12 kuvaa lokakuulta

Lenkillä sumuisissa maisemissa satamassa. Koiran omistamisessa on se hyvä puoli, että ulos pitää lähteä säässä kuin säässä ja monesti se sää ei loppujen lopuksi olekaan niin paha kuin on olettanut - tai enemminkin niin, että kaikissa säätiloissa on jotain hyvääkin.

Maksoin tästä terveellisestä lentokenttä aamupalasta lähes 18 euroa. Jännä että rahat häviää matkatessa :D / Barcelonassa löydettiin sivukadulta edullinen ravintola, josta löytyi myös syötävää "ruoka-ongelmaiselle" siskollenikin. Oltiin ainoat asiakkaat, naisten vessa oli rikki,salaatin oliiveissa oli kiviä mutta nachot oli superhyviä ja koko lysti oli käytännössä puoli ilmaista. 

Kuun puolessa välissä oli näin ihana aurinkoinen syyspäivä! 

Halloweenin kunniaksi leivoin kurpitsa-donitseja! Oli oikein hyviä, mutta varsinaista donitsimaisuutta en onnistunut näihin kyllä saamaan :D Tai siis lopputulos oli hyvä, muttei ihan sellainen kuin olisin halunnut, joten en käynyt reseptiä jakamaan siksi / Kävin moikkaamassa ystävän vallatonta ja ihanaa koiranpentua.

 

Syyskävelyllä Jedin kanssa ♥ Otin kuvia enemmänkin, mutta tämä oli ainoa onnistunut :D 

Käytiin ystävän kanssa Gastro Bar Sesongissa syömässä Järvenpäässä ja saatiin terveiset keittiöstä; lohen mätiä paahdetussa maa-artisokkakeitossa. Sanotaanko, ettei haitannut yhtään että viereinen hamppariateria iskettiin pöytään lähes samalla sekunnilla... :D Muuten ihan ok, mutta pihvi ei ollut kyllä mediumia nähnytkään, vaikka tilatessa kysyttiin kypsyysastetta... vaikka olen itse ravintolassa töissä ja tiedän, että näistä saa ja pitää sanoa, niin en silti jotenkaan jaksa vaivautua - ruoka meni alas ihan näinkin.

Biitsillä Barcelonassa ja muhkeat pilvet. Tuntuu niin hassulta ajatella, että tää matka oli tosiaan tässä kuussa, tuntuu, että siitä on ikuisuus! 

 

Glögikausi korkattu! Itse asiassa ensimmäistä kertaa töissä, mutta tulin testaanneksi tätä kaupasta löytynyttä terästettyäkin versiota. Liputan kuitenkin perinteisen punaisen glögin puolesta! Tosin Alkossa on muutama uutuusglögi, jotka haluan testata ennen joulua! / Laatu on surkea, mutta tunnelma jotenkin kiva, nappasin kuvan snapchatin filtterillä eräänä iltana töistä kotiin kävellessä.

Tällä hetkellä ootan suurella innolla viikonloppua ja meidän halloween -bileitä! Meillä on tyttöjen kanssa whatsapp -ryhmä aiheesta ja sinne tulee juttua asuista ja ohjelmasta ja en malta odottaa! Mä aion olla melko tylsästi ihan vaan joku vampyyrin tapainen, koska olen aamuvuoron töissä, niin se tosiaan rajaa mahdollisuuksia jonkun verran eli asun rakentamiseen ei voi kuluttaa kovin paljon aikaa tai se juhlinnasta pois.

Onko teillä halloween -juhlia tällä viikolla? :)

Muistoja rannalta

Juuri tällä hetkellä pimeä maanantaiaamu ei tunnu ylitsepääsemättömältä, mutta ajatus siitä, että heräisikin alla oleviin maisemiin, on kyllä houkutteleva. Toistaiseksi mulle kuitenkin riittää muisto rauhallisesti aaltoilevasta merestä, rannan äänistä, hiekasta varpaissa ja auringon paisteesta iholla. Sen muiston turvin on ihana aloittaa uusi viikko, joka toivon mukaan tuo kaikkea mukavaa tullessaan. Voimia ja iloa jokaisen alkaneeseen viikkoon! :)

Minulle kuuluu hyvää

Lokakuun loppu häämöttää ja tätä vuotta on enää kaksi kuukautta jäljellä, siis mihin aika katoaa?! Tämä vuosi on kyllä kulunut ennätysnopeasti.

