31.5.2018

Pullajalka shortseissa

IMG_0414 IMG_0389 IMG_0433 IMG_0423 IMG_0411

Ajattelin, että kirjoittaisin tähän jälleen kerran jotain kehopositiivisia ajatuksia siitä, kuinka shortsikelit kuuluu kaikille, myös meille pullajalkaisille selluliittireitisille atoopikoille. Että mitä sitten, vaikka joku tuijottaisikin ja eipä maailma siihen kaadu, jos nilkan kohdalta on jäänyt vähän sheivaamatta.
No hitto just näinhän se on, ja koska tiivistin koko helahoidon just kahteen lauseeseen, niin miksipä lähtisin asiasta enempää jaarittelemaan. Kaikkien koivet ei yksinkertaisesti istu Venus -mainoksiin mutta ei se tarkoita, että pitäisi koko kesä istua pimeessä ladossa lakanaan kääriytyneenä sen takia. Toivotaan, että shortsikelejä ois vielä tänä kesänä hurjan monta!

PS. Jos kuukauden 12 postauksesta kolmessa mainitaan jalka tai jalanosa (polvi) niin pitäiskö huolestua? :D

Toukokuun leffapäiväkirja

Viime kuussa leffapäiväkirja jäi välistä pois, mutta korjataan asia nyt! Näistä pari ensimmäistä on katsottu siis huhtikuun aikana, mutten viitsinyt parin leffan takia postausta alkaa vääntämään, joten säästin ne tähän. Sairasloman takia ehdinkin katsoa leffoja enemmän kuin muuten olisin, joten jotain positiivista siinäkin siis :D
Mites siellä, mitä leffoja on viime aikoina tullut katsottua? 


Murder on the Orient Express (Idän pikajunan arvoitus) (IMDb 6,6)
Täytyy sanoa, että odotin tältä elokuvalta jostain syystä aika paljon. No, mukana joukko nimekkäitä näyttelijöitä ja itse tarina pohjautuu Agatha Chriestien novelliin, joten ei sinänsä ihme. Pääosassa nähdään kuuluisa salapoliisi Hercule Poirot ja kas kummaa, monen päivän junamatkalla tapahtuu murha sopivasti vieläpä niin, että onnettomuuden seurauksena juna jää lumen saartamaksi. Poirot ryhtyy selvittämään mysteeriä, sillä on selvää, että murhaaja on vieläkin junassa, kysymys kuuluukin, kuka matkustajista se on.
No, voin paljastaa - en suinkaan murhaajaa - vaan että tässä kohtaa niitä korkeita odotuksia ei oikein palkittu. Mä en ole yhtään Poirot -filmatisointia nähnyt, mutta villi veikkaus on, että ne on monta kertaa parempia kuin tämä. Tästä oli saatu tylsä ja teennäinen, eikä loppuratkaissukaan ollut mitään sykähdyttävää, mikä ei sinänsä ole yllätys, kun koko elokuvan aikana ei päässyt syntymään sellaista jännitystä, jota olisin toivonut.

Before I Fall (IMDb 6,4)
Elokuvaa valitessani katsoin, että jaa, tämä on joku tämmönen teinihömppä aivot narikkaan juttu, eli laitetaanpa pyörimään. No, alku vaikutti tosiaan aika mitäänsanomattomalta ja ehti jo tulla fiilis, että mitä hittoa mä nyt taas laitoin pyörimään. Muutama minuutti tämän ajatuksen jälkeen tajusin, että olen vuosia vuosia sitten lukenut tarinan kirjana, johon elokuva siis perustuu. Ja ei pelkästään tämän takia, vaan elokuvan ajatuksia herättävän aiheen takia katselukokemus muuttuikin aivot narikkaan -meiningistä tarvitsen paketin nenäliinoja -meininkiin.
Elokuvassa suosittu Sam elää niin kuin vähän jokainen meistä - pitäen asioita itsestäänselvyyksinä, miettimättä asioiden seurauksia sen kummemmin. Suosittuna oleminen tekee Samista välinpitämättömän, kunnes se kaikki otetaan häneltä pois ja Sam huomaa elävänsä samaa päivää yhä uudelleen ja uudelleen, kunnes ymmärtää, että hänen täytyy valita ja tehdä asioita toisin päästäkseen henkilökohtaisesta helvetistään.
Mikään uusi temppuhan tämä idea leffassa ei ole, eikä toteutuskaan ole maailman onnistunein, mutta mä oletan, että leffa on ikään kuin suunnattu tietynlaiselle kohderyhmälle ja sille kohderyhmälle elokuva saattaa olla avartava ja onnistunut elämys - ihan kuin se oli itsellenikin, koska satuin valitsemaan sen sellaiseen ajankohtaan, että jaksoin syventyä siihen ja annoin sen koskettaa itseäni, vaikka vähän kliseinen onkin. Mutta tää oli ehdottomasti positiivinen ylläri!

Toy Story (IMDb 8,3)
Lienee jonkinmoinen saavutus, että näkee Toy Storyn lähes 26-vuotiaana ensimmäisen kerran :D Myöskään jatko-osia en ole nähnyt. Miksi ja miten niin et lienee hyvä kysymys tähän väliin, eikä mulla kyllä ole mitään selitystä - muita animaatioita ja piirrettyjä löytyy omasta fyysisestä leffahyllystä kuitenkin pilmin pimein. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!
Mikäli tarina on jollekulle tuntematon (itse tiesin sentään mistä leffassa on kyse vaikken sitä ollutkaan nähnyt) niin pääosassahan nähdään Andyn lelut, cowboy Woody etunenässä, koska onhan hän Andyn suosikkilelu. Tilanne kuitenkin muuttuu, kun uusi hieno avaruusukko Buzz Lightyear ottaa hänen paikkansa ja tilanne eskaloituu jännittäväksi seikkailuksi.
En tiedä mitä tähän pitäisi sanoa, koska tämähän on laatuleffa ja yllättävän hauska. Me katsottiin tämä suomiduppauksilla poikaystävän suosituksesta, koska hänen mielestään ne ovat leffassa onnistuneet. Monet muut animaatiot katson yleensä alkuperäiskielellä mikäli mahdollista. Leffahetki itsessään ei ollut kaikkien mukavin, sillä samaisena pävänä sattunut polvivamma vei ajatuksia ajoittain muualle eikä olo ollut kaikista mukavin. Mulla ei leffasta ole mitään huonoa sanottavaa, vaikka se ei kuitekaan ollut Disney -tuotantoa ihan sieltä itselle mieluisimmasta päästä.

Prom (IMDb 5,4)
Tämä Disney -tuotantoa oleva komedia on käytännössä oppikirjamateriaalia siitä, miten tehdä melkoisen tylsä, ennalta-arvattava ja mitäänsanomaton, mutta ahh, samalla niin viihdyttävä high school -draamakomedia. Elokuvalla ei ole sinällään mitään annettavaa, mutta tämmönen hömppä tulee aina silloin tällöin tarpeeseen. Elokuvan tanssiaishömppä menee näin suomalaiselta täysin yli hilseen eikä kiltti tyttö ihastuu pahaan poikaan -juonikuviokaan anna mitään uutta, mutta niihin hetkiin, kun haluaa fiilistellä täysin harmitonta teinihömppää, tämä on mainio valinta. Sen enempää en keksi sanottavaa tästä :D

The Kissing Booth (IMDb 6,5)
Nyt kun on päästy romanttisten high school -komedioiden pariin, niin mitäpä sitä turhaan jarruttelemaan vaan vettä myllyyn lisää! Tässä olisi nimittäin heti perään toinen sellainen. Leffan keskiössä on Elle ja hänen paras kaverinsa Lee, keiden elämä mullistuu varainkeruun yhteyssä olevan pussauskopin myötä - Elle huomaa tuntevansa vetoa Leen vanhempaan veljeen, kuka on tietenkin kiellettyä aluetta. Mutta toisaalta... säännöthän on tehty rikottaviksi?
Nojoo. Tämä on hyvin pitkälti sitä, mitä edellisen leffan kohdallakin jo höpötin. Tähän oli tosin saatu hieman enemmän särmää, vähän vähemmän kiiltokuvamaista fiilistä ja huumoria - joka tosin jaksoi hymyilyttää vain ajoittain. Tavallaan aika sympaattinen ja vaikka koin Ellen roolin vähän ärsyttäväksi, oli siitä saatu samalla kuitenkin aika maanläheinen ja samaistuttava. Veljes-kolmiodraama oli ehkä vähän turhan Vampyyripäiväkirjamainen ratkaisu, etenkin kun isoveli Noah muistuttaa hätkähdyttävän paljon erästä sarjan näyttelijää. Kaikesta huolimatta laittaisin tämän ihan ok -lokeroon.

The Edge of Seventeen (IMDb 7,4)
Okei, tää leffapäiväkirja uhkaa pahaenteisesti ottaa tietyn teeman, mutta so what. Jos kaksi aiempaa leffaa oli sellaista kevyttä, aika älyvapaata romantiikkahömppää teini-ikäisille tytöille, niin tämä on vähän eri kastia niiden kanssa, vähän enemmän sellaista Perks of Being a Wallflower -tyyppistä, aidontuntuista ja konstailematonta.
17 -vuotias Nadine on kuin kuka tahansa meistä nuorempana: vähän ailahtelevainen, tuntee ettei kukaan ymmärrä, ulkopuolinen ja kaikenlisäksi paras ystäväkin häipyy kuvioista niin sanotusti parempaan seuraan. Vaikken itse kokenut suinkaan noin suurta tunnemyrrellystä aikuisuuden kynnyksellä, on Hailee Steinfeldin roolisuoritus Nadinena silti samaistuttava. Elokuva on samalla oivallinen muistutus siitä, että kun omaan niskaan sataa kuraa, sitä tuppaa unohtamaan toisinaan, ettei suinkaan ole ainoa ihminen maailmassa, kenellä menee huonosti.
Musta tää leffa oli onnistunut siinäkin mielessä, että kuvaus oli ajaton eli vaikka oltiinkin nykyajassa, niin sitä ei millään tavalla "korostettu" leffassa vaan elokuvassa oli pikemminkin sellainen vanhahtava tunnelma, mistä tykkäsin. Woody Harrelson on myös oiva lisä leffaan kuin leffaan.

Cabin Fever (IMDb 5,6)
Tämä vähän kulttimaineessakin oleva leffa on jäänyt multa tähän asti näkemättä ja menee multa aina sekaisin Evil Deadin kanssa, jälkimmäisen olen tosin nähnyt. Cabin Feverissä, kuten ah, niin monessa muussakin kauhuleffassa joukko nuoria suuntaa mökille kauas sivistyksestä vain huomatakseen, että jokin on pahasti pielessä. Tässä tapauksessa tuntematon ja hirveä lihansyöjävirus.
Leffasta tulee jonkun verran kasariviboja, mutta samalla se on niin milleniumia, että pieni myötähäpeä nousee pintaan varsinkin nuorten ulkoisesta habituksesta :D Koska mussa elää pieni tiedenörtti, jäin kaipaamaan enemmän sellaista tiedekauhua - koska onhan kyseessä virus, mutta tässä se aiheuttaa vain paniikkia ja paniikki aiheuttaa, no, tiedättehän te. Pelottava elokuva ei missään nimessä ole ja vain pari kohtausta aiheuttaa pientä ällötyksen tunnetta, muuten tässä on vaan sellaista b-luokan sekoilua ja lähestymistapa onkin ollut selkeästi humoristinen. Joka tapaukessa tämä oli musta huono ja tarkoitus oli nimenomaan katsoa kauhuleffa, joten pettymys oli aika suuri.

