Tammikuun leffapäiväkirja

Elokuvateemalla jatketaan, vuorossa olisi nimittäin vuoden ensimmäinen leffapäiväkirja! :)

Texas Killing Fields (IMDb 5,7)

Paperilla elokuva näyttää kelpo murhamysteeriltä: on liuta kadonneita tyttöjä, sitten löytyy yksi kuollut ja poliisipari ryhtyy selvittämään mistä on kysymys. Mukaan on liitetty vielä mystinen alue Teksasissa, jonne on vuosien mittaan (oikeastikin) kadonnut merkittävä määrä ihmisiä. Vaan kuinkas tämä sitten toimi käytännössä? No ei ollenkaan. Ohjaus oli omaan silmään tosi hajanaista ja pomppivaa, henkilöhahmoihin ei saanut oikeastaan mitään kontaktia (esim. Jessica Chastainin rooli oli mielestäni elokuvan kulun kannalta täysin merkityksetön) ja tarinan kulkukin ontuu. Tässä oli aavistuksen verran True Detective -viboja ja sen puolesta tästä ois saanut hurjan paljon mielenkiintoisemman, mutta nyt nekin ajoittain esille tulevat vibat on räkäisty sivuun. Eli ei, en tykännyt tästä ollenkaan, mikä on sinänsä huomion arvoinen seikka, koska just tämän tyyppisistä elokuvista yleensä tykkään.

In The Heart Of The Sea (IMDb 6,9)

Laveasti Moby Dickin tarinaan pohjautuva elokuva ei ehkä ole sellainen, jonka kuvittelisin ensimmäisenä valitsevani katsottavaksi, sillä jotekin ennakkoluuloni siitä oli sellainen Mikkihiiri merihädässä tyyppinen liplattelu-lallattelu, jossa vähän väännetään purjeita hilpeästi ja kiikaroidaan horisonttiin valaiden toivossa. No, ennakkoluulot meni ihan metsään ja tämä oli itse asiassa sangen pätevä toimintaseikkailu, sillä mukaan oli saatu erikoistehosteiden lisäksi muutakin. Elokuvan onkin ohjannut mies Dan Brown -filmatisointien takaa. Joka tapauksessa tämä elokuva onnistui yllättämään todella positiivisesti, vaikkei tämä missään nimessä mihinkään suosikkilistalle päässyt. Eläinaktivisteille en tätä suosittele - tämä on kuitenkin tarina valaanpyyntialuksesta ja sen miehistöstä. Kyllä siinä itselleenkin kieltämättä tippa linssiin tuli kun ensimmäistä valasta tapettiin, vaikka tiesin, ettei kyseessä ollut mikään muu kuin tietokoneella luotu tehoste. Lisäplussaa aina niin karismaattisesta Chris Hemsworthista.

Inside Man (IMDb 7,6)

Tästä elokuvasta on jotenkin vaikea kertoa tiivistetysti mitään, mutta sanat pankkiryöstö ja panttivangit kertovat melkeinpä tarpeeksi. Dalton Russell suunnittelee täydellisen pankkiryöstön, jossa olennainen osa on panttivangeilla. Apuun singahtaa Denzel Washingtonin näyttelemä poliisi (kuinkahan monessa leffassa kyseinen näyttelijä on oikein näytellyt kyttää tai agenttia..?) ja sotkeutuupa kuvioon mysteerinen Madeleine White, ketä esittää Jodie Foster. Niin ikään näyttelijöillä ei juurikaan ole väliä, sillä heidän roolisuorituksensa jäävä mielestäni hyvinkin pliisuiksi ja niin sanotusti tarinan alle. Koska no, elokuvan ja koko pankkiryöstökeikan idea perustuu tietyllä tapaa anonyymiuteen ja pala palalta pankkiryöstön motiivit ja taustatarinat avautuvat melkoisessa mittakaavassa, joten tilaa muulle jää hyvin vähän. Tarina kuitenkin etenee melko verkkaisesti ja niin sanottu viihdearvo jää muutamaan vitsin murjaisuun, mitään jännää toimintakomediaa on siis turha odottaa. Kaikenkaikkiaan tämä oli kuitenkin ihan katsomisen arvoinen pätkä, mutta ei nokkelista käänteistään huolimatta kovinkaan mieleenpainuva.

