toppi Gina Tricot / hame Forever 21 / laukku Seppälä / kengät H&M
Olen aina luottanut siihen, että omalla toiminnalla, teoilla ja sanoilla on suurin vaikutus omaan elämään ja olemiseen ja että jokainen on niin sanotusti oman onnensa seppä. Pyrkinyt siihen, ettei jää olosuhteiden uhriksi. Toisaalta uskon vahvasti myös siihen, että asioita tapahtuu tietyllä tapaa tarkoituksenmukaisesti ja ne monesti järjestyvät, vaikka itse ei tekisikään mitään erityisen merkittävää niiden eteen.
Ja sitten on näitä päiviä, kun ei oikeastaan voi kuin pyöritellä peukaloita. Tällä hetkellä niin moni asia on epävarmaa, että se tuntuu todella tuskaiselta, koska samanlaisia fiiliksiä ei ole ollut todella pitkään aikaan. Se, että joutuu kyseenalaistamaan niin oman toiminnan kuin muidenkin lisäksi oikeastaan kaiken muunkin, on raskasta. Epätietoisuus on maailman inhottavin tunne. Mulla on fiilis, että tien pää on lähestymässä ja on itsestäni kiinni, mihin suuntaan lähen tekemään polkua. Toisaalta tiedän, että kun sen aika tulee, en hämmenny tai pelkää. Mitkään asiat maailmassa eivät ole sellaisia, että ne pitäisi päättää hetkessä. Monesti se ehkä näyttää ulospäin siltä, mutta oman käsitykseni mukaan kaikki on tavalla tai toisella käyty läpi ja prosessoitu omassa tajunnassa jo aiemmin.
En oikeastaan tiedä mitä sanoisin. Huonoja päiviä on ollut tavallista enemmän, koska ulkopuolelta tulee sen verran paljon stressinaiheita. Itselläni ei ole tapana kamalasti stressata mistään, mutta joskus sitä vaan märehtii asioita. Mä tiedän, että olen vähän huomaamatta antanut itseni uhriutua tilanteeseen, koska no, se on kaikista helpoin tapa. Ehkä olisi aika nostaa pää pystyyn ja kaivaa sisäinen leijonani esiin. Jokseenkin epätoivoisina hetkinä kannattaa muistaa, ettei asiat ole mustavalkoisia ja että vaikka toisinaan on haastavaa ja väsyttävää olla rohkea, varma ja päättäväinen, niin monesti se on ainoa ratkaisu tilanteesta ulos. Ja niinpä minä päätän nyt tässä hetkessä, että vaikeatkin asiat kohdataan ja käsitellään niin kuin ne ovat eikä uhriuduta tilanteeseen, josta kyllä löytyy vaihtoehtoja ja toivoa. Asiat on ja pysyy huonosti, ja päivät on huonoja, jos mä jatkan takertumista niihin epäkohtiin. Huonoinakin hetkinä pitää yrittää pitää katse horisontissa ja siellä siintävissä sateenkaarissa, auringonlaskuissa ja suklaakakuissa, koska juuri ne tyypit sanovat koettelemuksista huolimatta olevansa onnellisia. Koska ne sisimmissään tietää, että elämä ei koostu niistä huonoista asioista, vaan niistä hyvistä. Ja vaikka ne eivät juuri nyt olisikaan käsien ulottuvilla, ne ovat siellä, horisontissa, ja jonakin päivänä ne ovat siellä odottamassa, kun pääsee perille. Ja se on kaiken arvoista.
PS. Ja älkää huoliko, ei mulla ole mitään hätää, mutta purkaessani ajatuksia ja päätä tekstiksi se saattaa kuulostaa hieman dramaattisemmalta kuin oikeasti onkaan. Ei tarkoituksella, mutta mulla on aina ollut vähän huono tapa ylidramatisoida jotakin huonoa tilannetta. Jos verrataan moneen muuhun ihmiseen, mulla menee oikein hyvin, mutta siitä huolimatta toisinaan tekee mieli päästää höyryjä pihalle ja no, tämä on oikeastaan ainoa tapa jonka kunnolla osaan ja mikä tuottaa eniten helpotusta. Vaikka siitä suurin osa ei ymmärtäisikään mitään ;D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti