#nomakeup

Oikeastaan syy, miksi halusin tarttua tähän aiheeseen, ei ole ollenkaan nykymuodissa meikata runsaasti tai yhä enemmän yleistyvistä toimenpiteistä, joita tehdään ulkonäön takia, vaan niinkin simppelissä asiassa kuin itsessäni. Halusin tulla kertomaan omista näkemyksistäni ja no - ihan konkreettisesti näyttämään, että aina sen #nomakeup tägin alla ei välttämättä olekaan meikitön nassu. Ja että vaikka kirjoitan tällaista blogia, jossa on kuukausittain melko runsas valikoima kuvia itsestäni, niin ne kertovat vain yhden osan. En meikkaa läheskään päivittäin ja jos meikkaan, niin meikki on hyvin kevyt ja nopeasti tehty - esimerkiksi asukuvissa mulla on lähes aina enemmän meikkiä.

Tämä ensimmäinen kuva on juurikin sellainen, jonka voisi vaikkapa instagramista löytää tuon #nomakeup tägin takaa (ei omaltani, koska en muistaakseni koskaan ole julkaissut kuvaa vastaavalla hashtagilla jos meikkiä on naamassa - toki esim filtterit sun muut lukeutuu vähän samaan kategoriaan...). No, harjaantuneempi silmä kyllä aivan varmasti erottaa, että ei muuten ole meikitön nassu. Kyseisessä kuvassa mulla on ainakin 5-6 tuotetta naamassa sekä kuvaa on muokattu kuvankäsittelyohjelmalla. Ja niin, ne hiuspidennykset. Alapuolella käsittelemättömät kuvat:

Kuten huomaatte, pelkästään jo kuvankäsittelyllä saa aika paljon aikaan. Ja mielellänihän minä tuolta näyttäisinkin ilman meikkiä, mutta totuus on vähän erilaisempi:

Hiukset luonnollisessa hamppukiharamuodossaan (jos joku vielä ihmettelee toisinaan meikäläisen huono hiuspäivä -valituksia niin tässä lienee selitys parhaimmillaan - käsittelemättöminä ja ilman hoitotuotteita ne on aika jäätävät :D), naama täplikkäänä ja silmäluomet turvoksissa. Kulmakarvat nyppimättä ja iho ylähuulen yläpuolelta kevyesti rikki. Ihan noin turvoksissa ja täplikäs mun meikitön naama ei aina ole, mutta tässä oli vähän osuutta allergialla sekä sillä, että kuva on otettu aamusta. Mutta tiiättekö mitä! Tämäkin kuva on käsitelty kuvankäsittelyohjelmalla. Alla sen sijaan se ihan oikea muuntelematon totuus: 

 

Meikittömyys on mulle luonnollista ja tunnen oloni monesti vapautuneemmaksi ilman meikkikerrosta, vaikka totuus sen alla ei usein olekaan kovin mairitteleva. Monesti nää mun iho-oireet on sellaisia, ettei niitä saa edes kätkettyä meikin alle kovin hyvin, joten siitä syystä mut todennäköisesti näkee viipottamassa ennemminkin näiden kuvien mukaisessa kuosissa, kuin sellaisena, mitä ootte tottunut asukuva-kuvissa näkemään. Mutta vaikka itse viihdynkin arkena aika mitäänsanomattoman näköisenä, ei se silti tarkoita, että haluaisin esitellä sitä versiota itsestäni netissä. Kun mulla on aikaa, musta on kiva meikata ja laittaa kiva asukokonaisuus päälle, eikä se versio ole yhtään vähemmän minua, kuin tämä paljas ja jokseenkin aika karun näköinen versio. Meikkaaminen ei ole minulle mikään suojamuuri tai tekijä, jonka avulla jotenkin määrittelisin tai lokeroisin itseäni. Musta on ihan luonnollista mennä vaikkapa keskustaan kauppaan ilman meikkiä ja tukka laittamattomana - ei sillä että pitäisin erikoisemmin siitä, mutta koska tarkoitus on mennä tekemään ruokaostokset eikä mennä esittelemään itseään väelle, on sinällään aika se ja sama, meikkaanko vai en. Meikkaaminen on mulle lähinnä omien hyvien puolien korostamista - tästä syystä esimerkiksi tykkään tehdä silmämeikkejä, koska pidän silmistäni (silloin kun ne ei ole turvoksissa hahah) ja toisinaan niiden virheiden häivyttämistä. En koe olevani erityisen ulkonäkökeskeinen ihminen ja ehkä osittain siksi koen varsin luonnolliseksi, että on päiviä kun ei kiinnosta ja on päiviä, kun tekee mieli yrittää näyttää kivemmalta. 

Että tällainen tarina löytyy meikäläiseltä tämän #nomakeup otsikon takaa. Kun välillä tuntuu, että edelleen pitäisi jollekin taholle, tai itselleen, perustella miksi meikkaa tai käyttää vaikkapa hiuspidennyksiä. Tarviiko siihen edes olla joku perusteltu syy?! Tai vaihtoehtoisesti mitä sitten, jos ei jaksakaan meikata tai suoristaa tukkaa? Ehkä se on tämä hyvin ulkonäkökeskeinen maailma, jossa kova fakta nyt vaan on se, että hyvännäköiset pärjää ja menestyy. Mä en meikittömällä naamallani varmaankaan olisi ollut mikään kauneuskuningatar ajalla, jolloin kosmetiikkaa ei edes ollut enkä ole sitä nytkään, vaikka lärviin tungettaisi mitä, mutta tiiättekö mitä? Ei haittaa!