Mulle kuuluu hyvää. Töitä on tuntunut olevan nyt vähemmän (lue: käytännössä se sopimuksessa lukeva normaali määrä :D) ja on ollut ihanaa, kun on jaksanut ja ehtinyt tehdä jotain muutakin niiden lisäksi. Ensi viikolla menen pariksi päiväksi Kouvolaan ja ensi viikonloppuna meillä on työpaikan mimmien kanssa halloween -illanistujaiset. Tämmöisten viettäminen ei ole mikään itsestäänselvyys, sillä usein meistä joku on töissä eikä pääse - kuten nytkin osa varmasti halukkaista osallistujista ei pääse. Itsekin olen kahdeksaan asti illalla töissä, joten asu ja meikki vaativat vähän suunnittelua, kun en kuitenkaan hirveässä halloween -meikissä voi töissä olla, hahah.

Mitään suuria suunnitelmia mulla ei loppuvuodeksi ole, ja se tuntuu hyvältä. Musta tuntuu, että olen tehnyt ja nähnyt niin paljon aiemmin tänä vuonna, että hyvä ottaa pari vikaa kuukautta ihan iisisti (tässä kohtaa koputan puuta). Suuri haaveeni on, että ehtisin keskittyä leipomiseen ja ruuanlaittoon, sillä se on edeltävinä kuukausina jäänyt aivan minimiin.

Kivaa viikonlopun jatkoa ♥

Sarjasuositus: The Haunting of Hill House

Mikäli viikonlopun suunnitelmat on auki, eikä syksyisen talvinen sää houkuttele ulos reippailemaan, on sohvalle rojahtaminen ja Netflixin aukaiseminen ihan kelpo vaihtoehto. Mä katsoin sieltä viimeisimpänä ystävän suosituksesta uuden The Haunting of Hill House -sarjan (IMDb -arvosana viimeksi katsottuna 9,0). Sarja on 10 osainen ja jaksot hieman alle tunnin mittaisia, viimeinen jakso hieman pidempi. 

Sarjaa ei todellakaan kannata aloittaa fiiliksellä "no mä katon nyt yhden jakson" koska jos hyvä draama kauhulla höystettynä on yhtään sun juttu, ei yksi jakso yksinkertaisesti riitä - tarina vie mennessään.

Sarja kertoo Crainin seitsemän henkisestä perheestä ja pomppii menneisyydessä sekä nykyisyydessä. Tämä eri ajoissa pomppiminen saattaa olla toisille jo itsessään ärsyttävä tekijä, mutta toimii tässä hyvin ja luontevasti, koska ero on niin selkeä. Sarjan jaksot on kuvattu eri henkilöiden näkökulmasta ja menneisyyden toisintoa tulee aika paljon, mutta se toimii hyvin myös.

Menneisyydessä Crainin perhe asuu Hill Housen kartanossa, jota vanhemmat kunnostavat myytikuntoon. Kuitenkin pian perheen lapsille selviää, että talossa on jotain hyvin erikoista ja pahaa. Nykyisyyden Crainin perhe kamppailee kukin omien ongelmiensa kanssa, mutta taustalla vaikuttaa hyvin vahvasti meneisyyden haamut.

Syy siihen, miksi sarja onkin niin hyvä ja kiinnostava on se, että kaikki toimii. Näyttelijävalinnat on mielestäni tosi onnistuneet ja heidän hahmonsa jokainen omanlaisensa, ja sarjan kerronnan ansiosta moniulotteisempia. Sarja on rakennettu taitavasti niin, että katsoja saa vihiä tapahtumien kulusta ja syistä vain vähän kerrallaan, mikä luo samalla jännitystä ja syyn katsoa vielä yhden jakson lisää. 

Sarjan katsoneena kuvailisin tätä ehdottomasti draamasarjaksi - hyväksi sellaiseksi ja mun näkökulmasta katsottuna kauhu on vain sivuosassa, mitä en ensi alkuun odottanut lainkaan. Itse en mieltänyt tätä erityisen pelottavaksi tai jännittäväksi, mutta jokaisessa jaksossa on onnistuneesti molempia elementtejä, osassa hieman enemmän kuin toisissa. Jos on kovin herkkä tämmöisten suhteen, voi sarja aiheuttaa sydämen tykytyksiä. 

Kauhun, pelon, epävamuuden, luottamuspulan ja muiden negatiivisten tuntemusten ohelle on kuitenkin saatu myös lämpöä, toivoa ja rakkautta ja näiden kaikkien tunteiden sekamelska onnistuneella dialogilla luo mielestäni todella aidon ja konstailemattoman kuvan siitä, minkälainen kovia kokenut ja puhumattomuuteen turvautunut perhe voi olla. 

Lyhyesti sanottuna kiinnostava ja koskettava sarja erikoisella twistillä ja olen tosi iloinen, että tätä minulle suositeltiin! Olisin varmasti katsonut jossain vaiheessa joka tapauksessa, mutta ystävän kuvauksesta johtuen oli heti katsottava eka jakso, kun töistä pääsi :D Siksipä haluan suositella tätä eteenpäin myös täällä! 

Samalla haluan myös korostaa sitä faktaa, minkä olen jo aiemminkin huomannut: miten tv-sarjojen taso on näin hyvä, mutta suurin osa uusista leffoista on sen sijaan pelkkää p*skaa? Juuri tämän takia sarjoja tulee katsottua nykyisin paljon enemmän kuin leffoja, mistä johtuen leffapäiväkirjojakaan ei ole täällä blogissa vilkkunut - sellainen on tosin tulossa varmaankin ensin kuun puolella.

Onko kukaan teistä katsonut sarjaa ja mitä piditte? 

Barcelona Photo Diary

Mukavaa uutta viikkoa! Tänään mä ajattelin jakaa teille hieman kuvia melkein parin viikon takaiselta Barcelonan reissulta. Oltiin tosiaan siskon kanssa liikenteessä ja matka kesti noin kolme vuorokautta, mikä oli mun mielestä ihan kelpo aika. Tai siis siinä mielessä, että aina reissujen ei tarvi olla pitkiä reilun viikon mittaisia, vaan lyhyessä ajassakin ehtii nähdä  ja tehdä paljon.

Omiksi suosikeiksi reissun aikana muodostui Castelldefelsin ranta ja Tibidabon vuori. Pettymyksen aiheutti taas La Rambla (tuntui, että kadulla oli vain hitosti turisteja ja heille suunnattuja vähän keskinkertaisia ravintoloita) ja Primark :D Mä olin siskon kanssa ihan innoissani, että jee siellä on Primark mutta eipä ollut erikoinen... Toisaalta kyseinen yritys edustaa sellaista kertakäyttövaatteiden pyhättöä, että kannattaako siellä ostoksilla käymisellä kauheasti huudella.

Mulle ei jäänyt Barcelonasta sellaista fiilistä, että haluaisin sinne kovasti uudestaan, mutta Espanjasta noita kaupunkeja kyllä löytyy, eli maahan voisin kyllä matkustaa uudelleenkin! Tai siis virallisestihan Barcelona kuuluu Kataloniaan, mutta tajusitte pointin. 

Joka tapauksessa oli kiva reissu ja siskon kanssa sujui sen verran hyvin, että uskaltaa harkita häntä matkaseuraksi uudestaankin, heheh.

En usko, että olisin ilman tätä reissua koskaan päätynyt Barcelonaan, joten siinä mielessä kiva, että tuli mentyä. Itse koin, että tämä on helppo kohde, jos haluaa mutkattoman ja rennon lomakohteen ilman sen suurempia suunnitelmia. Barcelonan lähistöllä on monta kiinnostavaa kohdetta, jossa olisi varmaan itsekin tullut käytyä, jos aikaa olisi ollut enemmän tai matkabudjettia reilummin (nyt meni todella pienelllä, tämä kun oli heti Kanadan reissun perään, jonne rahaa meni aika reilusti). Toisaalta tämä on oiva kohde vähän pienemmän budjetin matkaan.

En vielä tiedä, kirjoittelenko sen enempää itse kaupungista, mutta kuvia mulla on kyllä jaettavaksi vielä toisen postauksen verran :) 

Onko kukaan teistä käynyt Barcelonassa ja mitkä fiilikset kyseistä kaupungista?

Minä ja Montreal

Jos ihan rehellisiä ollaan, niin minun ja Montrealin välit eivät jääneet järin sydämellisiksi. Vietettiin kaupungissa 2,5 päivää. Saavuimme sunnuntai-iltapäivänä, mikä ei ollut siinä mielessä kaikista järkevin vaihtoehto, että tosi moni paikka oli kiinni ja ilma pilvinen. Toinen päivä oli sään puolesta mainio ja muutenkin, mutta kolmantena päivänä vettä satoi oikein kunnolla, mikä vähän pilasi fiilistä.