P2 (IMDb 5,9)
Juoni lyhyesti, koska juuri pidemmin sitä ei voi kertoa: Angelan joulu menee totaalisesti pieleen, kun hän jää jumiin parkkihalliin muiden lähtiessä pyhien viettoon ja huomaa, että seuranaan hänella on psykopaatti. 
Eli jep, leffa sijoittuu parkkihalliin. Tavallaan hyvä idea - koska niin moni kauhuksi kategorisoitava leffa sijoittuu keskelle ei mitään johonkin mökkiin. Tässä ollaan ihan ydinkeskustassa, mutta suuressa parkkihallissa, samalla kaiken avun lähellä mutta samalla ihan piilossa. Noin muuten elokuva ei onnistu sykähdyttämään oikeastaan mitenkään. Älytöntä goremässäilyä on vähän roolihahmojen vähyyden takia ja leffa yrittääkin takertua psykologiseen puoleen, mutta ei mielestäni järin vakuuttavasti, jännitystä ja kissa-hiiri -leikkiä ei ole saatu rakennettua kovinkaan hurjaksi. Mutta koska mulla ei ollut minkäänlaisia odotuksia tämän suhteen, oli tämä siihen nähden ihan ok leffakokemus. 

29.5.2018

10 kuvaa toukokuulta

Toukokuu alkaa hiljalleen olla ohitse, ja vaikka sääennustuksetkin näyttää vähän siltä, että lämpö jää tähän kuuhun, toivotaan ettei niin kuitenkaan ole. Mun toukokuu on ollut todella onnistunut, siitäkin huolimatta, että reilu viikko meni jalan takia sairaslomalla. Epäonniset jututkin voi kuitenkin kääntää edes jollakin tasolla positiiviseksi - ainakin jonkin ajan päästä. 

41711742174_f50f67ebc4_o summer

Nyt omenapuun kukat on jo varisseet alas, mutta ai että kun tuo piha oli nätin näköinen! / Espresso Housesta on kuluneen kevään aikana tullut haettua hävettävän monta aamu/päiväkahvia töihin mennessä, mutta kun on vaan niin hyvää! Näillä lämpösillä keleillä kokeilin kuuman kahvin sijaan jäälattea / Tää nurkkaus on yksi symppiksimmistä kohdista Lahen keskustassa

  42384887042_193939e332_o27564872377_596991910c_o

Pieni hemmotteluhetki kropalle ja kasvoille. Tuon Lumenen minikokoisen kasvonaamion sain itse asiassa jo joulukuussa merkin joulukalenterista, mutta testasin vasta nyt ensimmäistä kertaa :D / valmistin (tai parempi verbi ois lämmitin, heh) hodareita, niin iisiä ja hyvää kesäsyötävää! 

40627515360_8a035c53de_o summer 2

Öö siis kuinka cool toi vaaleanpunainen retropaku on?! / kukkia kukkia, ihanaa kun joka puolella on niin rehevää ja runsasta kasvustoa :) Pahasti siitepölyallergiset lienevät tosin eri mieltä!

42384741662_0deffb6928_o 42435203031_fc4e50d495_o

Kokeilin ensimmäistä kertaa sushia ja tykkäsin! Tilasin Woltilla kotiin Domino Sushista jalan ollessa hajalla ja tilaan kyllä toistekin! / Auringonlaskujuttuja töistä kotiin päin tullessa.

24.5.2018

Hapsuttelua

Jihuu, tänään on se päivä kun pääsen normaalin arkeen kiinni! Edessä ois nimittäin iltavuoro, tai oikeastaan neljä sellaista. Täysin toipunut koipi ei ole, mutta mulla on aika vakaa usko, että pärjään. Ollaan sitä paitsi sumplittu mun työvuorot niin, että ne on mahdollisimman vähän kuormittavat.

Vaikka pari viimeistä päivää on tuntunut siltä, että haluaisin hyppiä seinille, niin toisaalta tämmönen pakkolepo teki ihan hyvää muutenkin kuin jalalle. Nyt jaksaa painaa duunia vajaan kuukauden oikein kunnolla ja sitten oiskin kesäloman eka puolikas ja reissu :) Yleensä oon sellanen tyhmän huoleton matkaaja, kenellä ei todellakaan ole mitään matkavakuutuksia, mutta nyt otin - ihan varmuuden vuoksi!

kesä3 kesä1 kesä5

Mitään sen kummepaa mun tulevaan viikkoon ei sitten kuulukaan, toivon että töissä sujuu ja että pääsisin pikkuhiljaa tekemään lenkkejä koiran kanssa. On jotenkin niin tahmea olo, kun ei ole päässyt liikkumaan normaaliin tahtiin, sillä vaikka en mikään urheilullinen tai edes järin liikunnallinen ihminen ole, niin liikun kuitenkin arjessa tosi paljon, kun kaikki kauppareissut, työmatkat jne. tulee tehtyä jalan. Sitten ahdistaa vähän myös se, että oon syönyt aika samaan tapaan kuin yleensäkin, mutta sitä syötyä tavaraa ei ole tullut kulutettua samaan tahtiin kuin yleensä, eli vähän sellainen paksu olo :D

Parasta on kuitenkin se, ettei näille kesäkeleille ainakaan tällä hetkellä tunnu näkyvän loppua! Mulle kelpaisi tosin sellaiset hellelukematkin, mutta nää on enemmän kun hyvät myös. Ja meidän taloyhtiön piha on aivan loistava paikka näistä keleistä nauttimiseen, kuten viime aikaisista kuvista on saattanut huomatakin.

Näiden melko mitäänsanomattomien kuulumisien myötä toivotan oikein kivaa torstain jatkoa ja viikonlopun odotusta!

kesä kesä2 kesä4

22.5.2018

Summer Bucket List 2018

Olen aina viimeiseen asti taistellut näiden listojen tekoa vastaan, mutta nyt kun tässä on viikon päivät vietetty aika tiivisti neljän seinän sisällä jalka hajonneena ja tekeminen melkoisen rajoitettuna, niin tekee mieli vähän fiilistellä. Että mitä kaikkea sitä pääseekään tekemään - ainakin toivottavasti - kun jalka tästä kuntoutuu ja muutkin olosuhteet osuu kohdilleen.

Tänä kesänä aion / haluan siis...

28401271378_3ef99a25e3_o 42274100071_77f0a22f2f_o

☘ Mennä Korkeasaareen tai johonkin huvipuistoon, vaikka Lintsille. Viimeisin huvipuistokokemus taitaa löytyä vuodelta 2013, ellen ihan väärin muista. Niin vanha en vielä ole, etteikö ajatus vuoristorata -ajelusta riemastuttaisi!

☘ Retki Suomenlinnaan on roikkunut to do -listalla useamman vuoden, ehkä tänä vuonna sen saisi raksittua pois..?

☘ Lukea edes yksi kirja. Viimeisestä kerrasta on niin kauan, etten edes muista... 

☘ Nauttia ukonilmasta. Näitä meillä on Suomessa ollut viime vuosina harmittavan vähän viileistä kesistä johtuen, mutta voi pojat, että tämä luonnonilmiö on mahtava. Ymmärrän, että myrskyvahingot aiheuttavat monille ihmisille päänvaivaa eivätkä siksi edes toivo ukkosta, mutta koska itse olen tällainen hihhuli, niin rakastan yli kaiken sitä tunnelmaa ja hetkeä, ennen kuin ukkonen iskee päälle. Tiedättehän, ilma on paksua, se jännitteen voima on about käsin kosketeltavaa ja samalla ulkona pimenee niin, että voisi olla milteinpä ilta tai yö. Ahh!

☘ Vierailla jossakin itselleni tuntemattomassa suomalaisessa kaupungissa. 

42274204041_4e695ce74b_o 42274161471_efdb458b83_o 28401336078_5e61e2c3fd_o

☘ Retki Repovedelle. Puolet elämästäni Valkealassa asunut, ja silti en ole kertaakaan käynyt täällä. Sen kerran kun ois ollut mahdollisuus, meillä oli just risteily Tukholmaan :D

☘ Säästää rahaa, sillä syyskussa edessä oleva Kanadan -reissu tulee olemaan iso lovi lompakkoon, etenkin kun haaveena on kerrankin tehdä reissu, jossa budjettia ei tarvitse laskea sentilleen.

☘ Käydä uimassa. Olen tainnut uida viimeksi vuonna -14 tai -15 :D Tosin se, ettei mulla ole bikineitä tai uikkaria, hankaloittaa hieman tätä eli uima-asun osto on listalla myöskin. 

☘ Käydä leffassa tai viettää leffailta kotona. Nämä tällä hetkellä vallitsevat ihanat kesäkelit eivät taatusti kestä koko kesää ja kun lämpömittari lähentelee 10 astetta ja sataa vaakatasossa, leffa on mitä parhain ratkaisu.

☘ Juoda viiniä Pariisissa. Okei, tämä on käytännössä puoliksi toteutettu, mun pitää ainoastaan pitää huoli että mulla on edelleen rahaa Pariisiin päästessä :D

42227627792_6d9021a896_o 42274134771_fb5ff22267_o 28401303078_06a306e081_o

☘ Vesijärvi -risteily on ollut mun listalla kai siitä saakka, kun muutin Lahteen (elokuun lopussa tulee 7 vuotta heh) mutta se on edelleen tekemättä. Kertoo varmaan ihmisenä musta paljon, kun puolet listan kohdista on tämmösiä vuosikausia to do -listalla roikkuneita juttuja :D

☘ Kuvata mahdollisimman monta auringonlaskua ja/tai -nousua. Ja oikeastaan valokuvata mahdollisimman paljon muutenkin, viimeisen reilun puolen vuoden aikana kun on tullut kuvattua niin vähän.

☘ Pestä ikkunat. Tämähän mun piti itse asiassa tehdä jo, mutta mulla ei ole kotona välineitä (eli ne pitää ostaa) ja tää jalkakeissi osui just sopivasti vielä päällekkäin. Koska poikaystävä on jo muutenkin joutunut tekemään about kaiken, niin en kehtaa sysätä enää tätä sille, plus oon just niin ärsyttävä tyttöystävä, että mieluummin teen itse, että lopputulos on hyvä... :D Ikkunoista näkee kuitenkin vielä ulos, joten eikös se ole pääasia?!

☘ Opetella hieman ranskaa. Okei, meidän kesälomareissuun on kuukausi, joten paljon ei varmasti ehdi, mutta muutamista ranskankielen sanoista ja fraaseista on varmasti myös apua syksyn Kanadan reissulla!


Millaisia suunnitelmia / haaveita teillä on kesäksi? :)

20.5.2018

10 x valintaa ekologisempaan arkeen

Ekologisuus ja kulutustottumukset puhuttaa. Niiden kautta on helppo arvostella toisia ja valitettavan usein törmää enemmän sellaiseen syyttelevään ilmapiiriin - kun sen pitäisi olla kannustava. Ainakin itse ole sitä mieltä, että asiaa kannattaa lähestyä niin, että okei, en ole valmis luopumaan asiasta x, mutta voisin tehdä asian y eri tavalla. Eikä niin, että koska asiat x ja y eivät toteudu niin kuin kunnon kierrättävän kansalaisen -oppaassa sanotaan, on peli menetetty ja maapallon tuho on omilla harteilla, joten miksi välittää. Jokainen päätös vähentää kulutusta ja maapallon kuormitusta on eduksi ja jos olosuhteiden pakosta joutuu toisinaan toimimaan omien valintojensa vastaisesti, kuten ostamaan vaikka muovikassin, ei "nollaa" tilannetta mitenkään eikä tee kenestäkään huonompaa ihmistä.

Monet suositut bloggaajat ovat saaneet aiheesta kuraa niskaansa ja ehkä osittain aiheesta, mutta on silti epäreilua mennä ulkopuolisena valistamaan ja syyttämään toisen kulutustottumuksia, kun ei kuitenkaan mitenkään voi hahmottaa kokonaiskuvaa. Ehkä monet valinnat voivat tuntua mitättömiltä siinä vaiheessa kun lentoja kertyy vuoden aikana määrä, johon ei yhden eikä kahden ihmisen sormet riitä, mutta ei ne todellakaan ole mitättömiä. Kaikki lähtee pienistä arkisista jutuista ja ajattelinkin jakaa muutaman oman vinkin, vaikka en koekaan olevani erityisen ekologinen ihminen. Mutta hei, suunta parempaan päin!

IMG_0299 IMG_0283

1. Pillit. Kuulostaa ehkä hassulta listan ekaksi kohdaksi, mutta mä havaihdun tähän asiaan aika kauan aikaa sitten ollessani töissä. Kertakäyttöisistä pilleistä muodostuu ihan älytön määrä turhaa muovijätettä ja niiden tarpeellisuus on enemmän kuin kyseenalainen. Kertakäyttöiset pillit kannattaa vaihtaa kestävämpiin vaihtoehtoihin, itseltäni löytyy kotoa muutama kestopilli - muovia toki nekin - mutta ne voi sentään käyttää uudelleen ja uudelleen.

2. Pese vain täysiä koneellisia. Tämä on todennäköisesti itsestäänselvyys monessa taloudessa, mutta toisaalta juuri siksi hyvä mainita. Oli kyse sitten pyykin- tai astianpesukoneesta, pese aina täysiä satseja mahdollisuuksien mukaan. Plussakohtana tähän samaan, että ehkäpä pyykinpesuaineen valinta voisi olla myös tarkastelun alla!

3. Kangaskassi. Tämä on ollut itselleni vaikea, koska en yleensä ikinä muista ottaa kassia kotoa mukaan, mutta olen petrannut tämän suhteen huomattavasti. Eli kun mukana on oma kassi, ei tarvitse ottaa vastaan tai ostaa kaupan tarjoamia muovikasseja. Monessa liikkeessä on onneksi otettu käytännöksi veloittaa muovikassista, ja vaikka summa ei ole iso, piheimmät meistä jättävät väliin. Kangaskassi on kestävyyden lisäksi myös huomattavasti tyylikkäämpi ratkaisu!

IMG_0296 IMG_0264 IMG_0257

4. Laitetaanko pakasteet pieneen pussiin? Ei tarvi laittaa, ja hedelmiäkään ei tarvitse jokaista laatua laittaa pussiin. En tiedä mitään tyhmempää, kuin muovipussiin tungettu banaaniterttu (sori hieman syyttelevä vivahde tässä kohtaa). Jos tarraisia hintalappuja ei halua läntätä suoraan hedelmän / vihanneksen pintaan, voi tarrat kerätä sormiin tai vaikkapa ostoslistan taakse (kai näin saa tehdä, kaupan kassat?)

5. Käytä tuotteet loppuun. Koskee varsinkin kosmetiikkahankintoja. Jos omistaa jo viisi eri palettia luomivärejä, 8 huulipunaa ja 5 erilaista meikkivoidetta, niin eikö olisi tavallaan fiksumpaa käyttää ne ensin pois, ennen kuin ostaa uuden? Ymmärrettävää on, että jokainen tekee välillä hutiostoksia tai että tuote ei miellyttänytkään/sopinut enkä voi sanoa olevani tämän kohdan suhteen itsekään mikään pyhimys, mutta kosmetiikallakin on parasta ennen päiväykset ja kun käyttää samaan aikaan sataa muuta tuotetta, ei mitenkään normaalilla kosmetiikan kulutuksella pysty käyttämään niitä kaikkia ennen sitä -> eli tuotteet lentää puoliksi käytettyinä roskiin.

6. Tutustu käyttämääsi kosmetiikkaan. Suinkaan kaikki tuotteet eivät ole ympäristöystävällisiä. Varsinkin osa vartalonkuorintatuotteista sisältää mikromuovikiteitä, jotka eivät hajoa. Osa aurinkovoiteista sisältää haitallisia kemikaaleja, jotka liukenevat iholtamme vesistöihin (jos joku haluaa tähän luotettavan lähteen, en valitettavasti voi antaa sellaista vaan tämä perustuu enemmän luomaani mielipiteeseen eri tekstien perusteella kuin kiven kovaan faktaan).

7. Kierrätä oikein. Tämä nyt on tavallaan niin itsestäänselvyys, että ajattelin, etten listaa tätä ollenkaan, mutta laitan nyt kuitenkin. Keräätkö erikseen mm. metallin, lasin ja paristot? Viethän vialliset ja rikkinäiset kodinkoneet, huonekalut tms. jäteasemalle oikein kierrätettäväksi, etkä dumppaa taajama-alueen ulkopuolelle ensimmäiseen ojanmutkaan tai metsänreunaan!

IMG_0304 IMG_0294

8. Ota lyhyempiä suihkuja. Joo, toisinaan kyse ei ole siitä mitä kroppa tarvitsee vaan mitä psyyke tarvitsee ja toisinaan pitkä, kuuma suihku on se, mutta silloin kuin ei, niin voi ihan hyvin yrittää maksimoida tehokkuuden - hiukset ja kropan saa puhtaaksi ihan lyhyessäkin ajassa.

9. Roskikselle ei ole niin pitkä matka. Jos on valmis kantamaan juomaa, ruokaa ym. tavaraa kotinsa ulkopuolelle vaikkapa piknik -mielessä, pitää olla valmis kantamaan myös roskat pois. Mikään ei kieli välinpitämättömyydestä niin paljon kuin se, että heittää roskaa maahan, vaikka roskis olisi näköpiirissä. Meillä Suomessa on myös mitä mainioin systeemi tölkkien ja pullojen kierrätyksen suhteen - ja riittävästi mummoja mankeliensa kanssa keräämään niitä, eli vaikka humalapäissä tekisi mieli lytätä tölkit ja repiä pulloista etiketit tai pahimmassa tapauksessa rikkoa se pullo, niin jätetään väliin.

10. Suodatinpussi. Sanotaan, että kahvi maistuu paremmalle valkaistun suodatinpussin läpi, mutta itse käytän aina valkaisemattomia, koska kahvini on hyvää niinkin ja valkaisuhan tarkoittaa aina yhtä asiaa: enemmän kemikaaleja (vaikkei itse kahvissa, vaan koko prosessissa -> tuntuu tyhmältä, että edes on valkaistu vaihtoehto, kun käsittelemättömämpi vaihtoehto toimii yhtä hyvin).


Minkälaisilla asioilla te pyritte vaikuttamaan? Itselläni kertyy tänä vuonna lentokilometrejä enemmän kuin pariin viime vuoteen yhteensä, joten senkin vuoksi tuntuu, että elämän muilla osa-alueilla pitää tsempata. Matkustaminen on ihanaa, mutta mun mielestä pitää muistaa myös sen aiheuttamat varjopuolet ja tehdä parempia valintoja noin muuten kompensoidakseen edes osan lentämisestä aiheutuvien päästöjen takia. 

17.5.2018

Kun jalat menee alta

Polvipotilas täällä hei! Kuten edellisessä postauksessa kirjoittelinkin, niin tiistaina tosiaan kesken työpäivän sujahti vasemman jalan polvilumpio pois paikaltaan ja saman tien takaisin paikoilleen. Samainen keissi on käynyt oikean jalan kanssa monta vuotta takaperin, joten vaikka sattuikin, en mennyt paniikkiin ja työtehtävätkin hoidin loppuun pienellä avustuksella.
Eilen kävin röntgenissä ja siellä ei onneksi näkynyt mitään hälyttävää - oikean jalan kohdallahan mulla kävi niin, että polvilumpion sijoiltaan meno rikkoi luuta sen verran, että polveen jäi luunsiruja, jotka täytyi leikata sieltä pois. Ainakaan tällä hetkellä leikkaushoitoa ei siis tarvita, luojan kiitos.

polvilumpiosijoiltaan

Polvi on kuitenkin todella turvoksissa, todennäköisesti täynnä hieman veristä kudosnestettä. Soitin vielä huomiselle ajan lääkärille, joka sitten arvioi, punkteerataanko (eli injektoidaan polveen kertynyt neste pois) vai ei. Toisaalta toivon että kyllä, koska paraneminen ja liikkuvuus todennäköisesti nopeutuu huomattavasti ja toisaalta taas en, koska toimenpidehän sattuu aivan v*#%&sti. Sairaslomaa todennäköisesti pitää jatkaa sunnuntaita pidemmälle, sillä mun työhän on vuorosta riippuen pelkkää seisomista 6-10 tuntia. Polvilumpion sijoiltaan meno puolestaan vaatii yleensä 2-3 viikon toipumisajan, ja esim. urheilua suositellaan vasta parin kuukauden jälkeen. Pakko vähän kritisoida mut vastaanottanutta lääkäriä, sillä hän ei tuntunut olevan perillä vaivan laadusta laisinkaan eikä ilmeisesti halunnutkaan nähdä vaivaa kokonaiskuvan hahmottamiseen ja ymmärtämiseen. Onneksi olen joutunut oman jo aiemman, toisen jalan polvivaivan myötä perehtymään aiheeseen ja tiedän itse mahdolliset ongelmat.

Ja ongelmahan tässä kaikessa nimenomaan on se, että mulla on tosiaan jo ennestään yksi huono polvi, eli oikea. Ja oikea jalka joutuu nyt tässä parin viikon aikana huomattavasti kovemmalle rasitukselle, mitä se on joutunut tässä kokemaan, sillä vasen jalka on ollut se mun vahvempi jalka. Eipä ole enää, vaan mulla on kaksi kertaalleen hajonnutta polvea ja vaaranahan on, että todennäköisyys että samainen tapahtuu uudestaan, kasvaa. Tätäkin osasin alitajuntaisesti pelätä ja odottaa, ja sehän tapahtuikin sitten täysin odottamattomasti täysin normaalissa tilanteessa.
Ongelmaksi voi lukea kai senkin, että tässä kun nyt joutunut kyynärsauvojen kanssa liikkumaan, niin mun yläkropan lihakset ei todellakaan ole tottunut moiseen, eli jalan lisäksi myös yläkroppa on ihan jumissa :D 

röntgen

Turha tässä on kuitenkaan surkutella, enkä tunnekaan samanlaista "itsesääliä" kuin aiemmin oikean jalan kohdalla. Ilkeää tässä on se, että nyt olen työelämässä vakituisesti ja sairasloma vaikuttaa ikävällä tavalla työkavereihin ja sairasloman jälkeenkin täytyy tehdä jonkinmoisia rajoituksia.
Samalla tässä taas huomaa, kuinka itsestäänselvyytenä omaa liikuntakykyä pitääkään. Nyt mun on pitänyt pitää puhelinta koko ajan taskussa (varmaan monelle nykyisin itsestäänselvyys mutta mulle kyllä ei), koska jos jätän sen johonkin, en sen soidessa välttämättä ehdi könkätä vastaamaan ajoissa. Rappusien kulkeminen on haastavaa sekä ylös ja alas, koiran ulos viemisestä puhumattakaan. Onneksi poikaystävä hoitaa homman. Myös nukkuminen on ollut vähemmän rentouttavaa, sillä jalka ei tietenkään taivu niihin liikeratoihin, mitä yleensä nukkuessani suosin. Sohvalta ei iin vaan noustakaan käymään vessassa tai hakemassa juotavaa, vaan se on the operaatio, hahah.
Kun pienet jutut viedään pois, niitä osaa taas arvostaa ihan eri tavalla. Samalla tietenkin tiedän, että minun vammani on huomattavan pieni ja vähän elämänlaatuun vaikuttava mutta se ei tietenkään tarkoita, että minun pitäisi asiaa vähätellä. Sillä nyt kun molemmat polvet ovat niin sanotusti hajalla, tulee tämä todellakin vaikuttamaan loppuelämääni ja joudun entistä enemmän kiinnittämään huomiota valintoihin siltä kannalta, että miten kroppa kestää. 

