalat.

Mikäli ei tykkää kookoksen mausta, voi tässä yhtä hyvin käyttää myös tavallista kermaa. 

I want to feel sunlight on my face

neuletakki H&M / raitapaita Gina Tricot / shortsit H&M / laukku Gina Tricot / sukkahousut ja kengät H&M

Aurinko!! Uskomatonta minkälainen vaikutus sillä voi olla mielialaan - eilisenä harmaana maanantaina sain kammettua itseni ylös vasta yhden aikaan päivällä ja mieli olisi tehnyt jäädä peiton alle koko päiväksi, ja vaikka en tänäänkään kukonlaulun aikaan ole pystyyn pompahtanut, niin tekisi mieli vetää lenkkarit jalkaan ja lähteä kirmaamaan pihalle. Ja niin mä aion vähän ajan päästä tehdäkin, vaikka veikkaan, ettei ne lenkkarit ole toistaiseksi ehkä se kaikista fiksuin ja turvallisin kenkävalinta. 

Jos eilen masensi muutenkin kaikki (mm. Tuusulaan menetetty lottovoitto), niin tänään on kyllä taas hirmusen hyvä päivä! Tulee kevät, ensi kuussa on luvassa kaikkea kivaa (mm. työpaikan virkistymispäivä, viiden päivän vapaaputki, juhlat ja pääsiäisenä olisi tarkoitus lähteä pitkäksi viikonlopuksi länsinaapuriin). Pitäisi myös vihdoin ja viimein ottaa itseään kunnolla niskasta kiinni kesäkunto-projektin kanssa ja alkaa toteuttaa lihaskuntoa ja kestävyyttä. Valmiit ns. ohjelmat multa kyllä löytyy, mutta toteutus on toistaiseksi ollut vähän hakusessa. Nyt täytyy tsempata että on kiva kuukauden parin päästä laittaa shortsit jalkaan! (Tosin säästähän ei tiiä...)

Toivotaan, että loppuviikko sujuu yhtä positiivisissa merkeissä!

Easy like Sunday morning

Alkuperäinen suunnitelma oli löhötä tänään kotona tekemättä mitään, mutta käytiinkin sitten kyläilemässä poikaystävän vanhemmilla. Kannatti - saatiin hyvää ruokaa naaman eteen ja mä sain tuon alimmaisessa kuvassakin näkyvän kukallisen takin/jakun ja se on ihana! Muuten ollaan toki oltu kotosalla, mutta mie olen taas leiponut sämpylöitä ja cookieita (kuten ensimmäisestä kuvasta näkyy. Onnistuihan ne puolet paremmin kuin viimeksi, mutta vieläkin pitää viilata reseptiä niin että oon tyytyväinen niihin!) sekä pessyt pyykkiä. Ystävänpäivää ei olla juurikaan noteerattu millään tasolla - mä oon saanut tasan yhden ystävänpäivätoivotuksen ja sekin tuli meidän työporukan yhteiseen whatsapp-ketjuun :D Ei oo siis millään tavalla oman ystävä- ja kaveripiirini juttu nää tämmöset.

Loppuillan mä ajattelin tuttuun tapaa viettää tässä sohvalla löhöten ja Netflixiä tuijottaen, heittäydyin nimittäin hurjaksi ja ostin piiitkästä aikaa pussin sipsejä ja yhden siiderin, joten siinäpä eväät viikon viimeisiin tunteihin!

Vapaapäivä mun tapaan

Meikäläisen vapaapäivät sijoittuu pitkälti arkipäiviin ja niiden sisältö vaihtelee viikottain hyvin paljon. Tämä kyseinen vapaapäivä oli aika rento ja juuri tämän tyyppiset päivät on kaikessa simppeliydessään aikalailla mun suosikkeja.

9.30 Herään. Ensimmäinen herätys taisi olla kahdeksan maissa, mutta olen sivuuttanut sen tyystin. Laitan yleensä aina ensimmäisen herätyksen kahdeksalta, vaikka mitään tarvetta herätä niin aikaisin ei olekaan.

9.40 Pikaisten aamutoimien jälkeen lähden koiran kanssa ulos. Meidän reittivalinta on väärä, sillä yli puolella matkasta oikeat varusteet olisi lähinnä luistimet, minkäänlaista hiekoitusta ei ole havaittavissa. Selvitään kuitenkin ehjinä kotiin.

11.05 Aamupalan, hiusten suoristamisen ja meikkipohjan vääntämisen jälkeen vedän vaatteet niskaan ja lähden käymään kaupassa, sillä äiti on tulossa kylään, eikä mulla ole mitään ruoantekotarvikkeita.

