5.11.2019

Viikonlopun halloween tunnelmia

Halloween kuuluu mun suosikkijuhliin ja sitä onkin jo monena vuotena aikuisiällä juhlittu kaveriporukassa. Musta siinä on kivaa myös se, että vaikka se meille suomalaisille on suhteellisen uusi juhla, ja on omituinen sekoitus Amerikkalaista juhlaa ja samaan aikaan siihen sekoittuu pyhäinpäivän viettoa - eikä juhlinta varsinaisesti ole rajattu tiettyyn viikonpäivään. Me järkättiin halloween -aiheiset illanistujaiset pyhäinpäivänä lauantaina.
Budjetti oli suurimmalla osalla meistä aika olematon, ja osa tuli juhliin suoraan töistä, joten mitään kovin ihmeellistä ei tällä pukeutumisrintamalla ollut. Mä olin kuitenkin varannut hieman tarjottavaa: oli porkkanakakkua ja kahta erilaista pitsaa (suosittelen muuten kokeilemaan tätä But I'm a Human Not a Sandwich blogissa ollutta pitsaa!) sekä ikisuosikkeja, eli suklaakuorrutettuja poppareita. Sipsejä ja boolia unohtamatta!
Lisäksi olin panostanut illan ohjelmaan sen verran, että olin askarrellut etukäteen halloween -teemaisen Alias -tyylisen sananselityspelin, joka osoittautui tosi hauskaksi (vaikka itse toimin vain pisteidenlaskijana) sekä yllättävän haastavaksi! Joka tapauksessa oli tosi kiva ilta, tosin meikkien pesemisessä meni ihan hetki kauemmin kuin normaalisti... 

49016892518_92cdf33fdd_o_edited 49016886973_7ece0f0f64_o_edited 49016893853_194c031da8_o_edited 49016890473_222b513dd1_o_edited 49017406651_9e71f7339a_o_edited

Nyt onkin sitten aika pikkuhiljaa panostaa työpaikan virkistymispäivään, jonka suunnittelu on minun ja toisen vuoropäällikön harteilla (ihan omasta tahdosta tosin!) ja olisihan tässä aikaa pikkujouluillekin...
Millaisia juhlasuunnitelmia teillä on loppuvuodeksi?

30.10.2019

Viime aikoina...

IMG_5254_edited IMG_5289_edited IMG_5293_edited IMG_5287_edited IMG_5266_edited

... olen kuunnellut tosi paljon sellaista musiikkia, mitä en normaalisti kuuntele. Sellaista tämän ajan musiikkia. Radiohittikamaa. Kygo on lemppari!

... käyttänyt kuivashampoon sijasta maissitärkkelystä. No, ihan yhtä freesiä fiilistä tuote ei anna, ja valkoisesta väristä johtuen hiukset saavat harmahtavan tyvikasvun (mikä näkyy itse asiassa näissäkin kuvissa hahah) eli tämä vaatii ehkä hieman fiksaamista, mutta periaatteessa toimiva juttu. Maissitärkkelystä siksi, että sitä sattuu olemaan kaapissa - joku toinen vastaava tuote voisi toimia vielä paremmin.

... suunnitellut lauantaisia halloween -illanistujaisia sekä toivottavasti joulukuussa koittavia työpaikan virkistyjäisiä!

... kironnut jälleen kerran mun hiuksia, nämä kaipaisi todellakin jotain... eloa. Loman jälkeen tässä on ollut niin paljon kaikenlaista, että hiukset ei varsinaisesti ole olleet ekana mielessä, kun ne on lähinnä keikkuneet nutturalla päänpäällä. Tekisi toisaalta mieli revitellä, mutta toisaalta tiedän että fiksuinta olisi säilyttää tolkku. Katsotaan, mihin päädytään! Olisipa lahjakortti ammattilaiselle...

... haaveillut joulukalenterista. Vanhan Porvoon jäätelötehtaan 24 eri makua sisältävä jätskijoulukalenteri olisi mahtava. Tai joku kiva kosmetiikkajoulukalenteri, kuten Lumene tai The Body Shop - ehkä joku muukin, mutta en mielelläni osta sellaista joulukalenteria, jonka sisällöstä en täysin tiedä ja kauheasti en haluaisi etukäteenkään tietää sisällöstä. No, tässä on kuukausi aikaa tulla johonkin päätökseen tai jäädä ilman, kun kaikki on jo loppuunmyyty, hahah.

... tehnyt Instagramissa sitä kolmenkymmenen päivän musahaastetta. En oikeastaan usko, että sisältö kiinnostaa juuri ketään seuraajistani, mutta biisien miettiminen oli toki haastavaa, mutta silti jotenkin kivaa! Ja musta on kiva tsekata muiden valitsemia biisejä.

... saanut äitiltä aivan ihanat Vallilan Pesue -printtiset verhot! Itse asiassa tänään :D Eivät siis päässeet vielä ikkunaan asti, mutta viikonloppuna laitan ja sopivat kivasti tähän loka-marraskuun vaihteiseen! Äiti on paras näiden ylläriensä kanssa ♥

27.10.2019

Syksyn leffapäiväkirja

Destination Wedding (IMDb 6,0)
Linda ja Frank eivät tunne toisiaan, mutta joutuvat olosuhteiden pakosta matkustamaan yhdessä yhteisten tuttujensa häihin ja onnistuvat heti alkuunsa luomaan kiilan välillensä. Hääviikonloppu on kuitenkin kiduttavan tylsä ja pitkä ja onkin enemmän kuin mahdollista, että nuo kaksi onnetonta löytävät yhteisen sävelen - tai ainakin sinne päin.
Kuulostaa taas yhdeltä turhalta romanttiselta komedialta, joka etenee samaan malliin kuin kaikki muutkin. Turha ehkä joo, mutta ei nyt aivan samanlainen - voin nimittäin paljastaa, että koko elokuva on rakennettu Lindan (Winona Ryder) ja Frankin (Keanu Reeves) dialogiin. Ilman sitä ei olisi mitään. Dialogi on kyllä ihan onnistunut ja ajoittain hauskakin, mutta loppujen lopuksi puhetta on niin paljon enemmän kuin itse tapahtumia, että jossain välissä alkaa pakostikin vähän haukottaa. Traileri tästä elokuvasta (kuten niin monessa muussakin tapauksessa) antoi ymmärtää vähän toisenlaista pätkää. Ei tämä nyt kuitenkaan ihan täysi susi ollut, koska pääosissa on kaksi hyvää näyttelijää, mutta en nyt silti suoralta kädeltä lähtisi kenellekään suosittelemaan.

Wind River (IMDb 7,7)
Alkuun hieman faktaa: Wind River on yksi Pohjois-Amerikan suurimmista alkuperäisasukkaiden reservaateista. Ja tänne tapahtumat myös sijoittuvat: Jeremy Rennerin tähdittämä metsästäjä, Cory, löytää keskeltä ei mitään kuolleen, nuoren alkuperäiskansaa olevan tytön. Tapausta tutkimaan saapuu nuori FBI-agentti, joka ei ole tottunut pohjoisen olosuhteisiin, niinpä Cory joutuu hänen avukseen. Tapaus kuitenkin nostaa kipeitä tunteita ja muistoja mieleen.
Tämä leffa oli positiivinen yllätys. Toki valitsin tämän katsottavaksi lähinnä sanan "murhamysteeri" perusteella, eli odotuksia ei päässyt edes syntymään. Varsinaisena murhamysteerinä en tätä kuitenkaan pitäisi - toki tässä on kuollut nuori nainen, jonka kohtalosta ei ole tietoa, ja sitä tässä yritetään selvittää, mutta leffan kiinnostavimmat seikat kohdistuvat muualle, kuin itse rikoksen selvittämiseen. Tässä tuodaan esiin kiinnostavaksi ja todentuntuisesti ilmi, mitä on elää niin sanotusti jumalan selän takana, ja mitä ongelmia vähemmistöryhmällä on. Ja kuinka "tavallisen" maailman lait eivät toimi täällä kuten jossain toisaalla - täällä on kyse olosuhteille antautumisesta tai taistelemisesta.
Ei tämä nyt ihan katsomieni leffojen kärkipaikoille pääse, mutta on joka tapauksessa mielestäni onnistunut kokonaisuus, joka on viipyilevän surumielinen ja vihainen, mutta samalla aavistuksen verran toiveikas.

Aladdin (IMDb 7,1)
En usko, että tämä aivan kamalasti esittelyjä kaipaa: kyseessä on siis uusi, näytelty versio Disneyn klassikkopiirretystä, jossa kadulla asuva nuori mies rakastuu arabiprinsessaan ja monen mutkan kautta saa haltuunsa taikalampun, jonka sisässä asustava henki pystyy toteuttamaan kolme toivetta. Lamppua havittelee kuitenkin myös vaarallisen kunnian- ja vallanhimoinen sulttaanin neuvonantaja Jafar.
Aladdin ei ole koskaan kuulunut niihin omiin suursuosikkeihin, mitä Disneyn animaatioihin tulee, mutta olen tähän mennessä katsonut (muistaakseni) kaikki nämä uusintaversiot Dumboa lukuunottamatta (ja Leijonakuningasta, mutta se ei ole vielä ilmestynytkään kotikatseluun), joten pitihän tämä nyt sitten katsoa. Visuaalisesti elokuva on näyttävä, jopa liiaksikin - koko ajan tapahtuu jotain vähän liikaa, joku pakenee, tanssii tai laulaa, toisinaan jopa kaikkea kolmea samaan aikaan. Sinällään en näe, että tällä elokuvalla olisi sisällöllisesti mitään erityistä tarjottavaa, mutta kyllä tuo parituntinen suhteellisen kivuttomasti tätä katsellessa kuitenkin hurahti. Itseäni jaksoi viihdyttää lähinnä Hengen roolin mainiosti vetävä Will Smith.
Pakko vielä mainita, että toki kun näitä uusintaversioita tehdään, niin niistä ilman muuta halutaan tehdä koko perheen elokuvia, mutta olisi tavallaan kiva nähdä joskus jotain erilaista - synkempää versiota vastaavanlaisista tarinoista. Toki ne sitten ovat tavallaan ihan eri tarinoita, mutta tästä olisi saanut miljoona kertaa mielenkiintoisemman vähentämällä kaikkea tilpehööriä ja laittamalla esimerkiksi Jasminen suuhun naisen asemasta johtotehvävissä uskottavampia sanoja, kuin poplaulu.

Sicario (IMDb 7,6)
Tämä on itse asiassa saman käsikirjoittajan elokuva, kuin aiemmin listassa mainittu Wind Riverkin - tämä on tosin vanhempi, mutta joka tapauksessa pääsyy sille, miksi päätin elokuvan katsoa. Tästä on olemassa toinenkin osa, mutta sitä en ole katsonut.
Elokuvassa Emily Bluntin esittämä FBI-agentti joutuu mukaan hallituksen iskuryhmään auttaakseen taistelemaan meksikolaisia huumekartelleja vastaan Yhdysvaltojen ja Meksikon rajalla. Asia ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertainen ja toimintatavoista tulee väistämättä kiistaa, ja osalla porukasta tuntuu olevan aivan omat agendat.
Rehellisesti tämä elokuva ei koskettanut itseäni kummoisesti. Alku oli lupaava, mutta toimikin vaan leffan käynnistävänä tekijänä ja muuten tämä oli mielestäni tosi kylmä ja tunteeton - mikä toki sopii enemmän kuin loistavasti siihen maailmaan, josta elokuva on kuvaus. Raaka ja epämiellyttävä toimintapätkä ja ei ainakaan itseäni houkuta katsomaan jatko-osaa, vaikka sinänsä tuo huumekartellien ja rajatoiminta kiinnostavia onkin. Ei missään nimessä huono elokuva, mutta vaan sellainen, etten henkilökohtaisesti pitänyt tästä erityisemmin.

To the Bone (IMDb 6,8)
Elokuva on nuoren Ellenin kamppailu- ja selviytymistarina anoreksian sairastamisesta. Hän tapaa lääkärin, jonka kautta hän pääsee eräänlaiselle klinikalle saadakseen apua. 
Elokuvan juoni ei hätkäytä mutkikkuudellaan. Se on nimenomaan katsaus erään syömishäiriöta sairastavan ihmisen elämään, ja lyhyt sellainen. Itselläni ei ole henkilökohtaista kokemusta syömishäiriöistä, mutta ne ovat ihan oikeita, psyykkisiä sairauksia jotka toki näkyvät fyysisesti ja pidin siitä, että tässä elokuvassa se tuotiin hyvin esille. Elokuva kuvasi mielestäni onnistuneesti myös sitä, kuinka hankalaa ja jopa mahdotonta ulkopuolisten on ymmärtää syömishäiriöisen ajatusmaailmaa ja siinä toki syömishäiriötä sairastavalle tulee vielä eristäytyneempi ja yksinäisempi fiilis. Leffa sinänsä ei ole mitenkään erikoinen, eikä esimerkiksi mitenkään erityisen koskettava ja tuntuu monin osin raapaisevan vain pintaa, mutta pintaraapaisu on kuitenkin mielestäni onnistunut ja pääosaa näyttelevä Lily Collins jopa pelottava ilmestys kaikessa laihuudessaan.

Legends of the Fall (IMDb 7,5)
Koska olen nähnyt tämän elokuvan arviolta ainakin kuusi tai seitsemän kertaa ja esitellyt sen muutamaan otteeseen täällä blogissakin, meinasin, etten laita sitä tähän listaukseen. Muutin kuitenkin mieleni, koska kyseessä on kuitenkin yksi kaikkien aikojen suosikeistani ja niille pitää muistaa antaa myös tilaa.
Elokuva on tarina kolmesta veljeksestä ja siitä kuinka rakkaus, sota, syyllisyys, suru ja monet muut ihmistunteet sekä tuon ajan olosuhteet vaikuttavat heidän elämiinsä. Veljeksistä tarina keskittyy varsinkin keskimmäiseen, Brad Pittin esittämään Tristaniin.
Se, miksi jaksan katsoa leffan aina uudestaan tietyin väliajoin, piilee siinä, että sillä tuntuu joka kerta olevan jotain uutta annettavanaan. Olen katsonut sen ensimmäisen kerran joskus hieman päälle parikymppisenä ja vaikka rakastuin siihen ensinäkemältä syvästi, huomaan nyttemmin vanhempana näkeväni ja kokevani jotkut seikat eri lailla kuin tuolloin. Pidän elokuvan tyylistä, että se selittää tavallaan kaiken, mutta samalla ei mitään. Siitä, että kaikkien noiden henkilöiden tarinat ovat tavallaan tyystin merkityksettömiä, mutta samalla tärkeitä - koska ne edustavat elämää, ylä- ja alamäkineen. Elokuva on hyvin kaunis ja koskettava, ja oikeasti ainoa miinus tulee elokuvan nimen suomennoksesta. Brad Pitt on loistava ja koko muukin näyttelijäkaarti enemmän kuin onnistunut. Leffalla on myös yksi Oscar-palkinto!

