8.12.2018

Kadonnut inspiraatio

Mulla on ollut inspiraatio vähän kadoksissa. Niin blogin suhteen, kuin vähän muutenkin. Onneksi se on nyt hiljalleen osoittanut heräämisen merkkejä ja olen saanut suurimman osan joululahjoista jo hankittua tai mietittyä niin, että ostan/tilaan ne heti, kun veronpalautukset kilahtaa tilille :D

Mulla on ollut muutenkin suhteellisen paljon puuhaa, niin en ole koneella juuri aikaa viettänyt. Plus tämä mun nykyinen kannettava on todella hidas, joten tässä ei hirveästi edes tee mieli viettää aikaa, koska ohjelmat ja netti toimii sen verran hitaasti. Esim. tämän Bloggerin tekstiosio jumittaa joka kerta niin pahasti, että tekstin kirjoittamiseen menee puolet pidempi aika, kuin siihen normaalisti menisi. Onneksi tähän tulee pian muutos, sillä olen tänä vuonna ollut niin kiltti, että saan joululahjaksi uuden tietokoneen!

46228017771_efd30f0903_o 31289246267_93df00328c_o

Mutta jos vähän niitä kuulumisia tähän väliin. Meillä oli työpaikan virkistyjäiset marraskuun lopussa ja käytiin Keravalla Sinebrychoffin tehtaalla olutkoulutuksessa. Itsehän en juo olutta koskaan ja siten mulla on ollut se perinteinen "kaikki oluet maistuu samalta" -ennakkoluulo, joka nyt kyllä kumottiin aika mojovasti. Mä tosin olin yksi kuskeista, joten mun olutmaistelu oli nimenomaan pelkkä maistelu. Oluiden ohessa saatiin pieniä ruoka-annoksia, joissa oli tarkoituksella erilaisia makuja ja maistettavat oluet valittu niihin sopiviksi. Takaisin Lahteen päästessä päivä jatkui vielä pitkälle yöhön, omalta osalta hyvin maltillisesti tosin, sillä mulla oli seuraavana päivänä heti aamuvuoro :D
Ja no öö, muuta kummempaa mulle ei sitten oikeastaan kuulukaan, hahah.

Itsenäisyyspäivä vierähti töissä, mutta nyt mulla on viikonloppu vapaa ja ensi viikollakin muutaman päivän arkivapaat, jolloin menen piipahtamaan Kouvolassa. Tänään on kaverin pikkujoulut ja ensi viikonloppuna olisi tiedossa toiset! 

31289196577_8d86f44faa_o 46228048201_b5fecd6815_o 
Nyt se olis pikkuhiljaa aika siirtyä ruuanlaiton pariin ja sitten alkaa hiljalleen valmistautua illan kemuihin! Superkivaa viikonloppua kaikille!

PS. Mun piti julkaista noiden superherkullisten muffinsien resepti täällä blogissa, mutta koska en tekovaiheessa kirjoittanut mitään ylös, en muistanut enää seuraavana päivää kunnolla, mitä olin tehnyt, niin en ottanut riskiä hahah. Täytyy vielä tämän kuun aikana kokeilla uudestaan, josko saisin tehtyä samanlaisia!

2.12.2018

Leffapäiväkirja

Kivaa joulukuun alkua kaikki! Vuoden viimeisen kuukauden kunniaksi ajattelin vihdoin ja viimein julkaista luonnoksissa pitkään pölyttyneen leffapäiväkirjan. Mulla ei ole hajuakaan, milloin olen viimeksi julkaissut edellisen, joten tässä ei välttämättä ole ihan kaikki (tai siis ei olekaan, katso kohta Jouluprinssi haha) mutta leffat on katsottu syyskuun lopun ja marraskuun lopun välisenä aikana. 


Red Sparrow (IMDb 6,6)
Dominika Egorova joutuu onnettomien seurauksien vaikutuksesta työskentelemään venäläisenä salaisena agenttina - eikä minkä tahansa laisena, vaan peiteroolinaan viettelijätär. Kovassa koulutuksessa Dominikalta otetaan luulot pois ja tehdään selväksi, että hänen kehonsa on valtion omaisuutta. Hänelle annetaan kohteeksi amerikkalainen CIA -agentti, mutta tunteiden kontrollointi ei ole niin yksinkertaista ja näin ollen Dominika huomaa löytävänsä itsensä ahtaasta pattitilanteesta, jossa useamman henki on vaarassa.
Pääosassa nähdään Jennifer Lawrence ja tuttuun tapaan hänen esiintymisensä on vahvaa ja onnistunutta. Siihen elokuvan ansioit oikeastaan jäävätkin. Elokuva sisältää kyllä vahvoja, väkivaltaisia ja jopa ällöttäviä kohtauksia, eli katsojaa kyllä yritetään herätellä, mikä ei sinällään ole pöhkö idea, sillä yli parituntinen leffa on kyseessä. Pariin tuntiin on saatu paljon, mutta itselle syntyi mielikuva, että loppua kohden piti kiriä, että saadaan tarina päätökseen. Samalla juonikuviolla on tehty niin monta leffaa, ettei loppuratkaisu yllättänyt - sitä osasi jopa olettaa.

I Feel Pretty (IMDb 5,3)
On hyviä komedioita, ja sitten on niitä tosi paskoja komedioita. Tämä kyseinen leffa ei asetu kumpaakaan päähän, vaan jää lojumaan melko mitäänsanomattomana sinne välimaastoon.
Elokuva kertoo epävarmasta Reneestä, kuka on vähän turhan ulkonäkökeskeinen - hänen hartain toiveensa olisi olla kaunis. Ja sitten kappas kummaa, yhtenä päivänä spinning -onnettomuuden jälkeen hän havahtuukin siihen, että on jumalallinen olento ja epävarmasta hiirulaisesta tuleekin sädehtivä ja suorasanainen itsevarmuuden perikuva. Renee saavuttaa tällä itsevarmuudella paljon, mutta samalla arvomaailma muuttuu. Ja entäs sitten kun "taian" vaikutus lakkaa?
Elokuva on tavallaan hyvä pintaraapaisu siihen, kuinka ulkonäkökeskeisessä maailmassa me elämme. Ja että monesti kaikki on omasta asenteesta kiinni. Mutta sitten mukaan on pitänyt laittaa ennalta-arvattavaa rakkausdraamaa kolmiodraamoineen ja dialogi on mahdottoman mitäänsanomatonta ja tylsää - mä itse asiassa rehellisesti kelailin useampaankin otteeseen joidenkin kohtausten ohi, koska ne oli mun mielestä täysin turhia. Mutta joo, olihan tämä omalla tavallaan sellainenhyvän mielen hömppäelokuva.

Halloween (2018) (IMDb 7,4)
Mun ei alunperin ollut millään tavalla kajota tähän elokuvaan, koska mielestäni on naurettavaa että yhdellä monta kymmentä vuotta vanhalla elokuvalla on noin miljoona jatko-osaa, jotka kaikki on toinen toistaan huonompia (huom. en tosin ole nähnyt näistä suurinta osaa, mutta taloudesta löytyy kyllä varsinainen tietäjä). Mutta koska satuin löytämään käyttämättömän sarjalipun, niin ensi-iltaan mentiin.
Alkuperäinen leffa ei liene tuntematon kenellekään vähän leffoja harrastavalle, tai sen puoleen kovin monelle muullekaan, koska onhan kyseessä kultti kauhuleffa. Tämä uusi versio on suoraa jatkoa sille alkuperäiselle elokuvalle, ja kaikki aiemmat jatko-osat jätetään huomioimatta. Tässä uudessa versiossa huomioidaan kaikki ne väliin jääneet vuosikymmenet, eli Laurie on elokuvassa iäkäs kuten on näyttelijänsä Jamie Lee Curtiskin. Lauriella on sekä tytär että tyttären tytär ja elokuva kertookin myös heidän elämästään. Ja sitten on toki Michael Myers. Vuosikaudet laitoksessa asunut puhumaton psykopaatti, joka - seuraavaksi hieman juonipaljastuksia - onnistuu, uskokaa tai älkää, pakenemaan ja vieläpä halloweenina! Siitähän se soppa ja ruumisvana syntyykin.
Ei tästä kuitenkaan ihan mahottoman huonoa oltu saatu. No, tarina on kulunut ja Michael Myers ehkä maailman epäuskottavin luodin-, tulen- ja putoamisenkestävä kuolematon otus, mutta elokuva on saatu kivasti päivitettyä tälle vuosikymmenelle ja siihen oli saatu myös huumoria mukaan. Pelottava tämä ei mun mielestä ollut, ja ne "pelottavatkin" kohtaukset ennalta-arvattavia, mikä lienee osittain ollut tarkoituskin.

