Helmikuun leffapäiväkirja

Viimeistä päivää helmikuuta viedään, joten tässä olisi tämän kuun leffapäiväkirja! Kovin montaa elokuvaa kuukauteen ei mahtunut, koska olen lähinnä keskittynyt sarjamaratoneihin, mutta muutama sinne kuitenkin mukaan mahtui :) 

Zootopia (IMDb 8,1)

Helmikuun ensimmäinen leffa olikin animaatio! Tämä tosin taitaa kulkea enemmänkin nimellä Zootropolis (tsuuporolis käy kans) täällä meillä. Kuulin tästä hyvää palautetta työkaverilta (en siltä, keneltä yleensä vinkkejä saan) ja hankittuani Viaplayn hetkeksi päätettiin katsoa sen leffatarjontaa ja valittiin tämä. Me katsottiin suomeksi puhuttuna, mutta suosittelen kyllä katsomaan alkuperäisenä, itseäni Iina Kuustosen ääni häiritsi aavistuksen juurikin sen tunnistettavuuden vuoksi. No mutta, itse elokuva oli ihan metka, sinne oli ripoteltu paljon sellaisia aikuisillekin meneviä vitsejä ja juttuja, kuten monissa animaatioissa on. Jos noin yleisesti tykkää animaatioista kuten minä, niin ihan varmasti tämäkin uppoaa! Mihinkään omien suosikkien kärkeen tämä ei pompannut, mutta oli kuitenkin mielestäni hyvä ja viihdyttävä. 

The Client (IMDb 6,7)

Meillä oli vaikeuksia päättää elokuvaa, joten päädyttiin sitten jokseenkin varmaan valintaan: on mafiaa, oikeussalia ja epäoikeudenmukaisuutta. Elokuva kertoo siis nuoresta pojasta, joka päätyy silminnäkijäksi tapahtumapaikalle, jossa hänen ei todellakaan olisi kannattanut olla. Mafia pääsee selville pojan osallisuudesta tapahtumiin kuten myös FBI, joten peloissaan oleva, mutta fiksu nuorukainen päättää hankkia itselleen asianajajan. Mulla ei ollut mitään ennakko-oletuksia tätä elokuvaa kohtaan, jote siinä mielessä ihan positiivinen yllätys. Mikään juonikuvioiden sinfonia tämä ei kuitenkaan ollut, eikä näin ollen jää miksikään mieleenpainuvaksi elokuvakokemukseksi. Toisaalta ei myöskään jäänyt fiilistä, että miksi tuli tuhlattua pari tuntia elämästä tähän, joten jos rikosdraamat kiinnostaa niin kannattaa tämäkin tsekata.

The Giver (IMDb 6,5)

Olen muutamaan otteeseen vilkaissut tätä Netflixissä, mutta jättänyt kuitenkin katsomatta. Sitten satuin lukemaan positiivisen arvion Cinema Lozenge -blogista ja päätin antaa leffalle mahdollisuuden. Elokuva sijoittuu tulevaisuuden maisemaan, jossa kaikki on hyvin järjestelmällistä, rajattua ja tunneköyhää. Kaikki muuttuu, kun nuoresta Jonasista tulee valittu ja hän pääsee jyvälle menneisyydestä, jossa tunteet ja monet muut asiat olivat sallittuja. Ja onneksi annoin elokuvalle mahdollisuuden, sillä mä tykkäsin tästä hurjasti! Toteutus oli mun mielestä onnistunut, randomit ns. muistot, eli videopätkät, toivat leffaan elämää ja aitoutta. Ja olihan siinä pienessä sivuroolissa myös Alexander Skarsgård ♥ Elokuva pisti myös miettimään, kuinka paljon on sellaisia niin arkipäiväisiä itsestäänselvyyksiä, joita meillä on ja mitä jos ne kaikki otettaisiin yhtäkkiä pois ja joutuisi asumaan leffan kaltaisessa maailmassa? Suositus tälle filmille!

The Dead Girl (IMDb 6,7)

Sitten vähän hämmentävämpää osastoa. Elokuva kerää ympärilleen viisi eri tarinaa ihmisistä ja heidän elämistään, jotka kaikki liittyvät tavalla tai toisella löydettyyn kuolleen tytön ruumiiseen. Elokuva sinällään ei ole mitenkään jännittävä eikä kyseessä ole mikään rikosdraama vaikka niin kuvaus saattaa antaakin olettaa, vaan siinä keskitytään juurikin noihin erillisiin, mutta kuitenkin tavalla ja toisella yhteen liittyviin omalla tavallaan arkipäiväisen traagisiin tarinoihin. Mikään ei niistä kyllä millään tavalla onnistunut sykähdyttämään ja tämä oli lähinnä vaan masentavaa katsottavaa. Ei siksi, että tää olisi ollut erityisen huono, sillä näyttelijäsuoritukset oli uskottavia ja päteviä, mutta kokonaisuudessaan niin ankea kokonaisuus, että en lähtisi suosittelemaan. En myöskään suosittele niille, joille kaikki juonenkäänteet ja tapahtumat pitää vääntää rautalangasta, lopetuskin jää tietyllä tapaa roikkumaan vähän ilmaan.

The Dyatlov Pass Incident (IMDb 5,7)

Tämä Renny Harlinin ohjaama kauhu-scifi ähellys kulkee myös nimellä Devil's Pass ja perustuu löyhästi tositapahtumiin. Juonikuvio on taas niin tyypillistä settiä kun vaan voi: joukko suuruudenhulluja amerikkalaisnuoria lähtee jonkun menneisyyden mysteerin jalan jäljissä paikan päälle videokameran kanssa huonoa läppää heittäen ja tättärää, alkaa tapahtua kummia ja pelottavia juttuja. Tarjosiko tämä jotain uutta? Eipä oikeastaan. Oliko pelottava? Eipä juuri sitäkään. Kannattaako katsoa? Siinä tapauksessa, jos haluaa nähdä keskinkertaista kauhua muistuttavaa videonpätkää, jossa on kasa tuntemattomia näyttelijöitä mitäänsanomattomilla roolisuorituksilla, niin sitten tää ois just bueno!

Whip It (IMDb 6,9)

En tiedä kuinka monta elokuvaa, joilla on parikin nimivaihtoehtoa, voi saada mahtumaan samaan kuukauteen, kun yleensä tämmöisiä kaksoisnimellisiä (suomennoksia ei lasketa) ei tule vastaan koskaan :D Tämä leffa siis tunnetaan todennäköisesti paremmin nimellä Roller Girl ja se on näyttelijä Drew Barrymoren esikoisohjaus. Näin joitakin vuosia sitten elokuvan trailerin ja pidin sitä vauhdikkaana ja kiinnostuin leffasta mutta tattadaa, kesti näin kauan että sain sen katsotuksi. Leffa on tarina pikkukylän kasvatista, joka päätyy mukaan roller derbyn vauhdikkaaseen maailmaan. Noin yleisesti kaihdan kaikkia vähääkään urheiluun liittyviä elokuvia, mutta tähän oli saatu kivasti kaikkea muutakin. Elokuva oli viihdyttävä, hauska, jopa koskettava ja sitä katsellessa melkein huomasi itsekin kaipaavansa rullaluistimille, vaikken ole koskaan edes kokeillut niitä. Ja se on omassa mittakaavassa jo osoitus siitä, että elokuva on onnistunut. Lämmin suositus siis tälle!

Kuukauden lemppareiksi nousi The Giver ja Whip It, sekä tietysti animaatio Zootropolis. Kaikki olivat sellaisia, että voisin ne joskus katsoa uudestaan! Oliko tämän kertaisessa leffapäiväkirjassa teille tuttuja elokuvia ja millaisia mielipiteitä teillä on niistä? 

Tired and Hooked

Heipparallaa pitkästä aikaa! Viimeisen viikko on kulunut lähinnä kahden asian parissa: töissä ja ruudun äärellä. Tiedättekö sen mahtavan fiiliksen, kun löytää niin mielenkiintoisen sarjan, että haluaisi ahmia sen siltä istumalta? No niin mahtavaa kuin se onkin, niin myös aika väsyttävää, nimimerkillä tässä on aika monena yönä valvottu reilusti yli kolmeen aamuyöllä :D Valvominen tietenkin taas tarkoittaa sitä, että nukun aamulla (päivällä) myöhään ja muutaman tunnin hereillä olon jälkeen pitääkin lähteä jo töihin. Viimeisin viikko ei ole siis pitänyt sisällään mitään muuta kuin Olipa kerran -sarjan juonikuvioita ja järisyttävää ihmispaljoutta viikonlopun työvuoroissa, senpä takia en ole tänne blogin puolelle edes eksynyt. 

Kuvitukseksi vähän ajankohtaista materiaalia tältä päivältä meikän meikittömästä naamasta ja peikkotukasta olkaapa hyvät! :D Siinäpä taitaa olla aika lailla ekat kuvat, jotka olen viikkoon ottanut. Kaikessa paljaudessaan ja mitättömyydessään ne tuntu just eikä melkeen sopivilta tähän postaukseen. 

Päiväunet houkuttelisi enemmän kuin paljon tällä hetkellä, mutta yritän kovasti kallistua ulkoilun, ruuanlaiton sekä jonkun leffan kannalle. Jos sitä vaikka tänään menisi nukkumaan ihan ihmisten aikaan ja yrittäisi saada hallintaan tämän pienelle tuuliajolle lähteneen elämänmenon, heh. Mukavaa viikkoa tyypit!

16 x puhelinkuvaa alkuvuodelta

Aurinkoista tiistaipäivää täältä Lahesta! Mulla on tänään viikon ainoa vapaapäivä ja vietän sitä iiseissä merkeissä ihan kotosalla. Huomenna ne sitten nimittäin alkaa, MM-kisat. Kaupassa käydessäni aamupäivästä ei vielä ollut mitään huikeita ihmismassoja liikenteessä, mutta tutulla lenkkireitillä oli jo ihan omat liikennejärjestelynsä. Mun unirytmi on viimeisen viikon aikana kääntynyt ihan päälaelleen, mutta toisaalta sillä ei suurta merkitystä ole, koska seuraavana kahtena viikkona mulla lähestulkoon pelkästään iltavuoroja. Viime yönä menin nukkumaan vasta kahden paikkeilla ja se olikin sellainen show, että piti ihan kirjoittaa facebook-päivityskin: "Aattelin, että näin kello kahdelta yöllä on ihan hyvä aika lopettaa sarjamaratoni about 7 jakson jälkeen. No, ensin kaatusin pimeessä koiran päälle, sitten mun puhelin tippu sängyn alle ja samalla ku yritin penkoa sitä sieltä pienen pöytälampun valossa, niin onnistuin hajottaa sen pöytälampun ja lattia täys lasinsirpaleita. Voisinpa kattoa vielä yhen jakson ku ei tästä nukkumaan menemisestä tuu näköjään mitään :D" (ja oikeesti katoin illan aikana ehkä 10 jaksoa...)

No mutta oikeesti tulin kirjoittamaan perinteistä puhelimen kätköistä -kuvapostausta, joten jatketaanpa sillä:

 

1. Jedin pitää lähestulkoon aina saada ottaa viimeiselle iltapissareissulle joku sen pehmolelu mukaan, vaihtelee vähän kausittain mitä lelua se suosii mutta toi koira lienee yksi suosituimmista 2. Prismakävelyt on aika perinteisiä reissuja niin kotona Lahessa kuin äitin luona käydessäkii, sitte ostosten kaa taksilla takasi! 3. Viime kuussa tein pitkästä aikaa pihvejä! Tai siis jotain halpoja possunpihvejä valmiissa marinadissahan noi oli, mutta oli silti pitkästä aikaa ihan kivaa vaihtelua ruokapöytään! 4. Jedi, hattu ja Tolu-pullo, tää kuva jaksaa naurattaa edelleen :D

5. Tammikuussa käytiin luovuttamassa verta enkä muista, kirjoitinko siitä mitään sen kummemmin. Ite tykkäsin, että toiminpide oli helppo, nopeasti ohi eikä jälkeenpäin tuntunut missään. Mulla vaan on suonet tosi syvällä ja ilmeisesti aika pienet, joten en ollut mikään helpoin luovuttaja, koska neulan asentoa piti korjata luovutuksen aikanakin, että verta tulee tarpeeksi nopeasti, mutta koska en oo mitenkään herkkä, niin ei haitannut ylimääräinen ronkkiminen. Ps. kivat silmäpussit. 6. Ihana nukkuva Romeo ♥ 7. Lasagne on ollut viime kuukausina kovassa suosiossa, kun se on helppo valmistaa ja kestää pari päivää, eli valmista ruokaa saa kaapista silloin kun sitä tarvii. Mitenkään erityisen kuvauksellinen ruoka se tosin ei ole... 8. Bad hairday everyday all day tuntuu olleen viime aikainen motto.

 

9. Julia ♥  10. Käytiin viime viikolla siskon kanssa Helsingissä pyörähtämässä ja kävin ensimmäistä kertaa Joe the Juice mestassa, vedettiin avocadotoastit ja nämä sumpit, en kestä kuinka söpöt vaahtokoristelut!! 11. Ystävänpäivänä käytiin ystävän kanssa herkuttelemassa Hellossa, tosin se oli vasta meidän kolmas vaihtoehto, mutta kaksi muuta ravintolaa olivatkin kiinni, pöh! 12. Hiustenleikkuu lienee jokseenkin väärä termi, äiti leikkasi hiuksistani huonoja latvoja pois ja tukkaa lähti yhteensä alle kourallisen verran, hahah. Tosin silti se tuntui etenkin nutturalle vetäessä paljon lyhyemmältä!

 

13. Laadullisesti ehkä surkein ruokakuva ikinä, mutta leffaeväät oli kerrankin kohdillaan: dippikasviksia, itse tehtyjä mozzarellatikkuja ja sipulirenkaita sekä tietenkin siipiä. Poikaystävä ihastui mozzarellatikkuihin suuresti ja on jatkuvasti pyytänyt mua tekemään niitä uudemman kerran, mutta koska valmistus oli jokseenkin, noh, rasittavaa, en ole toistaiseksi lämmennyt ajatukselle, vaikka itekin kyllä tykkäsin niistä! 14. Ihan hetkeen pakkasmittari ei ole noin suuria lukemia näyttänyt (luojan kiitos) mutta vielähän sitä ehtii... mä vaan ootan, että toi miinus tossa edessä kääntyisi mystisesti plussaksi! 15. Minä tänään! Happyface myös siksi, että mun kasvojen iho on pitkästä aikaa niin hyvässä kunnossa, että ohut kerros meikkivoidetta riitti peittämään kaikki värivirheet, eikä silmien alle tarvi lotrata puolta purkkia peitevoidetta, jihuu!  16. Eilen syötiin simppeliä ja nopeasti valmistuvaa arkiruokaa: keitetyn pastan joukkoon lisätään kinkkurouhetta, mausteita sekä joko maustamaton tai valmiiksi maustettu ranskankerma. 

Seuraava homma olisi ruuanlaitto ja vuorossa olisi mikäpä muukaan kuin lasagne! Tällä kertaa tosin ajattelin tuunata sitä vähän chilillä ja cheddarjuustolla. Sitten pitäis hoitaa vielä muutama työhomma Facebookiin, mutta se nyt ei ole iso homma. Ilta meneekin sitten varmaan sangen leppoisasti Viaplayn parissa, oon nyt koukuttunut siihen Olipa kerran -sarjaan ihan kunnolla! 

Luxplus

Ajattelin tulla kertomaan teille hieman enemmän sivustosta, josta on viimeisen reilun puolen vuoden aikana tullut meikäläisen suosikki. Vinkkasinkin siitä jo syksyllä tekemässäni Kosmetiikkaa netistä -postauksessa, mutta koska olen ollut niin supertyytyväinen, on pakko jakaa ilosanomaa vähän perusteellisemmin! (Ja ihan omasta tahdostani, haluan huomauttaa, kyse ei ole siis yhteistyöpostauksesta.)

