Metsässä ja pikkukylässä Kanadassa

Sitten jatketaan Kanadan -matkan jutuilla! Torontosta meidän matka jatkui omatoimisesti vuokra-autolla (tästä aiheesta lisää piakkoin) kohti Ontarion - ja itseasissa koko Kanadan suurinta luonnonpuistoa (en ole varma termistä, alkuperäisessä nimessä on etuliite Provencial), Algonquin Parkia kohti. Tai itse asiassa sen läpi, sillä meidän majapaikkamme sijaitsi puiston itäpuolella. Puiston läpi menee valtatie 60 ja puiston ns. päästä päähän eli länsiportilta itäportille on vähän vajaa 70 km, eli mistää pienestä kohteesta ei tosiaankaan ole kyse.

Puistossa on leiriytymismahdollisuuksia todella paljon, mutta me skipattiin suosiolla, koska kummallakaan ei kokemusta leiriytymisestä ole. Meidän majapaikka sijaitsi Barrys Bay'ssa Madawaska Valleyn alueella, ja se oli kohtuullisen etäisyyden päässä puistosta. Myös hieman lähempääkin löytyi majoituskohteita, mutta oltiin tämän kanssa niin myöhässä, että majoitukset oli paikoittain loppuunmyytyjä. Saattaa kuulostaa hassulta, että käytännössä keskellä ei mitään sijaitsevassa mestassa on noin kova kysyntä, mutta tarjontaa ei ole loputtomiin ja toisekseen syyskuu on huippusesonkia.

Myös itse puiston alueella on kolme majoittumispaikkaa, mutta nämä olivat sen verran hinnakkaita (ja oltiin tosiaan vielä viikonloppuna siellä) että otettiin suosiolla majoitus hieman kauempaa. Ja meillä tosiaan oli se auto, eli ei mitään haittaa. 

Varsinaista sisäänpääsymaksua puistoon ei ole, koska kuten sanottua, valtatie 60 kulkee sen läpi. Jos kuitenkin haluaa puistossa pysähtyä, eli parkkeerata auton, täytyy maksaa päivämaksu, joka oli muistaakseni jotain 15-20 dollarin väliltä. Lipuke täytyy pitää auton tuulilasissa näkyvillä. Mekin alkuun ihmeteltiin että käykö joku muka niitä tarkastamassa niin kyllä vaan ainakin lauantai-iltapäivänä oli tarkastajia liikkeellä.

Puiston alueella on lähes kymmenen patikointireittiä, jotka ovat lähes kaikki starttaavat helposti valtatien varresta, joissa on kullekin reitille oma pysäkintialue. Reittejä on eri mittaisia parista kilometristä 10 kilometriin ja ne ovat myös eritasoisia - osa helppokulkuisia ja osa huomattavasti vaikeampia. Me tehtiin peräti neljä eri reittiä ja aloitimme haastavasta reilun 7 kilometrin pituisesta reitistä. Suhteellisen haasteellinen se olikin, sillä ei olla kokeneita patikoijia ja lisähaastetta toi edellispäivien myrskyt, jotka oli kaataneet puita useampaan paikkaan. Muut reitit oli huomattavasti lyhyempiä, mutta vain yksi oli niistä niin helppo, että huonompi liikkuja selviäisi siitä kunnialla. Itsellänikin alkoi nämä mun vammapolvet naksua reitin varrella ja pelkäsin pahinta - onneksi mitään ei käynyt.

Näin suomalaiselle Algonquinin maisemat eivät ole järin "erikoisia", maisema on hyvin samantyylinen kui meillä täällä Suomessakin - järviä on paljon ja metsä tiheää. Toki lehtipuita oli jonkin verran enemmän kuin meillä kotimaassa. Eläimistöä puiston alueella on paljon, mutta on aika suuri onni matkassa, jos onistuu näkemään jonkin muun kuin maaoravan. Ainakin syyskuisena lauantaina ihmisiä oli niin pajon liikkeellä, että kaikki eläinkunnan asukit oravia lukuuottamatta olivat varmasti hävineet mahdollisimman kauas. 

Jos ja kun puiston alueella viettää koko päivän, on tärkeää varustautua kunnolla, sillä puiston alueella palveluja on vähän ja melko harvakseltaan. Pari kauppaa, museo, ravintola ja muutamat sisällä sijaitsevat wc-tilat. Näissäkään ei ole varsinaisesti mitään logiikkaa, me pysähdyimme ravintolaan kahville, mutta kyseisessä rakennuksessa ei kuitenkaan ollut asiakas wc-tiloja.

Noin muuten kahvihetki syyskuisessa auringossa terassilla ehkä maailman suurinta porkkanakakun palaa syöden oli yksinkertaisuudestaan huolimatta - tai ehkä juuri siitä syystä, niitä onnen hetkiä, jotka tulen muistamaan toivottavasti pitkään.

Omista varusteista vielä sen verran, että vaikka manitsikin reittien olevan melko haasteellisia, niin mitään varsinaisia patikointivarusteita ne eivät vaatineet - kunhan on hyvät kengät. Ja toki puisto tarjoaa kokeneemille seikkailijoille vaikka ja mitä muuta, kanoottireittejä menee vaikka millä mitalla (tätä olisi ollut hauska kokeilla, mutten ole eläessäni ollut kanootissa että ehkä ens kerralla sitten :D), maastopyöräilyreittejä jne. Mahdollisuuksia löytyy! Ja talvisinhan täällä on lunta. 

Muutama sananen vielä meidän toisesta majapaikan sijainnista, eli Barry's Baysta. Niin symppis kylä alle muutaman tuhannen asukkaan kylässä! Ja näin suomalaisena jotenkin ihmetytti tosi paljon se, että se kylä oli siinä valtien 60 varrella, kirjaimellisesti. Ravintolat ja liikkeet siinä tien vieressä. Pienestä koosta huolimatta löytyi kuitenkin Subway, eli nälkäiset matkantekijät saivat tuttua ja turvallista ravintoa, hahah. Parin muun ravintolan lisäksi löytyi ruokakauppaa ja palveluita paikallisille.

Oli kuitenkin hauska viettää muutama päivä näin keskellä ei mitään sellaisessa paikassa, johon ei todellakaan ilman autoa olisi ikinä tullut mentyä. Etappi sopi matkaamme tosi hyvin ja jäi fiilis, että tämmistä kaipaan lisää. Usein matkoilla tulee oleskeltua isoissa kaupungeissa ja tämmöiset jä kokematta - onneksi ei tällä kertaa. Kadana on hurmaavan monipuolinen!