Kesämuistoja

mekko Nly Trend / farkkuliivi Seppälä / kengät H&M / aurinkolasit SheIn / reppu H&M

Muistan kesän 2010. Se tuntui parhaalta kesältä ikinä, siihen mennessä. Muistan, kuinka kävimme katsomassa Inceptionin elokuvissa ja poljin reilut kolmekymmentä kilometriä käydäkseni katsomassa häntä rippileirillä, mukanani itseleivottuja mustikkamuffinsseja. Täytin 18 ja istuin juomassa siideriä hyppyrimäellä ja mietin sitä kaikkea muuta, joka teki siitä kesästä muutakin, kuin parhaan. Niitä asioita, jotka olen antanut itseni unohtaa.

Muistan kesän 2011, kaikki ne viikonloput Amarillossa töissä ja ne hieman ahdistuneet viikot heinäkuussa, kun asuntoa Lahdesta ei meinannut löytyä. Muistan sen jännityksen ja jonkinlaisen ahdistuksen tietoisena siitä, että olin tietyllä tapaa jättämässä taakseni kaiken vanhan ja tutun ja hyppäämässä tuntemattomaan. Muistan sen ihanan kuumuuden, ja kaikki virkistävät iltauinnit parhaan ystäväni kanssa. Muistan ne hiostavat lauatai-iltapäivät, kun jaoin mainoksia autollamme, jossa ei ollut ilmastointia.

Muistan kesän 2012. Kesälle siirtyneen koulun harjoittelun ja samanaikaisen työn feissarina. Muistan, kuinka äitini aamulla kertoi mummon nukkuneen pois ja siskoni itkeneen. Ja kuinka minä halusin irrottautua kaikesta ja lähdin melkein pariksi viikoksi Irlantiin. Ja rakastuin. Siihen maahan ja siihen tunteeseen, kun koin olevani vapaa.

Muistan kesän 2013. Kun olin oikeasti rakastunut. Ja köyhä. Kuinka minulla ei ollut mitään muuta kuin aikaa. Muistan kaikki ne hauskat illat pihallamme, kun kuuntelimme radiota ja join rommikolaa naapurin kytätessä ikkunastaan. Muistan, kuinka kävin mustikassa ja metsä tuntui rauhalliselta ja turvalliselta paikalta. Muistan myöhäiset illat ja pitkäksi venyneet aamut.

Muistan edellisen kesän, kun kesäiset työpäivät tuntuivat loppumattomilta. Muistan kesäloman ja sen kuuluisan Tallinnan risteilyn, johon voisin palata koska tahansa takaisin. Muistan ystävieni kyläilyt ja ne hikiset baarireissut, joilla tanssimme jalat kipeiksi. Kuumat kesäyöt, kun oli pakko tulla nukkumaan olohuoneeseen auki olevan ikkunan luo. 

Loppujen lopuksi kaikki elämäni kesät ovat omalla tavallansa olleet parhaita ikinä. Tämän kesän tulen muistamaan paitsi huonosta säästä, mutta myös siitä, että olen oikeasti tyytyväinen elämääni. Tunnen olevani tasapainossa, kiitollinen ja avoin, valmiina ottamaan vastaan sen, mitä elämä ikinä eteen tuokaan.