16.11.2016

Siellä keskellä on elämä

Löysin tämän tekstin luonnoksien seasta eilen. Se on yli puoli vuotta vanha, enkä oikeastaan tiedä, miksen ole koskaan julkaissut sitä, sillä se hätkähdytti minutkin näin pitkän ajan jälkeen aitoudellaan ja samaistuttavuudellaan - en ole varma, olenko koskaan osannut pukea itseäni näin hyvin sanoiksi. Ehkä siksi se onkin pelottanut ja jäänyt julkaisematta.

IMG_1437 IMG_1479 
Kuuntelen hengitystäsi
joka aivan liian usein muuttuu kuorsaukseksi

Nukumme aina sädekaihtimet auki
minulla on kyyneleitä poskilla
aina muutama vierii
tyynyyn tulee kostea läiskä
mutten tunne kipua

Haluan vain tuntea auringonsäteet heti aamulla.

Se ettei oma peilikuva miellytä
aamusta aamuun
Ei pidä repiä hiuksia päästään
ja suuttua maailmalle

S
E

E
I

Kerro mitään
minusta eikä sinusta
Eikä heistä, vaikka he niin tahtoisivatkin

Pitää katsoa pintaa syvemmälle ja ymmärtää
kauneinkin kukka
oli joskus hauras verso
ja on joskus oleva kuihtunut olemattomiin

Kaikki se, mitä tapahtuu välissä
On tärkeintä.

IMG_1443 IMG_1487 
Kuorsauksesi jatkuu sinnikkäänä
Katulamppujen valot heijastuvat ikkunasta sisään
Kadulla ei ole ketään.
En kyynelehdi surusta, en ilosta
ne vain pyrkivät ulos
vähän kuin sanat ja lauseet

ne ovat ajatuksieni fyysinen muoto.

Mietin,
mitä kaikkea on ja mitä kaikkea ei ole
on tasapaino
joka pitää vain löytää

Siellä keskellä on elämä.
Luulen,
olen löytänyt omani.

IMG_1441

8 kommenttia:

  1. Tuo runo on kyllä oikeasti koskettava <3 Onneksi julkaisit!

    sanasokkelossa.blogspot.fi

    VastaaPoista
  2. Voi että miten ihana ja koskettava! :)

    VastaaPoista
  3. Voi miten ihanan asun oletkaan koonnut! Rakastuin noihin maanläheisten värien yhdistelmään ja unisiepparikoru on se viimeinen ripaus tekemään kokonaisuudesta ihan täykyn :-3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että tykkäät! :) Ite vaihtaisin kyllä noi pilkulliset sukkahousut, mutta ne oli ainoat sillä hetkellä mahdolliset :P Toi unisiepparikoru on kyllä yksi omista lemppareista :)

      Poista