Luxplus on tanskalainen yritys, joka tarjoaa sivuston jäsenille kosmetiikkaa ja hieman muitakin tuotteita hyvin huokeaan hintaan. Verkkokaupasta tilatakseen täytyy siis liittyä jäseneksi - mutta tämä ei ole mikään iso juttu, tai mikään sitoumus. Jäsenmaksu on 9,95 euroa kuukaudessa eikä jatkuva jäsenyys ole vaadittua. Ensimmäinen kokeilukuukausi on täysin ilmainen. Itse esimerkiksi teen niin, että perun jäsenyyteni kun tiedän, etten ole vähään aikaan tilaamassa sivustolta mitään ja kun seuraavan kerran taas haluan tilata, aktivoituu jäsenyyteni kirjautuessani sisään ja tilauksen tehdessäni tuotteiden loppusummaan lisätään jäsenmaksu. Jos jäsenyyttä ei peru, menee kuukausiveloitus automaattisesti valitulta maksukortilta. Summa ei ole iso, mutta itse en tilaa aina joka kuukausi, joten en halua maksaa ns. turhasta. 

Kuulostaako mutkikkaalta? Ehkä hieman, mutta on kyllä vaivan arvoista. Olemalla jäsen kosmetiikkaa, ihon- ja hiustenhoitotuotteita saa ihan hurjan edullisesti ja nykyisin itse tilaan täältä varmaan 75-80% käyttämistäni edellä mainituista tuotteista. Valikoima on valtava ja vaikka se ajoittain vaihteleekin, ja monesti joku tuote saattaa olla loppuunmyyty, saa täältä silti lähes kaikkea mitä toivoa saattaa. Itse taisin tehdä ensimmäisen tilaukseni syyskuussa ja sen jälkeen uusia tuotteita ja brändejä on tullut lisää paljonkin, joten sivusto "kasvaa" jatkuvasti. Sivustolla on lukuisia tunnettuja brändejä: Anastasia Beverly Hills, Aussie, Avéne, Batiste, Bioderma, Clarins, Clinique, Elizabeth Arden, Essie, I Love Cosmetics, Kerastase, L'Oreal, La Roche-Posay, MAC, Maybelline, OPI, Real Techniques, Rimmel, Tigi, Urtekram, Vichy sekä W7 joitakin mainitakseni. 

En ole aivan varma, mihin tuotteiden alkuperäishinnat perustuvat, mutta ihan kaikki tuotteet eivät ole suinkaan huomattavasti edullisempia kuin ne jossain muualla olisivat ja toki kuvaan astuu myös hinta-laatusuhde, mutta ainakin tutut ja aiemmin käyttämäni merkit ovat ihan samaa laatua kuin muualtakin ostettuina - täältä ne saa vaan puolet halvemmalla. Ja vaikka tosiaan se kuukausimaksu on sen kympin, tulee ostokset silti edullisemmaksi (etenkin, jos ostaa kerralla vähän enemmän) kuin vaikkapa Sokokselta ostettuna.

Sivusto: siisti ja helppo selata, tuotteet on kategorisoitu hyvin ja helposti löydettävästi. Kieli on vähän sellaista huonoa suomea, mutta se ei hirveästi haittaa. Ainoa miinus tulee siitä, että todella harvasta tuotteesta löytyy minkäänlaista tuotekuvausta, joten jos haluaa enemmän tietoa jostakin tuotteesta, täytyy tieto etsiä muulta.

Jäsenyys: silloin kuin itse haluat, jäsenyys on helppo irtisanoa silloin kun tarvitsee ja aktivoida taas tarpeen tullen. Jäsenyys velvoittaa 18 vuoden ikää. 

Tilaaminen: helppoa. Jokaisesta tilauksesta kertyy bonusta käytettäväksi seuraavalle kerralle. Kyseessä ei tietenkään ole mikään suuri summa, itselläni sitä kertyy korkeintaan 1,50 euron edestä. Tilauksen tehtyä tilaus- ja toimitusvahvistukset tulevat sähköpostiin. 

Maksaminen: maksukortilla, Visa Electron kelpaa. Laskulle tilaaminen ei onnistu. 

Toimitus: ilmainen. Tuotteet tulevat Tanskasta, joten ihan parissa päivässä tuotteet eivät lähipostiin ilmesty, mutta viikkoa kauempaa en itse muistaakseni ole joutunut odottamaan.

Tuotteiden laatu: ei mitään moitittavaa, kaikki saamani tuotteet ovat aina olleet hyvässä kunnossa sekä pitkälti sellaisia, kuin olen odottanutkin. Palautusoikeus taitaa olla 30 päivää, mutta itse en kertaakaan ole joutunut palauttamaan mitään.

Tässäpä mun viimeisimmässä tilauksessa tulleet tuotteet:

 

Tilauksen loppusumma kyseisistä tuotteista oli 36,05 e sekä kuukausimaksu 9,95 e.  Vertailin hieman hintoja, ja muualta ostettuna tilauksen loppusumma olisi ollut suurinpiirtein jotain 65-75 euron väliltä. Tuosta W7 ihonhoitoboksista en edes löytänyt suomalaisia hintatietoja Luxplussan lisäksi, joten otin hintatiedot Amazonista. 

Toisinaan säästöä tulee enemmän ja toisinaan taas vähemmän tilauksen sisällöstä riippuen, mutta mie olen tosiaan ollut ihan joka kerta todella tyytyväinen eikä mitään ongelmia ole ilmennyt missään vaiheessa! Sen takia halusinkin tästä kirjoittaa hieman enemmän :)

Onko Luxplus teille entuudestaan tuttu, vai kuuletteko siitä ensimmäistä kertaa nyt?

Herkulliset avokadoleivät

Kysymys kuuluu, että kuinka monta avokadovoileipää ihminen pystyy syömään vuorokauden sisällä? Aika monta. Niin monta, että ei varmaan tarvitse vähään aikaan niitä taas valmistaa, koska avokado-ähky, hahah. Nämä menevät kuitenkin niin aamupalasta, välipalasta kuin iltapalastakin tai vaikkapa kaikkina kolmena, kuten omassa tapauksessa :D

Näiden täyttävien ja maukkaiden leipien valmistukseen tarvitset:

valitsemaasi leipää

rucola-pesto tuorejuustoa (tai jotakin toista, jos niin haluat)

mozzarella juustoa (yhdestä köntistä riittää about kolmeen leipään)

avokadoa (noin puolikas avokado per leipä)

sitruunapippuria tai hieman sitruunamehua

kirsikkatomaattia

(valkosipulia)

oliiviöljyä

suokaa ja mustapippuria

Leikkaa tai puserra valkosipuli pieneksi silpuksi (jos siis haluat valkosipulia, sen voi jättää poiskin). Laita se pannulle pienen oliiviöljylorauksen kera ja kuumenna pannu kuumaksi ja paista leivät siinä rapeiksi. Tämän vaiheen voi toki halutessaan jättää pois ja paahtaa leivät ihan vaan leivänpaahtimessa. Leipien paahdon jälkeen heitä pannulle haluttu määrä puolitettuja kirsikkatomaatteja ja kuullota niitä hieman, lisää ripaus suolaa. Puolita avokado ja leikkaa kumpikin puolisko ohuehkoiksi siivuiksi ja poista vasta sitten kuoret. Ripottele päälle sitruunapippuria tai pirskottele päälle hieman sitruunamehua. Leikkaa mozzarella ohuiksi siivuiksi. Voitele leivät tuorejuustolla ja lado täytteet päälle, ripottele päälle vielä mustapippuria. Ahh, kuinka maukasta! 

Minä kuulun

Mä olen oikeastaan miettinyt tätä asiaa vähemmän ja enemmän jo muutaman kuukauden. Tai rehellisiä ollaan, niin sen miettiminen ja läpikäyminen on ollut suuri osa nuoruuttani. Nimittäin kuuluminen, se tunne, kun tuntuu kuuluvansa jonnekin, kuuluvansa joukkoon. Jälkimmäinen on aina tuottanut mulle ongelmia. Olen aina ollut hyvin omanlaiseni tyyppi ja kokenut erilaisiin ryhmiin kuulumisen hankalana sekä ulkopuolelta tulevista tekijöistä johtuen, että niiden aiheuttamista sisäisistä tekijöistä johtuen. On joskus ollut niitä hetkiä, kun olen illan ja yön pimeinä tunteina miettinyt, mikä mussa on vialla, kun en tunnu koskaan sopivan joukkoon. En koskaan tunne olevani täysin osa sitä. Tällä en tarkoita mitään yksittäistä tapausta - sama ongelma ja ajatusmaailma on kulkenut mukanani aina, toisinaan sivuun väistyneenä ja välillä se pomppaa sieltä taas esiin, niin kuin viime aikoina, vaikka mitään erityistä syytä ei olekaan. 

