20.5.2018

10 x valintaa ekologisempaan arkeen

Ekologisuus ja kulutustottumukset puhuttaa. Niiden kautta on helppo arvostella toisia ja valitettavan usein törmää enemmän sellaiseen syyttelevään ilmapiiriin - kun sen pitäisi olla kannustava. Ainakin itse ole sitä mieltä, että asiaa kannattaa lähestyä niin, että okei, en ole valmis luopumaan asiasta x, mutta voisin tehdä asian y eri tavalla. Eikä niin, että koska asiat x ja y eivät toteudu niin kuin kunnon kierrättävän kansalaisen -oppaassa sanotaan, on peli menetetty ja maapallon tuho on omilla harteilla, joten miksi välittää. Jokainen päätös vähentää kulutusta ja maapallon kuormitusta on eduksi ja jos olosuhteiden pakosta joutuu toisinaan toimimaan omien valintojensa vastaisesti, kuten ostamaan vaikka muovikassin, ei "nollaa" tilannetta mitenkään eikä tee kenestäkään huonompaa ihmistä.

Monet suositut bloggaajat ovat saaneet aiheesta kuraa niskaansa ja ehkä osittain aiheesta, mutta on silti epäreilua mennä ulkopuolisena valistamaan ja syyttämään toisen kulutustottumuksia, kun ei kuitenkaan mitenkään voi hahmottaa kokonaiskuvaa. Ehkä monet valinnat voivat tuntua mitättömiltä siinä vaiheessa kun lentoja kertyy vuoden aikana määrä, johon ei yhden eikä kahden ihmisen sormet riitä, mutta ei ne todellakaan ole mitättömiä. Kaikki lähtee pienistä arkisista jutuista ja ajattelinkin jakaa muutaman oman vinkin, vaikka en koekaan olevani erityisen ekologinen ihminen. Mutta hei, suunta parempaan päin!

IMG_0299 IMG_0283

1. Pillit. Kuulostaa ehkä hassulta listan ekaksi kohdaksi, mutta mä havaihdun tähän asiaan aika kauan aikaa sitten ollessani töissä. Kertakäyttöisistä pilleistä muodostuu ihan älytön määrä turhaa muovijätettä ja niiden tarpeellisuus on enemmän kuin kyseenalainen. Kertakäyttöiset pillit kannattaa vaihtaa kestävämpiin vaihtoehtoihin, itseltäni löytyy kotoa muutama kestopilli - muovia toki nekin - mutta ne voi sentään käyttää uudelleen ja uudelleen.

2. Pese vain täysiä koneellisia. Tämä on todennäköisesti itsestäänselvyys monessa taloudessa, mutta toisaalta juuri siksi hyvä mainita. Oli kyse sitten pyykin- tai astianpesukoneesta, pese aina täysiä satseja mahdollisuuksien mukaan. Plussakohtana tähän samaan, että ehkäpä pyykinpesuaineen valinta voisi olla myös tarkastelun alla!

3. Kangaskassi. Tämä on ollut itselleni vaikea, koska en yleensä ikinä muista ottaa kassia kotoa mukaan, mutta olen petrannut tämän suhteen huomattavasti. Eli kun mukana on oma kassi, ei tarvitse ottaa vastaan tai ostaa kaupan tarjoamia muovikasseja. Monessa liikkeessä on onneksi otettu käytännöksi veloittaa muovikassista, ja vaikka summa ei ole iso, piheimmät meistä jättävät väliin. Kangaskassi on kestävyyden lisäksi myös huomattavasti tyylikkäämpi ratkaisu!

IMG_0296 IMG_0264 IMG_0257

4. Laitetaanko pakasteet pieneen pussiin? Ei tarvi laittaa, ja hedelmiäkään ei tarvitse jokaista laatua laittaa pussiin. En tiedä mitään tyhmempää, kuin muovipussiin tungettu banaaniterttu (sori hieman syyttelevä vivahde tässä kohtaa). Jos tarraisia hintalappuja ei halua läntätä suoraan hedelmän / vihanneksen pintaan, voi tarrat kerätä sormiin tai vaikkapa ostoslistan taakse (kai näin saa tehdä, kaupan kassat?)

5. Käytä tuotteet loppuun. Koskee varsinkin kosmetiikkahankintoja. Jos omistaa jo viisi eri palettia luomivärejä, 8 huulipunaa ja 5 erilaista meikkivoidetta, niin eikö olisi tavallaan fiksumpaa käyttää ne ensin pois, ennen kuin ostaa uuden? Ymmärrettävää on, että jokainen tekee välillä hutiostoksia tai että tuote ei miellyttänytkään/sopinut enkä voi sanoa olevani tämän kohdan suhteen itsekään mikään pyhimys, mutta kosmetiikallakin on parasta ennen päiväykset ja kun käyttää samaan aikaan sataa muuta tuotetta, ei mitenkään normaalilla kosmetiikan kulutuksella pysty käyttämään niitä kaikkia ennen sitä -> eli tuotteet lentää puoliksi käytettyinä roskiin.

6. Tutustu käyttämääsi kosmetiikkaan. Suinkaan kaikki tuotteet eivät ole ympäristöystävällisiä. Varsinkin osa vartalonkuorintatuotteista sisältää mikromuovikiteitä, jotka eivät hajoa. Osa aurinkovoiteista sisältää haitallisia kemikaaleja, jotka liukenevat iholtamme vesistöihin (jos joku haluaa tähän luotettavan lähteen, en valitettavasti voi antaa sellaista vaan tämä perustuu enemmän luomaani mielipiteeseen eri tekstien perusteella kuin kiven kovaan faktaan).

7. Kierrätä oikein. Tämä nyt on tavallaan niin itsestäänselvyys, että ajattelin, etten listaa tätä ollenkaan, mutta laitan nyt kuitenkin. Keräätkö erikseen mm. metallin, lasin ja paristot? Viethän vialliset ja rikkinäiset kodinkoneet, huonekalut tms. jäteasemalle oikein kierrätettäväksi, etkä dumppaa taajama-alueen ulkopuolelle ensimmäiseen ojanmutkaan tai metsänreunaan!

IMG_0304 IMG_0294

8. Ota lyhyempiä suihkuja. Joo, toisinaan kyse ei ole siitä mitä kroppa tarvitsee vaan mitä psyyke tarvitsee ja toisinaan pitkä, kuuma suihku on se, mutta silloin kuin ei, niin voi ihan hyvin yrittää maksimoida tehokkuuden - hiukset ja kropan saa puhtaaksi ihan lyhyessäkin ajassa.

9. Roskikselle ei ole niin pitkä matka. Jos on valmis kantamaan juomaa, ruokaa ym. tavaraa kotinsa ulkopuolelle vaikkapa piknik -mielessä, pitää olla valmis kantamaan myös roskat pois. Mikään ei kieli välinpitämättömyydestä niin paljon kuin se, että heittää roskaa maahan, vaikka roskis olisi näköpiirissä. Meillä Suomessa on myös mitä mainioin systeemi tölkkien ja pullojen kierrätyksen suhteen - ja riittävästi mummoja mankeliensa kanssa keräämään niitä, eli vaikka humalapäissä tekisi mieli lytätä tölkit ja repiä pulloista etiketit tai pahimmassa tapauksessa rikkoa se pullo, niin jätetään väliin.

10. Suodatinpussi. Sanotaan, että kahvi maistuu paremmalle valkaistun suodatinpussin läpi, mutta itse käytän aina valkaisemattomia, koska kahvini on hyvää niinkin ja valkaisuhan tarkoittaa aina yhtä asiaa: enemmän kemikaaleja (vaikkei itse kahvissa, vaan koko prosessissa -> tuntuu tyhmältä, että edes on valkaistu vaihtoehto, kun käsittelemättömämpi vaihtoehto toimii yhtä hyvin).


