25.5.2019

5 x lomakuva

Mukavaa toukokuun vikaa viikonloppua! Täällä Lahessa se on hieman epävakaa, mutta itseäni se ei haittaa yhtään - olen menossa iltavuoroon ja sitä paitsi sain nauttia aivan mahtavista keleistä alkuviikosta, kun olin lomalla. Juuri noista hyvistä säistä ja suhteellisen tekemisen täyteisistä päivistä johtuen en juuri koneella ollutkaan. Ajattelin tulla kuitenkin julkaisemaan muutaman muistikortille tallentuneen kesäisen kuvan :) 

IMG_4041_edited IMG_4089_edited IMG_4087_edited IMG_4092_edited IMG_4042_edited

Kaikenkaikkiaan nuo kolme lomapäivää oli ihan superihanat ja tuli tarpeeseen! Ensimmäisen lomapäivän illalla tosin koira oireili aika ikävästi mahakipujensa kanssa ja se aiheutti suuresti huolta ja vähän kehnot yöunet, mutta selvittiin säikähdyksellä ja koira voi hyvin ♥ 
Sain katsottua Game of Thronesin viimeisen tuotantokauden, vietettyä naurua sekä vähän itkuakin sisältäneen hauskan illan ystävien kanssa kevätkauden viimeisen musavisan parissa ja kävin vierailemassa ystäväni luona Järvenpäässä. Olen toisinaan sosiaalisesti vähän laiska, mutta mä olen niin iloinen ja kiitollinen näistä elämääni päätyneistä ihmisistä ja että vaikka ei vietetä kaikkien kanssa aikaa niin usein, on ne yhteiset hetket silti ihan parasta ja niiden avulla jaksaa taas vähän paremmin :)

Ensi viikko vaikuttaa ainakin tällä hetkellä tasaisen arkiselta, mikä ei haittaa yhtään. Tai no - viikon päästä sunnuntaina koittaa se päivä, jota olen odottanut kauan, eli konserttimatka Tallinnaan Bon Jovin keikalle, mutta siitä sitten lisää joskus tapahtuman jälkeen :)

19.5.2019

Summer Bucket List

Kesäksi on hyvä tehdä lista suunnitelmia, joista suurin osa jää sitten kokonaan tekemättä... kuten allekirjoittaneella viime vuonna, hahah. Mutta ei se mitään! Uutta listaa pukkaa ja turha siitä sen kummempia paineita on ottaa, nää on sellaisia asioita, joita haluaisin toteuttaa, ei pidä kuitenkaan, jos ei aikaa tai fiilistä löydy. Millaisia suunnitelmia ja toiveita teillä on tälle kesälle?
Mullahan on maanantaista keskiviikkoon peräti kolme lomapäivää, joten mun kesä alkaa käytännössä siitä! Ne on kyllä itse asiassa viimevuotisia talvilomapäiviä, jotka on jääneet käyttämättä, joten itse viralliset kesälomapäivät on vielä onneksi edessä päin!

IMG_4009_edited IMG_3985_edited IMG_4000_edited IMG_4033_edited IMG_4011_edited

☀ Haluan oppia tekemään uppomunia. En tiedä, mistä olen keksinyt tämän :D Mä en ole uppomunia juuri syönyt ja varmaan joskus koulussa jonkun epäonnistuneen tekeleen yrittänyt loihtia, mutta siihen mun kokemukset jää. Jostain syystä haluan korjata tämän!

☀ Juoda Aperol Spriztsiä terassilla. En ole koskaan tätäkään juomaa nauttinut, joten haluan korjata tämänkin asian, vaikken sataprosenttisen varma olekaan siitä, onko juoma makuuni :D

☀ Käydä uimassa. En ole moneen kesään käynyt uimassa, tai varsinaisesti rannallakaan, ja vaikken mikään rantaleijona olekaan eikä moinen sinänsä kiinnosta, niin haluaisin piiiitkästä aikaa päästä pulahtamaan auringon lämmittämään veteen, mieluitenkin toki mereen! Olen surkea uimari, mutta ei anneta sen häiritä!

☀ Lukea kirjan. Tämä oli mun listassa jo viime kesänä, mutta jäi hupsista vaan toteuttamatta. Ja lukemisella tarkoitan oikeasti lukemista, äänikirjoja ei lasketa (ei tosin sen puoleen että olisin niitäkään kuluttanut...)

☀ Katsoa Silta -sarjan. Tätä on hehkutettu niin paljon, ja oma mieskin on sarjan katsonut ja siitä tykännyt, mutta itseltäni tämä on mennyt totaalisesti ohi. Liittyy todennäköisesti olennaisesti siihen, että kyseessä on pohjoismainen sarja, jossa englantia ei puhuta - mulla on paha tapa jättää kaikki tämmöiset väliin, koska jostain ihmeellisestä syystä mulle on tosi tärkeää, että puhutaan englantia (ehkä siksi, että monesti en seuraa tekstityksiä kovinkaan tarkasti). Mun pahin painajainen on kaikki espanjankieliset sarjat ja elokuvat :D Mikä kielirasisti...