Bad Moms (IMDb 6,2)

Ennakkokäsitys tästä oli sellainen melko roisi komedia, sellainen, mikä nyt omalla tavallaan on ollut komedioissa muotia ja jotka kaikki omalla tavallaan menee samaan tusinaan. No, olihan tämä pitkälti sellainen, mutta kuitenkin parempi, kuin mitä ajattelin. Elokuva kertoo siis muutaman amerikkalaisäidin itselleen luomista paineista olla täydellinen äiti ja niiden paineiden luopumisesta yliampuvilla tempauksilla heittäytymällä niin kutsutuksi huonoksi äidiksi. Mitään huippuja näyttelijäsuorituksia tästä ei irtoa eikä varsinaisesti mitään uutta, mutta sellaiseksi hömppäkomediaksi ihan mukiinmenevä puolitoistatuntinen ja osa kohtauksista jaksoi jopa vähän naurattaa.

Regression (IMDb 5,7)

Tarina lähtee liikkeelle, kun nuori tyttö paljastaa isänsä hyväksikäyttäneen häntä. Poliisivoimat ottaa tapauksen tutkiakseen psykologian professorin avustuksella ja jäljet johtavat satanistisen kultin jäljille ja tapaus vaikuttaakin pian suuremman luokan jutulta. Elokuva pohjautuu joiltakin osin tositapahtumiin 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa Pohjois-Amerikkaa vallinneen satanismipelon inspiroimana. Aiheena sinänsä mielenkiintoinen ja elokuvissa sangen vähän käytetty, ainakin näin nopeasti mietittynä. Elokuvaan oli saatu sekä hyvää että huonoa, mutta mielenkiinto pysyi kuitenkin yllä loppuun saakka tapauksen ollessa hieman monimutkaisempi, kuin miltä se aluksi vaikutti. Tosin vastaavanlaisia juonikuvioita on tullut aikojen saatossa nähtyä niin paljon, etten osannut yllättyä. Eli kyseessä ei ole mikään superhyperhyvä rikostrilleri ja kauhuksi tätä ei voi millään lukea, mutta eipä kuitenkaan harmita, että tuli katsottua, juoni ja toteutus kuitenkin ihan ok!

Dream House (IMDb 6,0)

Tässä elokuvassa ollaankin lähtökohdissa melko perinteisissä tunnelmissa: perhe muuttaa vanhaan taloon, huomaa pian kummallisia asioita ja kas kummaa, talon historiasta paljastuukin jotain karmivaa. Sen verran kerrottakoon, että ihan Amityville -matkinnalla ei mennä, vaan mukaan mahtuu jokunen lähes yllättävä juonteenkäänne, jotka sekoittavat pakkaa jonkin verran. Juoni rakentuukin jonkin aikaa ihan mukavasti, mutta lässähtää leffan loppupuolella aika mojovasti. En tiedä johtuiko itsestäni vai leffasta, mutta mulle tämä jätti ainakin muutaman aukon niin että loppu tuntui tosi omituiselta ja jopa huonolta, mikä on sinänsä harmi. Pelottava tämä ei ollut, kuten jotkut trilleri -kategoriaan laitetut leffat joskus tuppaavat vähän olemaan, eikä sitä tässä elokuvassa varmasti haettukaan, mutta veikkaan, että jonkinlaisen ahdistus-tekijän lisääminen olisi voinut antaa leffalle lisää pontta. Vähän jäi pliisuksi ja jokseenkin hämmentäväksi elokuvakokemukseksi tämä.

Goethe! (IMDb 6,7)

Todella harvoin tulee katsottua muun kielisiä elokuvia kuin englanninkielisiä, koska itse tykkään seurata elokuvaa ymmärtäen koko ajan mitä puhutaan ja pitäen tekstitystä lähinnä vaan apuna. Tämä elokuva on itse asiassa löytö ihan omasta leffahyllystä, jonka äitini valitsi katsottavaksi ollessaan yökylässä (tuntuu vähän typerältä edes myöntää, mutta meillä on leffahyllyssä todella monta elokuvaa, joita en ole koskaan edes nähnyt). Tämä saksankielinen elokuva kertoo kenenkäs muun kuin nuoren Goethen edesottamuksista ja rakastumisesta. Elokuva noudattaa sellaista niin sanottua vanhan ajan draaman juonenkulkua, eli ei mitään draaattista, hitaammanlaista kerrontaa, hupsuja ja sympaattisia roolihahmoja ja sitä rataa. Tämä on sellainen leppoisa romanttinen draama, jota on helppo seurata. Ei mikään mestariteos, mutta mukavaa vaihtelua.