Jurassic World: Fallen Kingdom (IMDb 6,3)
Tämä on jatko-osa vuoden 2015 Jurassic Worldille. On kulunut kolme vuotta edellisen elokuvan lopun tapahtumista ja dinosaurukset ovat jatkaneet eloaan muuten autiolla saarella. Nyt niitä kuitenkin uhkaa saarella oleva tulivuori, ja niinpä joukko hyviksiä ja pahiksia lähtee pelastusoperaatioon. Käy kuitenkin ilmi, että luultu hyvis onkin pahis ja dinosaurukset huutokaupataankin maailman rikkaimmille. Joukossa on myös dinosaurus, jota saarella ei ollut - hullut tiedemiehet ovat luoneet (taas) jotain aivan uutta. Ja eihän siinä hyvin käy.
En oikeastaan keksi kuvailla tätä elokuvaa mitenkään muuten, kuin että se oli huono. Edeltäjänsä oli mielestäni aidosti hyvä toimintaseikkailu, mutta tämä jatko-osa on ihan toista maata. Tämä ei tarjoa mitään uutta ja kestoakin on silti pari tuntia. Elokuva vielä loppui niin, että jatko-osan tekeminen on enemmän kuin mahdollista.
Ainoa kiinnostava asia leffassa on se, että se herättää ajatuksia siitä, että mihin kaikkeen tiede oikeasti pystyykään - tai tulee pystymään muutamien vuosien päästä. Ei nyt ihan tuomaan niitä dinosauruksia takaisin, mutta moneen muuhun asiaan kylläkin. Jännittävää ja pelottavaa.

A Christmas Prince (Jouluprinssi) (IMDb 5,7)
Toimittajan alku Amber saa joulun alla hommakseen kirjoittaa jutun kyseenalaisen maineen omaavasta prinssista, jonka olisi tarkoitus astua hallitsemaan kuningaskuntaansa, mutta ilmassa leijuu kysymyksiä siitä, tekeekö prinssi niin. Amber lentää paikalle ja kappas kummaa pienen väärinkäsityksen seurauksena hän huomaa vetävänsä peiteroolia prinssin pikkusiskon opettarena. Amber näkee tämän loistavana tilaisuutena saada materiaalia ykkösluokan lööppiin, mutta kuten arvata saattaa, paljastuukin, etä kuninkaalliset ovat ihan tavallisia ihmisiä eikä kaikki lehdissä julkaistu ole totta. Tunteiden kasvaessa on Amberin entistä vaikeampi ylläpitää rooliaan.
Mä lupasin katsoa ennen joulua mahdollisimman monta jouluista hömppäkomediaa ja tässä nyt yksi niistä. Mä olen katsonut niitä oikeastaan jo hävettävän monta, mutta kaikista en todellakaan aio kirjoittaa - koska no, kirjoitettavaa on loppujen lopuksi aika vähän. Tässäkään elokuvassa ei juuri syvempää sisältöä ollut, mutta jos haluaa sellaisen semi mitäänsanomattoman jouluisen hyvänmielen elokuvan katsottavakseen joulun alla tai jouluna, on tämä esimerkiksi glögin ja joulupipareiden sekä konvehtien kanssa ihan ok valinta. Plus tällehän ilmestyi juuri jatko-osa joten löhöilyn voi siirtää suoraan nextille levelille.

Bohemian Rhapsody (IMDb 8,4)
We will rock you! Toivottavasti ei kenellekään ole epäselvää, mistä syksyn puhutuin elokuva kertoo, mutta mikäli näin on päässyt käymään, niin kyseessä on tositapahtumiin perustuva leffa legendaarisen rock -yhtyeen Queenin taipaleesta sekä sen keulahahmon Freddie Mercuryn edesottamuksista. Elokuvassa on hyvin paljon musiikkia, minkä ei sinällään pitäisi tulla yllätyksenä - itse tosin yllätyin, että sitä oli oikeasti niin paljon. 
Mä en oikeastaan voi kuvailla leffaa muuten kuin että se oli loistava. Mukaansatempaava ja Rami Malekin roolisuoritus aivan omaa luokkaansa, etenkin kun ottaa huomioon ne saappaat, joihin hän on roolissaan hypännyt. Yli parituntisessa leffassa ei missään vaiheessa käynyt pitkästyttämään ja musta oli hienoa, että Mercuryn surullisen kuuluisa loppu jätettiin märehtimättä, vaikka jotekin olin ajatellut, että elokuva jatkuisi lähemmäs loppua - Show Must Go On kuultiin kuitenkin vasta lopputekstien aikaan. En osaa sanoa mitä ihminen, kuka ei lainkaan tunne tai diggaa Queenia, tykkäisi elokuvasta, mutta itse olen aina tykännyt kyseisestä bändistä ja ehkä siksikin elokuva kolahti niin kovaa. Tämä oli sisällöltään hyvää vaihtelua valtavirran trendileffoihin, vaikka omalla tavallaan supersankareita tässäkin.