Niinpä minä olen pohtinut. Katsonut asiaa vähän joka kantilta. Huolimatta siitä, että ajattelen hyvin vähän sitä, mitä muut minusta mahtavat ajatella, huomaan kuitenkin tietyllä tapaa kaipaavani sellaista hyväksyntää. En tiedä millaista kastetta ja siunausta alitajunnassani kalastelen, kun kuitenkin loppujen lopuksi tiedän, että mihin minä kuulun. Nimittäin tähän ja nyt. Aivan sama, onko se jonkun toisen mielestä niin. Minä kuulun tähän ympäristöön ja ihmissuhteisiin sillä omalla tavallani, joka poikkeaa jonkun toisen tavasta yhtä paljon kuin yö ja päivä toisistaan, mutta mitäpä kumpikaan on ilman toista. Omaa olemassa- ja läsnäoloaan on turha väheksyä, vaikka joskus jossain tilanteessa joku toinen onkin ehkä niin tehnyt ja niin ollen saanut kyseenalaistamaan oman kuuluvuutensa. 

Omaa itseään ei tietenkään kannata alkaa huijaamaan ja uskotella olevansa osa jotain, jos ei aidosti ja muiden mielipiteistä välittämättä niin tunne. Sen sijaan kun aidosti tietää olevansa oikeassa paikassa, kuuluvansa johonkin, kenenkään muun mielipiteellä ei ole väliä. Ja niin sen pitäisi olla. Toki toisinaan se on helpommin sanottu kuin tehty, koska ihmisiähän tässä loppujen lopuksi ollaan.

Kuitenkin näin jälkikäteen haluaisin sanoa nuoremmalle itselleni, että se, etten aina ole tuntenut kuuluvani mukaan, ei millään tavalla ole tehnyt minusta onnettomampaa ihmistä pitkällä aika välillä, ehkä jopa päinvastoin. Olisin varmasti aivan toinen ihminen nykyisin, jos olisin muuttanut olemusta, toimintatapojani, siis itseäni, siinä toivossa, että olisin ollut yleisellä tasolla jotenkin sopivampi joukkoon. Yleensä nimittäin se, ettei tunne kuuluvansa johonkin, on juurikin sitä - et kuulu. Koska aina, hamaan tulevaisuuteen saakka, tulee aina olemaan se joku, jolla on tarve määritellä ja lokeroida ja pakostikin siinä jää aina jonkun laatikon ulkopuolelle. Joukkoon sopimattomaksi. Ja sen sijaan, että siitä soimaisi itseään ja kokisi huonommuuden tunnetta, kannattaa pitää silmät ja korvat auki, koska: ihan jokainen kuuluu jonnekin ja oman paikkansa voi löytää yllättävimmistäkin paikoista. Eikä sitä tarvitse lokeroida, ellei itse niin halua. 

Hiukseni tällä hetkellä + byNoor tuotetestaus

En edes muista, milloin viimeksi olisin kirjoittanut hiustenhoito -aiheista postausta, joten ajattelin, että nyt on se hetki, samalla kun esittelen teille Cocopandalta kokeiluun saamani byNoor -merkkiset hiustenhoitotuotteet.

Ensin hieman tilannekatsausta tämän hetkiseen hiusten kuntoon: lähtökohtaisesti sitä voisi kutsua aika haastavaksi. Noin puolet mun tukasta on täysin oman väristä, käsittelemätöntä tukkaa ja noin puolet aikoinaan blondattua, sittemmin hennattua tukkaa. Ero näiden kahden välillä on huomattava, joskaan omaan silmään ei kuitenkaan liian häiritsevä (toisaalta en ole koskaan ollut erityisen tarkka näissä asioissa) mutta suurimman eron huomaa oikeastaan hiuksia käsitellessä ja niitä hoitaessa. Se oma, osittain lähes kymmenen sentin pituinen juurikasvu ei tarvitse hoitotuotteita juuri nimeksikään, kun taas latvat sitä vaativat hurjasti. Sen takia viimeiset pari kuukautta ovat olleet vähän haastavia hiustenhoidollisesti ja olenkin ajatellut hennaavani tukkani uudestaan piakkoin, lähinnä siksi, että juurikasvustoon saisi vähän enemmän rakennetta. Väri siihen ei tule yhtä hyvin tarttumaan kuin käsiteltyyn tukkaan. Niin ja lisättäköön tähän samaan vyyhtiin vielä mun luonnostaan kihara tukka.

Ja syy, miksi tämä rumba, on se että haluan kasvattaa oman värini ja hiuslaatuni esiin. En sano ettenkö ikinä koskaan enää värjäisi hiuksiani tai vastaavaa, mutta yli kymmenen vuoden värjäily, hiuspidennyskokeilut ja kaikki muu alkoi ärsyttää siinä mielessä, että halusin kokeilla. Hiuspidennyksiä käytän toki edelleen, mutta näissä kuvissa niitä ei ole. 

Niin kutsutuista hankaluuksista johtuen lähdinkin mielenkiinnolla mukaan Cocopandan byNoor -kampanjaan mukaan, ja hiustenhoitotuotteet noin muutenkin aina olleet se mun heikko kohta - tuotteita ja merkkejä on vuosien mittaan tullut kokeiltua vaikka kuinka paljon.

byNoor on ruotsalainen hiustenhoitobrändi, joka en keskittynyt skandinaavisten hiusten hoitoon ja hankaliin, vaihteleviin sääolosuhteisiin. Tuotteita ei ole testattu eläinkokeilla ja lisäksi ne ovat parabeenittomia ja sulfaattitomia.

Testiini sain viisi eri tuotetta: Pure Volume shampoon sekä hoitoaineen, Pure Moisture shampoon että hoitoaineen sekä Sea Salt Sprayn. Hiusöljy on itseni kustantama, sillä halusin kokeilla sitäkin. 

Pure Moisture shampoo ja hoitoaine ovat superkosteuttavia ja ne sisältävät mm. arganöljyä sekä hydrolosoituja proteiineja. Tuotteet lupaavat kosteuttaa ja lisätä kiiltoa, vahvistaa sekä suojella hiusta. Kuten mainitsin, tuotteet on superkosteuttavia ja omalle tukalle jopa liian hoitavia, mutta käsitelty latvaosuus taas tykkäsi. Eli nämä on mitä mainioimmat tuotteet kuiville ja käsitellyille hiuksille! Tai vaihtoehtoisesti tehokosteuttajina esim. kertaviikkoon normaaleille hiuksille.

Pure Volume tuotteet ovat tuuheuttavia tuotteita hennoille hiuksille ja lupaavat puhdistaa ja hoitaa hiusta sitä latistamatta. Tuotteet sisältävät mm. B5 -vitamiinia, joka säilyttää hiuksen kosteuden sekä lisää tuuheutta. Nää tuotteet sopi omalle tukalle paremmin kuin edelliset, koska mikään järin paksu ja pitkä oma tukkanihan ei ole.

Yhteenvetona molemmista tuotesarjoista voisin sanoa, että hyvät ja toimivat, mietotuoksuiset ja erittäin riittoisat. Tätä kohtaa en voi korostaa liikaa, nimimerkillä tottunut läträämään shampoilla ja hoitoaineilla vähän liikaa, näissä se kolikon kokoinen määrä tuotetta todellakin pitää paikkansa! Eli vaikka näillä on hintaa vähän enemmän kuin perus markettishampoilla, niin uskoisin näiden maksavan itsensä takaisin aika helpostikin. Shampoo- ja hoitoainetuubit ovat molemmat 250 ml kokoiset. 

Sitten tuotteet, joista tykkäsin ehkä kaikista eniten: Sea Salt Spray ja Hair Oil. Ensimmäinen on aika perinteinen suolasuihke keskivahvalla pidolla ja se lisää rakennetta ja tuuheuttaa. Käyttää voi sekä kosteisiin että kuiviin hiuksiin. Positiivista tässä tuotteessa oli sen keveys - mulla on ollut joskus käytössä tuotteita, jotka jättää tukan helposti "lähmäiseksi" vaikka tuotetta laittaisikin vaan vähän ja tässä sitä efektiä ei syntynyt.