11.40 Takaisin kotona, ehkä nopein kauppareissu ikinä! Samoihin aikoihin äiti soittaa lähtevänsä matkaan. eli on suurinpiirtein tunnin kuluttua perillä. Seuraavaan tuntiin mahtuu kaikkea maan ja taivaan väliltä: etsin pari juttua siskon tavaroista, joita se ilmoitti tarvitsevansa (selvennykseksi tähän väliin, että meidän varastossa on säilössä myös suurin osa siskoni tavaroista), meikkaan loppuun, koristelen edellisenä iltana tekemäni kakun, siivoan vessan ja kaikkea tämmöstä säntäilyä paikasta toiseen.

12.45 Ovisummeri soi, äiti on perillä! Laitan kahvit kiehumaan, nappaan kuvia kakusta, höpötetään niitä näitä, juodaan kahvit.

14.00 Aamuinen kaupassa käyntini osoittautui hieman turhaksi siinä määrin, että päätetäänkin lähteä käymään pikaostoksilla Prismassa. Ostan jääkaapin melko täyteen, mutta selviän silti hieman reilulla kolmella kympillä, not bad!

15.05 Takaisin kotona ja alan pikkuhiljaa valmistamaan meille ruokaa. Myös poikaystäväni tulee kotiin harjoittelusta. Höpistään niitä näitä minun tehdessä ruokaa.

16.05 Tunnin päästä ruoka on valmista ja istutaan kaikki kolme alas ruokapöytään. Ruoka saa kovasti kehuja ja täytyy itsekin myöntää, että osui ja upposi. Reseptiä tulossa jakoon hieman myöhemmin!

17.00 Mulla loppuu kirpparipaikka tänään, joten lähdetään äitin ja Jedin kanssa kävelemään kirpparille päin. Matka on ärsyttävä, koska sataa ja joudutaan tekemään mutka, sillä koiran kanssa käveleminen keskustan läpi ei ole mitään herkkua. Joku idiootti meinaa ajaa minun ja Jedin päälle, mutta en silti osannut pelästyä, vaikka ihan noin läheltä piti tilannetta ei ole tainnut koskaan käydä. Olisi siinä varmaan voinut pari luuta murtua, mutta ei sen pahempaa. Onneksi ei niinkään! Mulla on Ikea-kassillisen verran tavaraa tuotavana takaisin (onneksi sentään vaan sen verran, taisin kuskata niitä sinne noin kuuden kassillisen verran) ja sataa entistä enemmän.

18.10 Takaisin kotona! Pakkailen äitille kakkua, sämpylöitä ja itsetehtyä mysliä mukaan ja se rupeaa tekemään lähtöä kotiin.

18.40 Aloitettiin sunnuntaina katsomaan työkaveri lainaamaa maailman huonointa mautonta huumoria sisältävää leffaa, jätettiin se kesken ja päätetään katsoa se nyt loppuun.

19.50 Poikaystävä vetäytyy pikkuhiljaa yöpuvulle, sillä herätys on jälleen viiden jälkeen. Minä kaivan koneen esiin ja kirjoitan mm. tätä postausta, muokkaan kuvia ja kirjoitan pari reseptiä.

21.20 Ok, blogihommat tehty! Vaikka en tätä pääasiassa teekään kuin omaksi ilokseni, niin musta on silti jees rakennella postauksia valmiiksi, koska tiedän, että varsinkin loppuviikot on mulla usein sellaisia, etten ehdi istua alas ja miettiä, että mitäpä sitä blogiin tänään kirjottaisi. Tietynlainen suunnitelmallisuus sopii mulle, vaikkei tää mulle työtä olekaan :)

21.30 Iltapalaa ja Netflix auki!

00.40 Montajan jaksoa tuli katsottua O.C:tä... laitan koneen kiinni ja painun poikaystävän viereen lukemaan vielä facebookista päivän aikana julkaistut jutut sekä tsekkaan lukulistani blogit ja niiden uudet päivitykset.

