Mikäli viikonlopun suunnitelmat on auki, eikä syksyisen talvinen sää houkuttele ulos reippailemaan, on sohvalle rojahtaminen ja Netflixin aukaiseminen ihan kelpo vaihtoehto. Mä katsoin sieltä viimeisimpänä ystävän suosituksesta uuden The Haunting of Hill House -sarjan (IMDb -arvosana viimeksi katsottuna 9,0). Sarja on 10 osainen ja jaksot hieman alle tunnin mittaisia, viimeinen jakso hieman pidempi.
Sarjaa ei todellakaan kannata aloittaa fiiliksellä "no mä katon nyt yhden jakson" koska jos hyvä draama kauhulla höystettynä on yhtään sun juttu, ei yksi jakso yksinkertaisesti riitä - tarina vie mennessään.
Sarja kertoo Crainin seitsemän henkisestä perheestä ja pomppii menneisyydessä sekä nykyisyydessä. Tämä eri ajoissa pomppiminen saattaa olla toisille jo itsessään ärsyttävä tekijä, mutta toimii tässä hyvin ja luontevasti, koska ero on niin selkeä. Sarjan jaksot on kuvattu eri henkilöiden näkökulmasta ja menneisyyden toisintoa tulee aika paljon, mutta se toimii hyvin myös.
Menneisyydessä Crainin perhe asuu Hill Housen kartanossa, jota vanhemmat kunnostavat myytikuntoon. Kuitenkin pian perheen lapsille selviää, että talossa on jotain hyvin erikoista ja pahaa. Nykyisyyden Crainin perhe kamppailee kukin omien ongelmiensa kanssa, mutta taustalla vaikuttaa hyvin vahvasti meneisyyden haamut.
Syy siihen, miksi sarja onkin niin hyvä ja kiinnostava on se, että kaikki toimii. Näyttelijävalinnat on mielestäni tosi onnistuneet ja heidän hahmonsa jokainen omanlaisensa, ja sarjan kerronnan ansiosta moniulotteisempia. Sarja on rakennettu taitavasti niin, että katsoja saa vihiä tapahtumien kulusta ja syistä vain vähän kerrallaan, mikä luo samalla jännitystä ja syyn katsoa vielä yhden jakson lisää.
Sarjan katsoneena kuvailisin tätä ehdottomasti draamasarjaksi - hyväksi sellaiseksi ja mun näkökulmasta katsottuna kauhu on vain sivuosassa, mitä en ensi alkuun odottanut lainkaan. Itse en mieltänyt tätä erityisen pelottavaksi tai jännittäväksi, mutta jokaisessa jaksossa on onnistuneesti molempia elementtejä, osassa hieman enemmän kuin toisissa. Jos on kovin herkkä tämmöisten suhteen, voi sarja aiheuttaa sydämen tykytyksiä.
Kauhun, pelon, epävamuuden, luottamuspulan ja muiden negatiivisten tuntemusten ohelle on kuitenkin saatu myös lämpöä, toivoa ja rakkautta ja näiden kaikkien tunteiden sekamelska onnistuneella dialogilla luo mielestäni todella aidon ja konstailemattoman kuvan siitä, minkälainen kovia kokenut ja puhumattomuuteen turvautunut perhe voi olla.
Lyhyesti sanottuna kiinnostava ja koskettava sarja erikoisella twistillä ja olen tosi iloinen, että tätä minulle suositeltiin! Olisin varmasti katsonut jossain vaiheessa joka tapauksessa, mutta ystävän kuvauksesta johtuen oli heti katsottava eka jakso, kun töistä pääsi :D Siksipä haluan suositella tätä eteenpäin myös täällä!
Samalla haluan myös korostaa sitä faktaa, minkä olen jo aiemminkin huomannut: miten tv-sarjojen taso on näin hyvä, mutta suurin osa uusista leffoista on sen sijaan pelkkää p*skaa? Juuri tämän takia sarjoja tulee katsottua nykyisin paljon enemmän kuin leffoja, mistä johtuen leffapäiväkirjojakaan ei ole täällä blogissa vilkkunut - sellainen on tosin tulossa varmaankin ensin kuun puolella.
Onko kukaan teistä katsonut sarjaa ja mitä piditte?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti