Simppeli pinaatti-fetapasta

Pinaatti ja feta ovat klassinen makupari mitä tulee suolaisten piiraiden täytteisiin, joten ei yllätä, että ne toimivat hyvin yksiin muutenkin! Tämä ihan supersimppeli (ja edullinen) pinaatti-fetapasta valmistuu käden käänteessä ja on yhtä helppo valmistaa yhdelle kuin vaikkapa neljälle. Itse en ole pinaatin suurin fani, mutta tässä maku jää melko miedoksi kiitos voimakkaan ja herkullisen fetajuuston, joten tästä tuli kyllä yks mun suosikeista!

Pinaatti-fetapasta (yhdelle)

n. 60-70 g pakastepinaattia

1 valkosipulinkynsi

voita/öljyä

rouhittua mustapippuria

100 g feta- tai salaattijuustoa 

nauhapastaa 

parmesaaniraastetta

Keitä pasta pussin ohjeiden mukaan. Samalla kun pasta kypsyy, kuumenna paistinpannulla tai pienessä kattilassa nokare voita/loraus öljyä, lisää pinaatti ja hienonnettu valkosipulinkynsi. Kuumenna, kunnes pinaatti on sulanut (levyn lämpötilaa kannattaa laskea hieman). Kun pinaatti on sulanut ja kuumaa, sekoita mukaan murennettu feta/salaattijuusto (suosittelen käyttämään ei valmiiksi kuutioitua juustoa) ja ripaus rouhittua mustapippuria. Valuta kypsä pasta ja sekoita pinaatti-fetaseokseen. Tarjoile parmesaanijuustoraasteen kanssa.

6 sarjavinkkiä keväälle

Marraskuussa julkaisin postauksen, jossa listasin 11 sarjavinkkiä ja nyt postaukselle olisi jatkoa! Moni varmasti vähentää sarjojen ja tv:n katselua kesää kohti, mutta ainakaan omalla kohdallani en ole huomannut suurta muutosta - kyllä niitä huonoja kelejä on kesälläkin, kun tekee mieli leiriytyä sisälle vilttien sisään Netflixiä tuijottamaan. (Alla olevista sarjoista tosin kaikki eivät kyseisestä palvelusta löydy.)

Noin yleisesti olen vähän sitä mieltä, että elokuvien taso on viime vuosina laskenut, mutta tv-sarjoihin sen sijaan tunnutaan panostavan niidenkin edestä ja ehkä sen takia hyviä sarjoja tuntuu löytyvän vähän kaikkialta ja monenlaisista genreistä. Mulla on näidenkin jälkeen monta sarjaa ns. katselujonossa, joten kolmas osa tälle sarjalle saadaan varmasti jossakin vaiheessa tätä vuotta! :)

kuva kuva kuva 

Once Upon A Time (IMDb 7,9)

Tämä seikkailudraama nousi vähän yllättäen suosikkisarjojeni kärkeen. Tuttuja satuja nokkelasti yhdistelevä sarja on viihdyttävä, täynnä hyviä juonenkäänteitä ja mainioita hahmoja. Ensimmäinen tuotantokausi eteni vähän hitaammanlaisesti, mutta jatko on huomattavasti vauhdikkaampaa. Hahmoja sarjassa on lukuisia, osaan keskitytään selkeästi enemmän kuin toisiin, mutta koska jokainen hahmo ei ole kaikissa jaksoissa, homma ei mene sekavaksi. Sarja kulkee kahdessa eri ajassa - tai pitäisi sanoa pikemminkin paikassa - nykyisyydessä ja menneisyyden takaumissa. Osissa hahmoista tämä hieman ärsyttää, koska kaikki hahmot eivät ole yhtä kiinnostavia, mutta muuten tekniikka on toimiva. Sarjassa on myös yllättävän onnistuneita näyttelijäsuorituksia. Niin sanotusti vähän erikoista sarjassa on, että se on ikään kuin koko perheen sarja - se ei siis sisällä kovin kiihkeitä tai hurjaa väkivaltaa sisältäviä kohtauksia, mikä saattaa aluksi tuntua vähän lattealta, kun niihin on itse jotenkin niin tottunut. Kokonaisuudessaan tämä on herttainen, mukaansatempaava sarja, joka on itse asiassa onnistunut koskettamaan ja itkettämään enemmän kuin mikään muu sarja vähään aikaan.

iZombie (IMDb 8,0)

Tästä suhteellisen uudesta sarjasta ei ole toistaiseksi kuin kaksi tuotantokautta (kolmas ilmestyy nyt keväällä) ja päädyin katsomaan ne vähän tahattomasti. Työkaverini kertoi aloittaneensa kyseisen sarjan ja puhui siitä töissä, ja koska itselläni ei siihen saumaan ollut mitään katsottavaa, päätin itsekin vilkaista. Ja tykästyin tähän todella! Sarja on hauska yhdistelmä yliluonnollista ja perinteistä rikosdraamaa, kokonaisuus on omasta mielestä raikas ja vähän erilainen. Sarjassa on huumoria ja roolihahmot onnistuneita. Hauskan lisän sarjaan tuo päähenkilön persoonallisuuden muutokset ja zombiekokkailut. Sarjaa on helppo seurata, vaikka taustalla pyörii ns. isompi juoni, niin silti jokainen jakso on vähän kuin oma kokonaisuutensa, kuten monissa rikossarjoissa on tapana. Lyhyesti: meikä tykkää!

Orange Is the New Black (IMDb 8,3)

En usko, että on kovinkaan montaa henkilöä, kuka tästä sarjasta ei olisi kuullut edes jotain. Itsekin aloin tätä aikoinaan seuraamaan sen joukkohypetyksen takia, oli pakko tarkistaa mikä tässä nyt on niin ihmeellistä. Sarja sinällään on hyvin epätyypillistä minua - se sijoittuu niin tavalliseen maailmaan :D Kuitenkin, naisvankilaympäristö ja etenkin ne vangit ja heidän tarinansa ovat osoittautuneet koukuttavaksi ja kiinnostavaksi. Pidän sarjassa erityisesti siitä, kuinka rehellinen ja inhimillinen rooli kaikilla näyttelijöillä on - ei ole selkeää "hyvistä ja pahista" vaan kaikki, kuten oikeassa elämässäkin, ovat vähän molempia, tilanteesta ja katsontatavasta riippuen. Sarja on myös koskettava ja hauska, sellainen perinteinen kunnon draamasarja, jossa kaikki ainekset on kohdillaan. Ei yllä ihan suosikkeihini, mutta odotan silti jännittyneenä uutta kautta siinä kuin muutkin!

Vikings (IMDb 8,7)

Jos pitää Game of Thronesista, pitää aika varmasti myös viikingeistä. Itse olen jopa hieman mieltynyt viikinkeihin enemmän, kuin GoT:iin. Jos sarjaa pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, se olisi varmaankin mahtipontinen tai eeppinen. Sarjassa on useita henkilöitä, joiden elämiä seurataan itse viikinkien lisäksi, mikä on kiva lisä. Näyttelijäsuoritukset ovat hurjan hyviä ja uskottavia ja omanlaisensa lisän sarjaan tuo myös se, että aikahypyt ajassa eteenpäin ovat poikkeuksellisen suuria muihin sarjoihin nähden. Tämän kun pitää mielessään, tuntuu paljon loogisemmalta että kun edellisessä jaksossa lähdetään viikinkilaivalla valloittamaan saksmannien aluetta, seuraavassa ollaankin jo ryöstelemässä kirkkoja. Sarjasta siis karsittu paljon epäolennaisuuksia pois, joita monissa muissa sarjoissa tuntuu olevan, vain jotta saataisiin vähän enemmän materiaalia ja tuotantokaudesta pitempi. Mitenkään superkoukuttavaksi sarjaa ei siinä mielessä voi sanoa, että jaksojen tai tuotantokausien loppuun ei olla jätetty armottomia cliffhangereita. Suosittelen tätä kaikille historiasta kiinnostuneille, suuria taistelukohtauksia arvostaville hyvistä, ennalta-arvamattomista sarjoista pitäville tyypeille!

Orphan Black (IMDb 8,4)

Olen päässyt tässä sarjassa vasta kolmannen kauden loppupuolelle, mutta ainakin tähän mennessä katsotun perusteella voin sarjaa suositella! Sarja on taas hyvin erilainen verrattuna aiempiin katsomiini, se on yhdistelmä draamaa, toimintaa ja scifiä. Viimeisintä kohtaa ei kannata säikähtää - jostakin syystä tuntuu, että scifi genremainintana aina karkottaa suurimman osan ihmisistä pois. Tarinan keskiössä on Sarah Manning, nuori nainen, kuka hetken mielijohteesta päättää varastaa junan alle hypänneen naisen henkilöllisyyden, sillä tämä on aivan hänen näköisensä. Päätöksen jälkeen Sarahille alkaa paljastua asioita, joiden olemassaolosta hänellä ei ollut pienintäkään aavistusta. Sarjana tämä ei täysin mene omalle mukavuusalueelle, enkä osaa sanoa mitään erityistä tekijää mistä se johtuisi. Sarjan roolisuoritukset, varsinkin päähenkilöjä esittävän Tatiana Maslanyn roolisuoritukset ovat ihan huikeita. Suosittelen vilkaisemaan sarjaa jo hänen takiaan!

Pretty Little Liars (IMDb 7,6)

Kun kaipaa astetta kevyempää katsottavaa, suosittelen siirtymään Valehtelevien viettelijöiden pariin. Sarjassa seurataan neljän teinitytön ja heidän läheistensä elämää. Sarjan jujuna on mysteeri, mikä vainoaa tyttöjä minne he menevätkin: joku nimittäin lähettelee heille häiritseviä ja uhkaavia tekstiviestejä koskien tyttöjen ja heidän perheidensä salaisuuksia. Sarja on tehty hyvin hitaasti eteneväksi, mikä jossakin määrin ärsyttää - tuntuu että puolet tuotantokausien jaksoista ovat jossakin määrin turhia. Mysteerin lisäksi mukaan on kuitenkin haluttu laittaa niitä tavallisempiakin ongelmia, jotka koskevat perhettä ja muita ihmissuhteita, koulunkäyntiä ja tulevaisuudensuunnitelmia. Melko pinnallisesta ja toisinaan vähän kömpelöistä juonenkäänteistä huolimatta tämä on aika koukuttava ja vaikka kolmas ja neljäs tuotantokausi tuntuvat yhdeltä pitkältä nälkävuodelta (karkeasti ilmaistuna) niin kyllä tässä joitakin asioita paljastuu! Viimeisin tuotantokausi on itseltäni näkemättä, mutta kaikki aiemmat löytyvät kyllä kirjahyllystä, heh. Ja vaikka sarja sijoittuukin sellaiseen "teinihömppämaailmaan" niin ei tämä silti ole mikään lastenohjelma - esimerkiksi oma äitini on tähän ihan koukussa :D 

Oliko mukana omia lemppareita tai sarjoja, joita olette katselleet? Millä perusteella te teette päätöksen, että alatteko katsoa jotain sarjaa? Vaikuttaako siihen esim. tuttavien mielipiteet ja arviot, asema sosiaalisessa mediassa tai vaikkapa tuo IMDb-arvio? Itselläni tämä vaihtelee, toisinaan klikkaan pilottijakson tulemaan ilman sen kummempia mietintöjä, välillä puntaroin kauankin ja etsin sarjasta ja näyttelijöistä tietoa ennen sarjan aloitusta.

Spring Vibes

takki Second hand (Ellos) / mekko Seppälä / laukku New Yorker / kengät Converse

Mainiota uutta viikkoa ihmiset! Omalla kohdallani alkanut viikko tarkoittaa arkeen paluuta, loma loppui ja piti palata töihin pidennetyn aamuvuoron merkeissä. Mulla ei ole ollut aamuvuoroa ennen tätä vähään aikaan, joten oli iloinen yllätys, ettei aikaisin nouseminen tuottanutkaan niin suurta tuskaa, kun herätessä oli valoisaa ja ikkunasta paistoi aurinko :) Saatoin tosin silti torkuttaa laittoman pitkän ajan... huomenna uusi yritys! 

Postauksen kuvat on otettu viime viikolla Tukholmassa, ihan nahkatakkia en ole uskaltanut käyttöön ottaa vielä täällä kotosalla. Tällä hetkellä ulkona tuulee niin hurjasti, että melkein tuntuu että tukka lähtee lentoon, vaikka kotisohvalla istuukin :D Mutta hei, viikonloppuna on jo huhtikuu ja joku facebook-kaverikin oli postannut kuvan leskenlehdistä, joten kyllä se kevät (ja kesä!!) sieltä pikkuhiljaa tulee!

Suhteeni alkoholiin

Oma suhtautumiseni alkoholiin - tai pikemminkin kulutukseen on muuttunut aika hurjasti viimeisen reilun vuoden aikana. Tajusin myös, etten ole oikeastaan koskaan kirjoittanut aiheesta, vaikka tuo aihe koskettaa tavalla tai toisella varmasti jokaista, joten ajattelin näin sunnuntain kunniaksi (mikä on varmasti monelle se kuuluisa darrapäivä) ajatuksiani alkoholista ja sen käytöstä sekä pohtia, mikä omalla kohdalla onkaan muuttunut.

Lyödäänpä ensin faktat tiskiin: itse olen alkoholistin tytär. Tämä tosin on vaikuttanut oleellisesti vain isäsuhteeseeni, ei niinkään suhtautumiseeni alkoholiin, joten jätetään tällä kertaa ihmissuhdemietteet pois. Mutta, alkoholi on siis ollut iso osa elämääni alusta asti. Jossakin vaiheessa nuoruutta se ahdisti, varsinkin siinä vaiheessa kun omassa tuttavapiirissä oman ikäiset tyypit kertoivat kännikokemuksiaan viikonlopun jäljiltä. Tuli fiilis, että en minä halua olla sellainen. Taustalla piili ehkä jonkinnäköinen alitajuntainen pelko siitä, että musta tulisi isäni kaltainen. 

Jossakin vaiheessa tietenkin kokeilin alkoholia itsekin. Baareissa tuli täysi-ikäistyttyäni käytyä harva se viikonloppu. Itselleni on kuitenkin aina ollut helppoa tunnistaa ne omat rajani, ja mulle ei alkoholinkäytön seurauksena ole koskaan tapahtunut mitään ikävää, peruuttamatonta enkä tietääkseni ole omalla päihtyneellä käytöksellä aiheuttanut harmia kenellekään. Alkoholi vaikuttaa muhun loppujen lopuksi hyvin vähän: musta ei tule kovasuista muijaa, joka on huutamassa kaikille ja kaikesta, eikä nyyhkyttäjää, joka humalassa avaa elämänsä kurjia puolia ja pillittää niille. Ei myöskään nymfomaania, jolle miesten huomio olisi kaikki kaikessa. Musta tulee ainoastaan puheliaampi ja spontaanimpi. 

Alkoholinkäyttö on mennyt mulla koko täysi-ikäisyyden ajan tietynlaisissa sykleissä: yhtenä kautena tuskin juon sitä ollenkaan ja toisena kautena vähän enemmän. Opiskeluaikana tuli bailattua viikoittain eikä se silloin tuntunut oikein missään. Toisinaan muistan miettineeni omaa alkoholinkäyttöä, mutta en missään vaiheessa kokenut sitä kuitenkaan liialliseksi, en heilunut räkäkännissä pitkin kyliä muistamatta seuraavana aamuna mitään. Alkoholinkäyttöni muuttui, kun aloin seurustelemaan nykyisen poikaystäväni kanssa. Ei heti, sillä poikaystävänikin käytti alkoholia tuolloin melko runsaasti viikonloppuviihdykkeenä, mutta jossain vaiheessa se väheni huomattavasti molemmilta. Omalla kohdallani tähän toki vaikutti myös koulun loppuminen ja työelämään astuminen, olinkin yhtäkkiä töissä käyvä aikuinen, enkä valtion tuin elävä opiskelija. Silti säännöllinen bailaus ja nestepitoiset illanistujaiset olivat läsnä.

Miten mun suhtautuminen on sitten muuttunut viimeisen vuoden aikana? Ryyppäminen ei vaan enää kiinnosta. Aina silloin tällöin sitä kokeilee, kuten nyt perjantaina ystävän kanssa juotiin useampikin annos alkoholia, mutta seuraavana päivänä mulla on aina ikävä fiilis. Vaikka varsinaista krapulaa ei olisikaan, eikä varsinaisesti henkistäkään, en tykkää siitä olosta mikä seuraavana päivänä on: nuhjuinen, väsähtänyt, koko kroppa vähän sellainen tahmea. Mikä nyt ei sinällään ole ihme, koska eihän alkoholi ole keholle hyväksi. Mutta vaikka ryyppääminen ei kiinnosta, en kuitenkaan koe tarpeelliseksi alkaa sellaiselle kaikki tai ei mitään -linjalle. Absolutistia musta ei saisi millään, vaikka ilman alkoholia pärjäisinkin. Miksi? Koska mun mielestä kieltäytyminen totaalisesti jostakin, oli asia mikä tahansa, on vain itsensä kiusaamista, ellei kyseessä sitten ole oikeasti jokin addiktio. Mun mielestä on ihan jees juoda pari siideriä joskus arki-iltanakin, koska mun lempparisiiderit on oikeasti musta hyvänmakuisia. En juo niitä siksi, että hakisin hiprakkaa. Ravintolassa syödessä saatan hyvinkin juoda pari siideriä ruuan kylkiäisenä. 

Omakohtaisista kokemuksistani tiedän, mitä alkoholi ja muut päihteet pahimmillaan tekevät ihmisille. Siksi toisinaan tuntuu vähän hassulta, että meillä on baareja, joissa saa oikein luvan kanssa päihtyä (kunhan siitä maksaa hyvän hinnan) mutta sitten kun vedät jotain muuta, olet alinta ihmiskastia mitä kuvitella saattaa. En nyt varsinaisesti vertaa alkoholia lääkkeiden tai huumeiden käyttöön, kuten varmaan ymmärsitte, mutta asettelu silti on vähän hassu. Tavallaan, päihdehän se alkoholikin on. Mutta alkoholipolitiikka ja muut päihteet ovat asia kokonaan erikseen, enkä ala niistä jauhaa tässä postauksessa. 

Itseäni huolestuttaa myös ryyppäämisen ja humaltumisen viihdearvo, aiheesta tehdään todennäköisesti biisejä enemmän kuin mistään muusta tällä hetkellä, ainakin tuntuu siltä. Lisäksi mua on aina elokuvissa häirinnyt sangen vapautunut päihteiden käyttö, esimerkiksi monissa komediaelokuvissa vedetään bailauksen yhteydessä jos mitä tabua naamariin ja asiasta tehdään hauska ja hulvaton juttu, vaikka todellisuudessa se on omasta mielestäni kaukana siitä.

Yhtenä kohtana täytyy sanoa vielä kaikki kännitarinat, joita varmasti löytyy jokaiselta, jotka ovat joskus alkoholia juoneet enemmän kuin sen pari annosta. Itseltänikin. Näitä kerrotaan kaveruksien kesken ja nauretaan niille ja ne ovat itse asiassa aika suosittu small talk -aihe meille suomalaisille, tuntuu toisinaan naurettavan helpolta jakaa omia känniseikkailujaan sellaisille ihmisille, joille ei nyt välttämättä muuten kuitenkaan avaa omaa elämäntilannettaan ja ajatuksiaan. Tämä ilmiö tuntuu tarkemmin ajateltuna todella hassulta. Olen tehnyt niin itsekin, mutta nykyisin pidän asiat mieluummin itselläni, tuntuu lähinnä tyhmältä kertoa vanhoja juttuja. Joitakin tuttavien viikonloppujuttuja kuunnellessa ei varsinaisesti tee mieli nauraa, vaan kysyä, että tekisitkö noin selvinpäinkin. 

 

Alkoholi ei ole koskaan ollut mulle mikään pakokeino, vaan ainoastaan hauskanpitoon yhdistettävä tekijä. Hiljattain olen kuitenkin ymmärtänyt, että koska olen omalla tavallani aika varautunut ihminen, joka ei juurikaan puhu turhia, on alkoholin tuoma fiilis ollut mulle tietynlainen irtiotto, vapaapäivä. Nimenomaan on ollut, sillä enää en koe asiaa noin ja siksi alkoholinkäyttö ei enää tunnukaan olennaiselta. Olen hauska ja hyvä tyyppi ihan selvänäkin ja vaikka en olekaan (ainakaan tietoisesti) koskaan hakenut mitään hyväksyntää käyttämällä alkoholia, on se tavallaan kuulunut juttuun. Jos multa kysytään, että valitsenko viikonloppuiltana baarin ja alkoholin, vai koti-illan, on vastaus varmasti 9/10 kysymyskerralla jälkimmäinen, ihan siitäkin syystä että olen äärimmäisen mukavuudenhaluinen :D

Toisinaan tulee fiilis, että olisipa mahtava irrotella, mutta tajusin hiljattain, ettei sillä irrottelulla ole mitään tekemistä alkoholin kanssa. Jotenkin se on vain itselläni mennyt aina niin, ja jos huomaa kaipaavansa jonkinlaista irrottelua ja hulluttelua, muttei alkoholia, niin musta se on tavallaan hienoa. Olen ymmärtänyt itsestäni jotain olennaista. 

Minkälainen näkemys teillä on alkoholinkäyttöön ja miten se näkyy teidän elämässänne? Tuleeko alkoholia käytettyä harvemmin vai useammin? Haluan myös vielä sanoa, että tällä tekstillä ei ole tarkoitus arvostella kenenkään valintoja: mulla on ystäviä, jotka eivät käytä lähes koskaan alkoholia ja ystäviä, jotka käyttävät sitä käytännössä viikottain. 

Tämä on kuitenkin aihe, joka puhuttaa aina ja se herättää paljon mielipiteitä, joten halusin tuoda osan näistä ajatuksista myös tänne blogiin. 

Nike & Green

nahkatakki Second hand (Ellos) / neule Jacqueline de Yong / farkut Only / huivi ja laukku New Yorker / pipo H&M / kengät Nike

En tiedä kuinka paljon ihmiset käyttävät keskimäärin aikaa varatessaan majoituksia lomakohteisiinsa, mutta mä voin omasta puolestani kertoa, että aika hiton monta tuntia :D Toki tähän vaikutti vielä avoin matkasuunnitelma, mikä piti kursia kasaan siinä samalla majoitusvaihtoehtoja selailessa, mutta nyt meillä on kaikki neljä eri hostellia/hotellia varattuna Irlantiin! Neljä kuulostaa vähän hurjalta määrältä viikkoon, mutta ollaan eri paikoissa ja jopa eri puolella Irlantia osa matkasta, joten ei ole käytännössä mitään järkeä majoittua koko ajaksi Dubliniin. Plus että kun jaksoi kaivaa ja kaivaa, niin tää tuli edullisemmaksi kuin yksikään löytämäni könttä-majoitus. Matkasuunnitelmista ja -budjetista ajattelin tulla kertoilemaan tarkemmin sitten matkaa lähempänä, mutta halusin vuodattaa tämän kaiken ulos tähän postaukseen, koska olen niin tyytyväinen, että sain homman hoidetuksi! 

Alkuviikon risteilylle laitoin jalkaan ensimmäistä kertaa nuo joululahjaksi saamani vihreät Niken Roshe Runit ja voi pojat, että oli mukavat, kevyet ja hyvät jalassa! 

Lomatunnelmia

Mulla on loma! Aloitin sen Ruotsin risteilyllä siskon kanssa, kun löydettiin niin edullinen matka. Tukholmassa oli ihanan keväinen sää ja merimatkat sujuivat sangen leppoisasti, laatuaikaa siskon kanssa tuli vietettyä runsaasti. Ostoksia en tehnyt, mutta bongasin kyllä uuden parfyymin, jonka aion kyllä jossakin vaiheessa itselleni hankkia! :) Kokonaisuudessaan onnistunut ja rento reissu siis, vaikka siskon shoppailuassistenttina toimiminen meinasi jossakin vaiheessa ottaa hermoon hahah. 

Mun loma jatkuu tällä hetkellä äitini luona, pääsin viikon jälkeen näkemään mun koiran, ikävä olikin jo suuri ♥ Viikonlopuksi suunnataan kotiin, perjantaina olisi tarkoitus kokkailla ja viettää iltaa hyvän seuran, ruuan sekä juoman parissa :) Ei pöllömpi loma tähän saakka! 

On siis kevät

takki H&M / toppi Gina Tricot / hame Cubus / kengät Adidas

...vaikka kuvien kaltaista aurinkoa ei olla Lahessa nähtykään sitten torstain. Tästäkin huolimatta kampesin itseni ylös eilen jo seitsemän jälkeen aamulla ja lähdettiin parin työkaverin kanssa aamulenkille! Otti tosin sen verran koville, että päivällä ennen iltavuoroa oli pakko ottaa pienet päikkärit :D

Nyt mulla ois enää kaks työiltaa edessä ja sitten viikon loma! ♥ Suunnitelmat vahvistui eilen ja maanantaina lähdetään siskon kanssa risteilylle länsinaapuriin. Mikään shoppailureissu ei ainakaan omalla kohdalla ole kyseessä, sillä haluan säästää mahdollisimman suuren siivun toukokuun lopussa koittavaan Irlannin-reissuun (eilen selasin vähän majoitusvaihtoehtoja ja voi luoja kuinka kallista! Suuri todennäköisyys on, että yövytään jossakin muualla kuin Dublinissa), mutta parasta reissussa onkin, että pääsee viettämään vähäiseksi jäänyttä siskoaikaa! :) Nyt mä hyökkään kotitöiden kimppuun ja sitten lenkille! Mukavaa viikonloppua!

Parasta just nyt

Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, talvilomareissu onnistuukin ehkä osittain, kirpparilla tavara meni tosi hyvin kaupaksi ja saadaan kiva lisä (tai aloitus...) Irlannin-reissun matkakassaan, oon tällä viikolla viettänyt kivat päiväkahvihetket sekä siskon että parhaan ystävän kanssa... life is pretty good! Kyllähän mukaan mahtuu ilman muuta niitä ei niin kivoja asioitakin, mutta koska mun elämänasenne on se, että kerätään voimaa niistä hyvistä, niin ei ne huonot ja ikävämmät asiat pääse latistamaan. 

Viimepäivinä on ilahduttanut myös se, että sain siivottua koko kämpän viime viikonloppuna ja vaikka mitään suuria muutoksia ei tullutkaan tehtyä, niin yleisilme on ainakin omaan silmään jotenkin puhtaampi ja raikkaampi! Ainakin hetken... Kävin piipahtamassa myös Kouvolassa ja vein mukanani hyvin onnistuneen nimpparikakun, joka sai myös kehuja ja kyselyitä menomatkalla junassa :D Ei oo muuten kaikista iisein homma kiikuttaa kakkua Lahesta Kouvolaan kakkukuvun sisällä, varsinkin kun kävelee asemalle ja asemalta määränpäähän...

Sain myös ihan yllärinä lahjaksi tuon Isadoran luomiväripaletin, joka piti sisällään tuollaisia vähän violettiin ja luumuun taipuvia sävyjä, just semmosia, mitkä multa on omista paleteista puuttunu, mutta joita oon vähän kaipaillut, en kuitenkaan siinä määrin että oisin ostanut. Mut nyt mulla on! :) 

Jedi on tässä kuussa pari viikkoa äitini luona ja se on vähän ikävää, mä kun olen niin tottunut siihen että toi höppänä pyörii ympärillä häärimässä koko ajan, mutta mun tämän viikon työvuorot ja poikaystävän menot on sellaiset, että se joutuisi olemaan aika paljon yksin kotona, niin parempi näin.

Niin ja sitten mä vielä vapaapäivänä ehdin kokkailla porkkana-purjorisottoa, mistä tuli keväisen ulkonäön lisäksi ihan maittavaakin! 

Sellaisia kuulumisia tähän väliin, nyt täytyis mennä laittamaan pyykit kuivumaan ja laittautumaan ihmisen näköiseksi, ennen parin tunnin päästä alkavaa työvuoroa pitää käydä vielä vähän asioita hoitamassa! Aurinkoista torstaipäivän jatkoa ♥

Ravintolatyöntekijän avautumisia

Olen työskennellyt ravintola-alalla niin keittiössä kuin asiakaspalvelussa eli tarjoilijana vuodesta 2013 lähtien ja matkan varrelle on mahtunut jos jonkinmoisia sattumuksia ja etenkin sellaisia asiakaspalvelutilanteita, jotka toistuvat jossakin määrin lähes viikottain. Ärsyttäviä sellaisia. Ajattelin koota tähän postaukseen niistä yleisimpiä, eikä postauksella ole tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä eikä kyseessä ole mitään yksittäistapauksia. Jutun olen laatinut kokonaan omien kokemuksieni kautta nimenomaan työntekijän silmin, humoristisella otteella. Kaikki kohdat eivät myöskään tietenkään päde jokaiseen paikkaan.

Myönnätkö sinä kuuluvasi johonkin näiden alla mainittujen (a)asiakkaiden joukkoon tai jos työskentelet asiakaspalvelualalla, millaisia kokemuksia sun eteen on sattunut tai pystytkö samaistumaan johonkin näistä?

Ihmiset, jotka eivät muista, mitä ovat aiemmin syöneet. Tämä on ihan klassikko, joka jaksaa siitä huolimatta toisinaan ihmetyttää. Tämän voi oikeastaan jakaa kahteen eri osioon: on ne sosiaaliset ihmiset, jotka ilmeisesti ruokaillessaan keskittyvät itse kaikkeen muuhun kuin omaan ruokaansa ja näin ollen kysyvät aina ruokaseuralta, mitä ovat viimeksi syöneet ja mikä olikaan hyvää. Sitten löytyy myös niitä, jotka aloittavat lauseen tyyliin "söin viimeksi jotain tosi hyvää, mitähän se oli?!" No kuulepa ku minä en tiiä!

Ihmiset, joille asiakaspalvelutilanne ja ruuan tilaaminen on ylitsepääsemättömän vaikeaa. Näitä tulee vastaan lähes päivittäin. Osa ihmisistä kokee asiakaspalvelutilanteen ilmeisen vaikeaksi ja syitähän tähän voi olla miljoonia, mutta monesti ongelma tuntuu piilevän siinä, että ei tiedetä, miten toimia ja sitten mieluummin pöllöillään, kuin kysytään. Jos kysytään, niin kysytään hiljaa ruokailutoverilta, joka ei todennäköisesti tiedä vastausta sen paremmin. Tässä kohtaa on aina vähän vaikea päättää, pitäisikö vastata, vai olla niin kuin ei olisi kuullutkaan, kysymystä kun ei esitetty sinulle. Toisena kohtana tyypit, joille ruuan tilaaminen on kovin vaikeaa. "Mä otan tän" ja osoittaa menussa vähän kyseenalaista kohtaa, osoitus voi siis tarkoittaa esim. kahta eri annosta. "Niin kumpi, a vai b?" "No tämä!" Noniin.

Laskun pyytämisen sietämätön vaikeus. Pöydässä käydään viisi kertaa kysymässä, että maistuihan ruoka ja otatteko lisää, no mites juomapuoli. Samalla siinä istua näkötetään ulkovaatteet päällä lompakot pöydällä ja parhaassa tapauksessa kortit ja setelit sekaisin, mutta ei, laskua emme pyydä edes vahingossa. Koska itse koen, että laskun ehdottaminen ja tuputtaminen on epäkohteliasta, nämä tilanteet aiheuttavat halun hakata päätä seinään. Kysy lasku mieluummin ennemmin kuin myöhemmin, niin ei tarvitse pöydässä huokailla ja hikoilla jos kiire yllättää, eikä tarjoilija pääse tuomaan laskua sillä sekunnilla.

Ihmiset, jotka alkavat laskun pyytämisen yhteydessä kiistellä maksun hoitamisesta. "Laitetaanko yhteen vai erikseen?" "Erikseen!" "Laita samaan vaan." Ja sama vänkäys jatkuu seuraavat puoli minuuttia. Ehdotelma: asian voisi ehkä sopia etukäteen, jolloin asiakaspalvelija ei joudu kiusalliseen tilanteeseen todistamaan vänkäystä siitä, kuka maksaa ja minkä verran ja kenen vuoro se on tällä kertaa. Tosin niitäkin tapauksia löytyy, jotka lykkäävät vastuun tarjoilijalle "tuo mitä tuot" -tyyppisesti ja siinähän se riemu repeää. 

kuva kuva kuva kuva

Ihmiset, ketkä haluavat alennuksen kaikesta. Monissa paikoissa löytyy alennuksia esimerkiksi opiskelijoille tai jonkun muun kortin omaaville henkilöille ja monissa paikoissa on käytössä esimerkiksi lounaspassit. Tai sitten on satunnaisia tarjouksia, joissa monesti vielä erikseen sanotaan, että tarjous ei ole yhdistettävissä muihin alennuksiin. Tarjoushaukkailussa ei ole mitään vikaa, tai siinä, että haluaa päästä mahdollisimman edullisesti, mutta osalle ihmisistä on hirveän hankala ymmärtää, että vaikka lyö pöytään vaikka viisi alennukseen oikeuttavaa kuponkia, niin ei niitä kaikkia voi kerralla käyttää. Monesti etu on myös henkilökohtainen, mikä tuntuu olevan se kaikkein hankalin asia. "No mulla on täs kuus frendiä ni mulla pelkästään on tää alennukseen oikeuttava lipuke mut maksan nää meiän kaikkien!" Vähän sama asia, kuin yksi 18-vuotias marssisi baariin viiden alaikäisen kaverinsa kanssa ja ostaa heille alkoholijuomat, koska hänhän on täysi-ikäinen. Ei se nyt vaan ihan niin mene.

"Tarvitsetko kuittia?" Tämä on pakko kysyä joka kerta, asiakaspalvelija ei tee sitä kiusallaan. Ja se on kysyttävä niin monta kertaa, kunnes asiakas kuulee ja vastaa kysymykseen. Maksutilanteeseen keskittyminen on usein vaikeaa etenkin isommalla porukalla liikenteessä ollessa, mutta haluan silti aina selvän vastauksen tuohon polttavaan kysymykseen. Luojan kiitos ihmisille, jotka osaavat jo pin-koodia laittaessaan tai lähimaksuominaisuutta käyttäessään todeta, että ei, kuitille ei ole tarvetta. Jos puolestaan kuittia ei tosissaan tarvitse, niin kannaattaako sitä edes ottaa sillä monissa tapauksissa, kuten maksupäätteellä maksaessa, ensimmäinen kuitti tulee kauppiaalle ja vasta toinen asiakkaalle, joten paperia kuluu. 

Ihmiset, jotka marssivat paikalle maanomistajan elkein. Näitä on nähty paljon. Joskus jopa niin, että vaikka pöydässä on ollut selkeästi varattu -lappu, se on huitaistu pois niin kuin sitä ei olisikaan ja omittu pöytä omiin tarpeisiin. Neljän hengen pöytään tunkee kuusi ihmistä, vaikka kuuden hengen pöytä olisi kyllä vapaa, tai sitten kuuden hengen pöytään istahtaa kaksi ihmistä, vaikka kahden hengen pöytiä olisi tarjolla useampikin. Ei, eih! Tää pätee etenkin viikonloppuisin, kun väkeä on liikkeellä enemmän. Usein arkisin, varsinkin alkuviikosta, on ihan sama istutko kymmenen hengen pöytään yksin ja todennäköisesti tarjoilija sen sinulle kertookin, mutta ruuhka-aikoina kannattaa kysyä vinkkiä, mihin saa mennä ja missä on tilaa. Niin, ja sitten on vielä ne tyypit, jotka päättävät kaikessa hiljaisuudessa keskenään vähän tuunata ravintolan sisustusta ja yhdistää pöytiä omien tarpeiden mukaan. Ai perkele.

Ihmiset, jotka haluavat vaihtaa annoksestaan kaiken. Veloituksetta. "Haluaisin tämän annoksen, mutta voisinko vaihtaa siitä tämän ja vielä tuon?" "Meillä olisi kyllä tämä toinen vaihtoehto, joka voisi olla sopivampi, siinä ei ole kumpaakaan noista, mitkä haluaisit vaihtaa." "No mutta mä haluan tämän silti!" Selevä. Se, että annoksesta haluaa vaihtaa jotain, ja siitä peritään lisämaksu, ei ole mikään hankalan asiakkaan lisätaksa, vaan se tuottaa lisähommaa keittiöön ja sen takia on ihan oikeutettua pyytää siitä lisähinta. Jos ei halua maksaa siitä, että saa mitä haluaa, kannattaa niellä se, mitä edullisimmin saa. Ja miksi ketsupin pitäisi olla joka paikassa itsestäänselvyys?!

Ihmiset, jotka tulevat paikalle muutama minuutti ennen sulkemista. Kyllä, meillä kaikilla on toisinaan tiukka aikataulu ja toisinaan mieli tekee jotain niin pahasti, että pitää juosta paikan päälle ehtiäkseen, vaikka aikaa on vähän. Mutta tämä ihmisryhmä jaksaa silti ihmetyttää: miksi haluat tulla syömään silloin, kun työntekijät odottavat jo pääsevänsä kotiin, keittiö sulkeutuu muutaman minuutin päästä, eli sinulla on tasan hetki miettiä mitä haluat ja kolmanneksi, ruuan valmistuksen jälkeen sinulle jää about 10 minuuttia aikaa nauttia siitä, samalla (ellet maksanut annostasi jo etukäteen), kun tarjoilija laskuttaa sinua? Ruokanautinto ja ravintolakokemus parhaimmillaan, I bet.

Ja hei, vaikka näitä kohtia muodostui tähän aika monta, niin silti valtaosa asiakaspalvelutilanteista on suhteellisen neutraaleja tai positiivisia, sellaisia, joista ei ole mitään ikävää sanottavaa, homma toimii puolin ja toisin ja jokainen osapuoli tietää, miten toimitaan, mitä tilataan ja kommunikaatio pelaa :) 

12 randomia faktaa minusta

Musta on kiva lukea muista blogeista kirjoittajan kokoamia randomeja faktoja itsestään sisältäviä postauksia, ja koska viimeisimmästä itseni kirjoittamasta sellaisesta on aika kauan ja teitä on tullut sen jälkeen aika paljon lisää, niin nyt ois semmosen vuoro sitten! Mitään kovin diippejä paljastuksia ei tietenkään ole luvassa ja osan olen varmaan maininnnutkin, mut ei anneta sen häiritä! 

1. Tykkään kaikista kirpeistä karkeista, lempparikarkit on Missä X:ät. Tykkään syödä niitä myös Ässä Mix karkkien kanssa niin, että yks ässä ja yks missä. Hih.

2. Moni kysyy multa aina, että mitä musaa oikein kuuntelen. Yleensä vastaan tähän että kaikkea ainakin 20 vuotta vanhaa. Omasta mielestäni musamieltymykseni ovat melko laajat, mutta tosiaan kuuntelen huomattavasti enemmän vanhempaa musiikkia, moni tämän päivän artisti tai bändi on ihan vieraita. Mut jos musiikkimakuani pitäisi kuvailla yhdellä termillä, niin se olisi varmaan klassinen rock.

3. En käytä kahvissani sokeria, mutta aina mahdollisuuksien mukaan haluan sinne jotakin makusiirappia.

4. Kuivien vaatteiden ripustaminen paikoilleen kaappiin on ehkä ärsyttävin kotityö, minkä tiedän. Tämä myös näkyy selvästi, vaatteet roikkuvat yleensä kuivaustelineellä ja makkariin viritetyllä pyykkinarulla niin kauan, kun niille pitää laittaa uudet pyykit kuivumaan... 

5. Olen kerran osallistunut tv-ohjelmaan. Ruutuaikani jäi tosin hyvin lyhyeksi, ehkä puoleen minuuttiin. Hyvä niin! :D

6. Jos joskus jostain syystä hankkisin itselleni ns. luksuslaukun, niin se olisi varmaan jokin Yves Saint Laurentin malli.

7. Puhun ja hyräilen ääneen paljon, muuallakin kuin kotona. En kulje papattamassa ääneen pitkin kyliä, mutta monesti saataan hiljaan ääneen kommentoida jotain asiaa tai hymmyillä puoliääneen. Erityisen klassisia tilanteita ovat ne, kun ärtymys valtaa mielen ja tuhahtelen sekä kiroilen ääneen.

8. Olen joissakin asioissa tosi tarkka. Inhoan esimerkiksi sitä, jos joku laittaa/jättää ruokakassin/muovipussin pöydälle. Se muovipussi on pyörinyt ties missä, niin eihän sitä nyt laita paikkaan, jossa käsitellään ja syödään ruokaa! Oon tästä tosin papattanut niin monta kertaa, että suurin piirtein kaikki meillä käyvät ihmiset tämän jo tietävätkin :D 

paita Mango / mekko Second hand (H&M) / kengät H&M

9. Olen vähän sellainen kaikki tai ei mitään -tyyppi, ainakin joissakin asioissa. On esimerkiksi päiviä, jolloin en kirjaimellisesti tee mitään, tai sitten päiviä, kun teen suurinpiirtein kaiken ja sata asiaa samaan aikaan. Tätä postausta kirjoittaessani olen pessyt pyykkiä, pessyt lattioita, imuroinut, vaihtanut verhoja ja mattoja, tiskannut, leiponut kahta erilaista leivonnaista, puhunut puhelimessa ja pessyt vessan :D 

10. Mulla on huono näkö, molemmissa silmissä miinusta on ainakin nelosen verran. Tutussa ympäristössä (esim. koiran kanssa lenkillä) kuljen kuitenkin monesti ilman silmälaseja tai piilareita. 

11. Mun aivastustapa ja -ääni on todella voimakas. Onnistun lähestulkoon aina pelästyttämään sillä jonkun!

12. En tykkää oikeastaan hedelmistä enkä marjoista sellaisenaan. En oikeastaan ikinä syö vaikkapa banaania, omenaa tai vastaavaa sinällään ja kokonaiset marjat lähinnä ällöttävät. En tiedä mistä tää johtuu mutta oon ollut samanlainen koko ikäni! Nykyään sentään syön marjoja edes jossakin muodossa, pienenä en voinut sietää niitä. 

Beauty Favorites ATM

Ihanan keväistä ja aurinkoista lauantaipäivää! Mie ajattelin tulla höpöttämään tänään vähän kosmetiikkajutuista ja esitellä tämän hetken luottotuotteet - niihin sisältyy sekä vanhoja suosikkeja että uusia tuttavuuksia. 

Garnier Respons -sarjan tuotteita olenkin hehkuttanut täällä jo noin miljoona kertaa sekä ihonhoito- että hiustenhoitopuolelta. Tämä kyseinen Oat Cream & White Almond Milk kuivan ja herkän ihon voide on ehdoton suosikkini. Tuotteessa on hypoallerginen koostumus ja jostain syystä se sopii mun atooppiselle, kuivalle iholle kuin nenä päähän. Mä olen testannut montaa eri ns. halpistuotetta ja aina kun palaan tähän, iho rauhoittuu silmin nähden. Kaiken lisäksi tää on edullinen, 200 ml pakkauksen hinta pyörii viiden euron kieppeillä hieman ostopaikasta riippuen. Arvioisin, että kuukauden aikana mulla kuluu näitä about 3.

Max Factorin Miracle Match -meikkivoidetta kehuin jo viime vuoden puolella, käytin välissä yhtä toista meikkivoidetta ja sitten ostin Lumenen meikkivoiteen, mutta se olikin liian tumma, joten piti pelata varman päälle ja palata tuttuun ja turvalliseen. Lumenen meikkivoiteen saan käytettyä sitten kesällä. Tästä Max Factorin meikkivoiteesta mulla on käytössä sävy 47 Nude ja vaikka noin yleisesti tykkään kevyemmistä meikkivoiteista, niin mun kasvojen värierot punoittavien kohtien takia on toisinaan sen verran isot, että kevyellä meikkivoiteella niitä ei saa peitettyä ja tällä saa. Silti tämä ei tunnu tönkötä pakkelilta naamalla, vaan sulautuu aika kivasti.

Batisten kuivashampoot on tuttuja tuotteita vuosien takaa ja pidän niistä ehkä kaikista eniten niiden tuoksujen takia. Monien muiden merkkien kuivashampoissa on etova tuoksu, joista en yhtään tykkää. Nyt mulla on ensimmäistä kertaa kokeilussa tämä kehuttu XXL Volume -kuivis ja kyllähän tällä rakennetta ja voluumia tukkaan irtoaa! Tosin omaan tukkaani en ehkä niin järjettömästi sitä tarvitse, sarjan muut kuivashampoot tuovat nekin sen verran nostetta ja voluumia, etten tiedä tarvitseeko juuri tätä kyseistä mallia käyttää.

