2 x sarjavinkkiä

Viikonlopun ja syksyn kunniaksi ajattelin heittää pari sarjavinkkiä pitkästä aikaa! Nämä molemmat olen katsonut vasta ihan hiljattain ja tykkäsin kovasti molemmista. Aihepiireiltään ja osin toteutukseltaan molemmat ovat kuitenkin vähän sellaisia, että tosi herkkä tyyppi saattaa kavahtaa. Pelottavia nämä ei ole, mutta ehkä vähän ahdistavia.

Mitä sarjaa sinä katsot tänä syksynä?

Mindhunter (IMDb 8,6)

Sarja sijoittuu FBI -maailmaan 70-luvun loppupuolelle, aikaan ennen kaikenmaailman criminal mindseja, aikaan jolloin profilointi vasta keksittiin. Kaksi agenttia - toinen vähän kokeneempi ja toinen vasta uransa alkutaipaleella, lyövät visionsa yhteen, jonka seurauksena he päätyvät haastattelemaan tunnettuja murhaajia sekä konsultoimaan avoimia tapauksia ympäri maata. Tämän lisäksi sivutaan agenttien henkilökohtaista elämää.

Työkaverini suositteli tätä minulle, ja ihmettelinkin, miten tämä on mennyt mun ohi, koska noin yleisesti suhtaudun aika pakkomielteisen kiinnostuneesti kaikkiin sarjamurhaajia ja -murhia käsitteleviin sarjoihin ja elokuviin. Töistä kotiin tultua oli pakko laittaa heti ensimmäinen jakso pyörimään ja tiedättekö sen fiiliksen, kuin joihinkin sarjoihin pääsee mukaan heti ensi istumalta ja osassa pitää katsoa monta jaksoa, ennen kuin osaa hahmottaa, kiinnostaako sarjan seuraaminen pidemmälle ollenkaan? Tämä kuuluu ehdottomasti ensimmäiseen kategoriaan, vaikka sarjan avaus ei mielestäni sarjan vahvimpia jaksoja olekaan.

Sarjassa itseäni erityisesti miellyttää sen rauhallinen tunnelma. Fiilistä ja jännitystä luodaan lähinnä musiikilla, joka on sekin tosi onnistunut. Näyttelijätyö on aivan erinomaista ja niille, ketkä eivät ole asiaan erityisemmin perehtyneet, sarjassa siis käsitellään ihan oikeassakin maailmassa riehuneita sarjamurhaajia, ja ymmärtääkseni haastattelupätkät perustuvat hyvin pitkälti todellisiin lausuntoihin.

Mindhunter voi olla hieman liian hitaasti etenevä sellaiselle kovan jännityksen ja toiminnan rakastajalle, mutta mun mieltymyksiin tämä oli lähes täydellinen. Sarjan kaksi tuotantokautta löytyy Netflixistä.

The Sinner (IMDb 8,0)

Sarjan ensimmäinen tuotantokausi löytyy niin ikään Netflixistä ja on myös eräänlainen rikosdraama, mutta monella tapaa hyvin erilainen kuin edellä mainittu. IMDb:n sivulta löytyy niinkin kattava kuvaus, että kyseessä on antologinen sarja, joka tutkii sitä, miten ja miksi tavalliset, normaaliset ihmiset päätyvät tappajiksi.

Sarjasta on jotenkin kamalan vaikea kertoa jotain, ilman että kertoo jotain, mikä saattaisi pilata ensimmäisen katselukerran nautinnon - tässä sitä nimittäin on hyödynnetty suhteellisen taitavasti, ainakin siihen nähden, että itse aloin tosiaan seuraamaan sarjaa ihan vaan tuon IMDb:n ja Netflixin oman, onnettoman lauseen kuvauksen perusteella - välillä on kiva yllättyä. Ja tällä kertaa yllätys oli todella positiivinen, sillä en ollut odottanut näin koukuttavaa tarinaa. En halua paljastaa liikaa, mutta tarina kiteytyy pitkälti erään perheen ympärille, menneisyyden kipeisiin kohtiin. Ja omien demoniensa kanssa painivaan etsivään, kuka yrittää kaikin keinoin selvittää, miksi se mitä tapahtui, tapahtui.

Vaikka tämäkin sarja edellisen tavoin pureutuu rikoksen tehneen mieleen, on tämä muuten hyvin erilainen. Tunnelma on koko ajan paljon jännittyneempi ja tietyllä tapaa sekavampi. Ensin näytetään, mitä tapahtuu, ja sitten ruvetaan käymään perusteellisesti, mutta hyvin kiinnostavasti ja onnistuneesti läpi sitä, että mikä tilanteeseen on johtanut - tämä on mielestäni hyvin kiinnostavaa. Jos jotain negatiivista pitää sanoa, niin ehkä tässä loppujen lopuksi oli vähän turhan yliampuva tarina, joka toki saadaan luotua uskottavaksi kuvaruudulle, mutta omasta näkökulmasta tuntuu hieman liioitellulta. Odotan kuitenkin mielenkiinnolla ja innolla, josko tästä toinen kausi ilmestyisi myös tuonne suoratoistopalveluun!

3 x sarjasuositus

Mä olen jo monesti täällä sanonutkin, että nykyisin tulee katsottua sarjoja enemmän kuin elokuvia, joten miksipä niitä sarjasuosituksia ei voisi sitten myös jakaa useammin eikä niitata niitä liikaa samaan syssyyn? Siispä tässä olisi kolme sarjaa, joita olen tässä helmi-maaliskuun vaihteessa katsonut. Nämä kolme ovat siitä näppäriä, että jaksoja ei ole kauteen tungettu liikaa ja paketti pysyy kompaktina ja helposti lähestyttävä, sekä seurattavana :)


Big Little Lies (IMDb 8,6)

Mä olen pahasti myöhässä tämän sarjan kanssa, suurin hype taisi mennä joskus pari vuotta sitten..? Mutta hei, parempi myöhään kuin ei koskaan! Ja koska sarjasta on ilmeisesti tämän vuoden puolella ilmestymässä toinen tuotantokausi, olen toisaalta aika hyvään saumaan sarjan katsonut.

Tässä ylistetyssä, toistaiseksi seitsemänosaisessa vilisee taitavia ja tunnettuja näyttelijöitä ja omasta mielestä oli mahtavaa, että tässä oli niin monta hyvää, monipuolista naishahmoa pääosassa. 

Sarja sijoittuu Kalifornialaiseen merenrantakaupunkiin, jossa täydellisen pinnan alla kuohuu. Sarja keskittyy kolmeen perheenäitiin ja heidän elämiinsä, jotka kaiken pinnan alla osoittautuvat kaikkea muuta kuin täydellisiksi ja siloisiksi. Yhteisössä tapahtuu myös kuolemantapaus, jonka liikkeellepanevia toimia sarja seuraa.

Kyseessä on melko rauhallinen draamasarja, jossa tapahtumia avataan vähitellen. Sarjan juoni ja tapahtumat kulkee kiinnostavasti eteenpäin, juonenkäänteet on onnistuttu pitämään tiukasti langoissa, eikä homma pääse levähtämään katsojan silmille - loppuratkaisu on sellainen, että vaikka se ei varsinaisesti ole yllätys tapahtumien kulun huomioon ottaen, on se kuitenkin sellainen, että se olisi vallan mainiosti voinut olla myös ihan erilainen. 

Mainion näyttelijätyön ja taitavasti tehtyjen hahmojen lisäksi sarjassa itseäni ilahdutti erityisesti myös sen ääni- ja musiikkimaailma. Myös kuvaus oli onnistunut, henkilökohtaisesti en pidä tiuhaan vaihtuvista kuvista ja leikkauksista (en tiedä miten tämä ilmaistaan hienosti) vaan tykkäsin sarjan rauhallisesta, viipyilevän tunnelmallisesta fiiliksestä, johon oli kuitenkin takautumien ansiosta saatu vähän säröä.

Tykkäsin sarjasta kovasti ja odotan innolla seuraavaa kautta, toivottavasti se on yhtä hyvä! 

Sarja on katsottavissa ainakin HBO Nordicilla.

Clique (IMDb 7,0)

Sysäys tämän sarjan katsomiseen lähti eräältä työkaveriltani, niin kuin varmaan puolet saamistani suosituksista tulee työkavereilta, hahah. 

Aivan ensimmäisenä huomio sarjassa kiinnittyy siihen, että se ei ole amerikkalainen. Tai siis itselläni, koska varmaan lähemmäs 90% katsomistani sarjoista on yhdysvaltalaista alkuperää. Mutta Clique on brittiläinen, ja itse asiassa sijoittuu ja on kuvattu Skotlannissa. Tämä tuo aivan hurjan upean leiman sarjaan, näyttelijät puhuvat vähän mökeltäen skotlannin aksentilla, mikä kuulostaa jotenkin ihanan eksoottiselta. Lisäksi brittiläisiin sarjoihin saadaan aina sellaista tietynlaista rosoisuutta, minkälaista ei jostain syystä vaikkapa niissä amerikkalaisissa sarjoissa ole.

Sarja pureutuu yliopistoikäisten Hollyn ja Georgian elämään. Kaikki tuntuu menevän makeasti ja hienosti, mutta sitten Georgia tutustuu joukkoon vaikutusvaltaisia tyttöjä, ja hänen käytöksensä muuttuu omituiseksi ja vältteväksi. Holly ei pysty ymmärtämään ystävänsä täyskäännöstä ja ryhtyy selvittämään, mistä oikein on kyse. Mitä enemmän hän haluaa tietää, sitä syvemmälle salaisuuksien ja rikkaiden, vaikutusvaltaisten ihmisten maailmaan hän vajoaa. Toisella kaudella mennään hieman eri henkilöillä ja mysteerillä, mutta siinäkin Holly huomaa sotkeutuneensa kuvioihin, jotka ovat isompia kuin aluksi olettikaan.

Sarja on vähän omituinen - omituinen sillä tavalla, että on tavallaan tottunut, millainen tämmöinen "teinisarja" on. Tämä on kuitenkin jotenkin tummempi ja rohkeampi, vähän raisukin. Tässäkin tapahtumaketju on kuitenkin rakennettu niin kiinnostavasti ja koukuttavasti, että suorastaan vaatii lisää vastauksia ja on pakko katsoa jakso toisen perään, että mysteerin vyyhti alkaa selvitä. Osa tapahtumista tuntuu vähän liioitelluilta, mutta toisaalta minkäpä tv-sarjan ei. 

Sarja on katsottavissa ainakin HBO Nordicilla.

M/S Romantic (IMDb 8,6)

En yleensä koskaan katso suomalaisia sarjoja, mutta tällä kertaa tein poikkeuksen. Sain tästä lyhyestä, neliosaisesta sarjasta muutamankin suosituksen, joten eräänä vapaana sunnuntaina päätin antaa tälle mahdollisuuden. Ja onneksi annoin, tämähän osoittautui sangen osuvaksi paketiksi!

Sarjan tapahtumat sijoittuvat meille lähes jokaiselle tuttuun ympäristöön: ruotsinlaivalle. Sarja keskittyy joukkoon melko stereotyyppisiä henkilöitä ja matkustajia ja siihen, miten heidän laivamatkansa etenee. Nähdään mm. takakireä risteilyisäntä, suomalainen ja ruotsalainen hääseurue, tuoppia turhan tiuhaan kippaava nuoren lapsen huoltaja, bileitä etsivät teinit, ruotsinlaivan vakionaamoja sekä naisten suhteen täysin pihalla oleva bisnesmies. Hämmennystä aiheuttaa myös silminnäkijähuomioita runsaasti kerännyt laivan kannella seikkaileva salaperäinen eläin sekä sähkökatko. Ja mitä tekee kannelle laskeutunut helikopteri?

Näin suomalaisen ja monet kerran ruotsinlaivalla käyneenä sarjan hienous piilee siinä, kuinka osuvasti se on osannut kerätä melko pieneen erään monta olennaista, stereotyyppistä ihmisryhmää. Toki tässä on kääntöpuolena se, että näistä henkilöistä ei juuri muuta irtoakaan, mutta se ei selvästikään ole ollut tässä tarkoituksena - tehdä hahmoista sen syvällisempiä siis. Sarjassa oli käytetty myös hauskasti kikkaa, että asioita ikään kuin kelattiin taaksepäin: mistä koko tilanne on alunperin saanut alkunsa. Koska jaksoja oli neljä, ja ne keskittyivät hieman eri henkilöihin, oli tavallaan hauska jakso jaksolta seurata, että kun ensimmäisen jakson keskiössä olleet henkilöt tekivät tätä ja tuota esimerkiksi tietyn kuulutuksen aikana, niin toisessa jaksossa ilmenee, mitä joku toinen teki sillä hetkellä - tai oli kenties koko kuulutuksen alku ja juuri. 

Sarja on katsottavissa ainakin YLE Areenassa.


Onko teistä kukaan katsonut mitään näistä? 

6 x sarjasuositus

Siitä on kulunut aikaa, kun olen viimeksi jakanut sarjasuosituksia vähän enemmän, joten nyt olisi korkea aika! Viime vuoteen mahtui monta uutta sarjaa, niin hyviä kuin huonojakin, ja tähän nyt luonnollisesti ajattelin jakaa niitä, mistä tykkäsin :D Tässä ei siis suinkaan ole kaikki (koska käytännössä elämänihän koostuu töissä käymisestä ja Netflixin tuijottamisesta hahah), mutta jottei nyt liian pitkäksi menisi, niin valitsin vain ne ns. parhaimmat. 

Stranger Things (IMDb 8,9)

Tämän sarjan suurin hype on jo mennyt, mutta on tänä vuonna taas ajankohtainen, sillä siiden saadaan kesällä kolmas tuotantokausi! Itse odotan sitä vähän sekalaisin fiiliksin, sillä kaksi ensimmäistä kautta oli niin hyviä (syy, miksi sarja tässä listauksessakin on, hah) että voiko kolmas enää olla, monissa sarjoissa nimittäin tapahtuu notkahdus viimeistään sen muutaman kauden jälkeen.

Mutta itse sarjaan. Sanottakoon alkuun, että olin itsekin tosi skeptinen tämän suhteen aluksi, koska joka suunnasta hehkutettiin sitä. No, lopulta sitten päätin vilkaista ja voi pojat, onneksi vilkaisin!

Sarja sijoittuu 80 -luvulle ja on ilmeeltään aika retro, tämä saattaa luoda jonkinmoisia ennakkoluuloja, mutta omasta mielestäni tämä tyyli toimii sarjassa loistavasti. Ensimmäinen kausi saa siis alkunsa siitä, kun nuori poika katoaa minkäänlaisia jälkiä jättämättä ja tämän ystävät ja perhe ryhtyvät selvittämään tapausta. Mukaan sotkeutuu hurja määrä yliluonnollista ja sitten taas ihan normaalia ihmissuhdedraamaa - mun mielestä onnistunut sekoitus, mikä saa kiinnostuksen pysymään hyvin yllä. Mä en halua oikeastaan edes kertoa sarjan sisällöstä sen enempää, koska mielestäni se pilaa yllätystä.

Sarjan näyttelijät - ja etenkin lapsinäyttelijät - on aivan loistavia ja hahmot niiiiin sympaattisia. Mä suosittelen sarjaa mahdollisista ennakkoluuloista huolimatta, koska kaikesta yliluonnollisesta, rinnakkaismaailmoista ja omituisia kykyjä omaavista henkilöistä huolimatta sarja sisältää rutkasti perinteistä draamaa, ja jopa sellaista high school -meininkiä. Itse tykkään myös sarjan musamaailmasta.

Riverdale (IMDb 7,5)

Onko Vampyyripäiväkirjat katsottu ja kaipaat jotain vähän samansuuntaista katsottavaa? Ehdottaisin Riverdalea. Sarjassa on hieman vähemmän verta ja vielä vähemmän yliluonnollisia otuksia (tai no, mitenkä se nyt ottaa, vähän hämäräperäisiä tyyppejä tuntuu tässäkin olevan), mutta juonenkäänteitä ja ihmissuhdedraamaa lähes saman verran. Tarinan keskiössä on Riverdale High:n opiskelijat: Archie, Betty, Veronica, Jughead ja kumppanit. Tarina saa alkunsa siitä, kun heidän koulutoverinsa löytyy kuolleena. Mysteerit yhdistävät porukkaa odottamattomalla tavalla, kun he rupeavat selvittämään tapahtumien kulkua - sillä on selvää, että jotain pimitetään. Tarina etenee joka tuotantokaudella ja mysteerit hieman muuttuvat ja taustalla pyörii isompi juonikuvio.

Omasta mielestä pari ensimmäistä tuotantokautta oli oikein onnistuneita - ja koukuttavia. Osa hahmoista on ehkä vähän ärsyttäviä ja juonikuviot vähintäänkin yliampuvia, mutta tämmöistä sarjaa aloittaessaan sitä tavallaan hyväksyykin sen, että ihan kaikkeen ei välttämättä ole loogikasta selitystä ja että osa tapahtumista jää ikään kuin roikkumaan ilmaan - tai ainakin siltä se tuntuu. Sarjan kolmas tuotantokausi on omasta mielestäni ollut tähän saakka aika heikko eikä yllä samalle tasolle aiempien kausien kanssa, sillä myös juonikuviot monimutkaistuvat ja saavat hieman yliluonnollisia viitteitä.

Vaikka tämä on periaatteessa sellaista kevyttä high school -hömppää, niin sarjan seuraaminen vaatii kuitenkin jonkin verran keskittymistä, jos haluaa pysyä kärryillä. Sarja muuten pohjautuu sarjakuvaan ja siinä on jonkin verran myös yhtäläisyyksiä Twin Peaksiin - ja onhan mukana kyseisessä sarjassa esiintynyt näyttelijätärkin!

The Alienist (IMDb 7,8)

Nimi on kieltämättä hieman hämäävä, jos keskittyy vain sen alkuun - sarja ei sisällä minkäänlaisia ulkoavaruuden asukkaita vaan alienist tarkoittaa itse asiassa oikeudelle toimivaa psykiatria. Tarina sijoittuu 1800-luvun New Yorkiin, jossa raaka sarjamurhaaja jahtaa poikaprostituoituja. Oikeuspsykiatri ryhtyy jahtaamaan sarjamurhaajaa yhdessä sanomalehden kuvijattan kanssa. Avukseen he saavat vielä mm. poliisilaitoksella sihteerinä työskentelevän nuoren naisen. 

Jos on yhtä innostunut kaikista sarjamurhaajatarinoista kuin minä, uppoaa sarja todennäköisesti aika hyvin. Sarjan päähenkilö, oikeuspsykiatri Kreizler on tosin ärsyttävä ja monimutkainen hahmo, mutta onneksi muut hahmot ovat paljon helpommin lähestyttäviä. 

Sarja ei sinällään tarjoa mitään uutta ja jännittävää, mutta toki historiaan sijoiuttava sarja on jo monesti sinällään mielenkiintoinen, eli paljon ei tarvita. Oman mielenkiintoisen lisänsä tuo toki sarjamurhaajan kohderyhmä, eli nuoret pojat, jotka toimivat prostitoituina ja useimmiten nuoriksi tytöiksi pukeutuneina - siinä asia, mikä ei ihan hirveän monessa näkemässäni (tarkemmin ajateltuna ei varmaankaan missään) elokuvassa tai sarjassa ole tullut ilmi.