☀ Valokuvata mahdollisimman paljon. Oma kamera ei ole enää parhaimmassa mahdollisessa iskussa ja sama pätee ikävä kyllä puhelimenkin kameraan, mutta näistä huolimatta haluan kuvata kesää mahdollisimman paljon ja monipuolisesti! Ja koska puhelimen hankinta on todennäköisesti välttämätön paha tänä vuonna, ehkä lomarahoistani sellaisen ostan... katsotaan! Olen todella surkea ja vastahakoinen käyttämään rahaa (tieto)tekniikkaan, vaikka se helpottaisi omaa elämää huomattavasti :D

☀ Tehdä päiväretki johonkin lähelle kotia, esimerkiksi Heinolaan tai Vääksyyn. Pitempi reissu jonnekin muualle päin Suomea on käytännössä jo hoidossa, joten sitä en tähän listaan edes laita.

☀ Linnanmäki! Tänne on pakko päästä kesällä. Pakko. Olen käynyt huvipuistossa viimeksi vuonna 2016 Wienissä ja koluttiin läpi muistaakseni kaksi tai kolme laitetta. Tarvin koko päivän ja rannekkeen ja ihan liikaa kaikkia ylihinnoiteltuja huvipuistoherkkuja.

☀ Glögi -piknik. Tämä on vähän sellainen vitsi mun ja ystäväni kesken, molemmilla kun on talven jäljiltä glögejä kaapissa. Tämä on siitä kätevä, ettei todellakaan tarvitse huolehtia siitä, pysyykö juomat kylmänä, hahah. Voishan sitä leipasta muutamat tähtitortut kyytipojaksi!

17.5.2019

Be kind. Always.

Carry out a random act of kindness, with no expectation of reward, safe in the knowledge that one day someone might do the same for you. Princess Diana

Tänään haluan sanoa muutaman sanan ystävällisyydestä ja kiltteydestä. Asioista, jotka on meille joka päiväisiä ehkä vähän itsestäänselvyyksiä, mutta jotka tuppaavat unohtumaan liian usein niin lähimmissä ihmissuhteissa kuin kanssakäymisessä täysin vieraiden kanssa. Mielestäni hyvä nyrkkisääntö on, että jos ei tiedä miten olla tilanteessa, tai miten käyttäytyä, ole ystävällinen. Ole avuksi. Toisten huomioiminen on pitkällä juoksulla paras asia, minkä itselleen voi tehdä.

IMG_3952_edited IMG_3960_edited IMG_3939_edited

En itse ole koskaan kokenut olevani erityisen mukava ihminen. Varsinkaan, mitä aikuisemmaksi olen tullut. Enemmänkin vähän sellainen v-mäinen akka, joka ei jaksa kiinnostua, ellei kyse ole jäätelöstä tai jostain Netflix -sarjasta. En ole järin puhelias tyyppi, enkä osaa ilmaista itseäni parhaiten verbaalisesti. Ehkä tästä syystä varsinkin itselleni jää mielikuva, etten osaa koskaan sanoa mitään oikein tai niin, että se auttaisi, helpottaisi tai piristäisi vastapuolta jollakin tasolla. Sympatisoiva ynähdys tai hymähdys tuntuu olevan paras, mihin pystyn.
Mutta onneksi, vaikka sanat ovat supertärkeitä, on teot vielä tärkeämpiä. Sanat eivät merkitse mitään, jos ei toimi niiden mukaisesti. 

Itse koen, että mukavuudenhalu on päällimmäisin seikka, miksi niin monesti tulee kieltäydyttyä avusta tai puuttumasta johonkin asiaan. Oma mukavuudenhalu. On omat arkiaskareet, murheet ja stressit ja kun siihen päälle pitäisi vielä välittää jonkun toisen asioista, tuntuu paremmalta vaihtoehdolta sulkea silmät ja korvat ja jatkaa matkaa. Mä olen tehnyt tätä monesti ja joka kerta siitä on jäänyt paha maku suuhun, vähän huono omatunto. Että olinpa jälleen huono tytär, ilkeä sisko tai laiska ystävä. Ja sittemmin olen päättänyt, että vaikka se veisi omaa aikaani (joka ei muuten todellakaan ole niin kallista, ettenkö sitä voisi käyttää), niin ystävällisyydelle ja toisen tarpeille on aina aikaa, kun ne pysyvät kohtuuden rajoissa (toisen ihmisen kiltteyden hyväksikäyttö on sitten asia aivan erikseen eikä tämä teksti liity sellaiseen ilkeilyyn millään tavalla). Ja sitä paitsi ystävällisyyteen ei ole olemassa mitään ohjekirjaa, tietynlaista sääntöä. Ystävällisiä tekoja voi toteuttaa pyyteettömästi omien kykyjensä mukaan.


IMG_3974_edited IMG_3968_edited IMG_3965_edited IMG_3948_edited

Jostain syystä ihmiset kokevat minut tosi avuliaana ja epäitsekkäänä ihmisenä (tai näin mulle on monesti sanottu, tai annettu ymmärtää), vaikka en itse varsinaisesti koekaan sellainen olevani. Mutta teen hurjasti töitä sen eteen, että olisin parempi tyyppi kaikin puolin - enkä nyt tarkoita mitään ylilyöntejä, vaan normaaleja asioita arjessa, joista toki suurin osa luonnistuu ihan ilman ponnisteluja. Ja suurin osa tulee ihan luonnostaan, kun on kyse ihmisistä, joista välittää. Kyse on siitä, että haluaa tehdä toisen elämästä ja arjesta mieluisempaa, ja se onnistuu ihan pikkujutuilla. Kysymällä mukaan johonkin, kysymällä ihan vaan kuulumisia, tarjoamalla kahvit, auttamaan jossakin askareessa - mitä tahansa. 