En voi töissä käyttää kynsilakkaa ja siksi lakkailut on viime vuosina jääneet todella vähäisiksi (mikä kyllä näkyy taidoissakin...) mutta viime syksynä tilasin muutamat lakat ja nämä OPIn minikokoiset kysilakat kuuluvat niihin. Suosikeiksi ovat nousseet valkoinen ja hennon vaaleanpunainen lakka, joilla saa söpöt pastellikynnet. Kahdella kerroksella saa peittävän lopputuloksen.

ACOn Lip Cerat huulivoide on mun luottotuote. Paras huulivoide koskaan, ikinä. Tämä kyllä sisältää vaseliinia, mutta ainakaan omalla kohdalla se ei ole ongelma - tämän huulivoiteen kanssa riittää kun sitä lisää pari kertaa päivässä, sillä se kosteuttaa todella hyvin. Huulirasvan kanssa ei siis tarvitse olla läträämässä koko ajan eikä paniikki iske, jos huulivoide on jäänyt kotiin, koska sitä harvemmin täytyy lisätä päivän mittaan.

 

Saanko esitellä, mun uusi lempiripsiväri: Lumene True Mystic Volume. Sain tämän joululahjaksi ja otin käyttöön ilman minkäänlaisia odotuksia ja tykästyin tähän kyllä heti ensikäyttämällä! Massa on aika märkää ja tuotetta tulee harjaan melko runsaasti, levitys on helppoa ja ripsien ns. työstäminen iisiä massan kosteuden takia, kunhan varoo ettei tee sellaisia klimppiripsiä. Yleensä olen käyttänyt vedenkestäviä ripsareita ja tämähän ei sellainen ole, mutta pysyvyys on kyllä ihan loistava! Toki tämä päivän mittaan jonkin verran rapisee, etenkin jos tuotetta laittaa alaripsiin, mutta ei lainkaan siinä määrin, että mun pitäisi vedenkestävä versio tästä ensi kerralla hommata. Iso suositus tälle!

   

Silmänympärysiho on mun kasvojen ongelmakohta, sillä iho on kuiva, monesti punoittava ja useasti vielä turvoksissakin. Monet silmämympärysvoiteet on testattu, osa ihan hyviä ja osasta ei juuri mitään apua. Luin netistä paljon hyvää palautetta tästä Avènen silmänympärysvoiteesta, josta pitäisi löytyä apua juuri niihin silmänympärysihon ongelmiin, joista kärsin. Tuote on omasta mielestä kallis, 10 ml tuubi tuotetta maksaa reilut parikymppiä, mutta halusin silti kokeilla. Ja kyllä tästä apua on ollut! Vähän vaihtelevasti, mun iho oireilee vähän omaan tahtiinsa ja ilmeisen monista tekijöistä johtuen, joten miksikään ihmevoiteeksi en voi tätä tiluureta, mutta tuote kyllä rauhoittaa silmänympärysihoa sekä kosteuttaa suht tehokkaasti. Tuotetta pitäisi riittää todella pieni määrä molempiin silmiin, mutta mä huomasin eron vasta, kun laitoin tuotetta vähän reilummin. Nyt mulla on toinen tuubi menossa ja kolmas odottamassa jo valmiina kylppärin kaapissa.

Throwback Style: Maaliskuu

Ohops, meinasi jäädä maaliskuun asukatsaus välistä! Tässä se nyt se kuitenkin olis! Asukuvien metsästäminen oli taas pienoisen työn takana, mutta ei se mitään, näitä on ihan hauska etsiä :) Kivoimmat asukokonaisuudet löytyy tällä kertaa vuodelta 2015, mitä mieltä te olette?

2013 

Tuo pinkki neulepaita on joku naurettavan halpa kirppislöytö, ja muistelisin että käyttökerrat jäi tyyliin tähän. Jossakin vaiheessa se päätyi muistaakseni siskolleni ja on todennäköisesti jäänyt sille tielle aikoja sitten :D Ihan raikas ja pirtsakka kokonaisuus tämä, mutta jotenkin kuitenkin sellainen, etten pukisi päälleni nyt. 

Toinen asu on illalta, kun mentiin kuuntelemaan poikaystäväni bändin keikkaa. Sukkahousut on ♥ Muutenkin tämä on ihan kiva, sellainen, minkä voisin kuvitella päälleni tänäkin päivänä. Mitään tosin asun osista en enää omista. Paitsi nuo rannerenkaat! Edelleen jaksaa kuitenkin vähän ihmetyttää tää mun -13 vuoden villitys krepattuun tukkaan? :D

2014 

Tää asu mulla oli päällä, kun käytiin syömässä Santa Fe:ssä poikaystävän kanssa ja halusin laittaa päälle jotain vähän hienompaa, mutta kuitenkin rentoa. Sekä mekko että neuletakki löytyy edelleen vaatekaapista! Toinen asu on kirpparilöydöistä koostettu keväinen asu, noista vaatekappaleista en omista enää mitään, vaan olen laittanut ne eteenpäin. Farkkutakki onnistuu tässä kuvassa näyttämään ihan kivalta, mutta todellisuudessa parilla eurolla aikoinaan ostettu takki oli vähän huonon mallinen ja sen takia sen myinkin, vaikka väri on kieltämättä aavistuksen verran kivempi kuin nykyisessä takissani. Peruskiva asu, jonka pukisin uudelleen asustevaihdoksilla. 

2015 

Muistan tykänneeni tästä kokonaisuudesta hurjasti tuolloin ja sen kokoaminen onnistuisi edelleenkin, sillä kaikki asun osat löytyvät edelleen vaatekaapista, mikä on melkoisen harvinaista! 

Toisestakin asusta tykkäsin hurjasti vaikka se ei ole ehkä täysin sellainen, mitä päälläni odottaisi näkevän. Nuo farkut oli ihan mun lempparit ja kulutin ne loppuun, uusia yhtä hyviä en ole vielä kyseisessä värissä löytänyt :( Vaalea toppi löytyy edelleen vaatekaapista! 

2016

  

Oho hupsis, sama kombo päällä kuin edellisenä vuonna, ainoastaan neulepaita on eri :D Vuoden 2015 versio on kyllä enemmän omaan mieleen, mutta tässäkin setissä kaikki jutut on edelleen tallessa, toi reppu tosin on ollut niin hurjassa käytössä että pelottaa että jonain päivänä se vielä pettää. Toinen asu on myös mieleinen, kaikki jutut ovat edelleen tallessa paitsi kengät, jotka olen myynyt eteenpäin. Voisin siis pukea päälle uudelleenkin!