Yleensä, kun joku muu tai minä itse kuvailee minua, esiin nousevat sanat positiivinen ja iloinen/hyväntuulinen. Joskus tämä vähän kummastutti minua, koska en kokenut olevani mitenkään erityisen positiivinen henkilö, mutta nykyisin otan tuon kommentin vastaan ylpeänä. Olen poikaystävän masennuksen myötä oppinut, että sellainen elämänmyönteisyys ja positiivisuus, jotka itselleni ovat niin selkeä osa itseäni eivät todellakaan ole itsestäänselvyys kaikille. Että jollekin se, että osaan suhtautua toiveikkaasti, myönteisesti, ennakkoluulottomasti ja positiivisesti lähes kaikkeen, saattaa olla ihan vieras maailma ja niin ollen tuntua jopa hämmentävältä. Koska kyse on loppujen lopuksi omista asenteista ja suhtautumisesta itseensä, olemiseen ja elämiseen, ajattelin koota muutaman mietteen siitä, kuinka omaa positiivista asennettaan voi nostattaa:
1. Opettele tuntemaan itsesi, hyväksymään kaikki vahvuutesi ja heikkoutesi ja niistäkin huolimatta pitämään itsestäsi. Arvosta itseäsi, älä häpeä joitakin ominaisuuksiasi tai mielipiteita äläkä missään nimessä vertaa itseäsi muihin. Se, että pitää itsestään, on niin tärkeää, etten tiedä miten edes sanoisin sen. Ei tarvitse ruveta itserakkaaksi eikä varsinkaan alkaa tavoittelemaan omaa etua tai pitää itseään parempana kuin muut, mutta ilman muuta sen saa sanoa, jos on ylpeä itsestään tai jostakin saavutuksesta. Tämä lienee tämän listan vaikein, mutta ehdottomasti tärkein kohta. Itselleni on aina ollut helppo pitää itsestäni ja olen aina ollut suhteellisen itsevarma, mutta tiedän, että todella monelle se on vaikeaa.
2. Anna itsellesi anteeksi, aina. Ja ihan kaikki. Sinä olet ihminen siinä kuin minäkin ja me kaikki tehdään jatkuvasti ihan tyhmiä ratkaisuja, vääriä valintoja ja jopa idioottimaisuuksiin meneviä tempauksia, mutta silti - anna itsellesi anteeksi. Menneisyyden huonoja valintoja tai ikäviä tilanteita on ihan turha muistella ja kiduttaa itseään. Se, että ne tuntuvat pahalta, kertovat jo kaiken oleellisen eli todennäköisesti sen että olet oppinut niistä jotain.
3, Ylistä pieniä ja tavallisia, arkisia asioita. Olivat ne sitten mitä tahansa. Jos tämä tuntuu hankalalta, rupea miettimään näitä asioita tehdessäsi, että mitä jos se otettaisiinkin sinulta pois. Monet arkiset ja tavalliset asiat ovat niitä, jotka tavalla tai toisella pitävät meidät kasassa, luovat tietynlaiset normit ja raamit - turvallisuuden tunteen. Ne muistuttavat, että olen elossa, tässä ja nyt.
4. Katkaise negatiivisuudelta jalat. Joka päivä tulee vastaan tilanteita, joihin voi suhtautua ynseästi ja negatiivisesti ja pahimmillaan laittaa pahan kiertämään eteenpäin, mutta on täysin oma valinta, tekeekö niin. Nämä ovat loppujen lopuksi niitä hyvin pieniä asioita - pelkästään yhden lauseen sanomatta jättäminen voi muuttaa koko tilanteen. On totta kai elintärkeää päästää omat negatiiviset ajatukset ulos, mutta oikean ajan ja paikan valitseminen voi vaikuttaa hurjasti lopputulokseen. Tähän esimerkikkinä vaikka henkilöiden välinen keskustelu henkilöstä, joka ei ole paikalla kuulemassa mitä hänestä puhutaan, sillä kommentit eivät ole järin ruusuisia - sen sijaan, että jatkaisit keskustelua, vaikka mieli tekisi, muuta sen suuntaa tai älä osallistu ollenkaan. Jos on oikein rohkea, voi sanoa, että lienee asiatonta puhua paskaa toisen selän takana, asiat voi sanoa myös päin naamaa.
5. Kehu, älä kadehdi. Mä olen viime aikoina kunnostautunut kehujen antamisessa: miten hyvä mieli tulee antaa sellaisia (ja niin vähällä vaivalla, pelkkä kommentti instagram -kuvaan voi piristää jonkun toisen päivää mielettömästi!) ja annetut kehut kiertävät paljon helpommin ja nopeammin takaisin itsellesi. Kun tätä harjoittaa tarpeeksi, syntyy niin sanotusti kehumisen piiri, joka on toivon mukaan aidoista ja taka-ajatuksettomista sanoista lähtöisin ja näin ollen koko piirin yhteishenki paranee ja yleinen positiivisuus nousee.
6. Se, että pyrkii positiivisuuteen ja elämänmyönteisiin asenteisiin, ei tarkoita että pitäisi ruveta pelleksi ja lyödä täysin lekkeriksi, tai tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että toisinaan on huonoja päiviä (allekirjoittaneelle tämä on ollut vaikeaa). Positiivisuudesta ei pidä luoda itselleen häkkiä, vaan vapaa tila, jossa on myös tilaa muille tunteille - positiivinen ihminen saa olla välillä surullinen, kiukkuinen tai jopa vihainen, koska ne ovat kaikki ihan luonnollisia ja hyväksyttäviä tunteita. Pitää toki paikkasa, että kun löytää sellaisen valoisan polun, jota kulkea, niitä ikäviä tunteita ja ajatuksia tulee todennäköisesti vastaan vähemmän, mutta aivan varmasti niitä tulee vastaan. Ja silloin niiden pitää antaa tulla vastaan, käsitellä asia pois päiväjärjestyksestä ja parhaassa tapauksessa jatkaa matkaa hymyssä suin.
Ja hei, tämä postaus ei ollut millään tavalla ylistys itseäni kohtaan tai minkäänlainen osoitus siitä, että olisin jollakin tapaa parempi kuin joku siellä ruudun toisella puolella. Positiivisuus on yksi selkeimmistä ja huomattavammista ominaisuuksista itsessäni ja kuten mainitsinkin, saan olla ja olen siitä erityisen ylpeä ja kiitollinen. Sen takia haluaisin, että mahdollisimman moni muukin löytäisi elämäänsä sellaisen hyväntuulisen ja positiivisen ajattelutavan, koska se tekee elämästä huomattavasti mieluisampaa ja toisekseen oishan tämä maailma huomattavasti parempi paikka, jos täällä olisi onnellisia ihmisiä enemmän. Tiedän, että olosuhteet vaikuttaa, mutta uskon ja tiedän, että oma suhtautuminen vaikuttaa enemmän kuin mikään muu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti