18.7.2017

July So Far

Voi jestas että voi ihminen olla väsähtänyt, oon tänään lyhyen aamuvuoron jälkeen siivonnut lähes tulkoon koko kämpän, pessyt pyykkiä ja leiponutkin ja olo on ihan naatti. Tässä kohta kyllä käperrynkin tuonne sohvan nurkkaan sillä aloitettiin eilen katsomaan Twin Peaksin uusia jaksoja (eikä suinkaan Game of Thronesia koska mulla on viidennen kauden puolivälistä saakka jaksot katsomatta...) ja kohta jatkuu, koska huomena vasta iltavuoro. Ajattelin kuitenkin tulla julkaisemaan tässä vaiheessa jo puhelimeen tallentuneita otoksia tältä kuulta! Mun heinäkuuhun on mahtunut nättejä ulkoilukelejä, hyvää ruokaa, ihan hirveästi leipomista ja erilaisten juttujen suunnittelua lauantaisista juhlista ensi kesän interrailiin, joka ei tosin edelleenkään ole mikään lukkoon lyöty homma, mutta tavoite se olisi! 

heinä heinä3 heinä4 heinä2 heinä5

Tää viikko on töiden osalta suhteellisen iisi ja siitä on pakko ottaa kaikki irti, sillä kahteen seuraavaan tulee niin paljon työtunteja ja hommia, että mulla ei todennäköisesti ole aikaa eikä voimia mihinkään ylimääräiseen. En kuitenkaan ajatellut stressta toistaiseksi sen enempää, kahtellaan mitä tuleman pitää! Nyt kuitenkin Twin Peaksin maailmaan, kivatsuu viikon ja heinäkuun jatkoa kaikille! :)

17.7.2017

Rainy Day Curls

Tiiättekö sen fiiliksen kun aamusta tai aamupäivästä laitatte tukan kivasti, lähette asioille keskustaan ja muutaman metrin päästä kotiovesta päästyä alkaa tihuttaa ja tajuat että siinä meni sitten se kampaus? Jep, sattu mulle just tänään. En blogihistoriani aikana ole juurikaan jakanut kuvia itsestäni niin, että tukka olisi luonnontilassa, mutta koska tämä kesä nyt mitä ilmeisemmin on itselleni tämmöinen hyväksyn sisäisen hobittini -tukkakesä, niin tässähän niitä nyt sitten ois (pakko täsmentääm että kuvat ei tuolta nimenomaiselta keskusta -reissulta vaan otettu myöhemmin päivällä, ei tää Lahti sentään niin landea ole että ydinkeskustasta moisia maisemia löytyis :D)

IMG_6902 IMG_6915 IMG_6905 culrs IMG_6886

Musta on vähän harmi, etten ollut nuori 80 -luvulla tai 90 -luvun alkupuolella, mulla ois ollut muotitukka ihan luonnostaan. Mutta mä olen kovasti yrittänyt totuttaa itseäni tähän tukkaani ja käyttää vähemmän muotoilurautoja (kiharien hiusten muotoilutuotteet taasen ei ois huonompi idea) jotta hius kärsisi vähemmän ja kenties kasvaisikin nopeammin. Tiedä häntä. Toisaalta hobitit on hilpeitä, ruokaa rakastavia hieman paksumman puoleisia veikkosia, joten sinällään sopiva kuvaus minuun ja näin ollen on se tukkakin enemmän kuin passeli meikäläiselle :D 

Noin muutenhan mulla on ollut sangen chilli ja kiva vapaapäivä, tein hamppareita ruuaks ja katottiin pari jaksoa uutta Twin Peaksia (lähinnä semmonen epäuskonen virne koko ajan naamalla mutta uskoisin että ehkä tossa kohta pääsee kärryille!) ja saatiinpa myös ukkosmyräkkä vierailulle, nyt sitten taas paistaa aurinko, joten siinä mielessä otsikko on vähän harhaanjohtava. Gotta love Finnish summer ♥ PS. Voisko kaikki toivoo lauantaille ihan superia aurinkohellekelihässäkkää?! Mun juhlat on silloin ja vaikka tämän hetkinen ennuste näyttäiskin viikon parasta säätä just sille päivälle niin parempi kelpaa aina!

13.7.2017

Thursday Zen

2017-07-13_03-30-06

Kun istun tässä pöydän ääressä, vähän väsyneenä
kahvikuppi kädessä ja lautasella ruisleipää, jonka päällä on paksu kerros mustapippurilla maustettua tuorejuustoa (mikä oli niin hyvää että sitä oli pakko ottaa lisää)
ja odotan milloin taivas räjähtää ja paksun ilman lävistäisi sadekuuro

niin kyllä minä mietin, että miten hyvin asiat voi olla.
Ja vaikkei olisikaan, niin toivottomuuden tunne tuntuu täysin vieraalta.
En tiedä, kuinka moni muu kokee tämmöisiä hetkiä, kun tuntee olevansa täysin zen koko universumin kanssa - niin että kaikessa tuntuu olevan joku järki ja tolkku, vaikkei olisikaan.

Tekee mieli itkeä ja nauraa samaan aikaan ja ei kuitenkaan kumpaakaan
käydä lattialle maate ja kuunnella hiljaisuutta (mikä ei tosin onnistu juuri nyt koska astianpesukone pitää samanlaista ääntä pestessään, kuin käki kukkuu jossain kaukaisuudessa. Omalla tavallaan rauhoittavaa sekin).

Nämä hetket on mulle tärkeitä. Kun on jotain mitä odottaa, jotain mikä ehkä vähän pelottaakin, jotain varmaa ja samalla ei mitään varmaa.
Nämä hetket on tärkeitä, kun ne on juuri niitä oikeita hetkiä. Niistä hetkistä muodostuu mun tapa käsitellä asioita, nähdä maailmaa ja kerätä voimia.

Ja koska keitän parasta kahvia.

12.7.2017

Reilihaaveita ja leivontaa

IMG_6833 IMG_6812 beige IMG_6790 IMG_6835

Me päätettiin epävirallisesti poikaystävän kanssa, että ensi kesänä lähdetään reilaamaan. Mä olen nuorena kuunnellut lumoutuneena äidin interrail -tarinoita ja ajatellut, että lähden joskus itsekin. Nyt kun reilaaminen tuntuu taas olevan niin sanotusti muodissa ja siitä suodattuu koko ajan juttuja mun verkkokalvoille, tuli heti fiilis että nyt. Nyt se on toteutettava. Ensi kesään on pitkä aika mutta kahden ihmisen kuukauden reilin kustannuksia ei saa mistään sormia napsauttamalla, joten tuntuu hyvältä, että on konkreettinen, vielä kaukainen kohde mihin säästää ilman suuria paineita (koska veronpalautuksista tulee jo aika mojova potti)
Reilihaaveilun lisäksi mä olen leiponut. Paljon. Mun synttärijuhliin on puolitoista viikkoa ja pakkanen alkaa olla ihan täysi, ja sinne pitäisi mahduttaa vielä vaikka mitä. Tuntuu tavallaan vähän hölmöltä tehdä juhlista niin isolta kuulostava juttu, mutta kyllä 15-20 henkilön kestittäminen vaatii suhteellisen paljon muonaa - etenkin, kun kaikki tietävät mun kokkaus- ja leivontataitojen olevan kohdillaan. Ei siis mitään paineita :D