Minkälaisilla asioilla te pyritte vaikuttamaan? Itselläni kertyy tänä vuonna lentokilometrejä enemmän kuin pariin viime vuoteen yhteensä, joten senkin vuoksi tuntuu, että elämän muilla osa-alueilla pitää tsempata. Matkustaminen on ihanaa, mutta mun mielestä pitää muistaa myös sen aiheuttamat varjopuolet ja tehdä parempia valintoja noin muuten kompensoidakseen edes osan lentämisestä aiheutuvien päästöjen takia. 

17.5.2018

Kun jalat menee alta

Polvipotilas täällä hei! Kuten edellisessä postauksessa kirjoittelinkin, niin tiistaina tosiaan kesken työpäivän sujahti vasemman jalan polvilumpio pois paikaltaan ja saman tien takaisin paikoilleen. Samainen keissi on käynyt oikean jalan kanssa monta vuotta takaperin, joten vaikka sattuikin, en mennyt paniikkiin ja työtehtävätkin hoidin loppuun pienellä avustuksella.
Eilen kävin röntgenissä ja siellä ei onneksi näkynyt mitään hälyttävää - oikean jalan kohdallahan mulla kävi niin, että polvilumpion sijoiltaan meno rikkoi luuta sen verran, että polveen jäi luunsiruja, jotka täytyi leikata sieltä pois. Ainakaan tällä hetkellä leikkaushoitoa ei siis tarvita, luojan kiitos.

polvilumpiosijoiltaan

Polvi on kuitenkin todella turvoksissa, todennäköisesti täynnä hieman veristä kudosnestettä. Soitin vielä huomiselle ajan lääkärille, joka sitten arvioi, punkteerataanko (eli injektoidaan polveen kertynyt neste pois) vai ei. Toisaalta toivon että kyllä, koska paraneminen ja liikkuvuus todennäköisesti nopeutuu huomattavasti ja toisaalta taas en, koska toimenpidehän sattuu aivan v*#%&sti. Sairaslomaa todennäköisesti pitää jatkaa sunnuntaita pidemmälle, sillä mun työhän on vuorosta riippuen pelkkää seisomista 6-10 tuntia. Polvilumpion sijoiltaan meno puolestaan vaatii yleensä 2-3 viikon toipumisajan, ja esim. urheilua suositellaan vasta parin kuukauden jälkeen. Pakko vähän kritisoida mut vastaanottanutta lääkäriä, sillä hän ei tuntunut olevan perillä vaivan laadusta laisinkaan eikä ilmeisesti halunnutkaan nähdä vaivaa kokonaiskuvan hahmottamiseen ja ymmärtämiseen. Onneksi olen joutunut oman jo aiemman, toisen jalan polvivaivan myötä perehtymään aiheeseen ja tiedän itse mahdolliset ongelmat.

Ja ongelmahan tässä kaikessa nimenomaan on se, että mulla on tosiaan jo ennestään yksi huono polvi, eli oikea. Ja oikea jalka joutuu nyt tässä parin viikon aikana huomattavasti kovemmalle rasitukselle, mitä se on joutunut tässä kokemaan, sillä vasen jalka on ollut se mun vahvempi jalka. Eipä ole enää, vaan mulla on kaksi kertaalleen hajonnutta polvea ja vaaranahan on, että todennäköisyys että samainen tapahtuu uudestaan, kasvaa. Tätäkin osasin alitajuntaisesti pelätä ja odottaa, ja sehän tapahtuikin sitten täysin odottamattomasti täysin normaalissa tilanteessa.
Ongelmaksi voi lukea kai senkin, että tässä kun nyt joutunut kyynärsauvojen kanssa liikkumaan, niin mun yläkropan lihakset ei todellakaan ole tottunut moiseen, eli jalan lisäksi myös yläkroppa on ihan jumissa :D 