01.30 Nyt nukkumaan!

Missiona ois vielä joskus toteuttaa se päivä kuvina -postaus! Sellaisen voisi tosin säästää sellaiseen (vapaa)päivään, kun tapahtuu jotain hieman mielenkiintoisempaa kuin Prismassa käynti :D

New York Cheesecake

Juustokakkuja on monenlaisia, mutta kyllä tämä taitaa olla niistä se klassisin! Mä teen hurjasti hyydytettyjä juustokakkuja, mutta harvemmin tulee tehtyä näitä uunissa paistettuja tuhdimpia versioita. Mie olen tätä muutamaan otteeseen aiemminkin tehnyt, hieman erilaisilla resepteillä. Tästä ei vielä reseptiä nykyisestä blogista löydy (aiemmassa taisi olla), joten laitetaanpa jakoon, kun tästä aikas maukasta kerran tuli! :)

New York Cheesecake (sopiva 22-26 cm irtopohjavuokaan)

Pohja:

200 g täysjyvä digestivekeksejä

100 g voita/margariinia

1 tl kanelia

Täyte:

400 g maustamatonta tuorejuustoa

2 dl sokeria

3 kananmunaa

1 sitruunan kuori raastettuna

200 g ranskankermaa 

Päälle:

200 g sitruunan tai limen makuista rahkaa

vadelmia koristeeksi

Aloita voitelemalla irtopohjavuoka, Murskaa digestivekeksit sileäksi muruksi ja sekoita sulatetun voin/margariinin kanssa tasaiseksi. Painele taikinaa irtopohjavuuan pohjalle sekä reunoille mahdollisimman tasaisesti. Laita jääkaappiin tekeytymään täytteen valmistuksen ajaksi.

Valmista täyte: vatkaa tuorejuustoja hetken aikaa, lisää sitten puolet sokerista, vatkaa ja lisää loput sokerista. Sekoita kananmunat juuston joukkoon yksitellen hyvin vatkaten. Pese sitruuna hyvin ja raasta kuori sitten mahdollisimman pienellä terällä ohueksi raasteeksi. Sekoita täytteen joukkoon. Sekoita joukkoon vielä ranskankerma. Laita uuni lämpeämään 150 asteeseen, levitä täyte pohjan päälle ja paista kakkua noin 50 minuutin ajan, kunnes massa alkaa olla jähmettynyt ja pinta kauniin värinen. Sammuta uuni ja anna kakun tekeytyä jälkilämmössä vielä noin tunnin verran (uuninluukun voi jättää osittain auki). Kakun hieman jäähdyttyä, laita tekeytymään jääkaappiin vähintään 4 tunniksi, mutta mielellään yön yli. Koristele kakku ennen tarjoilua maustetulla rahkalla (myös muita makuvaihtoehtoja voi kokeilla sitruunan makuisen lisäksi, valkosuklaa-lime voisi ainakin olla tosi herkullinen tässä) ja vadelmilla. 

Homemade Granola

Mä en ole mikään hirmuinen myslin ystävä. Kausittain se maistuu, joskus taas ei ollenkaan. Suurin syy taitaa olla kaupasta ostetut halpis-myslit, joissa taitaa olla enemmän sokeria kuin mitään muuta, enkä pääsääntöisesti pysty siinä muodossa syömään aamuisin mitään niin makeaa.

Olen joskus aiemminkin tehnyt itse myslejä, vaihtelevalla menestyksellä. Joskus on tullut rutkasti parempaa kuin kaupan tarjoamat vaihtoehdot, välillä olen eksynyt laittamaan sekaan 101 eri raaka-ainetta (loppujen lopuksi vähemmän on enemmän) ja monesti käräyttänyt koko helahoidon komeasti. Koska tällä kertaa onnistuin aika mainiosti, ajattelin, että miksenpäs jakaisi ohjetta myös täällä. 

Mysli

5 dl kaurahiutaleita

1 dl pellavansiemeniä

70-100 g (pekaani)pähkinää

n. 1 dl hunajaa

½ dl oliiviöljyä

2 tl kanelia

½ tl vaniljajauhetta

Rouhi pähkinät sopivan kokoisiksi paloiksi. Itse käytin pekaanipähkinää, koska se on oikeastaan ainoa pähkinä, josta pidän, mutta tässä voi käytännössä käyttää ihan mitä pähkinöitä tahtoo! Sekoita pähkinät, pellavansiemenet (myös muut siemenet käy!) ja kaurahiutaleet keskenään mausteiden kanssa ja sekoita sitten joukkoon hunaja ja öljy. Levitä seos leivinpaperilla vuoratulle uunipellille mahdollisimman ohueksi kerrokseksi. Paista uunissa n. 100 asteessa 50-60 minuuttia, kunnes hiutaleet ovat saaneet väriä ja ne ovat kuivuneet rapeiksi. Simppeliä kuin mikä! Kuivatut omenalastut olisivat olleet tähän aika passeli lisä, mutta en tähän hätään saanut niitä mistään käsiini, joten ensi kerralla sitten!

Ennen olen paistanut myslin paljon kovemmassa lämpötilassa ja lyhyemmän aikaa, mutta mielestäni tällä tyylillä tuli paljon parempaa, eikä myöskään samanlaista kärähtämisen vaaraa ole.

Oletteko te valmistaneet mysliä itse, ja jos olette niin mitkä on teidän suosikki raaka-aineita/yhdistelmiä? 

Ei pöllömpi päivä

mekko Lontoosta / jakku Bershka / sukkahousut, reppu ja kengät H&M

Näin eilen tyttöjä pitkästä aikaa ja tällä kertaa käytiin evästämässä Martinassa. Lahden ravintolatarjonta ei ole mikään erikoisen laaja ja katukuvassa on pitkälti ketjupaikkoja toistensa perään, siksi on aika mahtia olla itse töissä yksityisellä! Mutta siitäkin huolimatta ruoka, ja tietenkin seura, oli oikein hyvää. Harmiteltiin, kun kukaan (eli minä) ei ole järjestänyt illanistujaisia eli bileitä piiitkään aikaan. Mulla kun tuppaa venymään viikonloput kokonaan töissä ja kaveriporukka on levittäytynyt ympäri maata, niin niistä lähtökohdista on vähän kehno alkaa järkkäämään mitään. Mutta otin tavoitteeksi saada huhtikuulle vapaan viikonlopun ja koko jengin kasaan :D Katotaan tuleeko tästä mission impossible. Ei tosin sen puoleen, että mulla juhlimista tai alkoholilla läträämistä mitenkään ikävä olisi. Jos kesän pussikaljareissuja ihanassa säässä ei lasketa. 

Tältä päivältä ajattelin pitkästä aikaa laatia teille semmosen day with me -tyyppisen koonnoksen (onko tää edes suomea..?), eli kattellaampa lähitulevaisuudessa, miltä näyttää meikäläisen keskiviikko vapaapäivä!

Vähemmän maitoa, kiitos

Viime syksynä mä sen päätin. Iho oireili jatkuvasti, eikä ulkoisista tekijöistä tuntunut olevan enää apua, oli pakko miettiä omaa ruokavaliota. Olin lukenut monestakin eri paikkaa, että atopia usein helpottaa, kun vähentää/jättää maito- ja viljatuotteet ruokavaliosta pois. Päätin lähteä liikenteeseen siitä itselleni helpommasta päästä, eli maitotuotteista.

Ruokavalioni ei ole nykyisinkään maidoton, eikä todennäköisesti koskaan tule olemaankaan, mutta olen vähentänyt reilusti maitotuotteita ja vaihtanut ne erilaisiin vaihtoehtoihin, kuten soijaan ja kauraan. Mulle vaihto on ollut todella helppo, sillä nämä kasviperäiset tuotteet ovat pitkälti oman suuni mukaisia, enkä ole kaivannut maitopohjaisia vaihtoehtoja yhtään. Syy, miksi en tule kokonaan luopumaan maitotuotteista, on se, että koen nykytilanteen olevan enemmän kuin passeli itselleni. Satunnaisesti ja vähissä määrin käytetyt maitotuotteet (kuten leivonnassa voi ja oivariini leivän päällä) ei haittaa. Siitä, kun päätin vähentää maitotuotteita, on nyt ehkä noin nelisen kuukautta ja jo parin kuukauden jälkeen huomasin muutoksia: iho on paremmassa kunnossa ja atopiani on rauhoittunut siinä määrin, ettei iho esim. kutise lainkaan niin paljon kuin se on aiemmin kutissut.

Mitä sitten olen vaihtanut ja mihin? Mikään varsinainen maitotuotteiden suurkuluttajahan mie en ole koskaan ollut, ja esim. kahvini olen juonut soijamaidolla (aina silloin kuin se on mahdollista, eli pääsääntöisesti kotona) jo reilun vuoden ajan, koska yksinkertaisesti pidän siitä enemmän. Jugurtit olen vaihtanut kaura- ja soijavalmisteisiin ja kuvassa näkyvä Yosan sitrus-kauravälipala onkin ihan lemppareitani. Alpron Mild&Creamy soijajugurtit taas on loistavia smoothieihin tai myslin kanssa syötäviksi. Yksi lemppareistani on joskus aiemminkin hehkuttamani Oatlyn vaniljakastike, josta poikaystäväkään ei tajua, että se on kauratuote. Hassumpaa ei myöskään ollut tuo Oatlyn vaniljakaurajäätelö.

Tähän mennessä on siis tullut käytettyä lähinnä soija- ja kauravalmisteita, mutta jatkossa olisi tarkoitus laajentaa muihinkin vaihtoehtoihin, kuten riisi- ja mantelivalmisteisiin. Jos jollakin on niistä hyviä kokemuksia ja suosituksia, niin saa ihmeessä jakaa! :)

Ruuanlaitossa ja leivonnassa tulee käytettyä edelleen maitotuotteita, mutta esim. kerman olen vaihtanut kanaruokia valmistettaessa kookosmaitoon tai -kermaan. Lähitulevaisuudessa olisi tarkoitus myös kokeilla maidottomia leipomuksia, mm. "juustokakkua".

Tämä järjestely on sopinut itselleni paremmin kuin hyvin, ja tosiaan mitään korvaamiani maitotuotteita en ole kaivannut missään vaiheessa. Näiden makuun tottuu mielestäni tosi nopeasti ja ne maistuu omaan suuhuni täysin normaaleilta, kun taas edelleen maitotuotteita käyttävä poikaystävä hieman nyrpistelee noille mun kaurajugurteille, hahah. 

Myöhemmin tänä vuonna olisi tarkoitus ottaa suurennuslasin alle viljatuotteet ja vaihtaa niistä suurin osa gluteenittomiin vaihtoehtoihin, ihan vaan kokeiluna, että josko atopiani kaikki oireet häviäisivät sitten miltei kokonaan. Ja onhan se muutenkin terveellisempää. Niiden vaihtaminen vaatii kuitenkin enemmän työtä, sillä esim. gluteenittomista tuotteista leipomisessa on omat haasteensa.

Millaisia kokemuksia maidottomuudesta/maitotuotteiden vähentämisestä teillä on?

Sunnuntaihöpötyksiä

neule Second hand (Vila) / mekko Glamorous / kengät New Look / koru Glitter

Heipparallaa, hengissä ollaan! Tää viikko on tuntunut jostain syystä tosi tahmealta ja normaalia raskaammalta, enkä ole rehellisesti jaksanut suoda ajatustakaan blogin suuntaan, mikä on jokseenkin harvinaista. Tuntuu, että tekemistä on riittänyt kauheasti eikä missään välissä ole ollut aikaa tarttua kameraan ja koneellakin olen käynyt maksamassa vain laskut ja tuijottanut Netflixistä O.C.:tä (siis kuinka hyvä tää sarja on, kaikki noi sarkastiset läpät mitä se sisältää on menny puoliksi ohi silloin aikoinaan!) Vapaapäivät on menny ihan hujauksessa ja nukkumaan on menty reilusti kahdentoista toisella puolen. 

Tänään on ollut kuitenkin ihan kiva ja rento päivä, painuttiin jo päivällä leffateatteriin pakoon tuota loskasäätä ja tsekattiin The Revenant. Kyllä mää oon sitä mieltä, että sen DiCaprion pitäisi tosta vihdoin ja viimein se pysti saada! Muita ehdolla olevia roolisuorituksia en ole toistaiseksi nähnyt, mutta Eddie Redmayneltahan se pokaali jo löytyy...no, täytyy jännäillä kuun lopussa sitte! 

Asiasta kukkaruukkuun, eli päälläni olevaan neulepaitaan. Mikäs sen tarina on? Äiti antoi mulle kassillisen erinäistä tavaraa, jotka saan myydä kirpparilla omaan piikkiin, ja kyseisestä kassistahan löytyi tuo. En nimittäin kauaakaan aikaa sitten haikaillut samantyyppisen neuleen pariin, jollaisen olen omistanut, mutta sitten villiintyneenä myynyt kirpparilla eteenpäin (eikä oo muuten ensimmäinen vaatekappale, josta olen niin ajatellut, mutta toisaalta mielestäni materiaan kiintyminen ja ajattelutapa "kyllä tälle vielä joskus käyttöä löytyy!" on hanurista). Miksi? Koska tää on mallinsa ja pituutensa puolesta ihan ässä mekkojen päällä käytettäväksi! 

Nyt tää jatkais sunnuntain leipomishommia cookieiden parissa (toivokaa että ne onnistuu niin saatte reseptiä tänne ensi viikolla!) ja sitten valtaan sohvan vastaleivottujen herkkujen kanssa ja pistän californiat rallattamaan :)

PS. Sori tylsin otsikko ikinä.

EDIT: No ei todellakaan onnistunu ne cookiet :D Joku päivä uusi yritys!