22.10.2019

Syyskuulumisia

Voihan lokakuu ja harmaat lonkerokelit. Ja duuniputki. Mulla tosiaan arkeen tipahtaminen loman jälkeen tapahtui aavistuksen verran korkeammalta kuin odotin, kun meillä oli viime viikolla kunnon sairausaalto työpaikka, ja jouduin muutamaankin otteeseen tekemään ympäripyöreitä päiviä ravintolalla. Tänään ja huomenna on kuitenkin onneksi vapaat, joten saan vähän hengähtää. Suunnitelmissa ei ollut mitään, varsinkaan tälle päivälle, ja aioin hyvällä omatunnolla röhvätä koko päivän pitkälti sisätiloissa, mutta kyllähän tuossa ehti käydä kauppareissulla ja haravoida hieman pihaa. Aamu oli vähän tahmea - kaapissa ei ollut kuin puuora ja maitoakaan ei ollut, joten jouduin juomaan kahvin mustana. Se tosin maistui ihan hyvin, joten saattaaa jatkossa tuo maidon (tai kasvimaidon, jota siis yleensä käytän kahvissa) kulutus jatkossa vähän vähentyä.

No, noita kuulumisia viime viikolta on suhteellisen vähän työmäärän takia, mutta mulla oisi lykätä tähän erinäisiä kuvia pitkin syksyä, joten niitä siis!

1

No aloitetaan sillä, mistä jo puhuttiinkin - eli kahvista. Kuvassa mustaa kahvia, koska se on yksinkertaisesti fotogeenisempää, kuin kasvimaidolla lantrattu - nykyisin kaupoista toki löytyy monta varta vasten kahviin käytettävää kasvimaitoa, joissa ei pääse tapahtumaan sitä ahh, niin herkullisen näköistä paakkuuntumista.
Toisessa kuvassa taas mun arvontapalkinto. Osallistuin jokunen aika sitten Instagramissa kisaan, joissa oli kahvipalkinto ja kerrankin onni osui meikäläisen kohdalle! Sattumalta saatiin vielä muualta kahvipaketti lahjaksi, eli nyt on kahvia jota kuinkin loppuvuodeksi. Not bad.

2

Käydään suhteellisen usein lounaalla ystävien kanssa tai usein ja usein, kerrasta kolmeen kuussa. Monesti käydään Lahden Seurahuoneen Trattoriassa, koska siellä on useimmiten runsas ja hyvä lounas - risotto ei pettänyt tälläkään kertaa.
Tänne Lahteen on viime aikoina avautunut myös uusia ravintoloita niin paljon, ettei meinaa perässä pysyä - saati testata niitä. Tämä toinen kuva on vanhan linja-autoaseman tiloissa sijaitsevasta Linkkubistrosta, joka aivan ehdottomasti ansaitsee uuden käynnin. Samoissa tiloissa toimiva Kaarlo Social on vielä testaamatta, mutta varsinkin sen brunssi houkuttelee testaamaan. S-ryhmän uusi ravintola Kuja tuli testattua loman aikana, mutta koska sinne ei tullut mentyä nälkäisenä, jäi menun läpikäymiseen vielä hommaa. Ja viime viikonloppuna avautui Social Burgerjoint, joka sekin täytyy ehdottomasti käydä testaamassa!

6

Tähän väliin meidän perheen koiria ♥ Keskimmäinen pappara täyttää ensi viikolla jo 14 ja puoli vuotta, sitä täytynee hieman juhlia. Syksy on onneksi edennyt melko rauhallisesti ja tasaisesti ilman uusia vaivoja ja se on ollut helpottavaa. Toki tässä täytyy koputella puuta, ikinä kun ei voi tietää. Tänään joka tapauksessa noudettiin apteekista lisää epilepsian estolääkitystä ja toivon mukaan sille purkille on mahdollisimman pitkään käyttöä, reilu viisikymppiä kun maksoi. Meitä rahastanut kassakin totesi, että on se harmi, ettei eläimet saa Kela-korvausta. Niinpä!
  4