röntgen

Turha tässä on kuitenkaan surkutella, enkä tunnekaan samanlaista "itsesääliä" kuin aiemmin oikean jalan kohdalla. Ilkeää tässä on se, että nyt olen työelämässä vakituisesti ja sairasloma vaikuttaa ikävällä tavalla työkavereihin ja sairasloman jälkeenkin täytyy tehdä jonkinmoisia rajoituksia.
Samalla tässä taas huomaa, kuinka itsestäänselvyytenä omaa liikuntakykyä pitääkään. Nyt mun on pitänyt pitää puhelinta koko ajan taskussa (varmaan monelle nykyisin itsestäänselvyys mutta mulle kyllä ei), koska jos jätän sen johonkin, en sen soidessa välttämättä ehdi könkätä vastaamaan ajoissa. Rappusien kulkeminen on haastavaa sekä ylös ja alas, koiran ulos viemisestä puhumattakaan. Onneksi poikaystävä hoitaa homman. Myös nukkuminen on ollut vähemmän rentouttavaa, sillä jalka ei tietenkään taivu niihin liikeratoihin, mitä yleensä nukkuessani suosin. Sohvalta ei iin vaan noustakaan käymään vessassa tai hakemassa juotavaa, vaan se on the operaatio, hahah.
Kun pienet jutut viedään pois, niitä osaa taas arvostaa ihan eri tavalla. Samalla tietenkin tiedän, että minun vammani on huomattavan pieni ja vähän elämänlaatuun vaikuttava mutta se ei tietenkään tarkoita, että minun pitäisi asiaa vähätellä. Sillä nyt kun molemmat polvet ovat niin sanotusti hajalla, tulee tämä todellakin vaikuttamaan loppuelämääni ja joudun entistä enemmän kiinnittämään huomiota valintoihin siltä kannalta, että miten kroppa kestää. 

Itse tiivistäisin tämän kaiken kuitenkin ihan vaan lyhyesti: shit happens, deal with it.

15.5.2018

Lentoliput Kanadaan ja polvilumpio sijoiltaan

fiilis

Nyt on vasta tiistai iltapäivä, mutta sattua ja tapahtua on ehtinyt meikäläisen mittakaavalla paljon. Päällimmäisenä mielessä on tänään aamupäivällä pois paikoiltaan ja takaisin paikoilleen muljahtanut polvilumpio ja niille, ketkä eivät tiedä, niin tämähän sattuu aivan kamalasti. Jalka menee lähes käyttökelvottomaksi ja verta sekä nestettä kertyy polveen paljon. Mulla on muutaman tunnin päästä työterveyslääkäri ja odotan kauhun sekaisin fiiliksin veren ja nesteen poistoa sekä sairaslomamääräystä. Puhumattakaan siitä, että mitä jos jalka tarvii operoida, kuten oikea. Fiilikset on tosi sekavat koska tämä tulee itseni lisäksi vaikuttamaan todella moneen muuhun ihmiseen. Puhumattakaan siitä, että kesäloma reissu häämöttää kuukauden päässä - sitä ei tietenkään tarvitse perua, mutta jalan kohtalo ja kunto saattaa vaikuttaa reissun suunnitelmiin ikävällä tavalla. 

fiilis2

No, jotain hyvääkin: ostettiin spontaanisti lentoliput Kanadaan, Torontoon syyskuulle. Suunniteltu Slovenian reissu jää siis välistä, sillä bongasin lennot 300 euron henkilöhintaan ja kysyin poikaystävältä, että mitäpä jos Kanadaan. Maa kiinnostaa mietä molempia, joten päätettiin repäistä. Tuosta 10 päivän reissusta tulee varmasti tähän asti jännin, sillä se on molempien ensimmäinen matka Euroopa ulkopuolelle. Matkaan on kuitenkin vielä reilusti aikaa, ja ensin haluan keskittyä nauttimaan kesäkuun reissusta kunnolla. Mutta tulen palaamaan aiheeseen varmaan vielä monesti ja jo tässä vaiheessa saa heittää Kanada -vinkkeä ilmoille (lähinnä akselilla Ontario-Quebec sillä pitkien etäisyyksien vuoksi kaikkea ei millään pysty näkemään ja kokemaan)

fiilis3

Nyt pieni hermolepo ennen lekurireissua. Päivä olisi sisältänyt ihan muunlaisia suunnitelmia (samoin kun vähän koko tämä viikko) mutta toisinaan asioita tapahtuu itsestä riippumattomista syistä eikä niille vain voi mitään. Tulen sitten kertoilemaan, miltä tulevaisuus mun heikkojen polvien kanssa näyttää! Parempaa tiistaipäivän jatkoa teille ♥

13.5.2018

No niistä kokolapuista

Näin sunnuntai iltana ajattelin kirjoittaa aiheesta, josta olen kirjoittanut kyllä aiemminkin, mutta kirjoitan nyt uudestaan, kun se on ollut itselleni niin ajankohtainen viime aikoina. Nimittäin oma kehokuva ja omassa tapauksessa ilmeisesti jokseenkin vääristynyt sellainen - ja niillä kuuluisilla kokolapuilla on iso rooli asiassa.

IMG_0189 IMG_0193

En ole koskaan ollut mitenkään erityisen hoikka, normaalipainoinen kyllä, mutta aina vähän "isompi". Mun vaatekoko on ollut teini-ikäisestä alkaen ollut lähinnä 38/M, mutta jossakin vaiheessa olen ilmeisesti päättänyt, että olenkin isompi, vaikka mitään merkittävää lihomista ei ole tapahtunutkaan ja olen ostanut lähinnä 40/L -koon vaatteita. Jotka, saanen huomauttaa, ovat ihan normaalikokoisten naisten kokoja nekin. Nyt viime aikoina olen kuitenkin havahtunut siihen, että vaatekaapissa on isoja eikä kovin istuvia vaatteita. Uusia housuja ostaessa jokunen aika sitten myyjä ehdotti mulle S -koon housuja, itse olisin todennäköisesti napannut L -koon ja miettinyt sitten ensimmäisen käytön yhteydessä, että miksi ne näyttää niin huonosti istuvilta.

En osaa sanoa, mistä olen saanut päähäni, että olenkin isompi kuin todellisuudessa olen. Olen kyllä ollut hitusen epävarma omasta ulkonäöstäni viimeisen puolentoista vuoden ajan, enkä osaa siitäkään kunnolla sanoa, mistä se johtuu, mutta selkeästi muutosta parempaan on näkyvissä - ainakin siltä osin että tiedostan, kuinka väärin ja virheellisenä itseni näen. Toki vaatekoko on sellainen, että se vaihtelee merkin ja mallin mukaan, mutta sitä suuremmalla syyllä pitäisikin haudata se alitajunnassa piilevä "olen kokoa L, piste" -ajatus ja tehdä kaikki vaatehankinnat niin sanotusti puhtaalta pöydältä. 

IMG_0212 IMG_0238 IMG_0213
Kroppa toki muuttuu sitä mukaan, kun itse vanhenee ja myös elämäntavat vaikuttavat hurjasti ja minä olen jostain syystä jumittunut johonkin tiettyyn vaiheeseen tai hetkeen, jolloin olen kokenut itseni isommaksi kuin olen tai joku kivannäköinen vaate ns. "oikeassa koossa" ei ole ollutkaan imarteleva. Tästä kaikesta tulee vaan ikävästi esille se, kuinka meidät (varsinkin naiset) tietyllä tavalla aivopestään pitämään oletusarvona valmistajien antamia määreitä, vaikka todellisuudessa minkään vaatekoon ja numerosarjan ei tulisi määritellä meitä, vaan meidän määritellä ne. Eli ostaa oikeankokoisia ja hyvännäköisiä vaatteita miettimättä, mitä kokolappu asiasta kertoo. Koska eihän se kerro mitään, ainakaan mitään sellaista, josta pitäisi välittää. 

Otan itselleni haasteeksi, ja tavoitteeksi ensi kerralla mahdollisia vaateostoksia tehdessä kerätäkin sovituskoppiin mennessä eri kokoja, enkä pelkästään sitä oletetusti sopivaa - tässä on mahdollisuus yllättyä ja hankkia lisää itsevarmuutta, ei suinkaan pienemmällä koolla, vaan sillä faktalla, että kun viitsii nähdä vähän vaivaa, itselleen sopiva ja istuvia vaatteita voi lyötyä odottamattomasti ja figuuri saa uudenlaista ryhtiä :)