Hiusöljy on ihan must -tuote omassa kylppärissä, koska kiharat hiukset on helppo saada vähän parempaan kuriin sillä. Tämän tuotteen hankin ihan itse, koska tarvitsin uuden hiusöljyn ja ajattelin, että samallahan kokeilen saman merkin tuotetta. Tämä on kevyttä, miedosti tuoksuvaa argan- ja abyssianöljyä sisältävää pehmeyttävää ja vahvistavaa hiusöljyä ja se on pakattu reilun 150 ml kokoiseen pumppupulloon.

Yhteenvetona olen ihan supertyytyväinen ja mielissäni, että pääsin tuotteita testaamaan. Tietenkään mitään yllättävää superratkaisua ne eivät hiusongelmiini tuoneet, mutta eipä mikään muukaan tuote siihen tällä hetkellä pysty, täytyy vaan odottaa että hius kasvaa lisää. 

Oletteko te kokeilleet byNoor -hiustenhoitotuotteita tai kamppaileeko siellä joku samanlaisen hiustenkasvatusprojektin kanssa kuin minä? 

postaus on toteutettu yhteistyössä Cocopandan kanssa.

Ystävänpäivän tuplasuklaamuffinit

Näiden mehevien muffinien salaisuus piilee överihyvässä kuorrutteessa! Näistä tuli ilmeisesti sen verran houkuttelevan näköisiä, että kun olin näitä kyläpaikkaan kakkukuvun sisällä roudaamassa, niin vastaan tullut narkkari ois halunnut ostaa multa ne kaikki :D En myynyt, vaikka hyvin olis maksanutkin, mut sen sijaan annoin hänelle yhden syötäväksi ihan ilmatteeks. Oli ilmeisen tyytyväinen jamppa ja hyvin nää maistu siellä kyläpaikassakin! Ja pakkohan se on itekin myöntää, että oli nää vaan ihan törkeän hyviä. Pakko tehdä uudestaan lähiaikoina!

Ystävänpäivän tuplasuklaamuffinit (noin 12 kpl)

2 dl sokeria

2 kananmunaa

100 g voita tai margariinia

150 g tummaa suklaata

½ kaakaojauhoja

1 tl leivinjauhetta

1½ dl vehnäjauhoja

ripaus suolaa

300 g maustamatonta tuorejuustoa

200 g Panda vadelma muru -valkosuklaata

Sulata voi/margariini sekä tumma suklaa miedolla teholla mikrossa tai vesihauteessa, sekoita tasaiseksi massaksi. Vatkaa huoneenlämpöiset kananmunat sekä sokeri kuohkeaksi vaahdoksi ja lisää voi-suklaasula joukkoon. Sekoita kuivat ainekset keskenään ja lisää sitten muutamassa osassa taikinaan, sekoita tasaiseksi. Jaa taikina muffinivuokiin ja paista uunissa 200 asteessa noin 8-10 min. Sisus jää hieman raa'aksi, jolloin nämä ovat ihanan mutakakkumaisia. Jos haluat kypsemmäksi, jatka paistoa muutama minuutti. Anna jäähtyä.

Valmista kuorrute sulattamalla valkosuklaa miedolla teholla mikrossa tai vesihauteessa. Vatkaa sillä aikaa tuorejuustoa hieman, että se notkistuu. Lisää hieman jäähtynyt valkosukaasula joukkoon koko ajan hyvin sekoittaen, varo lisäämästä liian kuumana, sillä valkosuklaa kokkaroituu todella helposti jos lämpötilaerot ovat huomattavat. Lusikoi kuorrute pursotinpussiin ja kuorruta muffinit. Koristele haluamallasi tavalla, itse käytin kaapista löytyneen pakastekuivatun vadelmapussin jämät. 

Punajuuririsotto

Olen kuullut puhuttavan siitä, mutten ole koskaan itse maistanut. Nimittäin punajuuririsottoa. Aina perjantaihin saakka, jolloin vihdoin ja viimein valmistin sitä! Mulla ei oikeastaan ollut minkäänlaista mielikuvaa risoton makumaailmasta ja kaikille niille, jotka suhtautuvat punajuureen vähän nihkeästi: tämä ei maistu paljonkaan itse punajuurelta. Makua on oikeastaan aika hankala kuvailla, se on pehmeä ja täyteläinen ja ainakin omalla kohdalla sipulin maku tuli esiin voimakkaampana kuin punajuuri.

Koska en ole tätä aiemmin tehnyt, katsoin tietenkin valmiin reseptin enkä lähtenyt itse soveltamaan. Alla oleva resepti on siis alunperin Valion. Itsessään risoton valmistaminen on tosi simppeliä, kunhan muistaa sekoittaa lähes koko ajan ja lisätä nestettä tarpeeksi, ettei risotto pääse kuivahtamaan. 

Punajuuririsotto

300 g punajuuria 

200 g punasipulia

3½ dl vettä

kasvisliemikuutio

n. 3 rkl öljyä

3½ dl risottoriisiä

2 prk ruokakermaa (voi olla myös maustettua)

1 dl omenamehua

tarjoiluun mustapippuria, basilikaa ja juustoa

Kuori ja raasta punajuuri karkeaksi raasteeksi (kannattaa pitää kädessä kumihanskaa ellei halua purppuranväristä kättä :D). Kuori sipulit ja leikkaa hienoksi. Kuumenna vesi kattilassa ja lisää kasviesliemikuutio ja pidä kasvisliemi kuumana koko risoton valmistuksen ajan, älä siis siirrä hellalta pois. Kuumenna öljy isossa kattilassa tai paistokasarissa ja lisää siihen risottoriisi, punajuuri ja punasipuli ja kuullota niitä noin viisi minuuttia. Lisää tarvittaessa öljyä. Lisää sitten joukkoon 1 dl kasvislientä sekä ruokakerma. Sekoittele tasaisesti ja anna nesteen imeytyä. Kun neste on imeytynyt, lisää nestettä (kasvislientä ja mehua) pienissä erissä, noin ½ dl kerrallaan. Sekoittaa kannattaa koko ajan, ettei risotto pääse palamaan pohjaan. Levyä ei kannata pitää täysillä, mutta kuitenkin kuumempana kuin puoliväli (eli jos asteikko on 1-6 niin 4-5 on aika hyvä).

Valmis risotto on aika kosteaa, ja riisissä on vielä hieman purutuntumaa. Mausta lopuksi rouhitulla mustapippurilla, tuoreella basilikalla ja parmesaanijuustolla. Olen myös kuullut, että aura- ja vuohenjuusto toimivat oikein hyvin tämän kanssa! 

Itse tykkäsin tästä, mutta ihan lempparien kärkeen tämä ei mennyt. Sen sijaan uskon, että kynnys valmistaa vähän perinteisempiä risottoja on nyt pienempi ja aika varmasti sellaisia tullaan kevään aikana täällä blogissa näkemään :) Ootteko työ maistaneet punajuuririsottoa ja mitä tykkäsitte? 

Ystäväkirjavastauksia

Ystävänpäivä lähestyy, joten minäpä väänsin sen kunniaksi vastaukset tähän monissa blogeissa pyörineeseen aikuisten ystäväkirjaan. Mitään kovin mielenkiintoisia mun vastaukset ei omasta mielestä ole, mutta eipä nuo kysymyksetkään mitenkään järin syväluotaavia olleet, hahah.

Nimeni on Metta

Jotkut tosin kutsuvat minua Metskuksi, Metukaksi tai muuksi vastavaksi. Myös poikaystävällä on mulle monta lempinimeä, mutta niitä en halua kertoa :D Siskon kanssa meillä on yhteinen lempinimi, jolla toisiamme kutsumme.

Olen syntynyt vuonna 1992 eli olen mielestäni 24-vuotias (kesällä 25, apuvaaa!)

Lapsuuskotini langallinen numero: en muista, lankapuhelin on tainnut olla viimeksi joskus vuonna -98 ja silloin ei luonnollisesti ihan hirveästi tullut mihinkään soiteltua :D

Pienenä olin varma, että minusta tulee isona: en oikeastaan koskaan ollut varma. Muistan kirjoittaneeni tokalla luokalla jonkun kirjoitelman siitä, kuinka haluan isona olla opettaja, mutta se unelma kuoli hyvin pian sen jälkeen, olettaisin. Yläasteella olin ihan kujalla mitä haluan, ja siksi meninkin lukioon.

Mutta isona minusta tulikin kokki ja ravintolatyöntekijä ja tiedän, että myös tulevaisuudessa työni tulee liittymään olennaisesti ruokaan, mutta nykyisen kaltaista työtä en osaa kuvitella tekeväni koko työelämääni.