Righteous Kill (IMDb 6,0)

Vaikka tähän rikosdraamaan on saatu päärooleihin sekä Robert De Niro että Al Pacino, ei se onnistu pelastamaan vielä mitään. Parivaljakon esittämät vanhemmat konstaapelit alkavat tutkia tapausta, jossa eräänlainen sarjamurhaaja tappaa tuomiotta jääneitä rikollisia. Kuulostaa ihan lupaavalta, mutta ainakin itselläni tunnelma lassahti heti alkuunsa, kun ns. faktat lyötiin tiskiin elokuvan ensimetreillä eikä sellaista tyypillistä jännitystä päässyt rakentumaan. Olin jo aikeissa jättää elokuvan kesken, koska se ei tuntunut yhtään mukaansatempaavalta ja henkilöt tuntuivat jotenkin irrallisilta, mutta loppupuolelle olikin saatu muutama yllätysmomentti, jotka piristivät kyllä ja nostivat leffan tasoa aavistuksen, muttei kuitenkaan läheskään niin paljon, että olisi onnistunut pelastamaan tämän tekeleen. Hyvät näyttelijät huonohkossa elokuvassa on aina mälsä juttu.

Must Love Dogs (IMDb 5,9)

Romanttinen hömppäkomedia siitä, kun eronnut nelikymppinen kerhotäti alkaa sukulaistensa painostuksesta jälleen etsiä deittiseuraa mm. netin treffisivustojen kautta. Mukaan mahtuu pari pösilöä ja muutama ihan varteenotettava ehdokas. Mitenkään sen kummemmin tätä leffaa ei oikeastaan pysty eikä sen puoleen tarvitsekaan kuvailla. Leffa itsessään ei myöskään ole mitään oivalluksien, näyttelijäsuorituksien tai dialogin ilotulitusta, mutta perinteinen, harmiton romanttinen komedia, jollaisia tähän maailmaan tarvitaan. Jos ei muuhun, niin ainakin taustalle, kun tuhoaa itsekseen kokonaisen jäätelöpurkin.

The Flock (IMDb 5,7)

Errol Babbagella ei ole mikään unelmaduuni: hän toimii kirjattujen seksuaalirikollisten valvojana. Ainakin toistaiseksi, sillä hänen tilalleen on lähetetty nuori ja kokematon nuori nainen, kenen olisi lyhyessä ajassa tarkoitus oppia kaikki. Tilanne kuitenkin mutkistuu, kun alueelta katoaa nuori tyttö ja tapauksen uskotaan liittyvän seksuaalirikoksien piiriin. Elokuva on omalla tavallaan puhutteleva, koska aihe on niin arka, mutta tässä sillä oli mässäilty ehkä vähän liiaksikin. Kuvaus oli kovin nopeatempoista, lyhyessä ajassa ruudulla vilisi rutkasti eri kuvia ja pätkiä, ja itse en tämän tyyppisestä kuvaus- ja kerrontatekniikasta hirveämmin pidä. Toisaalta sillä on haluttu varmastikin korostaa leffan tunnelmaa ja yleissävyä. Lisäksi elokuvassa oli korostettu tai annettu tilaa ehkä liiaksikin Babbagen mutkikkaalle persoonalle, mutta toisaalta elokuvan ensimmäiset sanat kuuluivatkin, että hirviöitä jahdatessa tulee varoa, ettei muutu yhdeksi heistä. Kierouteneella tavallaan ihan hyvä elokuva, mutta samalla jotenkin - liioittellusta fiiliksestä huolimatta realistinen kuvaus ihmisen synkimmistä puolista.

Training Day (IMDb 7,7)

Denzel Washingtonin sekä Ethan Hawken tähdittämä rikosdraama oli itse asiassa yllättävän hyvä. Odotukset ei jotenkaan olleet kovin korkealla, vaikka hyvät arvostelut noin yleisesti kyseinen leffa onkin saanut. Elokuvan kulku lyhykäisyydessään on siis se, että huumepoliisissa ensimmäistä vuoroaan tekevä keltanokka Jake Hoyt pääsee kokeneemman Alonzo Harrisin matkaan ja heti alussa käy selväksi, että työpäivästä ei tule mitenkään tavanomainen tai tylsä. Jossain vaiheessa meno äityy niin paljon, että Hoytin on alettava kyseenalaistamaan työparinsa teot ja motiivit. Mitään kovin jännittävää tai yllättävää elokuvassa ei varsinaisesti ole, mutta se on toimiva ja tiivis, yhden vuorokauden sisälle sijoittuva jännitysdraama, joka itseäni kiinnosti lähinnä parhaan miesosan Oscarin roolisuorituksestaan saaneen Washingtonin takia. Eikä huono roolisuoritus laisinkaan!

Kokonaisuudessaan saldo oli vähän njäääh, ja kuun parhaimmisto meneekin yhdessä linjassa IMDb-arvioiden kanssa, eli kuun lempparit Inside Man ja Training Day. Oletteko nähneet jotakin näistä leffoista, oletteko samoilla linjoilla meikäläisen kanssa arvioinneista tai kävikö joku leffa kiinnostamaan?