Ja vaikka joku saattaa ajatella, että olemalla ystävällinen jollekin toiselle, tekee tavallaan itsekkään teon, koska auttamalla toista saa itselleen paremman mielen, on mun mielestä vääristynyt tapa ajatella. Niin hyviä ihmisiä, että auttaisi toista ihan hyvää hyvyyttään (ellei kyse ole jostain tien neuvomisesta tai vastaavasta) ilman omia taka-ajatuksia, on varmaan aika vähän. Eikä taka-ajatuksilla tarvitse tarkoittaa mitään pahaa, vaan kuten koko postauksen ensimmäisessä lauseessa sanotaan: tekemällä hyvää tavallaan turvautuu ajatukseen, että joskus tulevaisuudessa joku toinen on valmis tekemään hyvää sinulle. Ja siihenhän koko ystävällisyyden ydin perustuukin: tekemällä hyvää luot hyvää ilmapiiriä, ja hyvässä ilmapiirissä ihmiset ovat entistä myöntyväisempiä tekemään epäitsekkäitä ratkaisuja. Eikä siitä kannata olla katkera, jos joku ei ymmärrä tehdä vastavuoroisesti jotain hyvää sinun eteesi - kyllä se hyvä karma joskus palautuu, tavalla tai toisella.

Haluan kannustaa kaikkia olemaan enemmän läsnä kaikissa ihmiskohtaamisissa. Kuten omalla kohdallani - aina ei tarvitse osata sanoa kaikkea. Riittää, kun kuuntelee, ja toimii sen pohjalta. Avainkysymyksillä, kuten "mitä minä voin tehdä asian eteen", "miten voin auttaa", "voisinkohan tehdä jotakin ilahduttaakseni toista", pääsee aika pitkälle. Tehdään maailmasta kivempi paikka pienillä asioilla ja eleillä. 

15.5.2019

Sateesta

IMG_3889_edited keltainen IMG_3882_edited IMG_3897_edited IMG_3890_edited

Radiossa soi äsken kappale, jossa laulettiin: How can you stop the rain from falling down? En tiedä miksi se tarttui korviini niin selkeästi, mutta se kuulosti lohdulliselta muistutukselta, joka pätee elämään aika hyvin: kaikkiin asioihin ei pysty eikä tarvitse vaikuttaa. Ihmismieli tuppaa olemaan vähän sellainen, että kaikkea haluaa kontrolloida ja luo paineita sekä stressiä entistä enemmän. Kun muistaisi itsekin useammin, että minun ei niin sanotusti tarvitse pysäyttää sadetta. Kaikkeen ei tarvitse puuttua. Asioiden voi antaa soljua eteenpäin omalla painollaan. En tarkoita, että omassa elämässä pitäisi siirtyä vaihtopenkille ja kohauttaa olkiaan - totta kai asioista pitää ottaa vastuu ja velvollisuudet hoitaa, mutta kyllä te tiedätte mitä minä tarkoitan. Sen sijaan, että yrittäisi pysäyttää sateen, entä jos opettelisi nauttimaan siitä ja antaisi itselleen luvan joidenkin asioiden järjestyä omalla painollaan?
Näiden ajatusten myötä ihanaa keskiviikkopäivää ♥

12.5.2019

Kevätkuulumisia

 Jaahas, se oli kuulkaas yhdentoista päivän työputki ja tästä syystä ei ole minua täällä blogin puolella koko toukokuun aikana näkynyt. Nyt on ollut kuitenkin viikonloppu vapaata ja ahh, kuinka ihanaa ♥ Vaikka tosin tuntuukin, että noin miljoona asiaa ois vielä halunnut tehdä. Vajaan tunnin päästä lähden ajelemaan takaisin kotiin Lahteen, saan muutamaksi päiväksi äitini auton lainaan, mikä on enemmän kuin jees. Tänään on tullut vietettyä muutenkin aikaa perheen kesken ja saatiin siskon kanssa vihdoin ja viimein varattua matkat ja majoitus parin viikon päässä häämöttävälle Bon Jovin Tallinnan keikalle. Huomattiin tosin heti, että ollaan todella myöhässä kaiken kanssa :D Risteilyn olisi saanut lähemmäs neljällä sadalla eurolla... No, ei siinä, saatiin kuitenkin homma hoidettua!
Mutta hetkeksi ajatukset vähän kauemmas lähimenneisyyteen kuin tähän viikkoon, eli kuvia ja fiiliksiä niiltä päiviltä, kun aika on ollut vähän kortilla. Tai kortilla ja kortilla, sanotaanko että priorisoitu eri tavalla, hah. 

kevät1

Loosisterista on vahingossa tullut vakkaripaikka. Onhan se hintatasoltaan vähän hinnakas juu, mutta tunnelma, palvelu ja etenkin pitsat on ihan parhautta. Täällä on myös tiistaisin musavisa, jossa ystäväni kanssa ollaan käyty mahkujen mukaan. Harmillisesti ensi tiistai jää välistä, sillä molemmilla on iltavuorot. Pärjättyhän me ei olla alkuunkaan, mutta toistaiseksi se ei ole haitannut! 