Täydellinen puoliso arvostaa toista ja hyväksyy hänet sellaisena kuin toinen on ja sellainen, kenen seurassa viihtyy ja on täysin luonnollista olla.

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen saisin todennäköisesti katsottua Netflix -sarjamaratonit niin, ettei tarvisi valvoa aamuyöhön saakka vielä yksi jakso -ajatuksella...

Harrastan elokuvia, tv-sarjoja sekä blogin kirjoittamista.

Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä: en mitään, koska Spotifyta en omista ja perjantai-iltaisin olen suurella todennäköisyydellä töissä, mutta jos tää skenaario tapahtuisi, niin todennäköisesti jotain menojalkaa nostattavaa rentoa rokkia.

Noloin tv-ohjelma josta pidän: Pretty Little Liars? :D Niin noloa siis joo! Sitä paitsi myös mun äiti on koukussa siihen, joten ei se kovin noloa ole... en varsinaisesti telkkaria katso koskaan.

Bravuurini keittiössä (viinin lipittämistä ei lasketa): tähän on varmaan pakko vastata että porkkanakakku! Ja poikaystävän mielestä teen parasta lasagnea.

paita Second hand / mekko New Look / laukku ja huivi New Yorker / kengät H&M

Melkein hävettää kertoa, mutta itken aina kun: no ensinnäkään itkemisessä ei mielestäni ole mitään hävettävää tapahtui se missä tai minkä seurauksena tahansa mutta hyvänä esimerkkinä tähän on kaikki "huonokuntoinen koira löydettiin hylättynä mutta katso mitä sitten tapahtui" tai "tämä kuolemansairas poika sai unohtumattoman lahjan" tai "joukko ihmisiä päätti auttaa koditonta miestä - katso häkellyttävä lopputulos!" -tyyppiset "uutisoinnit" ja lähestulkoon aina kun sellaisen eredyn katsomaan onnistun myös saamaan kyyneltulvan aikaiseksi :D

Lapsuuteni lempilelu: tietenkin barbit, meillä oli aivan loistavia leikkejä siskoni kanssa!

Lempilelu nykyään: tähän on varmaan pakko sanoa puhelin ja Snapchat.

Salainen paheeni: Ben & Jerry -jäätelöt ja irttarit...

Ei kun se ihan oikea salainen paheeni en oikeastaan keksi tähän mitään jännää :(

Viisaus, jonka olen tähän mennessä oppinut: vessapaperin laadusta ei kannata tinkiä, särkylääkkeitä pitää olla aina kotona saatavilla ja että on paljon asioita, jotka eivät muutu tai niihin ei voi vaikuttaa, vaikka niitä kuinka miettisi ja pohtisi, eli niihin ei kannata tuhlata aikaansa tai voimavaroja.

Hyvällä tuulella

Kirpsakkaa torstai-iltaa! Mie chillailen tällä hetkellä äitini luona viettämässä rentoa vapaapäivää. Seuraavat viikot vietän tiiviisti Lahessa, joten tätä kotimaanmatkailua pitää harrastaa nyt kun pystyy, hahah. No mutta, mulla on takanani sangen mukava viikko muutamasta takaiskusta huolimatta (kuka tiputtaa juuri hankkimansa kasvoöljyn kylppärin lattialle?? Sinne meni parikymppiä viemäriin ja lasinsirujen muodossa roskikseen...). Pääasia että ilonaiheita on kuitenkin enemmän ja tässäpä niistä muutama:

 

Ihana aurinko! Kylmempi sääkään ei varsinaisesti haittaa, kun laittaa reilusti päälle ja tänään olenkin heittänyt kaksi vähän pidempää lenkkiä. Nätistä ilmasta huolimatta en malta odottaa kesää... 

 

Ostin pitkästä aikaa maissikakkuja ja mango-chili broilerileikettä ja oon ihan koukuttunut tohon komboon. Alle vielä pippurituorejuustoa... namnam! Kahvi puolestaan liittyy kuvaan siten, että mulla on tällä hetkellä ruokavaliokokeilu meneillään, jossa mm. soijaa ei voi käyttää. Normaalisti juon kahvini soijamaidolla, nyt piti ottaa kokeiluun kauramaito ja ei kyllä ihan vedä vertoja käyttämälleni soijamaidolle, mutta toki tää on tottumuskysymys. Ruokavaliokokeilu menossa siis ihon huonon kunnon takia (mikä lukeutuu niihin takaiskuihin, naama on viime viikonlopusta ollut sen näköinen että peiliin katsoessa on tehnyt mieli itkeä. Onneks tällä hetkellä näyttää siltä, että tilanne on rauhoittumaan päin!).

 

Sain Cocopandalta testiin uudehkoa hiustenhoitosarjaa ja oon supermielissäni! Näistä tulen tekemään oman postauksen lähiaikoina :) 

 

Mun kultamörri ♥ Jedi oli hoidossa muutaman päivän äitini luona ja vaikka se omaa arkea helpottaakin huomattavasti, että koira on edes silloin tällöin hoidossa, niin silti maailman parasta saada koira takas omaan kainaloon. 

 

Tein ihan superherkullista sitruuna-lakukakkua mutta ulkonäöstä tuli vähän tommonen, koska haluttiin äitin kanssa päästä syömään sitä mahdollisimman pian :D Ja inspiraation iskiessä en muistanu ajatella ollenkaan tuota visuaalista ilmettä. Enköhän tee tästä uuden version kevään aikana niin saan reseptin jaettua tännekin :)

PS. Päässä soi Mikko Kuustonen. 

Throwback Style: helmikuu

Aloitin tammikuussa postaussarjan, jossa ajattelin käydä vähän läpi vanhoja asukuvia. Koska nyt eletään jo helmikuuta, tarkoittaa se luonnollisesti uutta osaa! Kaikilta vuosilta en taas millään löytänyt kuvia, mutta ei anneta sen häiritä.

2013 

 2013 vuoden helmikuussa se juttu on ilmiselvästi ollut krepattu tukka. Ja bilettäminen, ensimmäinen kuva on nimittäin Radio Rockin rockristeilyltä ja toinen joku torstai-illan viritelmä. Ensimmäisen kuvan paita oli mun luottopaita pitkän aikaa, mutta sitten kyllästyin siihen. Farkut puolestaan on tallessa edelleen. Toinen asu on sellainen, että voisin edelleen kuvitella pukevani samantyypisen päälleni juhlimaan lähtiessä ja pitsisukkahousuihin en kyllästy varmaan koskaan.

2014 

Tämä asu oli yksi lemppareista pitkän aikaa ja päällä on jo aiemmassa postauksessa nähty luottomekko, joka on itse asiassa juuri tämän kirjoittamishetkellä myös päällä. Tämän asukokonaisuuden voisin siis pukea päälleni uudestaan koska vaan, vaikka mekkoa lukuunottamatta muut jutut ei omistuksessani enää olekaan (yhyy sukkahousut).

2015 

Mulla oli jonkinnäköinen jumpsuit -villitys vuonna -15, mutta sittemmin olen myynyt ne kaikki pois, koska omaan käyttöön ne on vaan niin epäkäytännöllisiä. Asuna ihan hauska (joskaan ei ehkä ideaalisin helmikuussa..?) ja tukasta tykkään erityisesti. Tallessa tästä kokonaisuudesta on laukku, koru ja kengät. Toisessa asussa silmään pistää lähinnä nuo tennarit, vaikka ne mätsäävätkin paitaan. Voisin kuvitella pukevani samantyylisen setin päälleni nytkin, hameeksi taiteltu mekko on ollut aikoinaan parin euron kirpparilöytö ja edelleen yksi kivoimmista vaatekappaleista, jonka omistan. Huomionarvoinen seikka on myös ihon hyvä kunto, mitähän tuotteita olen tuolloin käyttänyt..?

2016 

Tästä rennosta asukokonaisuudesta tallessa on uskokaa tai älkää ihan kaikki! Neulepaita ja mekko on perusvarma ja rento yhdistelmä, ja sellaisen mun päällä näkee melkoisen usein.

Kokonaisuudessaan helmikuulta löytyi pitkälti kivoja asukokonaisuuksia, ja näistä lempparein on varmaankin tuo 2014 vuoden kokonaisuus. Onko joku siellä lukenut blogiani niin pitkään, että muistaisi jonkun yllämainitun asun? Tai mitä mieltä yleisesti? 

Outoja unia ja tv-sarjakuulumisia

takki Gina Tricot / toppi New Look / farkut Only / laukku Gina Tricot / kengät H&M

Tammikuu vaihtui helmikuuksi, ja heti musta tuntuu, että tekemistä on vaikka kuinka ja oikeastaan koko helmikuu näyttää aika täyteen ahdetulta? Mikä on tietenkin vaan positiivinen asia! Mitään isompaa ei toki ole suunnitelmissa Lahen MM-kisoja lukuunottamatta ja ne pari viikkoa varmaan meneekin tiiviisti töissä ja töiden jälkeen tiiviisti kotona kököttäen ihmismassoja paossa :D Tosin niiltä ei varmasti voi välttyä, me asutaan nimittäin sen verran lähellä kisa-aluetta, että esimerkiksi lenkkireitit pitää pariksi viikoksi miettiä hieman uudestaan.

Tällä hetkellä vietän vapaata viikonloppua Kouvolassa, ja tää tuli kyllä ihan tarpeeseen. Kiva olla niin, ettei tarvitse tehdä mitään. Tuntuu, että viikko on ollut tavallista uuvuttavampi, mikä taisi näkyä viime yön unessakin, jossa olin ihmisjoukon kanssa jumissa saarella, jossa pinkin värisessä tuulitakissa huiteleva vaaleahiuksinen tyttö kidnappasi ihmisiä, ja ilmeisesti sitten kidutti ja tappoi heidät? :D Uni loppui siihen, kun olin piiloutunut puun taa rantaveteen ja tyttö kahlasi minua kohti... Mulla on semiusein sarjamurhaajia tai tappajia unissa, mutta ne ei oikeastaan koskaan ole painajaisia. Lähinnä hämmentäviä. 

Mutta noin yleisesti kuuluu hyvää! Aloitin vihdoin ja viimein katsomaan about vuoden päivät hyllyssä lojunutta Olipa kerran -sarjan ensimmäistä tuotantokautta, mutta ainakaan kuuden jakson jälkeen en ole kovin pahasti koukussa. Toisin kävi työkaverini suositteleman iZombien kanssa, jonka Netflixistä löytyvät kaksi tuotantokautta taisin katsoa viikossa... jos etsit uutta sarjaa katsottavaksi, suosittelen tsekkaamaan tuon, oli nimittäin tosi positiivinen ylläri! Harmi, että kolmas tuotantokausi ilmestyy vasta huhtikuussa ja milloin Suomessa, on vielä asia erikseen... pöh! (Huomaatteko, mun yleiset kuulumiset → puhun vain ja ainoastaan fiktiivisistä tv-sarjoista. No, miksei!)

Nyt mä tartun siskoltani lainaamaan hömppälehteen, kivaa viikonlopun jatkoa ♥

Tammikuun leffapäiväkirja

Elokuvateemalla jatketaan, vuorossa olisi nimittäin vuoden ensimmäinen leffapäiväkirja! :)

Texas Killing Fields (IMDb 5,7)

Paperilla elokuva näyttää kelpo murhamysteeriltä: on liuta kadonneita tyttöjä, sitten löytyy yksi kuollut ja poliisipari ryhtyy selvittämään mistä on kysymys. Mukaan on liitetty vielä mystinen alue Teksasissa, jonne on vuosien mittaan (oikeastikin) kadonnut merkittävä määrä ihmisiä. Vaan kuinkas tämä sitten toimi käytännössä? No ei ollenkaan. Ohjaus oli omaan silmään tosi hajanaista ja pomppivaa, henkilöhahmoihin ei saanut oikeastaan mitään kontaktia (esim. Jessica Chastainin rooli oli mielestäni elokuvan kulun kannalta täysin merkityksetön) ja tarinan kulkukin ontuu. Tässä oli aavistuksen verran True Detective -viboja ja sen puolesta tästä ois saanut hurjan paljon mielenkiintoisemman, mutta nyt nekin ajoittain esille tulevat vibat on räkäisty sivuun. Eli ei, en tykännyt tästä ollenkaan, mikä on sinänsä huomion arvoinen seikka, koska just tämän tyyppisistä elokuvista yleensä tykkään.

In The Heart Of The Sea (IMDb 6,9)

Laveasti Moby Dickin tarinaan pohjautuva elokuva ei ehkä ole sellainen, jonka kuvittelisin ensimmäisenä valitsevani katsottavaksi, sillä jotekin ennakkoluuloni siitä oli sellainen Mikkihiiri merihädässä tyyppinen liplattelu-lallattelu, jossa vähän väännetään purjeita hilpeästi ja kiikaroidaan horisonttiin valaiden toivossa. No, ennakkoluulot meni ihan metsään ja tämä oli itse asiassa sangen pätevä toimintaseikkailu, sillä mukaan oli saatu erikoistehosteiden lisäksi muutakin. Elokuvan onkin ohjannut mies Dan Brown -filmatisointien takaa. Joka tapauksessa tämä elokuva onnistui yllättämään todella positiivisesti, vaikkei tämä missään nimessä mihinkään suosikkilistalle päässyt. Eläinaktivisteille en tätä suosittele - tämä on kuitenkin tarina valaanpyyntialuksesta ja sen miehistöstä. Kyllä siinä itselleenkin kieltämättä tippa linssiin tuli kun ensimmäistä valasta tapettiin, vaikka tiesin, ettei kyseessä ollut mikään muu kuin tietokoneella luotu tehoste. Lisäplussaa aina niin karismaattisesta Chris Hemsworthista.

Inside Man (IMDb 7,6)

Tästä elokuvasta on jotenkin vaikea kertoa tiivistetysti mitään, mutta sanat pankkiryöstö ja panttivangit kertovat melkeinpä tarpeeksi. Dalton Russell suunnittelee täydellisen pankkiryöstön, jossa olennainen osa on panttivangeilla. Apuun singahtaa Denzel Washingtonin näyttelemä poliisi (kuinkahan monessa leffassa kyseinen näyttelijä on oikein näytellyt kyttää tai agenttia..?) ja sotkeutuupa kuvioon mysteerinen Madeleine White, ketä esittää Jodie Foster. Niin ikään näyttelijöillä ei juurikaan ole väliä, sillä heidän roolisuorituksensa jäävä mielestäni hyvinkin pliisuiksi ja niin sanotusti tarinan alle. Koska no, elokuvan ja koko pankkiryöstökeikan idea perustuu tietyllä tapaa anonyymiuteen ja pala palalta pankkiryöstön motiivit ja taustatarinat avautuvat melkoisessa mittakaavassa, joten tilaa muulle jää hyvin vähän. Tarina kuitenkin etenee melko verkkaisesti ja niin sanottu viihdearvo jää muutamaan vitsin murjaisuun, mitään jännää toimintakomediaa on siis turha odottaa. Kaikenkaikkiaan tämä oli kuitenkin ihan katsomisen arvoinen pätkä, mutta ei nokkelista käänteistään huolimatta kovinkaan mieleenpainuva.

Bad Moms (IMDb 6,2)

Ennakkokäsitys tästä oli sellainen melko roisi komedia, sellainen, mikä nyt omalla tavallaan on ollut komedioissa muotia ja jotka kaikki omalla tavallaan menee samaan tusinaan. No, olihan tämä pitkälti sellainen, mutta kuitenkin parempi, kuin mitä ajattelin. Elokuva kertoo siis muutaman amerikkalaisäidin itselleen luomista paineista olla täydellinen äiti ja niiden paineiden luopumisesta yliampuvilla tempauksilla heittäytymällä niin kutsutuksi huonoksi äidiksi. Mitään huippuja näyttelijäsuorituksia tästä ei irtoa eikä varsinaisesti mitään uutta, mutta sellaiseksi hömppäkomediaksi ihan mukiinmenevä puolitoistatuntinen ja osa kohtauksista jaksoi jopa vähän naurattaa.

