toppi Bershka / housut H&M / laukku Gina Tricot / sandaalit H&M
Tässä mä taas yöllä istun koneella ja mietin elämää. Vieressä on puoliksi syöty valkosipulipatonki ja siihen se jääkin, näin tarkemmin mietittynä ei tee yhtään mieli eikä ole edes kovin nälkä. Vaikka just porhalsin töissä menemään 10,5 tuntia. Aamulla todennäköisesti nälättää.
Mietin kaikkea ja en mitään. Todennäköisesti paras ratkaisu olisi mennä vain nukkumaan, koska asioiden pyörittely ei johda mihinkään. Pitkästä aikaa on sellainen fiilis, että pitäisi laittaa jotain tärkeää musiikkia soimaan, tiedättehän, sellaista kaikki sielun solmut ja lukot avaavaa, ja itkeskellä tyynyliinaa vasten. Ja toisaalta olla onnellinen. Miksei onnelliset ihmiset saisi itkeä?
On enemmän hyvä olla kuin huono, vaikka nyt onkin vähän huono. On aina tämmöisten työvuorojen jälkeen. Kun epäilee omaa ammattitaitoaan ja pelkää omaa riittämättömyyttään. Pitäisi olla parempi. Kaikessa. Halu kehittyä on tärkeää, mutta onhan se nyt vähän epärealistista antaa itsensä olettaa, että voisi olla hurjasti parempi. Missään. Ja jos olisinkin, niin olisinko tässä? Kirjoittamassa väsyneitä ajatuksia tai ajatuksen pätkiä epäolennaisista asioista, joiden merkitys unohtuu heti vaivuttuani uneen.
Lohduttaudun ajatuksella, ettei ole olemassa oikeita tai vääriä ratkaisuja. Jokainen niistä vie jonnekin, eikä päätöksentekohetkellä (onko tämä yhdyssana?) voi mitenkään tietää, että minne.
Ja joo, ei minun tarvitse mitään ratkaista. Tai päättää. Tai voisin päättää olla murehtimatta ja antaa asioiden soljua omalla painollaan, niinä huonompinakin päivinä. Ei elämä ole mihinkään häviämässä, huomenna on taas hyvä päivä. Toivottavasti. Luulen, että on. Vaikka onkin maanantai.
Taidan painaa pääni tyynyyn, kuunnella pari tärkeää biisiä ja tirauttaa kyyneleen. Huvin vuoksi on epäsopiva ilmaisu ja itsesääli todella väärässä, mutta siksi, että se tekee hyvää. Paitsi silmilleni, jotka on jo valmiiksi hieman turvoksissa.
Ensi kerralla ajattelin olla taas johdonmukaisempi, mutta teki mieli kirjoittaa jotain. Ja tästä tuli vähän höpsö. Mutta sellainen minä oikeasti olenkin.
PS. Kuvat melkein taas liittyi koko juttuun. Hih.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti