Toukokuun leffapäiväkirja

Viime kuussa leffapäiväkirja jäi välistä pois, mutta korjataan asia nyt! Näistä pari ensimmäistä on katsottu siis huhtikuun aikana, mutten viitsinyt parin leffan takia postausta alkaa vääntämään, joten säästin ne tähän. Sairasloman takia ehdinkin katsoa leffoja enemmän kuin muuten olisin, joten jotain positiivista siinäkin siis :D

Mites siellä, mitä leffoja on viime aikoina tullut katsottua? 

Murder on the Orient Express (Idän pikajunan arvoitus) (IMDb 6,6)

Täytyy sanoa, että odotin tältä elokuvalta jostain syystä aika paljon. No, mukana joukko nimekkäitä näyttelijöitä ja itse tarina pohjautuu Agatha Chriestien novelliin, joten ei sinänsä ihme. Pääosassa nähdään kuuluisa salapoliisi Hercule Poirot ja kas kummaa, monen päivän junamatkalla tapahtuu murha sopivasti vieläpä niin, että onnettomuuden seurauksena juna jää lumen saartamaksi. Poirot ryhtyy selvittämään mysteeriä, sillä on selvää, että murhaaja on vieläkin junassa, kysymys kuuluukin, kuka matkustajista se on.

No, voin paljastaa - en suinkaan murhaajaa - vaan että tässä kohtaa niitä korkeita odotuksia ei oikein palkittu. Mä en ole yhtään Poirot -filmatisointia nähnyt, mutta villi veikkaus on, että ne on monta kertaa parempia kuin tämä. Tästä oli saatu tylsä ja teennäinen, eikä loppuratkaissukaan ollut mitään sykähdyttävää, mikä ei sinänsä ole yllätys, kun koko elokuvan aikana ei päässyt syntymään sellaista jännitystä, jota olisin toivonut.

Before I Fall (IMDb 6,4)

Elokuvaa valitessani katsoin, että jaa, tämä on joku tämmönen teinihömppä aivot narikkaan juttu, eli laitetaanpa pyörimään. No, alku vaikutti tosiaan aika mitäänsanomattomalta ja ehti jo tulla fiilis, että mitä hittoa mä nyt taas laitoin pyörimään. Muutama minuutti tämän ajatuksen jälkeen tajusin, että olen vuosia vuosia sitten lukenut tarinan kirjana, johon elokuva siis perustuu. Ja ei pelkästään tämän takia, vaan elokuvan ajatuksia herättävän aiheen takia katselukokemus muuttuikin aivot narikkaan -meiningistä tarvitsen paketin nenäliinoja -meininkiin.

Elokuvassa suosittu Sam elää niin kuin vähän jokainen meistä - pitäen asioita itsestäänselvyyksinä, miettimättä asioiden seurauksia sen kummemmin. Suosittuna oleminen tekee Samista välinpitämättömän, kunnes se kaikki otetaan häneltä pois ja Sam huomaa elävänsä samaa päivää yhä uudelleen ja uudelleen, kunnes ymmärtää, että hänen täytyy valita ja tehdä asioita toisin päästäkseen henkilökohtaisesta helvetistään.

Mikään uusi temppuhan tämä idea leffassa ei ole, eikä toteutuskaan ole maailman onnistunein, mutta mä oletan, että leffa on ikään kuin suunnattu tietynlaiselle kohderyhmälle ja sille kohderyhmälle elokuva saattaa olla avartava ja onnistunut elämys - ihan kuin se oli itsellenikin, koska satuin valitsemaan sen sellaiseen ajankohtaan, että jaksoin syventyä siihen ja annoin sen koskettaa itseäni, vaikka vähän kliseinen onkin. Mutta tää oli ehdottomasti positiivinen ylläri!