Sarja on myös siitä mukavaa vaihtelua, että se sisältää ainoastaan kymmenen jaksoa, joten juonta ei turhaan pitkitellä. Ei paras näkemäni mysteeri tai sarjamurhaajakertomus, mutta tykkäsin tästä sen verran paljon, että katsoin kaikki 10 jaksoa käytännössä kerralla :D

When Calls the Heart (IMDb 8,5)

Sydämen kutsumus on juuri niitä sarjoja, joista ensi vilkaisulla päättelee, että se on tyyliin jonkun Nora Robertsin romaanin pohjalta filmatisoitu hömppä, jota vain mummot katselee. Väärin, niin väärin! No, siinä mielessä pitää paikkansa, että tämä ei ehkä ole kaikista vauhdikkain sarja ja tempo on aika rauhallinen, mutta jos joku muistaa ysärisarjan Tohtori tuli kaupunkiin, on tämä hyvin saman tyylinen. Jos jostain nykyaikaseimmasta sarjasta pitäisi sanoa, niin jos tykkää vaikkapa Gilmoren tytöistä, saattaisi hyvinkin pitää myös tästä.

Sarja kertoo siis nuoresta opettajattaresta, joka jättää varakkaan kaupunkielämänsä ja suuntaa kanadalaiseen pikkukaupunkiin opettamaan sen lapsia. Ensi töikseen hän saa huomata, että elämä syrjäseudulla on hyvin poikkeavaa kaupungin mukavuuksista, mutta sinnikäs nainen on päättänyt jäädä ja ystävystyykin kaupunkilaisten kanssa ja löytää lopulta oman asemansa yhteisössä. Elämä kaukana kaikesta tuo mukanaan yllätyksiä kuin vaikeuksiakin, ja tapahtumia riittää.

Mä en voi tiivistää kuin muuten, että tämä sarja on aivan mahtava. Niin sympaattinen ja maanläheinen, ja jotenkin niin aito. En muista, että olisin itkenyt minkään viime aikoina katsomani sarjan aikana niin paljon kuin tämän, eli tässä on aika paljon koskettavia juttuja ja tärkeitä aiheita. Hassusti sanottuna keskitytään niin sanotusti olennaiseen ilman mitään turhia krumeluureja. Vaikka ensi näkemältä saattaa miettiä, miten tämmöisestä tarinasta on saatu 6 tuotantokautta tehtyä (itse olen valitettavsti nähnyt vain 4 ensimmäistä koska viidettä en löydä mistään ja kuudes alkaa vasta Yhdysvalloissa) koska eihän tässä tapahdu mitään, mutta loppujen lopuksi tässä tapahtuu ja paljon. Näyttelijäsuoritukset nyt eivät varsinaiseti ole mitään palkintopysti -luokkaa, mutta uskottavia silti ja niin höpsön sympaattisia kuitenkin. 

Mä ihastuin tähän sarjaan ihan täysillä ja ehdottomasti viime vuoden lemppareita! Ja mahtuu varmasti omaan top kymppiinkin. Tässä on mahtavaa myös se, että jos muutama ensimmäinen jakso on vähän sellaista tahmeahkoa eikä ole ihan varma jatkaako vai ei, niin tämä sarja paranee edetessään!

Party of Five (IMDb 6,8)

Sitten ihan oikea nostalgiatrippi ysäriin: Viiden juttu on draamakomedia viidestä sisaruksesta, ketkä jäävät keskenään heidän vanhempiensa kuollessa auto-onnettomuudessa. Vanhin, jo täysi-ikäinen Charlie saa muiden huoltajuuden ja yhdessä he yrittävät selvitä perhettä koetelleesta tragediasta ja samalla yrittää jatkaa normaalia elämää.

Sarja on yleisilmeeltään aika kevyt, eli sellaista että mukana pysyy, jos katsoo toisinaan vähän puolella silmällä ja jaksojen taso vaihtelee paikoitellen aika hurjastikin. Se on ajoittain hieman rasittavaa ja myönnän kelanneeni aina välillä eteenpäinkin, koska sarjassa on käytetty hurjasti minuutteja ns. turhaan dialogiin tai samoja asioita käydään läpi monta kertaa. Sarjassa käsitellään kuitenkin isoja ja tärkeitäkin asioita ja pointsit siitä, että näitä asioita on haluttu tuoda esiin, mutta toteutus on jäänyt aika suppeaksi eikä kovin uskottavaksi. En mainitse mitään tiettyjä juttuja, etten paljasta liikaa (plus en ole itsekään katsonut kuin kolme ensimmäistä tuotantokautta) mutta ajoittain tuntuu hassulta, että esiin on tuotu asioita, jotka sitten kuitenkin tunnutaan tietyllä tapaa sivuuttavan. Kaikista eniten ehkä häiritsee kuitenkin se, että teinien suuhun sovitetaan sellaisia ajatuksia ja oivalluksia, jotka ihan järkevästi ajateltuna eivät kyllä istu sinne lainkaan. Ei siis sillä, etteikö ne olisi monesti oikeita ja istuvia jakson sisältöön, mutta 11-16 -vuotiaan hahmon suusta ne kuulostaa monesti vähän hassuilta.

Eniten itseäni sarjassa viihdyttää varmasti aikakausi. Tuntuu jotenkin kivalta vaihtelulta katsoa nuorisosarjaa ajalta, jolloin ei ollut älypuhelimia ja lappuhaalarit oli kova juttu.Vaikka sarjassa onkin vikoja ja sellaista on-off meininkiä hahmojen suhteen, on tämä kuitenkin ollut itselleni tosi piristävää vaihtelua ja tätä on vielä peräti kolme tuotantokautta katsomatta (toivon tosin, ettei taso laske ihan hirveästi)!

Travelers (IMDb 8,1)

Heti alkuun haluan painottaa, että tässä on sarja, mitä ei todellakaan kannata katsoa, ellei oikeasti pysty keskittymään ja ajattelemaan. Aika itsessään saati aikamatkustus on niin monimutkainen ajatus ja se yhdistettynä vielä kaikenlaiseen huipputeknologiaan, takaa sen, että aivot menee aivan varmasti solmuun jossain kohtaa. Sen voi nähdä joko uhkana tai mahdollisuutena - itse koen sen jälkimmäisenä ja siksi sarjaa rupesinkin aikoinaan seuraamaan.

Sarja saa nimensä matkustajista, eli satojen vuosien päässä tulevaisuudessa elävistä henkilöistä, jotka tuon ajan huipputeknologian ansiosta pystyvät lähettämään tietoisuutensa nykyaikaan, eli 2000 -luvulle. Tietoisuus valtaa ikään kuin virus jonkun nykyhenkilön ja hävittää samalla tämän tietoisuuden ja henkilön kropasta tulee matkustajan oma. Jep, kuulostaa monimutkaiselta. No, nämä matkaajat eivät suinkaan tule nykyaikaan vaan lomailemaan, vaan heille on annettu tulevaisuudessa tarkat roolit ja tehtävät, mitä heidän tulee nykyajassa noudattaa historian muuttamiseksi paremmaksi (eli lienee selvää, että nämä matkustajat eivät saavu millään lailla ideaalisesta tulevaisuudesta). Ongelmaksi muodostuu tosin se, että osa näistä heidän valtaamistaan ruumiista eivät olekaan oletetussa kunnossa (vammoja ja riippuvuuksia) ja että matkustajien pitäisi omaksua hyvin pitkälti heidän valtaamansa kropan identiteetti, eli olla paljastumatta ulkopuolisille, kuten perheelle.

Mulla tuppasi menemään aivot solmuun jo tätä kirjoittessa eli kyllä, kyseessä on hyvin monimutkainen sarja :D 

Miinuspuolena näen itse ehkä eniten sen, että sarjassa keskitytään tosi paljon irrallisilta tuntuviin tehtäviin ja missioihin, ja mielestäni liian vähän siihen, mitä henkilöt käyvät itse läpi. Tai siihen nähden, että kyseessä on kuitenkin kurjasta tulevaisuudesta saapuvat tyypit, joiden tajunta siirtyy johonkin toiseen kroppaan ja tavallaan elämään, tuntuu hassulta että porukka juoksee huipputeknologia kainaloissaan paikasta toiseen muuttamassa historiaa, vaikka heidän minäkuvansa on varmaan aivan sekaisin. No, en tiedä koska sitä ei varsinaiseti kerrota ja se jää harmittamaan, koko homma ikään kuin kuitataan sillä, että heillä on tehtävään vuosien ja vuosien koulutus. Mutta itse jotenkin näen, että ihminen on ihminen, eli sitten millä aikakaudella tahansa.

Joka tapauksessa sarja on kiinnostava ja taas hieman erilainen muihin verrattuna. Hahmot jäävät äskeisen avautumiseni tiimoilta vähän kylmiksi ja vieraiksi, mutta ei liiaksi kuitenkaan. 

Onko kukaan teistä katsonut mitään näistä ja millaisia mielipiteitä löytyy?

Ja jos näistä ei löytynyt mitään mielenkiintoista omalle listalle katsottavaksi, niin kannattaa tsiikata nämä aiemmat postaukseni (jotka pitävät siis sisällään ihan eri sarjoja):

11 sarjavinkkiä

6 sarjavinkkiä keväälle

7 sarjavinkkiä syksyyn

Sarjasuositus: The Haunting of  Hill House

Sarjasuositus: The Haunting of Hill House

Mikäli viikonlopun suunnitelmat on auki, eikä syksyisen talvinen sää houkuttele ulos reippailemaan, on sohvalle rojahtaminen ja Netflixin aukaiseminen ihan kelpo vaihtoehto. Mä katsoin sieltä viimeisimpänä ystävän suosituksesta uuden The Haunting of Hill House -sarjan (IMDb -arvosana viimeksi katsottuna 9,0). Sarja on 10 osainen ja jaksot hieman alle tunnin mittaisia, viimeinen jakso hieman pidempi. 

Sarjaa ei todellakaan kannata aloittaa fiiliksellä "no mä katon nyt yhden jakson" koska jos hyvä draama kauhulla höystettynä on yhtään sun juttu, ei yksi jakso yksinkertaisesti riitä - tarina vie mennessään.

Sarja kertoo Crainin seitsemän henkisestä perheestä ja pomppii menneisyydessä sekä nykyisyydessä. Tämä eri ajoissa pomppiminen saattaa olla toisille jo itsessään ärsyttävä tekijä, mutta toimii tässä hyvin ja luontevasti, koska ero on niin selkeä. Sarjan jaksot on kuvattu eri henkilöiden näkökulmasta ja menneisyyden toisintoa tulee aika paljon, mutta se toimii hyvin myös.

Menneisyydessä Crainin perhe asuu Hill Housen kartanossa, jota vanhemmat kunnostavat myytikuntoon. Kuitenkin pian perheen lapsille selviää, että talossa on jotain hyvin erikoista ja pahaa. Nykyisyyden Crainin perhe kamppailee kukin omien ongelmiensa kanssa, mutta taustalla vaikuttaa hyvin vahvasti meneisyyden haamut.

Syy siihen, miksi sarja onkin niin hyvä ja kiinnostava on se, että kaikki toimii. Näyttelijävalinnat on mielestäni tosi onnistuneet ja heidän hahmonsa jokainen omanlaisensa, ja sarjan kerronnan ansiosta moniulotteisempia. Sarja on rakennettu taitavasti niin, että katsoja saa vihiä tapahtumien kulusta ja syistä vain vähän kerrallaan, mikä luo samalla jännitystä ja syyn katsoa vielä yhden jakson lisää. 

Sarjan katsoneena kuvailisin tätä ehdottomasti draamasarjaksi - hyväksi sellaiseksi ja mun näkökulmasta katsottuna kauhu on vain sivuosassa, mitä en ensi alkuun odottanut lainkaan. Itse en mieltänyt tätä erityisen pelottavaksi tai jännittäväksi, mutta jokaisessa jaksossa on onnistuneesti molempia elementtejä, osassa hieman enemmän kuin toisissa. Jos on kovin herkkä tämmöisten suhteen, voi sarja aiheuttaa sydämen tykytyksiä. 

Kauhun, pelon, epävamuuden, luottamuspulan ja muiden negatiivisten tuntemusten ohelle on kuitenkin saatu myös lämpöä, toivoa ja rakkautta ja näiden kaikkien tunteiden sekamelska onnistuneella dialogilla luo mielestäni todella aidon ja konstailemattoman kuvan siitä, minkälainen kovia kokenut ja puhumattomuuteen turvautunut perhe voi olla. 

Lyhyesti sanottuna kiinnostava ja koskettava sarja erikoisella twistillä ja olen tosi iloinen, että tätä minulle suositeltiin! Olisin varmasti katsonut jossain vaiheessa joka tapauksessa, mutta ystävän kuvauksesta johtuen oli heti katsottava eka jakso, kun töistä pääsi :D Siksipä haluan suositella tätä eteenpäin myös täällä! 

Samalla haluan myös korostaa sitä faktaa, minkä olen jo aiemminkin huomannut: miten tv-sarjojen taso on näin hyvä, mutta suurin osa uusista leffoista on sen sijaan pelkkää p*skaa? Juuri tämän takia sarjoja tulee katsottua nykyisin paljon enemmän kuin leffoja, mistä johtuen leffapäiväkirjojakaan ei ole täällä blogissa vilkkunut - sellainen on tosin tulossa varmaankin ensin kuun puolella.

Onko kukaan teistä katsonut sarjaa ja mitä piditte? 

Vähän niin kuin Dean Winchester

Tajusin muutama ilta sitten telkkaria tuijottaessani samaistuvani Dean Winchesteriin täysin. Niille, keille nimi ei sano mitään: toinen päähahmo Supernatural nimisessä sarjassa. Kaikille niille, jotka eivät vielä tiedä: olen Supernatural -fani. Sillä tavalla ikääni ja suomalaisuuteeni sopivalla ei hysteerisellä tavalla.

Mutta niin, Dean Winchester. Kaikki sarjaa seuranneet tietävät (sen lisäksi että se on veljeksistä se niin sanotusti parempi), ettei Deaniin samaistuminen varsinaisesti ole mikään hurraa huutoja ansaitseva suoritus. Minäpä kerron miksi.

Dean ottaa aina liikaa vastuuta. Sellaista vastuuta, jota hänen ei tarvitsisi ottaa, eikä varsinkaan yksin, mutta ottaa kuitenkin ja kun homma ei toimikaan suunnitelmien mukaan, hän soimaa siitä itseään ja vain itseään.

Jep, check.

Ottamalla liikaa vastuuta/kaiken vastuun ja uskotellen itselleen kykenevänsä hoitamaan tilanteen Dean tekee itsestään turhan tärkeän. Korvaamattoman. Että vain hän pystyy hoitamaan jonkun asian ja vain hän, koska se on hänen vastuullaan. Apua hän ottaa vastaan tiettyyn pisteeseen saakka.

Tadaa, check.

... mutta sitten kuitenkin tapahtuu jotain, mikä tavallaan osoittaa, että eipä tässä olisi kyllä ilman Deania pärjätty. Yleensä Dean suhtautuu itseensä/tekoonsa vähätellen, eikä ota siitä kunniaa.

Juu, check.

Deanilla on tapana kuitata häneen kohdistuneet vääryydet melko vähällä. Ei nyt ihan olankohautuksella, mutta hän on valmis antamaan anteeksi kurjimmatkin jutut aika helposti. Tämä ei varsinaisesti ole huono asia, koska kyky antaa anteeksi on mielestäni tosi tärkeä, mutta ajoittain tämä kielii myös siitä, ettei hän arvosta itseään niin paljon, että osaisi vaatia parempaa.

Omalla tavallaan check.

Dean ei hirveästi puhu tunteistaan, vaikka hänellä on niitä paljon. Itse näen asian niin, että kyse ei ole niinkään haluttomuudesta, vaan tavallaan työkalujen puutteesta. Ja siitä, ettei hän koe omia tuntemuksiaan niin tärkeiksi, että kertoisi ne ääneen, koska ei halua tehdä itsestään niin sanotusti numeroa.

Check! Mun pitäisi muistaa puhua paljon enemmän. Puhuminen on omalla tavallaan niin uuvuttavaa, että monesti tuntuu helpommalta olla hiljaa, vaikka se ei mitään hyödytäkään.

Vaikka Dean on vähän levoton sielu ja viihtyy selvästi itsekseen ja omassa maailmassaan, lähinnä suojellakseen muita ja itseään, on hänen alitajuntainen pelkonsa silti yksin jääminen.

Tittidii, check.

Deanin mieltymys roskaruokaan.

Höhö, check. Samanmoista alkoholinkulutusta en tosin harrasta :D

Tiivistetysti olen tuntenut itseni vähän marttyyrimäisesti surkeaksi ihmisrievuksi parin viime viikon aikana, mihin on olennaisesti vaikuttanut vähäinen vapaa-aika ja huonosti nukutut yöt, mutta ennen kaikkea se, että olen antanut niin tapahtua. Omalla tavalla uhriutunut olosuhteiden orjaksi ja antanut kurjien tuntemuksien ja ajatuksien olla, koska olen kokenut ne jollain tavalla ansaitsevani. Mutta pointti on, että jos vaikka olisinkin, niin mitä sitten? Kukaan ei ole täydellinen.

Että vaikka Dean Winchesterin hahmo on kaikkine vahvuuksine ja heikkouksineen hemmetin hyvä hahmo, niin haluan silti jatkossa olla vähän vähemmän kuin hän ja vähän enemmän niin kuin minä itse. Jokainen ottaa aina välillä takapakkia kasvamisessa ja aikuistumisessa, mutta sen jälkeen suunta on taas ylöspäin, tavalla tai toisella.

Oodi Dana Scullylle

En yleensä pureudu mihinkään sarjaan sen tarkemmin, varsinkaan niin, että kirjoittaisin siitä oman postauksensa, mutta nyt on vähän pakko. Olen nyt syksyn aikana kahlannut läpi Salaisia kansioita, eli tunnetummin The X-Files -sarjaa ja tykännyt kyseisestä sarjasta kovin. Olen edennyt sarjan 8.tuotantokauteen ja näistä uudemmista, viime vuosina tehdyistä jaksoista mulla ei ole hajuakaan, joten niiden sisällöstä en tiedä.

Mikä sarjasta sitten tekee niin erityisen, että siitä pitää erikseen mainita, on jo otsikossakin ilmi tullut syy, eli toinen sarjan päähahmoista, agentti Dana Scully. Hänestä erityisen tekee se, että kyseinen hahmo on yksi niistä harvoista tv- ja elokuvamaailman naispääosista, kenestä oikeasti pidän. Olen nimittäin kiinnittänyt huomiota, että lähes poikkeuksetta lempparihahmoni ovat miespuolisia. Naishahmot ovat valitettavan monesti todella pintapuolisia ja persoonattomia. En tiedä onko vika minussa, kun koen asian näin, vai onko kyseessä isompikin ilmiö, en tiedä.

Se, mikä Dana Scullysta tekee kiinnostavan, ei suinkaan ole hänen lähes mahdottoman kuuloisessa yhdistelmässä agenttia ja lääkäriä, vaan hänen kasvunsa hahmona sarjan edetessä. Ensimmäisessä tuotantokaudessa koin itse asiassa koko hänen hahmonsa ärsyttäväksi pätijäksi, mutta sittemmin käsitykseni muuttui ja hän on yksi lemppareistani koko tv-sarjahistoriassani, mikä on aika paljon. Skeptinen ja tieteeseen nojaava Scully ei tee hätiköityjä johtopäätöksiä ja vaikka alunperin pesti x-fileseissa oli hillitä hänen työparinsa agentti Mulderin päähäpinttymiä ja työmenetelmiä, hän onnistuu löytämään oman tapansa tutkia eriskummallisia ja selittämättömiä tapauksia ja pystyy ajan mittaan ymmärtämään Mulderia ja hänen näkemyksiään maailmasta, vaikkei suoranaisesti niihin yhtyisikään. Juuri tämä tekee mielestäni hahmosta liki eeppisen: uskallus ottaa hyppy tuntemattomaan omista peloista huolimatta ja tehdä omista, selittämättömistä kokemuksista kuitenkin enemmän voimavara kuin heikkous. Ja antaa asioille sekä ihmisille mahdollisuus. Vaikka Scully kuvataan ja nähdään melko tiukkana tiedenaisena, joka perustaa kaiken vain ja ainoastaan faktoihin, hän on silti mielestäni sarjan avomielisen henkilö.

Pidän myös päähenkilöparin järkkymättömästä luottamuksesta toisiinsa, vaikka heidän toimensa ja mielipiteensä eroavat toisista huomattavasti ja aiheuttavat toisinaan konflikteja.

Voi olla, etten ole katsonut oikeita sarjoja, että olisin törmännyt yhtä vahvaan naispääosaan kuin tässä, mutta toisaalta kysehän on ennen kaikkea omasta mielipiteestäni ja suhtautumisestani ja voi siksi olla, että Dana Scully on ensimmäisiä itseäni liikuttaneita naishahmoja. Yksi mainitsemisen arvoinen on Lagertha Viikingeistä, mutta toisaalta hän jää auttamatta miespuolisten roolihahmojen varjoon, ainakin ruutuajan puolesta. Gilmoren tytöt on myös aika hyvä esimerkki, mutta sarjan luonteen takia en jotenkaan osaa ajatella hahmoja tältä kannalta.

Millaisia ajatuksia teillä herää? Ei Salaisista kansioista niinkään, vaan yleensäkin tästä aiheesta, että onko naispääosat teidän mielestä usein heikompia ja huomaamattomimpia kuin miespääosat? Kuka on sinun lemppari naishahmo jossakin elokuvassa tai sarjassa ja miksi? Olisi kiva saada tästä keskustelua aikaiseksi! :)

7 sarjavinkkiä syksyyn

Illat pimenee ja säät viilenee, mikä ihana tekosyy jäädä kotiin katsomaan sarjamaratonia! Toinen toistaan parempia sarjoja ilmestyy koko ajan lisää ja voi olla jopa vaikeaa valita, että mitä haluaisi katsoa seuraavaksi. Omia suosikkeja olen jakanut aiemminkin, yhteensä olen esitellyt 17 sarjaa (ääneen sanottuna kuulostaa aika hurjalta ja siltä, ettei mulla ole omaa elämää lainkaan :D) ja postaukset löytyvät täältä ja täältä.

13 Reasons Why (IMDb 8,5)

Hannah Baker päättää tappaa itsensä. Kertoakseen tuohon päätökseen johtaneet syyt hän nauhoittaa kasetteja. Clay saa kasetit kuunneltavakseen ja hänelle alkaa selvitä ilkeä totuus kaiken takana, joka on paljon laajemmalle levinnyt, kuin hän alkuun olisi osannut arvatakaan. Kasetti kasetilta syyt, ja henkilöt, joiden takia Hannahin elämä ajautui siihen pisteeseen, ettei hän halunnut jatkaa, selviävät.

Sarja on hyvä. Niin hyvä, että olisin halunnut katsoa sen yhdeltä istumalta kokonaan, jos olisin voinut. Katsojalle annetaan nihkeästi tiedon muruja, joten on pakko katsoa seuraava jakso saadakseen tietää enemmän. Sarjassa on onnistuttu myös muuten: roolihahmot ovat uskottavia, näyttelijät hyviä ja tarina rakennettu ajatuksia herättäväksi, vaikka toki kasettien äänittäminen kuulostaa omaan korvaan hieman liian teatraaliselta. Sarja saa kuitenkin miettimään asioita kahdesta näkökulmasta: toisaalta se huutaa räikeästi, että itsemurha ei ole ratkaisu mihinkään eikä kannata ja samalla sitä kuitenkin miettii, että ikinä, ikinä ei voi tietää miten joku toinen asiat kokee ja näennäisesti harmiton pila voi muodostua yhdeksi ratkaisevaksi tekijäksi.

Grimm (IMDb 7,8)

Nick Burkhardt saa tietää olevansa grimmien sukua ja hänellä on kyky nähdä se, mitä tavalliset ihmiset eivät normaalioloissa kykene - eli tässä tapauksessa weseneitä, eli ihmisiä, joilla on olemassa myös toinen, eläimellisempi tai hirviömäisempi muoto. Tämän kaiken yhdistäminen poliisin työhön ei ole ihan niin helppoa, mutta onneksi Nick ei ole täysin yksin salaisuutensa kanssa, vaan apua ja liittoumia löytyy yllättäviltäkin tahoilta taistelussa pahaa vastaan.

Mä en rehellisesti odottanut tältä sarjalta paljonkaan, mutta aiheen vuoksi ajattelin vilkaista, koska kaikki vastaavanlainen kiinnostaa. Tämä osoittautuikin todella positiiviseksi yllätykseksi, vaikka sarjana ei täysin tilastoiden kärkeen ylläkään. Jos sarjaa pitäisi kuvailla jollakin adjektiivilla, olisi se sympaattinen. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittä tässäkin sarjassa, mutta vähän satumaisemmalla tavalla.

Game of Thrones (IMDb 9,5)

Mä olen jättänyt tämän sarjan aiemmista listauksista pois tarkoituksella, koska se on ollut mielestäni niin itsestäänselvyys. Mutta siitäkin huolimatta: Westerosin ylhäiset suvut juonivat ja sotivat keskenään taustalla yksi ja sama ajatus: kenen kuuluisi istua rautaisella valtaistuimella. Samaan aikaan talvi tekee tuloaan ja sen myötä yhteinen, vaarallinen vihollinen, jonka olemassaolo on kyseenalaistettu satojen vuosien ajan.

Kyllä, sarja on hitaasti etenevä, luluisia henkilöhahmoja sisältävä hyvin paljon ennalta-arvaamattomia juonenkäänteitä sisältävä eeppinen teos, jonka katsominen saattaa tuntua raskaalta ja ajoittain jaksot olla jopa hieman tylsiä tai epäkiinnostavia, osa kohtauksista on hyvin paljon rajumpia kuin mitä on tottunut näkemään, mutta: onko tätä sarjaa turhaa tiluurettu maailman parhaaksi sarjaksi? Mä voin luvata, että ei. Jokainen yksityiskohta tuntuu olevan tärkeä osa palapeliä ja ne "tylsätkin" kohtaukset ja jaksot tärkeitä kokonaisuuden kannalta. Eli ihan rehellisesti mä en keksi tästä huonoa sanottavaa, yksinkertaisesti upea.

Teen Wolf (IMDb 7,7)

Kaikki alkaa siitä, kun teini-ikäistä Scott McCall:ia puree ihmissusi. Uudet kyvyt tuovat mukanaan lukemattoman määrän positiivisia ominaisuuksia (koska kukapa ei haluaisi olla loistopelaaja koulun tähtijoukkueessa) mutta myös täysin uudenlaista vaaraa uusien vihollisten myötä - puhumattakaan itse ihmissuden kirouksesta, joka mutkista asioita täyden kuun aikaan.

Siellä joku voi miettiä, että taas yksi yliluonnollisia olioita sisältävä teinisarja, eikö näitä ole jo tarpeeksi? Aina mahtuu mukaan yksi lisää! :D Tämä on monella tapaa hyvin samantapainen kuin vaikka Vampyyripäiväkirjat ja vaikka vähän eri lajia ja mytologiaa sarja käsitteleekin, niin siinä mielessä ei tarjoa kuitenkaan mitään kovin uutta eikä ihmeellistä, eikä mun mielestä aina tarvikaan. Välillä on ihan kiva istua alas katsomaan jotain, mistä tietää tasan tarkkaan saavansa niin sanotusti rahat takaisin. Mä ihastuin heti ekasta jaksosta Dylan O'Brianin esittämään hahmoon. Mutta sanottakoot että mulla oli aika suuret ennakkoluulot tätä sarjaan kohtaan, ja vaikka kyseessä ei mikään sarjamaailman moderni klassikko olekaan, niin ainakin puolet niistä ennakkoluuloista karisi pois, nimestä huolimatta ihan katsottava toiminnalinen draamakomedia.

X-Files (IMDb 8,7)

Jos kunnon nostalgia kierros 90 -luvulla kiinnostaa, suosittelen kääntymään tämän sarjan pariin! Itsellänihän on lapsuudesta traumat sarjan tunnarin suhteen, pelkäsin sitä jostain syystä ihan hirveästi :D Kohtalotovereita? Nyt kaksi tuotantokautta katsoneena voin kuitenkin kertoa päässeni pelostani pois, hahah. Sarjass agentit Mulder ja Scully ratkovat tapahtumakulultaan ja taustoiltaan hieman epäselviä tapauksia, niin sanottuja x-fileseja. Agentti Mulder on hyvin avoin kaikille selityksille, kun taas lääkärin tutkinnonkin suorittanut agentti Scully suhtautuu hyvin skeptisesti kaikkeen, mitä ei tieteellisesti voi todistaa. Monesti vähän oudolta ja hölmöltä vaikuttanut tapaus kätkeekin sisäänsä salaisuuksia, joiden selville saaminen uhkaa agenttien turvallisuutta.

Sarja on ollut tähän asti loistava! Sarjan kulku noudattaa perinteistä rikossarjamaista etenemistä, lähes jokaisessa jaksossa on uusi tapaus, jota agentit lähtevät selvittämään. Mä olen itse tosi kiinnostunut paranormaaleista ilmiöistä ja oudoista jutuista, joten olen kokenut jaksot tosi onnistuneiksi ja mielenkiintoisiksi. Niille, joilla on sarjasta vahvat ennakkoluulot voin kertoa, että mitään UFOjen metsästämistä tämä ei ole, vaan tapauksia on laidasta laitaan. Jos et ole nähnyt, suosittelen katsomaan :)

Poldark (IMDb 8,4)

Sitten aivan toisenlaista sarjaa, nimittäin brittiläistä historiallista draamaa. Sarja saa alkunsa, kun Ross Poldark palaa kotiinsa vain huomatakseen, että häntä on luultu kuolleeksi, hänen isänsä on menehtynyt ja hänen rakastettunsa menossa naimisiin. Jäljellä on vain isältä peritty tila ja kaksi patalaiskaa palvelijaa. Poldark päättää kuitenkin määrätietoisesti suunnata eteenpäin ideoidensa kanssa ja matkan varrelta löytyy uusia ystäviä, vihollisia ja kenties uusi rakas.

Historiallisia draamoja pidetään helposti keski-ikäisten naisten hupina, mikä on suuri vääryys, koska tämäkin sarja on aivan loistava. Tässä onnistutta joka saralla jotenkin ertiyisen hyvin: roolihahmot ovat sympaattisia, ärsyttäviä ja ennen kaikkea uskottavia, näyttelijät ovat todella hyviä. Kuvaus on upeaa ja tarina mukaansatempaava, vaikka tapahtumat soljuvatkin eteenpäin rauhallisemmalla otteella kuin monissa amerikkalaisissa sarjoissa. Tämä on viihdyttävä ja koskettava. Olen itse vasta toisen tuotantokauden loppupuolella, mutta en usko, että taso kolmannessa kaudessa on laskemaan päin.

Westworld (IMDb 9,0)

Westworld on aikuisille suunnattu teemapuisto villin lännen teemalla, jossa pääsee toteuttamaan itseään ilman, että tarvitsee miettiä seurauksia. Puistoa asuttavat sadat adroidit, ihmisen näköiset ja oloiset hahmot, jotka kaikki on sisällytetty puiston tarinaan sopiviksi. Puiston tapahtumia seurataan komentokeskuksesta ja tarkempaan syyniin joutuukin moni, sillä androidien käyttäytymisessä havaitaan poikkeamia, eikä pian olekaan selvää, kuka on kenen puolella, mitkä on puiston alkuperäiset motiivit, kenellä valta oikeasti on niin komentokeskuksessa kuin puistossa ja lopuksi: mistä loppujen lopuksi erottaa, kuka on androidi ja kuka ihminen?

Westworld on raikas tuulahdus sarjojen maailmassa. Se on kekseliäs ja toimiva, ja mukana on hienoja näyttelijöitä Anthony Hopkinsista lähtien. Itselläni ensimmäinen jakso meni miettien, että mitä ihmettä mä tässä nyt katson joten suosittelen sinnikkäästi katsomaan jakson loppuun, vaikka jakso hämmentääkin alkuun :D Tästä on HBO:lla vasta ensimmäinen kausi, mutta toinen on tekeillä/tehty.

Katsottavaa riittää! Mua odottaa vielä esimerkiksi Vampyyripäiväkirjojen ja Pretty Little Liarsin päätöstuotantokaudet, Supernaturalista mulla on katsomatta kaudet 11 ja 12, Teen Wolf on kesken, Once Upon a Time 6. kausi on katsottavaa....Ja kokonaan uusien katsottavien listalta löytyy mm. Big Little Lies, The Handmaid's Tale ja niin edelleen. Millaiselta teidän sarjasyksy näyttää? :)

6 sarjavinkkiä keväälle

Marraskuussa julkaisin postauksen, jossa listasin 11 sarjavinkkiä ja nyt postaukselle olisi jatkoa! Moni varmasti vähentää sarjojen ja tv:n katselua kesää kohti, mutta ainakaan omalla kohdallani en ole huomannut suurta muutosta - kyllä niitä huonoja kelejä on kesälläkin, kun tekee mieli leiriytyä sisälle vilttien sisään Netflixiä tuijottamaan. (Alla olevista sarjoista tosin kaikki eivät kyseisestä palvelusta löydy.)

Noin yleisesti olen vähän sitä mieltä, että elokuvien taso on viime vuosina laskenut, mutta tv-sarjoihin sen sijaan tunnutaan panostavan niidenkin edestä ja ehkä sen takia hyviä sarjoja tuntuu löytyvän vähän kaikkialta ja monenlaisista genreistä. Mulla on näidenkin jälkeen monta sarjaa ns. katselujonossa, joten kolmas osa tälle sarjalle saadaan varmasti jossakin vaiheessa tätä vuotta! :)

kuva kuva kuva 

Once Upon A Time (IMDb 7,9)

Tämä seikkailudraama nousi vähän yllättäen suosikkisarjojeni kärkeen. Tuttuja satuja nokkelasti yhdistelevä sarja on viihdyttävä, täynnä hyviä juonenkäänteitä ja mainioita hahmoja. Ensimmäinen tuotantokausi eteni vähän hitaammanlaisesti, mutta jatko on huomattavasti vauhdikkaampaa. Hahmoja sarjassa on lukuisia, osaan keskitytään selkeästi enemmän kuin toisiin, mutta koska jokainen hahmo ei ole kaikissa jaksoissa, homma ei mene sekavaksi. Sarja kulkee kahdessa eri ajassa - tai pitäisi sanoa pikemminkin paikassa - nykyisyydessä ja menneisyyden takaumissa. Osissa hahmoista tämä hieman ärsyttää, koska kaikki hahmot eivät ole yhtä kiinnostavia, mutta muuten tekniikka on toimiva. Sarjassa on myös yllättävän onnistuneita näyttelijäsuorituksia. Niin sanotusti vähän erikoista sarjassa on, että se on ikään kuin koko perheen sarja - se ei siis sisällä kovin kiihkeitä tai hurjaa väkivaltaa sisältäviä kohtauksia, mikä saattaa aluksi tuntua vähän lattealta, kun niihin on itse jotenkin niin tottunut. Kokonaisuudessaan tämä on herttainen, mukaansatempaava sarja, joka on itse asiassa onnistunut koskettamaan ja itkettämään enemmän kuin mikään muu sarja vähään aikaan.

iZombie (IMDb 8,0)

Tästä suhteellisen uudesta sarjasta ei ole toistaiseksi kuin kaksi tuotantokautta (kolmas ilmestyy nyt keväällä) ja päädyin katsomaan ne vähän tahattomasti. Työkaverini kertoi aloittaneensa kyseisen sarjan ja puhui siitä töissä, ja koska itselläni ei siihen saumaan ollut mitään katsottavaa, päätin itsekin vilkaista. Ja tykästyin tähän todella! Sarja on hauska yhdistelmä yliluonnollista ja perinteistä rikosdraamaa, kokonaisuus on omasta mielestä raikas ja vähän erilainen. Sarjassa on huumoria ja roolihahmot onnistuneita. Hauskan lisän sarjaan tuo päähenkilön persoonallisuuden muutokset ja zombiekokkailut. Sarjaa on helppo seurata, vaikka taustalla pyörii ns. isompi juoni, niin silti jokainen jakso on vähän kuin oma kokonaisuutensa, kuten monissa rikossarjoissa on tapana. Lyhyesti: meikä tykkää!

Orange Is the New Black (IMDb 8,3)

En usko, että on kovinkaan montaa henkilöä, kuka tästä sarjasta ei olisi kuullut edes jotain. Itsekin aloin tätä aikoinaan seuraamaan sen joukkohypetyksen takia, oli pakko tarkistaa mikä tässä nyt on niin ihmeellistä. Sarja sinällään on hyvin epätyypillistä minua - se sijoittuu niin tavalliseen maailmaan :D Kuitenkin, naisvankilaympäristö ja etenkin ne vangit ja heidän tarinansa ovat osoittautuneet koukuttavaksi ja kiinnostavaksi. Pidän sarjassa erityisesti siitä, kuinka rehellinen ja inhimillinen rooli kaikilla näyttelijöillä on - ei ole selkeää "hyvistä ja pahista" vaan kaikki, kuten oikeassa elämässäkin, ovat vähän molempia, tilanteesta ja katsontatavasta riippuen. Sarja on myös koskettava ja hauska, sellainen perinteinen kunnon draamasarja, jossa kaikki ainekset on kohdillaan. Ei yllä ihan suosikkeihini, mutta odotan silti jännittyneenä uutta kautta siinä kuin muutkin!