Moni ehkä tietääkin, että Montreal on ranskankielinen kaupunki ja totta tosiaan, kaikki oli ranskaksi. Tämä hämmensi, koska juurihan oltiin tultu englanninkielisestä Ontariosta. Kyltit, tiennimet ja noh, kaikki oli ranskaksi. Ihmiset puhuivat ranskaa, mutta se vaihtui kyllä sujuvasti englantiin. Monessa paikassa myös esim. ruokalistat olivat myös englanniksi. Täällä tuntui tosin olevan vähän sama juttu kuin Pariisissakin, eli sait parempaa palvelua, jos puhuit ranskaa. Eli kielen osaamisesta ei totisesti haittaa täällä ole!

Mulle jäi vähän fiilis, ettei oikein osattu tehdä oikeita juttuja ja käydä oikeissa paikoissa, koska kaupungista jäi vähän pliisu kuva, mikä tuntuu oudolta, koska lukemieni juttujen mukaan nimenomaan Montrealiin pitäisi ihastua eikä Torontoon. Montreal ei siis jää kaivertamaan sydämeeni, mutta olisin ilman muuta valmis antamaan sille toisen mahdollisuuden. Ja jos ei muuta, niin ainakaan ruokapaikoista kaupungissa ei ole pulaa! Niitä tuntui olevan hämmästyttävän paljon. 

Montrealissa käydessä ei kannata skipata sen kirjaimellisesti suurinta nähtävyyttä, eli Mont Royalia. Sen huipulta avautuu upeat näkymät alas kaupunkiin ja ilmeisesti sen puistoalueella on paljon ohjelmaa. Me teimme melko pikaisen visiitin huipulle, näin jälkikäteen ajateltuna siellä olisi ehdottomasti voinut viettää enemmänkin aikaa. Mitään hiki -hommia on turha pelätä, sillä nousun ylöspäin voi vetää ihan letkeästi kävellen tai jopa autolla (osan matkasta), eli mistään vuorikiipeilystä ei ole kyse :D

Vanhaa kaupunkia ja satamaa ei myöskään kannata jättää välistä, vaikka näissä kohteissa muita turisteja ja heille suunnattua ruokapaikkaa ja kauppaa on eniten. Satamasta lähtee käsittääkseni aika paljon risteilyitä ja ajeluita, sekä lautta Montrealin edustalla oleville saarille, mutta koska oltiin paikan päällä syyskuun loppupuolella, oli suurin osa näistä aktiviteeteista poissa käytöstä. Saarille pääsee metrollakin - jota me sitten päätettiin käyttää huonosta säästä huolimatta, muta ei ehditty kauaa saarilla olla, kun alkoi sataa hirveästi. Metrolla takaisin kaupunkiin ja hotellille vaihtamaan kuivat vaatteet, ei ollut erityisen onnistunut retki se, hah. Mutta noilla saarilla sijaitsee huvipuisto sekä F1 -rata, eli siellä saa kyllä onnistuneesti kulutettua yhden päivän, jos sesonki ja planeeat osuu kohilleen. 

Montrealissa on myös kuuluisa Underground City, eli laaja tunnelijärjestelmä, jossa on suuri valikoima erilaisia liikkeitä ja kuppiloita. Tunnelit yhdistävät kauppakeskuksia ja metroasemia toisiinsa. Tämä osoittautui aika näppäräksi silloin sadepäivänä - joskin systeemi oli musta vähän sekava siinä mielessä, että kun ei aina osannut suunnistaa 100 % oikein maan pinnallakaan, niin ei se maan alla ollut sen helpompaa :D Lisäksi täälläkin, yllätys yllätys, tehtiin rakennustöitä, mikä sekoitti vielä vähän lisää.

Kuten lähes kaikkialla, mun mielestä näppärin tapa tutustua kaupunkiin on jalkaisin, toki riippuen esim majoituksen sijainnista. Meidän hotelli ei ollut aivan ydinkeskustassa, mutta siihen käveli noin 15 minuutissa. 

Ja kuten vuokra-autoilua koskevassa postauksessa mainitsinkin, täällä tehtiin tosi paljon tietöitä meidän vierailumme ajankohtana. Ei nyt ihan joka puolella varsinkaan ydinkeskustassa, mutta silti huomiota herättävän paljon. Toivottavasti saavat pian valmiiksi, hahah.