Regression (IMDb 5,7)

Tarina lähtee liikkeelle, kun nuori tyttö paljastaa isänsä hyväksikäyttäneen häntä. Poliisivoimat ottaa tapauksen tutkiakseen psykologian professorin avustuksella ja jäljet johtavat satanistisen kultin jäljille ja tapaus vaikuttaakin pian suuremman luokan jutulta. Elokuva pohjautuu joiltakin osin tositapahtumiin 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa Pohjois-Amerikkaa vallinneen satanismipelon inspiroimana. Aiheena sinänsä mielenkiintoinen ja elokuvissa sangen vähän käytetty, ainakin näin nopeasti mietittynä. Elokuvaan oli saatu sekä hyvää että huonoa, mutta mielenkiinto pysyi kuitenkin yllä loppuun saakka tapauksen ollessa hieman monimutkaisempi, kuin miltä se aluksi vaikutti. Tosin vastaavanlaisia juonikuvioita on tullut aikojen saatossa nähtyä niin paljon, etten osannut yllättyä. Eli kyseessä ei ole mikään superhyperhyvä rikostrilleri ja kauhuksi tätä ei voi millään lukea, mutta eipä kuitenkaan harmita, että tuli katsottua, juoni ja toteutus kuitenkin ihan ok!

Dream House (IMDb 6,0)

Tässä elokuvassa ollaankin lähtökohdissa melko perinteisissä tunnelmissa: perhe muuttaa vanhaan taloon, huomaa pian kummallisia asioita ja kas kummaa, talon historiasta paljastuukin jotain karmivaa. Sen verran kerrottakoon, että ihan Amityville -matkinnalla ei mennä, vaan mukaan mahtuu jokunen lähes yllättävä juonteenkäänne, jotka sekoittavat pakkaa jonkin verran. Juoni rakentuukin jonkin aikaa ihan mukavasti, mutta lässähtää leffan loppupuolella aika mojovasti. En tiedä johtuiko itsestäni vai leffasta, mutta mulle tämä jätti ainakin muutaman aukon niin että loppu tuntui tosi omituiselta ja jopa huonolta, mikä on sinänsä harmi. Pelottava tämä ei ollut, kuten jotkut trilleri -kategoriaan laitetut leffat joskus tuppaavat vähän olemaan, eikä sitä tässä elokuvassa varmasti haettukaan, mutta veikkaan, että jonkinlaisen ahdistus-tekijän lisääminen olisi voinut antaa leffalle lisää pontta. Vähän jäi pliisuksi ja jokseenkin hämmentäväksi elokuvakokemukseksi tämä.

Goethe! (IMDb 6,7)

Todella harvoin tulee katsottua muun kielisiä elokuvia kuin englanninkielisiä, koska itse tykkään seurata elokuvaa ymmärtäen koko ajan mitä puhutaan ja pitäen tekstitystä lähinnä vaan apuna. Tämä elokuva on itse asiassa löytö ihan omasta leffahyllystä, jonka äitini valitsi katsottavaksi ollessaan yökylässä (tuntuu vähän typerältä edes myöntää, mutta meillä on leffahyllyssä todella monta elokuvaa, joita en ole koskaan edes nähnyt). Tämä saksankielinen elokuva kertoo kenenkäs muun kuin nuoren Goethen edesottamuksista ja rakastumisesta. Elokuva noudattaa sellaista niin sanottua vanhan ajan draaman juonenkulkua, eli ei mitään draaattista, hitaammanlaista kerrontaa, hupsuja ja sympaattisia roolihahmoja ja sitä rataa. Tämä on sellainen leppoisa romanttinen draama, jota on helppo seurata. Ei mikään mestariteos, mutta mukavaa vaihtelua.

Righteous Kill (IMDb 6,0)

Vaikka tähän rikosdraamaan on saatu päärooleihin sekä Robert De Niro että Al Pacino, ei se onnistu pelastamaan vielä mitään. Parivaljakon esittämät vanhemmat konstaapelit alkavat tutkia tapausta, jossa eräänlainen sarjamurhaaja tappaa tuomiotta jääneitä rikollisia. Kuulostaa ihan lupaavalta, mutta ainakin itselläni tunnelma lassahti heti alkuunsa, kun ns. faktat lyötiin tiskiin elokuvan ensimetreillä eikä sellaista tyypillistä jännitystä päässyt rakentumaan. Olin jo aikeissa jättää elokuvan kesken, koska se ei tuntunut yhtään mukaansatempaavalta ja henkilöt tuntuivat jotenkin irrallisilta, mutta loppupuolelle olikin saatu muutama yllätysmomentti, jotka piristivät kyllä ja nostivat leffan tasoa aavistuksen, muttei kuitenkaan läheskään niin paljon, että olisi onnistunut pelastamaan tämän tekeleen. Hyvät näyttelijät huonohkossa elokuvassa on aina mälsä juttu.

Must Love Dogs (IMDb 5,9)

Romanttinen hömppäkomedia siitä, kun eronnut nelikymppinen kerhotäti alkaa sukulaistensa painostuksesta jälleen etsiä deittiseuraa mm. netin treffisivustojen kautta. Mukaan mahtuu pari pösilöä ja muutama ihan varteenotettava ehdokas. Mitenkään sen kummemmin tätä leffaa ei oikeastaan pysty eikä sen puoleen tarvitsekaan kuvailla. Leffa itsessään ei myöskään ole mitään oivalluksien, näyttelijäsuorituksien tai dialogin ilotulitusta, mutta perinteinen, harmiton romanttinen komedia, jollaisia tähän maailmaan tarvitaan. Jos ei muuhun, niin ainakin taustalle, kun tuhoaa itsekseen kokonaisen jäätelöpurkin.

The Flock (IMDb 5,7)

Errol Babbagella ei ole mikään unelmaduuni: hän toimii kirjattujen seksuaalirikollisten valvojana. Ainakin toistaiseksi, sillä hänen tilalleen on lähetetty nuori ja kokematon nuori nainen, kenen olisi lyhyessä ajassa tarkoitus oppia kaikki. Tilanne kuitenkin mutkistuu, kun alueelta katoaa nuori tyttö ja tapauksen uskotaan liittyvän seksuaalirikoksien piiriin. Elokuva on omalla tavallaan puhutteleva, koska aihe on niin arka, mutta tässä sillä oli mässäilty ehkä vähän liiaksikin. Kuvaus oli kovin nopeatempoista, lyhyessä ajassa ruudulla vilisi rutkasti eri kuvia ja pätkiä, ja itse en tämän tyyppisestä kuvaus- ja kerrontatekniikasta hirveämmin pidä. Toisaalta sillä on haluttu varmastikin korostaa leffan tunnelmaa ja yleissävyä. Lisäksi elokuvassa oli korostettu tai annettu tilaa ehkä liiaksikin Babbagen mutkikkaalle persoonalle, mutta toisaalta elokuvan ensimmäiset sanat kuuluivatkin, että hirviöitä jahdatessa tulee varoa, ettei muutu yhdeksi heistä. Kierouteneella tavallaan ihan hyvä elokuva, mutta samalla jotenkin - liioittellusta fiiliksestä huolimatta realistinen kuvaus ihmisen synkimmistä puolista.

Training Day (IMDb 7,7)

Denzel Washingtonin sekä Ethan Hawken tähdittämä rikosdraama oli itse asiassa yllättävän hyvä. Odotukset ei jotenkaan olleet kovin korkealla, vaikka hyvät arvostelut noin yleisesti kyseinen leffa onkin saanut. Elokuvan kulku lyhykäisyydessään on siis se, että huumepoliisissa ensimmäistä vuoroaan tekevä keltanokka Jake Hoyt pääsee kokeneemman Alonzo Harrisin matkaan ja heti alussa käy selväksi, että työpäivästä ei tule mitenkään tavanomainen tai tylsä. Jossain vaiheessa meno äityy niin paljon, että Hoytin on alettava kyseenalaistamaan työparinsa teot ja motiivit. Mitään kovin jännittävää tai yllättävää elokuvassa ei varsinaisesti ole, mutta se on toimiva ja tiivis, yhden vuorokauden sisälle sijoittuva jännitysdraama, joka itseäni kiinnosti lähinnä parhaan miesosan Oscarin roolisuorituksestaan saaneen Washingtonin takia. Eikä huono roolisuoritus laisinkaan!

Kokonaisuudessaan saldo oli vähän njäääh, ja kuun parhaimmisto meneekin yhdessä linjassa IMDb-arvioiden kanssa, eli kuun lempparit Inside Man ja Training Day. Oletteko nähneet jotakin näistä leffoista, oletteko samoilla linjoilla meikäläisen kanssa arvioinneista tai kävikö joku leffa kiinnostamaan?