kevät2

Auringonlaskuja ja aamusumuja. Vuorotyössä tulee elettyä epäsäännöllisesti, mutta toisaalta se mahdollistaa melko rutiinottoman arjen ja vaikka se toisinaan tuntuu väsyttävältä, olen kuitenkin sitä mieltä, että se antaa enemmän mahdollisuuksia ja liikkumavaraa omien puuhien suhteen. Tai siis että siten ei tule yhtä helposti ajauduttuakaan sellaisten tietynlaisten kaavojen ja rytmien seuraamiseen. Ja tää jaksaa jotenkin aina ihmetyttää mua: eilen olin käymässä puolen yön aikaan nukkumaan, kun sitten taas jos olisin ollut töissä, olisin vasta lopetellut vuoroani.

kevät3

Huhtikuun lopussa oli koirani Jedin synttärit, joista jo kirjoittelinkin ja niitä synttäreitä juhlittiin peräti kahtena päivänä kakkukahvien merkeissä. Musta on niin sympaattista ja mieltä lämmittävää, että saatiin ensimmäisenä päivänä näinkin iso joukko kahvittelemaan koiran synttäreiden kunniaksi ♥ Toisen kuvan kakut on puolestaan nyt äitienpäivältä, halusin tehdä kaksi kakkua. Molemmat oli tosi hyviä ja onnistuneita, vaikka kuva ei varsinaisesti maailman paras olekaan (toisaalta koska mun kuvat nyt olisi...) ja mikä tärkeintä, äiti oli tyytyväinen. Kaksi kakkua saattaa kuulostaa paljolta, mutta meidän perhe on tunnetusti sellaista kakkumonstereiden sakkia, että eipä tuota ongelmaa noiden syöminen :D 

kevät4

Viime viikkojen sää on ollut vähän turhan viileä, mutta olihan sitä ennen meillä pienoinen lämpöaalto! Seuraavaa odotellessa... Tukkakuva taas on sellainen "lähtötilanne" kuva - kuten jo aiemmin mainitsinkin, niin tarkoituksena oli ja on aloittaa kaikkien puhuma ja joka tuutista tursuava curly girl -metodi MUTTA. Kun ei mulla ole ollut aikaa! Olen kyllä lueskellut metodista paljon kaikenlaista ja osittain jopa ottanut metodin tapoja jo käyttöön, mutta varsinaisesti en ole aloittanut, koska en ole jaksanut metsästää uusia tuotteita tai oikeastaan mitään muutakaan. Mutta en aio ottaa asiasta mitään "stressiä" - aloitan sitten kun aloitan.
 
kevät5

Vaikka töitä olisi paljon ja vapaa-aikaa rajoitetusti, AINA pitää löytyä (ja löytyykin) aikaa karvaisille ystävilleni.

  kevät6

Viimeisessä kuvasarjassa muutama kosmetiikan heräteostos: kasvovoide ja Lumenen uutuustuote, heleyttävä kasvovoide, joka sopii erinomaisesti meikin alle. Ja Garnierin hiusnaamio, joka muuten on myös cg-hyväksytty. Mistäkään näistä tuotteista mulla ei ole ainakaan toistaiseksi mitään erikoista sanottavaa, katsotaan tuleeko myöhemminkään! Kirjava hame on itse asiassa ostos samalta reissulta, mutta sen ostamista harkitsin pidempään: näin kyseisen hameen jo muutama viikko sitten Gina Tricotissa ja pidin siitä kovasti, mutta yli 30 euron hinta arvelutti. No, kävin sitten palkkapäivänä uudestaan liikkeessä, ja se näytti edelleen niin kivalta, että hups, lähti mukaan... Samaisena perjantaina käytiin vielä ystävien kanssa illastamassa Santa Fe:ssä ja loppujen lopuksi siitä muodostuikin sellainen ilta, ettei ihan hetkeen unohdu. Tai tässä tapauksessa lienee väärä ilmaus, koska unohdettuja asioita on todennäköisesti enemmän kuin selkeitä muistikuvia :D Note to self: älä jaa viinipulloa illallisen yhteydessä, jos meinaat vielä ottaa jälkkäridrinkkejäkin.

Että sellaista on kuulunut meikäläisen viime viikkoihin. Ja paljon muutakin, mutta niitä kaikkia fiiliksiä ja ajatuksia tuntuu mahdottomalta kirjoittaa tämän postauksen jatkoksi - tai osaa niistä kirjoittaa ollenkaan. Mutta ensi viikolla mulla on onneksi tuplavapaat ja puolen kuun jälkeen mulla on jopa kolme lomapäivää, joihin ei ole varattu mitään. Tuntuu jotenkin vapauttavalta. Ehkä sitten saan katsottua kaikki viimeisen kauden Game of Thrones jaksot!

Mutta nyt laitan kamat kasaan ja kaasujalan kohti Lahtea. Hyvää äitienpäivän iltaa kaikille ♥

30.4.2019

Kadonnut vappumieli

Vappu on ehkä mun lempparikalenterijuhla. Se on iloinen, värikäs kevään juhla, johon liittyy kaikenlaisia herkkuja. Viime vuonna meillä oli vappujuhlat ja ne oli ihan hirveän onnistuneet, mutta tänä vuonna mun vappumieli on jostain syystä kadoksissa. Sää on toki samanlainen kuin vappuna aina, eli ei oikein minkäänlainen, ja ehkä juhlatunnelmaa osaltaan latistaa se, että olen tänään aattona iltavuorossa ja huomenna varsinaisena vappuna koko päivän töissä. Mutta toisaalta olen ollut monena muunakin vappuna eikä se ole haitannut. Ja voisin kirjoittaa ihan oman kappaleensa näistä ilmeisesti vaan allergiasta johtuvista oireista, vaikka olo on sellainen, että olisin enemmänkin kipeä?!  Onneksi vappumieltä ei tarvitse pakottaa, tämä on päivä muiden joukossa :) Toisaalta ehkäpä fiilistä löytyisi, jos laatisi töihin vähän spesiaalimman vappumeikin ja keksisi hiuksiin jonkun hauskan twistin.

IMG_3686_edited IMG_3565_edited IMG_3690_edited IMG_3701_edited

Olo on ihan veltto ja väsähtänyt, mutta ajattelin lähteä tekemään reippaan lenkin ennen töitä, yleensä se piristää. Ja ennen töitä mulla on myös ihan miellyttävä homma hoidettavana, nimittäin yhden yllätyslahjan hankkiminen. En tiedä miksi, mutta jotenkin aina nää jää mun hoidettavaksi ja vaikka se tavallaan ärsyttää, ettei kukaan muu halua ottaa vastuuta (kyseessä siis yhteislahja), niin tiedän olevani hyvä lahjojen ostamisessa :) Toivotaan, että osuu nappiin tälläkin kertaa!

Pidemmittä höpinöittä oikein kivaa vappua juuri sinulle ja ihanaa toukokuuta ♥

29.4.2019

14 -vuotias paras ystäväni

Nyt on kuulkaas synttärit juhlittu! Nimittäin mun parhaan ystäväni, koirani Jedin 14-vuotissynttärit. Koiravanhus sai hurjan määrän herkkuja ja synttäreitä kahviteltiin eilen sunnuntaina sekä tänään maanantaina. Käytiin eilen siskon ja hänen koiriensa kanssa ottamassa synttärikuviakin.

Jedi on ollut mulla pennusta saakka - tosin alunperin se oli perhekoira, mutta on tässä vuosien saatossa tullut mun koiraksi, tiedän olevani hänen ykkösihmisensä ja se fiilis on sanoinkuvaamattoman tärkeä. Toki se tuo mukanaan vastuuta ja huolta, toisinaan jopa huonoa omaatuntoa, mitä lemmikitön ihminen ei tunne eikä pode, mutta kyllä koiran omistaminen antaa vaan niin paljon. Niin paljon, että en oikeastaan osaa ajatella, mitä minä itse olen, sitten kun koiraa ei enää ole ja Jedistä aika jättää. Se tulee olemaan ihan hirveää.

47732965231_ba8f2e1e61_o_edited IMG_3578_edited IMG_3583_edited

Mutta tarkoitus ei ole miettiä sitä nyt, vaan keskittyä niihin hyviin juttuihin ja yhteisiin muistoihin.
Jedi on vanhaksi koiraksi tosi vilkas ja liikkuvainen ja ainakin itse koen, että juurikin siinä aktiivisuudessa piilee salaisuus hänen pitkään ikäänsä. Lenkkeillään päivittäin parikin lenkkiä ja ainakin muutaman kerran viikossa kävellään pitempi matka - vähän sen mukaan, miten Jedi jaksaa. Ja yleensä se jaksaa. On toki päiviä, kun se lähinnä nukkuu kotona sohvallaan, mutta sitten on päiviä, kun tuntuu että siinä on enemmän virtaa kuin meikäläisessä. Muun muassa tänään se on pöljäillyt omia höpsöjä juttujaan: vienyt pehmolelunsa vesikuppiin uimaan ja lenkillä leikki kävyn kanssa.

Kuulo Jedillä on heikentynyt huomattavasti viimeisen vuoden sisällä, mutta se ei haittaa menoa. Käytän vahvasti elekieltä ja Jedi on aina aistinut muutenkin tunnetilani helposti. Jos esimerkiksi mulla on paha mieli, ja itken, Jedi tulee tarkastamaan, onko mulla kaikki hyvin. Tai jos se on itse toljaillut jotain tyhmää, käyttäytyy vaikkapa lenkillä hölmösti ja ärähdän sille asiasta, se kokee tarpeelliseksi lepytellä minua jollakin hupsulla tempulla. 

IMG_3561_edited 32789534177_1472876293_o_edited

Jedi saa tosi vähän ihmisten ruokia ja herkkuja, mutta sille on muodostunut omat lempparit. Jostain syystä se rakastaa pullaa (ja tästä syystä se saikin oman J:n muotoisen synttäripullan eilen) sekä popcornia. Sillä tuntuu myös olevan kuudes aisti, mitä tulee nakkeihin. Se on vieressä kyttäämässä heti, kun jääkaapista kaivaa nakkipaketin :D Myös ruisleipä lukeutuu sen herkkuihin.

Jedi tykkää siirtyä paikasta toiseen, autossa se rakastaa olla. Sinne se tosin pääsee melko harvoin, koska en omista autoa. Tästä syystä se on matkustanut junalla tosi paljon ja se sujuukin yleensä täysin ongelmitta ja rutiinilla, vaikka lemmikkivaunussa olisi paljon muitakin eläimiä. Eläinkavereita Jedillä ei juurikaan ole, paitsi siskoni sekä äitini koirat, mutta niihinkin se suhtautuu melko neutraalisti ja monesti jopa välinpitämättömästi, koska ne ovat niin paljon pienempiä. 

IMG_3611_edited IMG_3571_edited

Aina ei ole ollut helppoa ja varsinkin Jedin kova haukkuääni on aiheuttanut kovasti närää ympärillä olevissa ihmisissä, mutta nämä 14 vuotta yhdessä (tai siis virallisesti Jedi on ollut mun koira vasta kesäkuun puolen välin jälkeen, koska ei tosiaan tullut meille heti synnyttyään mutta you got the point) ovat olleet kullanarvoisia, enkä päivääkään vaihtaisi pois. Vähän hankalaluontoisesta koirasta on tullut kunnon koiravanhus ja vaikkei se mikään esimerkkitapaus seurakoirasta olekaan, niin se on mun paras ystävä, vikoineen ja hyvine ominaisuuksineen. Ja ihan kaikkine vikoineni ja poissaoloineni minä olen Jedin paras ystävä ja kun se ryntää ovelle vastaan pehmolelu suussaan aina kotiin tullessani (tai no, silloin kun se kuulee minun tulevan hahah), maailman iloisimpana, on se vaan jotain korvaamatonta. ♥

Miten muuten teillä, juhlitaanko lemmikin synttäreitä? Meillä tämä on ehkä vähän höpsön iso juttu, joidenkin mielestä, mutta toisaalta Jedi sai eilen lähes yhtä paljon onnitteluja kuin olisin vaikkapa itse saanut omina synttäreinä, että on mun lähipiirissä ainakin yhtä höpöjä tyyppejä :D ♥

26.4.2019

5 x parasta juuri nyt

IMG_3517_edited kevät IMG_3536_edited IMG_3510_edited IMG_3533_edited

1. Sunnuntaina on mun koiran Jedin 14 -vuotissynttärit ♥ Olen tiiättekö just se tyyppi niissä memeissä, joissa vetoaa, ettei voi tehdä jotain, koska on koiran synttärit. Mä jopa pyysin vapaapäivän tätä varten :D Mutta hei, meille tulee vieraita! Ja jos 14 vuotta koiran ikää ei ole syy juhlia, niin ei sitten kyllä mikään!

2. Maa on täynnä ihania kevätkukkasia ja puihin alkaa ilmestyä lehtiä :)

3. Mulla pitäisi nyt aikalailla 98% varmuudella olla loma toivomassani ajankohdassa eli heinäkuun pari ekaa viikkoa (loput siis jätin jonnekin hamaan tulevaisuuteen). Myös mun siskolla on loma samana ajankohtana, eli ehditään varmasti puuhata jotain kivaa yhdessä ja käydä jossain!

4. Keksittiin aiemmin tällä viikolla ystävän kanssa, että kesällä tehdään roadtrippi. Jonnekin päin Suomea, missä ei olla käyty. Hanko tai Pori on tällä hetkellä vahvoilla. Mä ajattelin tosin ehdottaa tähän samaan syssyyn vielä jotain Helsinki -päivääkin, koska haluan Lintsille ja/tai Suomenlinnaan!

5. Hauskat ja koukuttavat uudet sarjalöydökset. Näistä lisää varmasti lähiaikoina!

Ihanaa ja keväistä viikonloppua kaikille ♥ 

24.4.2019

Pääsiäisen leffapäiväkirja

The Nun (IMDb 5,4)
Pelottava nunna on hahmona tuttu kaikille niille, ketkä ovat katsoneet Conjuring -leffat. Mutta vaikkei olisikaan, niin se ei millään tavalla haittaa - tässä leffassa mainitaan ne vain ohimennen eikä Nunnalla sinänsä ole mitään tekemistä kyseisten leffojen kanssa. Varsinkin, kun se on tasoltaan huomattavasti heikompi...
Tarinassa keskiössä on Romanialainen nunnaluostari, jossa tapahtuu kummia: yksi nunnista tekee itsemurhan ja Vatikaani huolestuu tästä lähettäen paikan päälle papin ja valoja vaille valmiin nunnan selvittämään, mistä on kyse. Kauaa ei parivaljakon tarvitse alueella viihtyä, kun he huomaavat siellä tapahtuvan karmivia asioita. Ja nunnan muodon ottanut pahuus on pysäytettävä.
Mä en valitettavasti osaa sanoa tästä oikein mitään muuta, kuin että tämä oli huono. Leffa etenee pitkälti niin, kuin katsoja olettaakin, eikä tässä ole mitään yllättävää. Leffan päähahmotkin ovat ihan mitäänsanomattomia ja heidän "taustatarinansa" on jotenkin niin latteita, ettei henkilöistä saa mitään kiinnostavaa irti. Toki leffaan on onnistuttu saamaan muutama ihan onnistunut pelottavan jännittävä kohtaus, mutta loppua kohden kyllä nauratti - ja nauraminen ei ehkä ole se, mitä tässä on katsojan reagoinnilta haettu. Tuli vaan mieleen, että onneksi en aikoinaan maksanut tästä itseäni kipeäksi leffateatterissa, vaikka toki siellä katselukokemus olisi voinut olla vaikuttavampi jo ruudun koon ja äänentoiston takia.

The Silence (IMDb 5,3)
Tämän tyylisiä ja juoneltaan hyvin samankaltaisia leffoja on käsittääkseni parikin viime vuosina ilmestynyttä, mutta koska en ole itse nähnyt niistä yhtäkään, pidin tätä kiinnostavana.
Kartoitushommissa käy huonosti, kun maan alta vapautuu valtava joukko mitä kummallisimpia, vaarallisia otuksia, jotka käyvät ihmisten kimppuun. Nuoren kuuron tytön perhe ymmärtää hyvin pian, että nämä otukset saalistavat äänen perusteella - niinpä he suuntaavat pois meluiselta kaupunkialueelta. Mutta kuinka ollakaan, nuo hirvittävät otukset eivät olekaan ainoa uhka, johon perhe törmää, vaan suojapaikkaa etsiessään he törmäävät outoon lahkoon.
Tämä on juuri sen tyylinen elokuva, joka saa mut kiinnostumaan. Ja toden totta: leffan ensimmäinen tunti oltiinkin osattu tehdä mielestä kiinnostavaksi ja mukaansatempaavaksi, joten odotukset ehti nousta aika korkealle. Kunnes ne sitten viimeisen puolen tunnin aikana lässähti aika lujaa alas: leffan loppuun oli tungettu mielestäni ihan liikaa asioita, ottaen huomioon kuinka rauhallisesti alku eteni. Enkä näe nopeatempoisuutta tässä minään tyylikeinona, vaan mulle tuli ainoastaan fiilis, että hyvän alun jälkeen tajuttiinkin, että hei meillä on enää 15 minuuttia aikaa, ja nämä kaikki pitää saada tungettua siihen. En tosin tiedä, olisiko leffan pituuden lisääminen pelastanut vähän kehnoa loppua mitenkään ja samalla herää ihmetys, että miksi tähän tavallaan edes piti noiden ihmeörkkien lisäksi tunkea enää tuota lahko -uhkaa, kun sille ei annettu sen ansaitsemaa ruutuaikaa. Heräsi vain kysymys, että ketä nämä ihmiset on, mistä ne on tulleet ja mitä tekemistä heillä on tämän koko asian kanssa.
Ei nyt varsinaisesti täysin epäonnistunut, mutta taidanpa laittaa katsottavien listalle A Quiet Placen, joka ainakin IMDb:n arvion mukaan voisi antaa vähän enemmän.

White House Down (IMDb 6,4)
Tämä on sarjassamme yritetään valita leffaa ja noin puolen tunnin päästäkään mitään ei ole tullut vastaan, ja sitten vaan laittaa pyörimään jonkun. Meillä se oli tämä.
Channing Tatumin sekä Jamie Foxin tähdittämässä toimintaelokuvassa Valkoinen talo joutuu pulaan, kun raskaasti aseistettu ryhmä tunkeutuu sisään. Turistiryhmä joutuu panttivangiksi ja isä sekä tytär joutuvat eroon toisistaan, ja siitäpä koko hässäkkä sitten käynnistyy. Tatumin esittämä turisti onkin osuvasti juuri työhaastattelussa käynyt, Afganistanissa muutaman keikan heittänyt sotilas ja poliisi ja tytärtään etsiessä hänestä tuleekin merkittävä henkilö presidentin selviämisen kannalta.
Leffa on sellaista kelpo toimintaa, mutta ei liian vakavaa sellaista. Mukana on vähän salaliittojuontakin. Reilu pari tuntia on omasta mielestäni tosin aika paljon tämän kaltaiselle pätkälle - pidettiin tunnin kohdalla olosuhteiden pakosta pieni tauko ja ihmeteltiin, että herranjestas tämä kestää vielä toisen tunnin - ja siinä tunnin kohdalla oli ehtinyt tapahtua jo vaikka ja mitä.
Leffana tämä on kuitenkin sellainen että saa, mitä tilaa. Ei liian raaka, ei liian tunteellinen, ei myöskään pelottava. Suhteellisen mukaansatempaava ja räjähdyksissä ei ole säästelty. Toki se, että pääosassa on Tatum, tuo vähän jähmeä pöljäke, tuo tietyllä tapaa vähän sellaista tahatonta huumoria. Mulla ei ole mitään näyttelijää vastaan, mutta joku karismaattisempi näyttelijä olisi voinut tuoda leffaan vähän lisää sisältöä, nyt Tatumin hahmon vaimonhakkaaja -paidan alta pullistevat lihakset eivät siinä täysin onnistuneet.

Arrival (IMDb 7,9)
Olen aiemminkin katsonut tätä leffaa potentiaalisena katsottavana, mutta vasta kun luin tästä lyhyen leffa-arvostelun yhdestä viikkolehdestä, mielenkiintoni heräsi todella. Laitoin digiboxin nauhoittamaan tämän telkkarista.
Leffassa kaksitoista oudon mallista avaruusalusta laskeutuu maan pinnalle ja siitäkös kaaos syntyy - sillä kukaan ei tiedä, keitä ja miksi nämä alienit ovat saapuneet. Apuun haetaan Amy Adamsin esittämä kielitutkija sekä Jeremy Rennerin esittämä fyysikko, heidän tehtävänsä on löytää tapa kommunikoida olentojen kanssa ja selvittää, mistä on kysymys.
Leffa oli mielestäni aivan loistava, joten ei ihme, että sillä oli peräti seitsemän Oscar -ehdokkuutta, joista elokuva voittikin yhden. Elokuvan tahti on rauhallinen, mutta silti jännittävä ja otteessaan pitävä. Ja vaikka tämä onkin tämmöinen scifi -painotteinen aiheeltaan, ei elokuva itsessään ole niin scifi - tai miten sen nyt ottaa, mutta esimerkiksi nuo erikoiset ulkoavaruuden oliot on personoitu eri tavalla kuin monessa muussa heitä sisältävissä leffoissa ja tarinakin saa aika mielenkiintoisen käänteen loppupuolella - tai leffan alussa, miten sen nyt haluaa tulkita. Tämä oli joka tapauksessa tosi positiivinen yllätys, omalaatuinen ja hieno. Amy Adamsin rooli elokuvassa on dominoiva ja hän kantaa tarinaa eteenpäin, kiva nähdä aina välillä vahva naispääosa, jolle on annettu tilaa ilman että miessivuosat edes yrittävät hyppiä eteen.

Life (IMDb 6,6)
Saatoin nyt vähän innostua tästä scifi -teemasta... Mutta tämä on tosi erilainen, kuin edellinen pätkä. Elokuva sijoittuu Kansainväliselle avaruusasemalle, jossa joukko tutkijoita odottaa pitkään matkalla ollutta näytettä Marsista. He onnistuvat herättämään tuon mikroskooppisen pienen eliön -alun ja riemuitsevat löydöstään. No, kunnes kaikki meneekin sitten päin prinkkalaa, koska tuo määrittelemätön marsilainen osoittautuu hyvin nälkäiseksi ja hyvin fiksuksi. Tästä alkaa avaruusalukselle sijoittuva kissa-hiiri leikki.
Ja siinäpä olikin oikeastaan kaikki - elokuva on tosiaan aika perinteistä kaavaa noudattava "kauhuelokuva", jossa nyt sattuu olemaan tämmöinen avaruusteema. Ei mitään ihmeellistä ja nimekkäät näyttelijätkin on mukana varmasti lähinnä nimiensä vuoksi - mitään kummempia näyttelijäsuorituksia tässä ei ole, saati kiinnostavia hahmoja. Muutama suhteellisen ällöttävä kohtaus on kuitenkin saatu mukaan - tai siltä ne ainakin itsestäni tuntui, kun söin samalla pitsaa. Koska leffa sijoittuu lähinnä yhteen tilaan, eli avaruusalukseen, luo se kuitenkin ihan onnistuneen tiiviin, ahtaan tunnelman. Elokuvan loppu taas ei ollut minkäänlainen yllätys, enemmänkin sellainen "no totta kai tää loppuu näin." Ei huonoin näkemäni elokuva, mutta lähelläkään hyvää - mä melkein harkitsin jättäväni tämän kesken jossakin alkuvaiheessa, mutta päätin katsoa loppuun, koska mielestäni leffan kesken jättäminen on luoteen heikkoutta :D 

21.4.2019

Linnunpelättimen tummanpuhuva kevätasu

IMG_3490_edited IMG_3461_edited IMG_3494_edited IMG_3500_edited IMG_3460_edited IMG_3466_edited

Aurinkoista pääsiäissunnuntaita! Itse en valitettavasti pääse nauttimaan kauniista säästä kuin kohta lyhyehkön lenkin parissa, ja sitten menen koko päiväksi töihin. 
Koska aikataulu painaa päälle sen verran, en edes ehdi miettiä kirjoittavani asiasta, mistä olisin halunnut ja mikä on ollut mielen päällä pari päivää, joten täytyy tyytyä jakamaan nämä aiemmin tällä viikolla otetut asukuvat. Olenkin kunnostautunut näiden kanssa nyt oikein kunnolla - jemmassa on vielä yhdet käsittelemättömät kuvat! Tosin en mä tiedä kiinnostaako nämä asukuvapostaukset ketään :D

Mutta se mikä saattaa kiinnostaa, on että minäkin, luettuani Annika Ollilan kokemuksia curly girl -metodista, olen päättänyt aloittaa sen. Liityin myös ryhmään facebookissa ja kahlasin sen aika pitkälti läpi. Kuten näistäkin kuvista huomaa, kiharaa kyllä löytyy, mutta valitettavasti se näyttää enemmän tuollaiselta kuivalta linnunpelättimen heinähatulta. Ja siitä haluan eroon! Ensimmäisenä kollaan jo kotoa löytyvät tuotteet läpi (heh, sitten kun ehdin), jos joku niistä sopii jo valmiiksi metodiin ja sitten puuttuvat käyn ostamassa. Mulla ei ole mitään aikataulua tähän kokeiluun, tänään tai huomenna en ole sitä aloittamassa, mutta toivon mukaan lähiaikoina kuitenkin! Kokemukset tulen totta kai jakamaan sitten myös täällä :)

Ja muutes! Muutaman päivän sisään tulossa jopa leffapäiväkirjaa, olen nimittäin pääsiäisen aikana katsonut useammankin elokuvan! Mutta nyt, ylös ja ulos aurinkoon!

PS. En keksiny parempaa otsikkoa...