Vaikka Montreal ei täysin sydäntäni vienytkään, on se kuitenkin monipuolinen kohde, johon kannattaa tutustua mahdollisuuden tullessa vastaan. Täällä me bongattiin myös matkan ainoat toiset suomalaisturistit! Montrealista ajettiin sitten takaisin Torontoon, matkaa Kanadan suurimpien kaupunkien välillä on reilu 500 km, eli ihan lyhyen vierailun takia ei kannata kaupungeista toiseen poiketa, mutta ajoreitti kaupunkien välillä oli simppeli ja hyvä. 

Vuokra-autolla Kanadassa

Kanadan reissua suunnitellessa kävi lähes heti alkumetreillä selväksi, että auto täytyy vuokrata. Etäisyydet Kanadassa on pitkiä, joten julkisilla liikuttaessa kustannukset olisi kahdelta ihmiseltä kivunneet samoihin summiin kuin mitä auton vuokrauskin kustansi ja toisekseen jälkimmäinen antoi enemmän liikkumavaraa. En näe autonvuokrausta ensisijaisena vaihtoehtona lomalle lähtiessä, mutta tämän kaltaisille omatoimimatkoille se sopii eikä sitä kannata pelätä.

Me varasimme auton jo Suomesta käsin Auto Europen kautta ja autoa vuokraava firma oli Hertz. Ei otettu halvimman hintaluokan autoa, eikä kalleinta, vaan siitä välistä. Meillä oli auto käytössä perjantaista keskiviikkoon, eli kuusi päivää ja varausvaiheessa kustannukset eivät nousseet yli 300 euron.Varausta tehdessä kannattaa lukea kaikki huolellisesti läpi, mikä lienee sanomattakin selvää, mutta eipähän tule sitten turhia yllätyksiä. Autoa vuokratessa tulee olla luottokortti, mistä ei valitettavasti pääse yli eikä ympäri minkään firman kautta. Me ollaan molemmat jo lähempänä kolmeakymppiä, joten nuoresta iästä ei tullut lisämaksua.

Me haimme auton Toronton keskustassa sijaitsevalta lentökentältä, jossa toimi Hertzin lisäksi pari muuta autonvuokrausfirmaa. Kovin helpoksi hommaa ei tosin ole tehty, lentokenttä kun sijaitsee saarella ja meidän piti lähteä lautalla pois. No, kokemus sekin eikä ollut ongelma.

Tosiaan autoa noudettaessa täytettiin vielä paperit, otettiin noin 80 dollaria maksava lisävakuutus sekä navigaattori, mikä maksoi jotain 10-15 dollaria päivältä (naurettavaa lisärahastusta mun mielestä mutta pakko oli ottaa). Kansainvälistä ajokorttia ei tarvinut, suomalaisella pärjäsi. Näistä kannattaa  tosin ottaa hyvissä ajoin selvää, sillä kävi ilmi, että yhdessä Kanadan provinssissa se tulee olla.

Mieheni ajoi koko reissun ajan, vaikka alunperin tarkoitus oli, että molemmat ajaa. Lisäkuskista olisi kuitenkin tullut taas enemmän kustannuksia ja todettiin molemmat, että tässä voidaan säästää. Autoa noutaessa luottokortilta tehtiin noin 500 dollarin katevaraus, minkä firma palauttaa, mikäli auton palauttaa samassa kunnossa kuin lähtiessä. Nämä käytännöt ja summat vaihtelee firmasta riippuen, mutta kaikissa jonkinlainen takuusumma pitää käsittääkeni pantata.

Ajattettiin Torontosa Algonquinin kautta Barry's Bayhin (ja seuraavana päivänä takaisin puistoon) ja sieltä Montrealiin (siellä olessamme emme käyttäneet autoa lainkaan) ja lopuksi Montrealista takaisin Torontoon. Yhteensä ajokilometrejä kertyi lähes 1500! Meillä oli vuoden -16 tai -17 Toyota ja se oli automaattivaihteinen, enempää en osaa kertoa koska en ole yhtään autoihminen :D

Autoilu Kanadassa oli mielenkiintoista. Liikenne oli pääpiirteittäin samanlaista kuin Suomessakin, eli ei sen suhteen mitään erikoista, mutta varsinkin noista kaupungeista postuminen oli ihan omaa luokkaansa, tai niihin ajaminen. Kaistoja oli parhaimmillaan 7-8 vierekkäin ja osa kanadalaisista kuskeista on aika hulluja, ohi tultiin ajoittain sekä vasemmalta että oikealta, ja vilkkua ei juurikaan jaksettu väläyttää. Ja siinä missä suomalainen peruskuski valmistautuu ohitukseen rauhassa ja harkinnalla, ei todellakaan tuolla. Turvallisinta oli suurimman osan ajasta ajaa oikean puolisinta kaistaa, joka oli lähinnä varattu isoille autoille ja laiskemman kaasujalan omaaville.