Vikings (IMDb 8,7)

Jos pitää Game of Thronesista, pitää aika varmasti myös viikingeistä. Itse olen jopa hieman mieltynyt viikinkeihin enemmän, kuin GoT:iin. Jos sarjaa pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se olisi varmaankin mahtipontinen tai eeppinen. Sarjassa on useita henkilöitä, joiden elämiä seurataan itse viikinkien lisäksi, mikä on kiva lisä. Näyttelijäsuoritukset ovat hurjan hyviä ja uskottavia ja omanlaisensa lisän sarjaan tuo myös se, että aikahypyt ajassa eteenpäin ovat poikkeuksellisen suuria muihin sarjoihin nähden. Tämän kun pitää mielessään, tuntuu paljon loogisemmalta että kun edellisessä jaksossa lähdetään viikinkilaivalla valloittamaan saksmannien aluetta, seuraavassa ollaankin jo ryöstelemässä kirkkoja. Sarjasta siis karsittu paljon epäolennaisuuksia pois, joita monissa muissa sarjoissa tuntuu olevan, vain jotta saataisiin vähän enemmän materiaalia ja tuotantokaudesta pitempi. Mitenkään superkoukuttavaksi sarjaa ei siinä mielessä voi sanoa, että jaksojen tai tuotantokausien loppuun ei olla jätetty armottomia cliffhangereita. Suosittelen tätä kaikille historiasta kiinnostuneille, suuria taistelukohtauksia arvostaville hyvistä, ennalta-arvamattomista sarjoista pitäville tyypeille!

Orphan Black (IMDb 8,4)

Olen päässyt tässä sarjassa vasta kolmannen kauden loppupuolelle, mutta ainakin tähän mennessä katsotun perusteella voin sarjaa suositella! Sarja on taas hyvin erilainen verrattuna aiempiin katsomiini, se on yhdistelmä draamaa, toimintaa ja scifiä. Viimeisintä kohtaa ei kannata säikähtää - jostakin syystä tuntuu, että scifi genremainintana aina karkottaa suurimman osan ihmisistä pois. Tarinan keskiössä on Sarah Manning, nuori nainen, kuka hetken mielijohteesta päättää varastaa junan alle hypänneen naisen henkilöllisyyden, sillä tämä on aivan hänen näköisensä. Päätöksen jälkeen Sarahille alkaa paljastua asioita, joiden olemassaolosta hänellä ei ollut pienintäkään aavistusta. Sarjana tämä ei täysin mene omalle mukavuusalueelle, enkä osaa sanoa mitään erityistä tekijää mistä se johtuisi. Sarjan roolisuoritukset, varsinkin päähenkilöjä esittävän Tatiana Maslanyn roolisuoritukset ovat ihan huikeita. Suosittelen vilkaisemaan sarjaa jo hänen takiaan!

Pretty Little Liars (IMDb 7,6)

Kun kaipaa astetta kevyempää katsottavaa, suosittelen siirtymään Valehtelevien viettelijöiden pariin. Sarjassa seurataan neljän teinitytön ja heidän läheistensä elämää. Sarjan jujuna on mysteeri, mikä vainoaa tyttöjä minne he menevätkin: joku nimittäin lähettelee heille häiritseviä ja uhkaavia tekstiviestejä koskien tyttöjen ja heidän perheidensä salaisuuksia. Sarja on tehty hyvin hitaasti eteneväksi, mikä jossakin määrin ärsyttää - tuntuu että puolet tuotantokausien jaksoista ovat jossakin määrin turhia. Mysteerin lisäksi mukaan on kuitenkin haluttu laittaa niitä tavallisempiakin ongelmia, jotka koskevat perhettä ja muita ihmissuhteita, koulunkäyntiä ja tulevaisuudensuunnitelmia. Melko pinnallisesta ja toisinaan vähän kömpelöistä juonenkäänteistä huolimatta tämä on aika koukuttava ja vaikka kolmas ja neljäs tuotantokausi tuntuvat yhdeltä pitkältä nälkävuodelta (karkeasti ilmaistuna) niin kyllä tässä joitakin asioita paljastuu! Viimeisin tuotantokausi on itseltäni näkemättä, mutta kaikki aiemmat löytyvät kyllä kirjahyllystä, heh. Ja vaikka sarja sijoittuukin sellaiseen "teinihömppämaailmaan" niin ei tämä silti ole mikään lastenohjelma - esimerkiksi oma äitini on tähän ihan koukussa :D 

Oliko mukana omia lemppareita tai sarjoja, joita olette katselleet? Millä perusteella te teette päätöksen, että alatteko katsoa jotain sarjaa? Vaikuttaako siihen esim. tuttavien mielipiteet ja arviot, asema sosiaalisessa mediassa tai vaikkapa tuo IMDb-arvio? Itselläni tämä vaihtelee, toisinaan klikkaan pilottijakson tulemaan ilman sen kummempia mietintöjä, välillä puntaroin kauankin ja etsin sarjasta ja näyttelijöistä tietoa ennen sarjan aloitusta.

Vapaapäivän täydellinen päätös

t-paita ja hame H&M / neuletakki Forever 21 / kengät DinSko / laukku Gina Tricot

Tärkeimmät asiat ensin: telkkarista alkoi eilen Supernaturalin 11. tuotantokausi!! Erityisen asiasta tekee tosin enemmänkin se, että mä satuin huvikseni vilkaisemaan tv-ohjelmatarjontaa, mitä en ikinä tee, ja bongasin, että subilta tulee jakso Supernaturalia. Ja ihan vaan huvikseni klikkasin sen auki katsoakseni, mitä kautta ne pyörittää. Sitten äkkiä vilkaisu omaan leffahyllyyn, jossa mulla on kaudet 9 ja 10 ja totesin, että ei juma, sehän on se uusin tuokkari mikä sieltä alkaa! Ja eka jakso! Telkkari äkkiä auki! Ja sitten vapaapäiväni viimeinen tunti kuluikin onnellisesti Dean Winchesteriä katsellessa ♥ Jotenkin surkuhupaisaa, että seuraavaa jaksoa joudun odottamaan oikeasti viikon, enkä voikaan katsoa kuutta jaksoa peräkanaa... 

Oliko mulla jotain muuta asiaa? Ööö, no, kuten sanottua, tossa tärkeimmät :D Hahah. Ihanaa joulukuun alkua tyypit! 

PS. Onnistuin löytämään alennuksesta tuon t-paidan, joka kertoo tiivistetysti kaiken olennaisen minusta. Kahvii ja kuppikakkuu, ni meitsi on happy! 

11 sarjavinkkiä

Tähän aikaan vuodesta tekee mieli käpertyä peiton alle ja katsoa jotain hyvää sarjaa, useimmiten monta jaksoa putkeen ja jotain hyvää syöden. Ajattelin jakaa omat lempparini, vaikka nämä eivät varmasti blogiani seuranneille yllätyksenä tulekaan. Mun makunihan on tv-sarjojen suhteen vähän omanlaisensa ja en ole esimerkiksi ikinä koskaan katsonut yhden yhtäkään Frendit -jaksoa kokonaan (kyllä, luit oikein) mutta ehkäpä tästä löytyy silti tärppiä jollekin!

 kuva kuva kuva kuva

Supernatural (IMDb 8,6)

Netflix-pirulainen meni tosin poistamaan sarjan siellä olleet 8 tuotantokautta kokonaan, joten sitä kautta tätä sarjaa ei valitettavasti voi katsoa. Tiivistetysti sarja kertoo veljeksistä, jotka metsästävät yliluonnollisia otuksia ja taistelevat pahuutta vastaan yrittäen samalla pysyä itse hengissä ja järjissä. Veikkaan, että monen korvaan tämä sarja kalskahtaa vähän kornilta ja typerältä, mutta tää on itse asiassa toinen omista all time favoriteista. Vaikka yliluonnollista vastaan taistellaankin, sarja ei ole erityisen pelottava ja noh, ei nyt sangen realistinenkaan, mutta viihdyttävä ja yllättävän hauska. Lisäksi Dean Winchester on ehkä mun unelmamies. Sarjassa poikkeavaa muihin tv-sarjoihin on hyvinkin vähäiseksi jätetty suhdesäätö ja seksuaalisuus, mikä on omalla tavallaan aika mukavaa vaihtelua. Kausia tässä taitaa olla tähän mennessä 11 tai 12, joten jos kaipaa sarjaa, joka ei ihan lopu kesken, niin tästä kannattaa alottaa. Saving people, hunting things. The family business.

Gilmore Girls (IMDb 8,1)

Toinen mun ehdottomista suosikeista! Sinänsä hassua, että lempparini ovat toisistaan ihan täysin erilaisia. Tämä sarja kertoo tiivistetysti äidistä ja tyttärestä ja heidän läheisistään, ystävistään ja naapureistaan Stars Hollow -nimisessä pienessä kaupungissa. Sarja on sympaattinen kasvutarina monenlaisten ihmissuhteiden siivittämänä. Sarjaa voisi kuvailla maanläheiseksi ja herttaiseksi ja vaikka se onkin jokseenkin hitaasti etenevä ja tapahtumat eivät ole mitään sarjatuliammuntaa, henkilöhahmot ovat niin mainioita ja dialogi usein niin mielukuvituksellista, hauskaa ja sarkastista, että mielenkiinto pysyy yllä, sarja tempaisee mukaansa aika helposti. Sarjasta ilmestyi juuri Netflixiin uusi tuotantokausi, noin 10 vuotta viimeisen tuotantokauden jälkeen. En ole itse vielä uusia jaksoja katsonut, mutta ne ovat varmasti yhtä ihania!

True Blood (IMDb 7,9)

Kaikki lähtee siitä, kun ajatuksia lukeva Sookie tapaa vampyyrin. Tässä maailmassa vampyyrit eivät ole enää mikään salaisuus, vaan ovat tulleet ulos kaapista ja kulkevat muun ihmismassan mukana keinotekoisen veren avulla, joten heidän ei ole enää pakko listiä väkeä saadakseen ravintoa. Sarja ei vilise pelkästään vampyyrejä, vaan ties minkälaisia yliluonnollisia otuksia. Juonenkäänteitä riittää ja sarjassa on ainakin omasta mielestä hyvin vahva omaleimainen tuntuma ja tarkoitettu selkeästikin aikuisempaan katsojakuntaan. Ehkä vähän hassua, mutta jollakin tavalla näistä genren sarjoista uskottavin - tämä voisi jollakin tapaa jopa olla totta.

Sons of Anarchy (IMDb 8,6)

En oikeastaan muista, mistä sain kimmokkeen alkaa seuraamaan tätä sarjaa, koska kaikkineen se on aika epäminua. Kuitenkin ensimmäisen tuotantokauden katsottuani halusin nähdä toisen. Ja kolmanneen. Ja niin edelleen. Sarja keskittyy Charming -nimiseen kaupunkiin ja sarjan nimen mukaisesti Sons of Anarchy -nimiseen moottoripyöräkerhoon, jonka keskiössä on Jax, nuori ja anarkistisen luonteenomaava mies, joka yrittää tasapainotella oikean ja väärän keskellä, rikoksen ja rakkauden, isyyden ja moottoripyöräkerhon välillä. Kerho on elämäntapa, ei harrastus. Sarja on aika rankka ja väkivaltainen, ja realistisuus tekee siitä oikeastaan vielä raadollisempaa. Tätä ei kannata katsoa, jos ahdistuu helposti. Tämä on kuitenkin tosi hieno, vaikka jokseenkin surullinen tarina.

 kuva kuva kuva kuva 

The Vampire Diaries (IMDb 7,8)

Sarjana hyvin paljon jotenkin "kaupallisempi" ja "teinimpi" kuin edellä mainittu True Blood, mutta siitäkin huolimatta aika hiton koukuttava. Elena tapaa mystisen Stefanin ja saa pian tietää, että tämä ja hänen ilkeä veljensä Damon ovat vampyyreja. Pian myös Elena saa vihiä omasta mystisestä taustastaan. Sarja vilisee yliluonnollisia tapahtumia ja keskittyy pitkälti ihmissuhdejännitteiden ja kolmiodraaman ympärille ja lähes aina joku on pulassa - tähän todella koukuttuu, vaikka jossakin määrin tämä on vähän sellaista teinihömppähuttua. Tää on kuitenkin viihdyttävää ja jopa hauskaa (ahh, Damon Salvatore) katsottavaa, mukaan mahtuu myös koskettavia hetkiä. Uusimpia tuotantokausia en ole tästä nähnyt ja niiden katsominen jopa vähän mietittää päähenkilöä esittäneen Nina Dobrevin lähdettyä sarjasta 6. tuotantokauden jälkeen.

Suits (IMDb 8,7)

Onnekkaan sattuman kautta Mike Ross päätyy työskentelemään yhden New Yorkin parhaimman lakimiehen alaisuuteen. Ongelma tosin on, että Mikella ole laisinkaan alalle vaadittavaa koulutusta. Pitääkseen salaisuuden, parivaljakon on pidettävä tiukasti yhtä ja työskenneltävä tehokkaasti. Tämö draamasarja ei ole erityisen vauhdikas tai sillä tavalla mukaansatempaava, mutta se on älykäs ja viihdyttävä, hyvin erilainen ja niin sanotusti työkeskeinen sarja. Yli puolet sarjasta keskittyy asianajajatoimiston henkilökuntaan ja heidän edustamiinsa tapauksiin, jotka eivät suinkaan ole mitään jännittäviä murhatarinoita, vaan monesti yritystoimintaan liittyviä ja likaista peliä pelaavia rahamiehiä käsitteleviä. Kuitenkin, jostakin kumman syystä olen tykännyt sarjasta, vaikka se on ehkä tämän listauksen kaikista poikkeavin.

The O.C. (IMDb 7,5)

Vanha kunnon O.C.! Käsi ylös, kuka ei muka katsonut tätä silloin 2000-luvun alkupuolella?! Ja täähän oli ihan mahtavuutta silloin. Katsoin tämän jokunen aika sitten uudestaan ja pakko myöntää, että toimii se edelleenkin. Tää on monella tapaa hyvä: se on hauska että koskettava, henkilöhahmot on toimivia ja samaistuttavia ja kolmanneksi tää on myöskin hyvin sellainen sympaattinen down to earth -sarja, kaikki voisi olla totta eikä asioita olla paisuteltu erikoisemmin. Sarjassa tapahtuu ja onhan se monelta osin vähän hömelö ja ennalta-arvattava, mutta kuitenkin aika samaistuttava, vaikka keskiössä ökyrikkaat ihmiset ovatkin. Tää on musta esimerkiksi puolet parempi kuin Gossip Girl, jossa mun mielestä kaikki on viety vähän liian pitkälle, jotenkin liian laskelmoitu.

Bones (IMDb 7,9)

Mitä tapahtuu, kun sangen omaleimainen luustoon erikoistunut rikosantropologi ja vähän pöyhkeilevä FBI-agentti laitetaan samaan tiimiin ratkomaan murhia? Ainakin kasa keksiliäitä ja monesti myös suhteellisen ällöttäviä kuolemantapauksia. Sarja koostuu kuolemantapauksista ja niiden selvittelystä ja tietenkin henkilödynamiikasta. Dr. Brennanin rooli tuntuu aluksi lähes naurettavan kankealta ja hämää siten osakseen varsinkin ensimmäisessä tuotantokaudessa, mutta oikeasti yllätyin tästä sarjasta positiivisesti: se on mielenkiintoinen, kekseliäs siitäkin huolimatta, että jaksoja on ties kuinka paljon ja näin ollen murhia ja erilaisia tapoja kuolla on aika monta myöskin. Lisäksi tämä on kuitenkin yllättävän inhimillinen, hauska ja koskettava peräperää. Tästäkin on todella monta tuotantokautta, en ole katsonut kaikkia, mutta tämä on vähän niitä sarjoja, että perässä pysyy, vaikka jäisi useampikin jakso välistä.

Twin Peaks (IMDb 8,9)

Tää sarja lienee mun kolmanneksi lempparein. En tiedä mikä siinä on, mutta kaikki outo vaan vetää puoleensa. Ja sitähän tämä sarja on! Tapahtumat lähtee liikkeelle Laura Palmerin murhasta ja FBI:n saapumisesta. Hyvin pian agentti Cooper, joka muuten on mielestäni yksi tv-historian parhaimmista ja symppiksimmistä hahmoista, ymmärtää, että tapaus on kovin monitahoinen ja että kaupungissa on jotain kummallista. Se, mistä pidän tässä sarjassa, on juurikin se, että se on ihan omanlaisensa ja ajoittain niin kummallinen, että itsekään ei meinaa pysyä kärryillä. Se on ajoittain myös vähän ahdistava ja lähes pelottava outoine juttuineen. En tiedä mikä tilanne on uuden, kolmannen tuotantokauden kohdalla, mutta mikäli se joskus ilmestyy, täytyy se varmasti katsoa.

Buffy the Vampire Slayer (IMDb 8,2)

Liekö tämä kaikkien nykyisten vampyyrisarjojen äiti, mutta ainakin monta juttua on ihan varmasti täältä poimittu ja vähän kopioitukin. Tämä muistuttaa jollakin tasolla vähän Supernaturialia, mikä ei kuitenkaan ollut negatiivinen yllätys, koska no, se on niitä mun lemppareita. Ja niin ollen tykästyin tähänkin, koomisuudesta huolimatta. Buffy on siis nuori tyttö, jonka kohtalona on lahdata vampyyreita, demoneja ja muita pimeyden otuksia ystäväpiirinsä avustuksella. Sarjaa voisi kuvailla sanoin nostalginen ja surkuhupaisa, ysärivibat on aika hurjat varsinkin parilla ensimmäisellä tuotantokaudella ja toisekseen toteutus on tehty vähän kieli poskessa, mikä kannattaa ottaa huomioon sarjaa katsellessa, koska muuten sarja vaikuttaa vaan pöhköltä ja huonosti tehdyltä, mitä se ei kuitenkaan ole. Olen päässyt vasta neljännen tuotantokauden puoli väliin, mutta saanut silti naurettua ja tirautettua jopa pari kyyneltä.

True Detective (IMDb 9,1)

Mä en itse asiassa ole nähnyt tästä sarjasta kuin ensimmäisen tuotantokauden (ja toinen kausi on muutenkin irrallinen edeltäjästään), mutta tämä oli tosi positiivinen yllätys, sillä en edes tiennyt mitä odottaa. Kauden päätähtien, Woody Harrelsonin ja Matthew McConaugheyn roolihahmot ja -suoritukset on tosi onnistuneet. Poliisipari alkaa selvittää vuoden sisällä tapahtuneita omituisia murhia, johon tuntuu liittyvän uskonnollisia ja okkultistisia asiahaaroja. Sarja pyörii kahdessa eri ajassa, menneisyydessä, jossa he tekevät poliisitutkimusta ja nykyisyydessä, jossa heitä haastatellaan nykyisten poliisivoimien taholta. Tässäkin sarjassa on viittauksia yliluonnolliseen ja sellaiseen tuntemattomaan pahuuteen ja jollakin tavoin tätä voisi vähän verrata Twin Peaksiin, mutta ei kuitenkaan. Ensimmäiset pari jaksoa saattavat tuntua vähän jähmeiltä, mutta tunnelma tiivistyy kauden edetessä.

Löytyikö listauksesta yhtään entuudestaan tuttua tai omaa lempparia, tai alkoiko joku sarja kiinnostaa? Mä olen vähän sellainen valitsen itse omat sarjani -mimmi (koska no, mun maku on mitä on), mutta jos teillä on hyviä vinkkauksia, etenkin näistä kuluttamistani yliluonnollisuuksia sisältävistä tv-sarjoista, niin saa vinkkailla! :)