Edellisessä kuussa ehdin piipahtaa myös tupareissa, jonne multa oli tilattu kakku. Siellä oli myös muita aivan ihania herkkuja, kuten aivan taivaallista lohipiirakkaa. Täytyisi kokeilla tehdä itsekin vastaavaa.
Toisessa kuvassa Krakovassa nautittu tee, joka on rommilla terästettyä sekä kardemummalla maustettu. Voi juku että oli hyvää ja lämmittävää! Aika harvoin tulee nykyään rommia nautittua (ja jatkossa vielä vähemmän varmaan, kun lainsäädäntö siitä muuttuu, ja monia nykyisin rommi -nimellä kulkevia tuotteita ei saa sillä nimellä enää myydä), tosin ei sillä että olisin aiemminkaan sitä mitenkään kovasti kuluttanut - rommikola vaan oli sellainen mun vakkaridrinkki yhdessä vaiheessa. Mojito kuuluu myös lemppareihin. 

5

Loman aikana ehdin siivota kämpän ja vaihdoin olohuoneen järjestystä - mikä ei tosin tässä kuvassa näy, koska tv-nurkkaus säilyi saman näköisenä. Sinänsä hauskaa, että olohuone on niin iso, ettei sitä mitenkään saa kunnolla yhteen kuvaan, tai edes kahteen, kokonaiskuvan saamiseksi. No mutta, joka tapauksessa tässä kuvassa on silti kaksi uutta asiaa: työkaverilta saatu sohvapöytä sekä tuo ihana matto, jonka bongasin Kärkkäisen verkkokaupasta aivan älyttömään hintaan: normaalisti matto maksoi liki 90 euroa, nyt pulitin siitä tasan kolmekymppiä. Aiempi tumma matto ja tummapuinen pöytä toivat nurkkaan turhan paljon tummaa sävyä, toi vaaleampi ilme tekee siitä mielestäni avoimemman ja houkuttelevamman näköisen!
Toisessa kuvassa on ruoka-annos, risottoa taas, heh, mutta oikeastaan siinä isompi juttu on tuo takana pötköttävä kirja: mä ihan oikeasti luin kirjan. Kannesta kanteen. Vastaavaa on tapahtunut viimeksi en muista milloin. Kirja itsessään oli ihan hyvä ja mielenkiintoinen, mutten tässä vaiheessa jaksa käydä avaamaan lukemisiani sen enempää. Ehkä sitten, jos innostun enemmän ja jonkinlainen lukupäiväkirja mahdollinen - ei kuitenkaan innostuta nyt tässä vaiheessa. Joka tapauksessa mulla on kyllä toinen kirja aloitettu, mutta taas noihin töihin viitatakseni en ole siinä juurikaan edennyt. 

3

Lauantai-illan lasi viiniä ja pari macaronia hienostuneesti pesukoneen päältä nautittuna, samalla kun laittauduin. Viini oli itse asiassa jotain ruokakaupasta ostettua mietoa viiniä, eikä maultaan erityisen mieleenpainuvan hyvää. Sama pätee itse asiassa vieressä näkyviin kuohareihin, jotka käytiin nauttimassa keskustan Butcher & Banker ravintolassa heidän synttäreiden kunniaksi. Ikinä ennen tätä en ole kuoharia ravintolassa tilannut - mutta lasillinen kustansi euron, joten kyllähän sitä. Kuoharit ei muutenkaan ole varsinaisesti mun juttu, enkä ymmärrä niistä käytännössä mitään. En kyllä viineistäkään sen puoleen, olen vain huomannut mistä tykkään enemmän ja mistä en sitten niin paljon. 

Nyt hyökkään juuri valmistamani lihapullapastan kimppuun ja otan rennosti loppuillan, ostettiin kaupasta glögiä ja piparkakkusuklaata, joten niillä herkutellaan illalla. Mukavaa viikon jatkoa!