Kaikki sujui meidän osalta palautusta myöten mallikkaasti eikä edes yhtään lähellä piti -tilannetta päässyt syntymään, mutta silti pari ongelmaa ja huomiota, jotka tuli huomattua autossa istuessa:

- Torontosta lähtiessä meidän vuokraama navigaattori kuoli. Siis käytännössä heti. Ajattiin kaupungissa lähes paniikissa johonkin mahdolliseen ajosuuntaan ja minä yritin käynnistää laitetta uudestaan, ei onnistu. Hermostuneena laitan puhelimen mobiilidatan päälle ja Google Mapsin laulamaan, että päästiin pois kaupungista :D Myöhemmin matkalla resetoin navigaattorin (korviksista on yllättävä hyöty) ja loppureissun masiina toimi lähes moitteettomasti

- Isojen teiden varsilta löytyy tankkauspaikkoja suhteellisen tiuhaan tahtiin, mutta auta armias kun sunnuntai aamuna lähdettiin ajamaan Barry's Baysta, eli käytännössä keskeltä ei mitään kohti Montrealia, oli alkumatkan varrella pelkästään yksityisomisteisia pieniä tankkauspisteistä, tiiättekö sellaisia joissa leffoissa nuorisojoukko pysähtyy kysymään neuvoa mökille, joka koituu kaikkien kohtaloksi. No meidän ei neuvoa tarvinut kysyä suunnan suhteen, mutta tankkauksen suhteen joo :D Onneksi ihmiset oli ihanan avualiaita! No mutta niin siis, siihen aikaan sunnuntaina näistä suurin osa oli kiinni. Onneksi tanki ei ollut täysin tyhjillään.

- Kanssa-autoilijat tööttäilee. Ei siihen malliin, kuin jossakin alempana Euroopassa, mutta suhteellisen ärsyttävästi kuitenkin. Jos ajat hiljempaa, koska et tiedä varmasti, mihin seuraavaksi, niin takana tööttäilevä kuumakalle ei kyllä auta asiaa tippaakaan.

- Montealista poistuminen oli työn ja tuskan takana, sillä joka paikassa tehtiin tietöitä ja kaikki rampit/liittymät sun muut mistä meidän olisi pitänyt kääntyä, oli poikki ja loppujen lopuksi jouduttiin kiertämään aika pitkä lenkki, että päästiin oikeaan suuntaan.

- Tietulleja (vai mitä nämä nyt sitten onkaan) osui matkan varrelle yksi. En muista, paljon maksu oli, mutta automaattiin luottokortti ja takas, ja matka jatkui. Oli silti vähän kuumottava tilanne, kun ei ole tämmöistä ennen vastaan tullut.
EDIT: Saatiin postissa yli 2 kuukautta reissun päättymisen jälkeen tietullilasku, joka oli reilu 22 Kanadan dollaria. Summa veloittuu auton vuokraamiseen käytetyltä luottokortilta.

- Erilaisista sarvipää -eläimistä, eli hirvistä ja peuroista ja mistä lie, varoittavia kylttejä oli todella paljon, ja jokaisella tiepätkällä millä ajettiin kaupunkialuetta lukuunottamatta, mutta ei nähty matkan aika yhden yhtäkään edes kaukana tiestä.

Olen tosi iloinen, että päätettiin jännityksestä ja epäilyksestä huolimatta vuokrata auto, sillä nyt se on kohteesta riippumatta aina vain helpompaa (tosin vasemman puolen liikenteen maissa en edelleenkään suostu). Eli iso suositus ja rohkaisu auton vuokraamiseen ulkomailla (kunhan on henkisesti varautunut, että pinna saattaa kiristyä ajoittain). 

Millaisia kokemuksia teillä on autonvuokraamisesta ulkomailla?