Toy Story (IMDb 8,3)

Lienee jonkinmoinen saavutus, että näkee Toy Storyn lähes 26-vuotiaana ensimmäisen kerran :D Myöskään jatko-osia en ole nähnyt. Miksi ja miten niin et lienee hyvä kysymys tähän väliin, eikä mulla kyllä ole mitään selitystä - muita animaatioita ja piirrettyjä löytyy omasta fyysisestä leffahyllystä kuitenkin pilmin pimein. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Mikäli tarina on jollekulle tuntematon (itse tiesin sentään mistä leffassa on kyse vaikken sitä ollutkaan nähnyt) niin pääosassahan nähdään Andyn lelut, cowboy Woody etunenässä, koska onhan hän Andyn suosikkilelu. Tilanne kuitenkin muuttuu, kun uusi hieno avaruusukko Buzz Lightyear ottaa hänen paikkansa ja tilanne eskaloituu jännittäväksi seikkailuksi.

En tiedä mitä tähän pitäisi sanoa, koska tämähän on laatuleffa ja yllättävän hauska. Me katsottiin tämä suomiduppauksilla poikaystävän suosituksesta, koska hänen mielestään ne ovat leffassa onnistuneet. Monet muut animaatiot katson yleensä alkuperäiskielellä mikäli mahdollista. Leffahetki itsessään ei ollut kaikkien mukavin, sillä samaisena pävänä sattunut polvivamma vei ajatuksia ajoittain muualle eikä olo ollut kaikista mukavin. Mulla ei leffasta ole mitään huonoa sanottavaa, vaikka se ei kuitekaan ollut Disney -tuotantoa ihan sieltä itselle mieluisimmasta päästä.

Prom (IMDb 5,4)

Tämä Disney -tuotantoa oleva komedia on käytännössä oppikirjamateriaalia siitä, miten tehdä melkoisen tylsä, ennalta-arvattava ja mitäänsanomaton, mutta ahh, samalla niin viihdyttävä high school -draamakomedia. Elokuvalla ei ole sinällään mitään annettavaa, mutta tämmönen hömppä tulee aina silloin tällöin tarpeeseen. Elokuvan tanssiaishömppä menee näin suomalaiselta täysin yli hilseen eikä kiltti tyttö ihastuu pahaan poikaan -juonikuviokaan anna mitään uutta, mutta niihin hetkiin, kun haluaa fiilistellä täysin harmitonta teinihömppää, tämä on mainio valinta. Sen enempää en keksi sanottavaa tästä :D

The Kissing Booth (IMDb 6,5)

Nyt kun on päästy romanttisten high school -komedioiden pariin, niin mitäpä sitä turhaan jarruttelemaan vaan vettä myllyyn lisää! Tässä olisi nimittäin heti perään toinen sellainen. Leffan keskiössä on Elle ja hänen paras kaverinsa Lee, keiden elämä mullistuu varainkeruun yhteyssä olevan pussauskopin myötä - Elle huomaa tuntevansa vetoa Leen vanhempaan veljeen, kuka on tietenkin kiellettyä aluetta. Mutta toisaalta... säännöthän on tehty rikottaviksi?

Nojoo. Tämä on hyvin pitkälti sitä, mitä edellisen leffan kohdallakin jo höpötin. Tähän oli tosin saatu hieman enemmän särmää, vähän vähemmän kiiltokuvamaista fiilistä ja huumoria - joka tosin jaksoi hymyilyttää vain ajoittain. Tavallaan aika sympaattinen ja vaikka koin Ellen roolin vähän ärsyttäväksi, oli siitä saatu samalla kuitenkin aika maanläheinen ja samaistuttava. Veljes-kolmiodraama oli ehkä vähän turhan Vampyyripäiväkirjamainen ratkaisu, etenkin kun isoveli Noah muistuttaa hätkähdyttävän paljon erästä sarjan näyttelijää. Kaikesta huolimatta laittaisin tämän ihan ok -lokeroon.

The Edge of Seventeen (IMDb 7,4)

Okei, tää leffapäiväkirja uhkaa pahaenteisesti ottaa tietyn teeman, mutta so what. Jos kaksi aiempaa leffaa oli sellaista kevyttä, aika älyvapaata romantiikkahömppää teini-ikäisille tytöille, niin tämä on vähän eri kastia niiden kanssa, vähän enemmän sellaista Perks of Being a Wallflower -tyyppistä, aidontuntuista ja konstailematonta.

17 -vuotias Nadine on kuin kuka tahansa meistä nuorempana: vähän ailahtelevainen, tuntee ettei kukaan ymmärrä, ulkopuolinen ja kaikenlisäksi paras ystäväkin häipyy kuvioista niin sanotusti parempaan seuraan. Vaikken itse kokenut suinkaan noin suurta tunnemyrrellystä aikuisuuden kynnyksellä, on Hailee Steinfeldin roolisuoritus Nadinena silti samaistuttava. Elokuva on samalla oivallinen muistutus siitä, että kun omaan niskaan sataa kuraa, sitä tuppaa unohtamaan toisinaan, ettei suinkaan ole ainoa ihminen maailmassa, kenellä menee huonosti.

Musta tää leffa oli onnistunut siinäkin mielessä, että kuvaus oli ajaton eli vaikka oltiinkin nykyajassa, niin sitä ei millään tavalla "korostettu" leffassa vaan elokuvassa oli pikemminkin sellainen vanhahtava tunnelma, mistä tykkäsin. Woody Harrelson on myös oiva lisä leffaan kuin leffaan.

Cabin Fever (IMDb 5,6)

Tämä vähän kulttimaineessakin oleva leffa on jäänyt multa tähän asti näkemättä ja menee multa aina sekaisin Evil Deadin kanssa, jälkimmäisen olen tosin nähnyt. Cabin Feverissä, kuten ah, niin monessa muussakin kauhuleffassa joukko nuoria suuntaa mökille kauas sivistyksestä vain huomatakseen, että jokin on pahasti pielessä. Tässä tapauksessa tuntematon ja hirveä lihansyöjävirus.

Leffasta tulee jonkun verran kasariviboja, mutta samalla se on niin milleniumia, että pieni myötähäpeä nousee pintaan varsinkin nuorten ulkoisesta habituksesta :D Koska mussa elää pieni tiedenörtti, jäin kaipaamaan enemmän sellaista tiedekauhua - koska onhan kyseessä virus, mutta tässä se aiheuttaa vain paniikkia ja paniikki aiheuttaa, no, tiedättehän te. Pelottava elokuva ei missään nimessä ole ja vain pari kohtausta aiheuttaa pientä ällötyksen tunnetta, muuten tässä on vaan sellaista b-luokan sekoilua ja lähestymistapa onkin ollut selkeästi humoristinen. Joka tapaukessa tämä oli musta huono ja tarkoitus oli nimenomaan katsoa kauhuleffa, joten pettymys oli aika suuri.

P2 (IMDb 5,9)

Juoni lyhyesti, koska juuri pidemmin sitä ei voi kertoa: Angelan joulu menee totaalisesti pieleen, kun hän jää jumiin parkkihalliin muiden lähtiessä pyhien viettoon ja huomaa, että seuranaan hänella on psykopaatti. 

Eli jep, leffa sijoittuu parkkihalliin. Tavallaan hyvä idea - koska niin moni kauhuksi kategorisoitava leffa sijoittuu keskelle ei mitään johonkin mökkiin. Tässä ollaan ihan ydinkeskustassa, mutta suuressa parkkihallissa, samalla kaiken avun lähellä mutta samalla ihan piilossa. Noin muuten elokuva ei onnistu sykähdyttämään oikeastaan mitenkään. Älytöntä goremässäilyä on vähän roolihahmojen vähyyden takia ja leffa yrittääkin takertua psykologiseen puoleen, mutta ei mielestäni järin vakuuttavasti, jännitystä ja kissa-hiiri -leikkiä ei ole saatu rakennettua kovinkaan hurjaksi. Mutta koska mulla ei ollut minkäänlaisia odotuksia tämän suhteen, oli tämä siihen nähden ihan ok leffakokemus.