Hereditary - Pahan perintö (IMDb 7,3)
Tästä leffasta oli jotenkin paljon juttua sen ilmestyessä ja se kiinnosti, mutta unohtui sitten jotenkin. Nyt tuli bongattua tämä vuokraleffojen joukosta ja lähti katseluun. Elokuvassa keskitytään Grahamin perheeseen, joka alkaa kokea ja käyttäytyä oudosti perheen äidinäidin kuoltua. Lähimmäisen kuolema tuo mukanaan tunteita ja asioita, joiden käsittely on haastavaa ja herkässä tilassa olevat ihmiset ovat helppo kohde millekäs muullekaan kuin pahuudelle.
En oikeastaan edes tiedä mitä sanoisin. No, ensinnäkin katsoin tämän näin jälkiviisaana aivan väärään aikaan - pitkän työpäivän päätteeksi. Jos genrekuvailun joukossa on termi psykologinen trilleri, niin pitäisi tietää jättää väliin, jos aivot ei jaksa pyörittää näkemäänsä täydellä teholla. Koska ihan rehellisesti sanottuna en oo ihan varma, mitä tuli katsottua :D Elokuva rakentaa itseään todella hitaasti vauhdin kiihtyessä loppua kohden - lopussa meno on jo jokseenkin hengästyttävää. Tämä on juuri sellainen elokuva, josta saisi kyllä varmasti monta hyvää keskustelua aikaiseksi, koska se on niin outo ja monella tapaa tulkittava, mun mielestä siis. Leffaan on ripoteltu tosi paljon yksityiskohtia ja tuntui, että itseltäkin meni osa ihan ohi, vaikka yritin parhaani mukaan olla tarkkaavainen. Elokuva ei ollut oikeastaan pelottava, vaan enemmänkin ahdistava.

28.11.2018

Happiness

2018-11-28_11-38-06 2018-11-28_11-39-08

Päivät on omituisia. Vaikka ne on keskenään niin samanlaisia, silti niin erilaisia. Kaikki riippuu niin siitä, millä mielellä siihen päivään herää. Mulla on ollut viime aikoina niin neutraali ja mitääsanomaton fiilis, ei kovin hyvä muttei varsinaisesti huonokaan ja päivät on olleet vähän sellaisia mitäänsanomattomia. Eletty vaan läpi.
Ja sitten huomaa heräävänsä päivään, kun fiilis on hyvä. Ei mistään tietystä syystä, ehkä miljoonien asioiden summasta, mutta sellaiseen fiilikseen, että mitäänsanomattomuudesta huolimatta siinä kaikessa on jotain järkeä. Että tuntee olevansa elossa ja riittävä. Mä en oikeastaan osaa edes kuvailla sitä fiilistä, mutta olisi mahtavaa, että jos kaikki pystyisi tuntemaan niin edes joskus. Tavallaan, että sielussa paistaa aurinko, vaikkei välttämätät ole varma mistään tai kaikki elämän palaset ei olisikaan paikallaan. Sellaisina päivinä mikään ei tunnu uhalta, vaan mahdollisuudelta.


Happiness
Something in my own place
I'm standing naked
Smiling, I feel no disgrace
With who I am

Happiness
Coming and going
I watch you look at me
Watch my fever growing
I know just who I am

21.11.2018

November Snapshots

Yhdeksän päivää joulukuuhun! Ei sillä, että olisin jotenkin kauhean innoissani joulukuusta tai joulusta, vaan siitä, että marraskuu loppuu :D Se on ehkä mun inhokkikuukausi koko vuonna. Pitää harkita ensi vuonna omien lomien sijoittamista niin, että olisin marraskuussa ainakin viikon pois Suomesta...

Tänään olisi iltavuoro numero 3 ja vaikka huomenna on vapaa, ihan rehellisesti vaan odotan, että tämä viikko olisi jo ohi. Perjantaina ja lauantaina mulla on pitkät keittiövuorot ja näin pikkujoulukautena se tietää kiirettä. Mutta kyllä tästä selvitään! Siinä sivussa ajattelin jakaa muutamia kuvia kuluneelta kuulta.

marraskuu

Sää on nyt ollut paljon kirkkaampi, kun on ollut pari astetta pakkasta, mutta koko alkukuu oli tota ekan kuvan mukaista harmaata, sumuista, märkää ja hämärää. Omalla tavallaan jotenkin tunnelmallista, mutta kun sitä on päivästä päivään, niin alkaa harmittaa. Ja siitä valon puutteesta johtuen mun puhelimen kameralla ei saa järin laadukkaita otoksia. 

IMG_2604 kahvia

Käytiin viikonloppuna tätini kanssa kahvittelemassa Arnoldsissa Kouvolan Veturissa. Leivoin viikonlopun aikana myös luumu-kaneli rahkakakun äitini toiveesta, mutta paremmat kuvat siitä jäi ottamatta. Ihan harmittaa, että reseptejä tulee jaettua nykyaan ihan olemattomasti, mutta silloin kun leivon, leivon joko jo tuttua juttua tai vaihtoehtoisesti en ehdi ottaa kunnon kuvia tai kuvia lainkaan tai kolmanneksi en ole täysin tyytyväinen ulkonäköön tai makuun, eli reseptiä on silloin turha edes jakaa :D 

IMG_2647

Tämä orava on kuulemma äitini pihan vakiovieras ja oli viikonloppuna hauska päästä seuraamaan sen touhuja ihan vierestä ikkunan takaa. Meidän pihapiirin läheisyydessä pyörii myös jonkun verran oravia, mutta ne ei kyllä ole näin uskaliaita ja meidän ikkunoiden sijoituksen ja korkeuden takia niitä tulee harvemmin sisältä käsin edes bongattua. Tää kurre on niin suloinen etten kestä ♥ 

red

Kuvassa saa kyllä halutessaan huijattua aika hyvin mikäli haluaa. Selfiestä voisi melkein tehdä johtopäätöksen, että mulla oli hyvä hiuspäivä, mutta liikkeelle lähtiessä olin kyllä koko ajan pipo päässä :D Kuvasta ei näy myöskään melko järkyttävä juurikasvu, mikä ei yleensä mua edes haittaa, koska hiuksia hennatessa mun mielestä lopputulos on luonnollisempi, jos se juurikasvu vähän näkyy. Silloin pari viikkoa sitten vedin kuitenkin sen sävyttävän hoitoaineen ja hiuksista tuli paljon punaisemmat kuin ne normaalisti on olleet ja nyt se väri on osittain lähtenyt ja no lyhyesti sanottuna pieni tukkakriisi. Ajatuksena on kehitellä jonkinlainen väliaikainen pelastustoimi tämän tai huomisen aikana.

Ja sitte! Mie en kestä! Äiti on puuhastellut mulle/meille joulukalenterin tommosiin söpöihin pieniin pussukoihin! En osannut yhtään aavistaa ja tämä oli kyllä ihan superihana yllätys. Sain vasta kaksi ensimmäistä "luukkua" ja seuraavia sitten vasta lähempänä ajankohtaa. Itsehillintää löytyy onneksi hyvin, enkä ole kurkkinut pussukoihin yhtään. 

45258080564_e57e05e933_o

Kaikista julkaisemistani kynttiläkuvista voisi tehdä johtopäätöksen, että meidän perheessä suositaan Kastehelmi -tuikkukippoja... :D Mulla on enemmän maanläheisiä ja vihreitä sävyjä, äidiltäni puolestaan löytyy tämmöistä väriskaalaa.

jedi

Minun lempparityyppi ♥ 13,5 -vuotias superpapparainen jaksaa vielä painaa menemään koirapolulla kuin olisi nuorempikin, mutta tiedän pelottavan hyvin, että yhteinen aika on silti vähissä. Jedillä on oletettavasti kasvain toisessa kyljessä (eläinlääkärissä ei olla käyty, koska asialle ei mitään voi tehdä eikä koiran kunto oli heikentynyt ja jos kipuja on, niin Jedi peittää sen äärimmäisen hyvin) sillä se o suurentunut huomattavasti viime keväästä ja jos se jatkaa kasvuaan tuota vauhtia, on puoli vuotta aika toiveikasta. Mutta asian murehtemisen sijaan olen päättänyt käyttää jäljellä olevan aikamme hyvin ja mahdollisimman mukavasti :) Juuri tästä syystä en edes suunnittele mitään matkoja lähitulevaisuuteen.

Nyt se olis kuitenkin heitettävä ulkovaatetta niskaan ja lähdettävä papparaisen kanssa heittämään pieni lenkki - eilen käveltiin sen verran pitkä matka, että tänään on pidettävä huilipäivä! Sitten missiona olisi myös hankkia meidän työpaikan virkistyspäivän ohjelmanuremoon palkinto voittajille, katsotaan miten ehdin ja jaksan :D