Itse tiivistäisin tämän kaiken kuitenkin ihan vaan lyhyesti: shit happens, deal with it.

15.5.2018

Lentoliput Kanadaan ja polvilumpio sijoiltaan

fiilis

Nyt on vasta tiistai iltapäivä, mutta sattua ja tapahtua on ehtinyt meikäläisen mittakaavalla paljon. Päällimmäisenä mielessä on tänään aamupäivällä pois paikoiltaan ja takaisin paikoilleen muljahtanut polvilumpio ja niille, ketkä eivät tiedä, niin tämähän sattuu aivan kamalasti. Jalka menee lähes käyttökelvottomaksi ja verta sekä nestettä kertyy polveen paljon. Mulla on muutaman tunnin päästä työterveyslääkäri ja odotan kauhun sekaisin fiiliksin veren ja nesteen poistoa sekä sairaslomamääräystä. Puhumattakaan siitä, että mitä jos jalka tarvii operoida, kuten oikea. Fiilikset on tosi sekavat koska tämä tulee itseni lisäksi vaikuttamaan todella moneen muuhun ihmiseen. Puhumattakaan siitä, että kesäloma reissu häämöttää kuukauden päässä - sitä ei tietenkään tarvitse perua, mutta jalan kohtalo ja kunto saattaa vaikuttaa reissun suunnitelmiin ikävällä tavalla. 

fiilis2

No, jotain hyvääkin: ostettiin spontaanisti lentoliput Kanadaan, Torontoon syyskuulle. Suunniteltu Slovenian reissu jää siis välistä, sillä bongasin lennot 300 euron henkilöhintaan ja kysyin poikaystävältä, että mitäpä jos Kanadaan. Maa kiinnostaa mietä molempia, joten päätettiin repäistä. Tuosta 10 päivän reissusta tulee varmasti tähän asti jännin, sillä se on molempien ensimmäinen matka Euroopa ulkopuolelle. Matkaan on kuitenkin vielä reilusti aikaa, ja ensin haluan keskittyä nauttimaan kesäkuun reissusta kunnolla. Mutta tulen palaamaan aiheeseen varmaan vielä monesti ja jo tässä vaiheessa saa heittää Kanada -vinkkeä ilmoille (lähinnä akselilla Ontario-Quebec sillä pitkien etäisyyksien vuoksi kaikkea ei millään pysty näkemään ja kokemaan)

fiilis3

Nyt pieni hermolepo ennen lekurireissua. Päivä olisi sisältänyt ihan muunlaisia suunnitelmia (samoin kun vähän koko tämä viikko) mutta toisinaan asioita tapahtuu itsestä riippumattomista syistä eikä niille vain voi mitään. Tulen sitten kertoilemaan, miltä tulevaisuus mun heikkojen polvien kanssa näyttää! Parempaa tiistaipäivän jatkoa teille ♥

13.5.2018

No niistä kokolapuista

Näin sunnuntai iltana ajattelin kirjoittaa aiheesta, josta olen kirjoittanut kyllä aiemminkin, mutta kirjoitan nyt uudestaan, kun se on ollut itselleni niin ajankohtainen viime aikoina. Nimittäin oma kehokuva ja omassa tapauksessa ilmeisesti jokseenkin vääristynyt sellainen - ja niillä kuuluisilla kokolapuilla on iso rooli asiassa.

IMG_0189 IMG_0193

En ole koskaan ollut mitenkään erityisen hoikka, normaalipainoinen kyllä, mutta aina vähän "isompi". Mun vaatekoko on ollut teini-ikäisestä alkaen ollut lähinnä 38/M, mutta jossakin vaiheessa olen ilmeisesti päättänyt, että olenkin isompi, vaikka mitään merkittävää lihomista ei ole tapahtunutkaan ja olen ostanut lähinnä 40/L -koon vaatteita. Jotka, saanen huomauttaa, ovat ihan normaalikokoisten naisten kokoja nekin. Nyt viime aikoina olen kuitenkin havahtunut siihen, että vaatekaapissa on isoja eikä kovin istuvia vaatteita. Uusia housuja ostaessa jokunen aika sitten myyjä ehdotti mulle S -koon housuja, itse olisin todennäköisesti napannut L -koon ja miettinyt sitten ensimmäisen käytön yhteydessä, että miksi ne näyttää niin huonosti istuvilta.

En osaa sanoa, mistä olen saanut päähäni, että olenkin isompi kuin todellisuudessa olen. Olen kyllä ollut hitusen epävarma omasta ulkonäöstäni viimeisen puolentoista vuoden ajan, enkä osaa siitäkään kunnolla sanoa, mistä se johtuu, mutta selkeästi muutosta parempaan on näkyvissä - ainakin siltä osin että tiedostan, kuinka väärin ja virheellisenä itseni näen. Toki vaatekoko on sellainen, että se vaihtelee merkin ja mallin mukaan, mutta sitä suuremmalla syyllä pitäisikin haudata se alitajunnassa piilevä "olen kokoa L, piste" -ajatus ja tehdä kaikki vaatehankinnat niin sanotusti puhtaalta pöydältä. 

IMG_0212 IMG_0238 IMG_0213
Kroppa toki muuttuu sitä mukaan, kun itse vanhenee ja myös elämäntavat vaikuttavat hurjasti ja minä olen jostain syystä jumittunut johonkin tiettyyn vaiheeseen tai hetkeen, jolloin olen kokenut itseni isommaksi kuin olen tai joku kivannäköinen vaate ns. "oikeassa koossa" ei ole ollutkaan imarteleva. Tästä kaikesta tulee vaan ikävästi esille se, kuinka meidät (varsinkin naiset) tietyllä tavalla aivopestään pitämään oletusarvona valmistajien antamia määreitä, vaikka todellisuudessa minkään vaatekoon ja numerosarjan ei tulisi määritellä meitä, vaan meidän määritellä ne. Eli ostaa oikeankokoisia ja hyvännäköisiä vaatteita miettimättä, mitä kokolappu asiasta kertoo. Koska eihän se kerro mitään, ainakaan mitään sellaista, josta pitäisi välittää. 

Otan itselleni haasteeksi, ja tavoitteeksi ensi kerralla mahdollisia vaateostoksia tehdessä kerätäkin sovituskoppiin mennessä eri kokoja, enkä pelkästään sitä oletetusti sopivaa - tässä on mahdollisuus yllättyä ja hankkia lisää itsevarmuutta, ei suinkaan pienemmällä koolla, vaan sillä faktalla, että kun viitsii nähdä vähän vaivaa, itselleen sopiva ja istuvia vaatteita voi lyötyä odottamattomasti ja figuuri saa uudenlaista ryhtiä :)

12.5.2018

Someday I'll Be Saturday Night

Täällä ollaan, kymmenen päivän ja 85 tunnin työputkesta selvitty! Kuten ajattelinkin, niin mitään valtakunnan aikaa tulla julkaisemaan tänne mitään, mutta seuraavat neljä viikkoa pitäisi näillä näkymin olla sangen iisit ja juhannusviikolla mulla alkaakin sitten jo kesäloman toinen osa. Mihin tämä aika oikein katoaa?!

42017628992_0f2d20330f_o 2018-05-12_08-10-04

Kesälomasta puheen ollen  meidän reissu on nyt kokonaan varattu! Ollaan juhannus Amsterdamissa (yhteensä 4 yötä) ja siellä meillä on hotellihuone varattuna. Matkan puolivälissä matkataan junalla Pariisiin, jossa yövytään seuraavat 4 yötä Airbnb -kohteessa. Kaikki on siis varattu ja päästiin todella edullisesti: 8 yön majoitukset noin 350 euroa henkilö ja junalippu Amsterdamista Pariisiin kustansi 65 euroa näin hyvissä ajoin ennakkoon ostettuna. Tämä on mun eka reissu niin, että se sisältää useamman kuin yhden maan, hurjan kivaa ja jännää! Ajatus on lähteä matkaan pelkästään käsimatkatavaroiden voimin, mutta sitä ehtii vielä miettiä! Joka tapauksesa tästä on tosi hyvä fiilis ja odotan matkaa innolla, sillä se on kaiken muun lisäksi ensimmäinen, jonka toteutan ystävän kanssa.

28189246798_6082776784_o 2018-05-12_08-10-27

Positiivisista matkasuunnitelmista huolimatta olen ollut varsinkin tällä viikolla tosi ristiriitaisissa fiiliksissä oikeastaan kaiken suhteen. Tiedän, että se johtuu osin väsymyksestä (enemmänkin fyysisestä sellaisesta) ja huonosta omatunnosta, sillä aikaa koiralle on ollut töiden lomassa tosi vähän ja vaikka tiedänkin, ettei sillä ole mitään hätää poikaystävän hoidossa, niin ei se poista sitä sisuksissa kalvavaa syyllisyyden tunnetta. Musta tuntuu, että sama syyllisyyden tunne levittäytyy muillekin elämän osa-alueille ja se on sellainen asia, mitä mun täytyy lähitulevaisuudessa käydä läpi itseni kanssa, sillä jos koko ajan asettaa itselleen riman tosi korkealle, niin se kostautuu jossakin vaiheessa, koska kukaan ei kuitenkaan vaadi täydellisyyttä ja jatkuvaa onnistumista. Mutta ehkä kirjoitan näistä jutuista joku toinen kerta.

Mä jatkan nyt lauantai-illan viettoa täällä Kouvolassa koiravahtina (missasin Korkeasaaren sen takia, mutta rehellisesti tänään vietänkin päivän mieluummin omien rakkaiden elukoiden kanssa kuin lasin tai aidan läpi tuijotellen muita eläimiä), enkä ole vielä päättänyt, että katsoisko sitä Euroviisut, vai jonkun leffan. Huomenna juhlitaan sitten äitienpäivää (tein aiemmin tänään kakun ja siiä tuli ehkä rumin ikinä - harjoituksen puutetta! onneksi lähitulevaisuudessa ehdin ehkä leipoakin!) todennäköisesti pihahommien parissa.

Kivaa viikonlopun jatkoa ja ihanaa äitienpäivää!

3.5.2018

That Green Dress

green dress 6 green dress 5 green dress 4 green dress green dress 2 green dress 3

Tämä vihreä mekko keräsi kivan määrän kehuja vappujuhlissa ja no - onhan se tosi kiva! Tämä on sarjaa heräteostos, bongasin mekon nimittäin Nellyn alesta ja hintaa tällä oli huimat alle 13 euroa, eli tämä taisi olla 60-70% alennuksessa. Tämä lähtee ehdottomasti kesän reissuun mukaan! 

Mutta joo, mulla alkoi eilen 10 päivän työputki, mikä pitää sisällään pitkiä vuoroja, joten voi olla, että blogissa on vähän hiljaisempaa - taas vaihteeksi. Tai jospa vaikka aurinko paistaisi ja lämpötila nousisi, niin saisi siitä lisäenergiaa ja jaksaisi väsäillä juttuja tänne. Katsotaan, kuinka käy! Joka tapauksessa mukavaa torstain jatkoa ♥