18.8.2019

5 ajatusta ystävyydestä

Kuluneen viikon aikana olen miettinyt poikkeuksellisen paljon ystävyyttä ja ystäviä. Sinänsä hassua, koska en ole nähnyt heistä ketään - kaikkien kanssa olen kuitenkin ollut yhteyksissä. Joka tapauksessa ajattelin ajatuksieni inspiroimana kirjoittaa vähän ajatuksia ylös ystävyydestä ja ihmissuhteista noin yleensäkin. Kaikki on tosin sellaisia, että olen niistä muodossa tai toisessa kirjoittanut varmasti aiemminkin, mutta no, minä nyt koin tarpeelliseksi kirjoitella näistä nyt :)
 
IMG_4851_editedIMG_4864_edited IMG_4855_edited IMG_4852_edited

Anna suhteelle aikaa kehittyä
Itse olen todella, todella hitaasti lämpeävä tyyppi ja mulla kestää kamalan pitkään päästä niin sanotusti sinuiksi jonkun ihmiskontaktin/-suhteen kanssa. En osaa selittää asiaa sillä tavalla selkokielellä, mutta että vähän ihmisestä riippuen mulla kestää tavallaan löytää se "oma paikka" siinä suhteessa aika kauan ja saatan aluksi vaikuttaa tosi etäiseltä, ja siltä ettei mua kiinnosta tutustua tai viettää aikaa jonkun toisen kanssa. Olen ollut esimerkiksi samassa työpaikassa monen mun nykyisen hyvän ystävän kanssa kauan aikaa, mutta ei näe tai koe, että oltaisiin niin sanotusti ystävystytty heti kättelyssä, vaan suhteen kehittyminen ystävyydeksi on kestänyt. Pointtina siis lähinnä se, että uusia ihmissuhteita luodessa kannattaa antaa tilanteen kehittyä rauhassa ja vastaavasti antaa jo olemassa oleville suhteille aikaa ja tilaa kehittyä tai muuttua.

Anna tilaa sekä muille että itsellesi
Itse olen sitä mieltä, että vaikka olisi kuinka ystäviä tai kavereita, niin aina ei tarvitse löytyä aikaa viettää aikaa heidän kanssaan. Ja oikeaan ystävyyteen mielestäni kuuluukin se, että osaa ja uskaltaa sanoa toiselle ei - toinen osapuoli ymmärtää, eikä tilanteesta synny mitään sen kummallisempaa kärhämää. Omat ystävyyssuhteeni ovat pitkälti sellaisia, että saattaa mennä päiviä - viikkoja, ettei olla yhteyksissä, mutta en koe että siinä häviäisi jotain oleellista, vaikka jokapäiväisiä kuulumisia ei vaihdakaan. Itse tosin jaan esim. instagramiin aika aktiivisesti paloja arjestani ja tekemisistäni, mutta toisaalta nekin kertovat vain sen hyvin, hyvin pienen osan jonka päätän jakaa, eikä niistä sinällään pysty muodostamaan autenttista käsitystä siitä, mitä minulle kuuluu
Vastaavasti pitää hyväksyä se, että itsekään ei ole aina jonkun ykkösvaihtoehto. Siitä ei pidä suuttua tai loukkaantua, ja pahinta mitä voi tehdä on ajatella, ettei kysy toiste uudestaan, kun nyt kerran kieltäytyi. Mutta toivottavasti kukaan ei noin ystävien suhteen käyttäydykään.

Aina ei tarvitse olla osallisena
Itse olen siitä onnellisessa asemassa, että mulla on ystäväpiiri, jossa on monta ihmistä ja kaikki ollaan ystäviä keskenämme. Kaikilla on kuitenkin omat elämänsä ja puuhansa ja monesti on täysin mahdotonta nähdä joukolla. Kaikista inhottavinta on mielestäni tapa, että "jos joku ei pääse, niin ei sitten kukaan" - tätä emme siis luonnollisestikaan harrasta, mutta tuollainen toimintamalli kuitenkin maailmasta löytyy. Jos ei käytännössä, niin yksilöiden pään sisältä ainakin - eli jos itse ei pääse mukaan osallistumaan, niin sitten toistenkin pitäisi jättää hupi välistä.
Itselleni on aivan täysin luonnollista, että aina ei pysty/jaksa tai pääse jonnekin, minne pyydetään. Ja vastaavasti aivan täysin luonnollista, jos mua ei pyydetä johonkin. En ole tippaakaan mustasukkainen tai kateellinen tyyppi, joten tämä käy multa helposti, mutta toki kaikki maailman ihmiset eivät ole samanlaisia kanssani. Sille, ettei ole kutsuttu mukaan tai pyydetty käymään, voi olla syy, tai voi olla ettei sille ole yksinkertaisesti mitään syytä - pointtina lähinnä se, ettei sitä tarvitse käydä miettimään sen enempää. 

Jokainen ihmissuhde on omanlaisensa
Niitä on siis täysin turha käydä vertaamaan keskenään tai yrittää tehdä niistä samanlaisia. Tai pahimmassa tapauksessa verrata täysin jonkun toisen ihmisen ystävyyssuhteisiin. Se, että joku toinen käy kaverinsa kanssa melomassa, ampumaradalla ja hyppäämässä benjihyppyjä, ei tarkoita, että vastavaa pitäisi ruveta harrastamaan oman kaverin kanssa. On tärkeää löytää se suhteen "oma juttu", joka kyllä löytyy ihan luonnostaan, kun sille antaa sitä aikaa. Enkä nyt tarkoita, että jos aina tekee samoja asioita ja puhuu samoista asioista, niin etteikö sitä kaavaa voisi rikkoa. 

Jokaisen ei tarvitse olla sydänystävä
Mua on itseäni siunattu useammallakin hyvällä ystävällä, ja olen heistä todella kiitollinen. Kuitenkin heidän lisäkseen multa löytyy totta kai myös muita ihmisiä elämästä (no okei, ei kovin montaa, hahha), joiden kanssa tulee satunnaisesti vietettyä aikaa. Itse koen, että nämä suhteet ovat tärkeitä myös - vaikka niistä ei todennäköisesti koskaan kehity sellaista kevyttä kaverisuhdetta enempää. Tähän toki pointtina ensimmäinen kohta - koskaan ei voi tietää, eikä mahdollisuutta kannata sulkea pois. Ihmissuhteilla on kuitenkin tapana yllättää. Mutta joka tapauksessa on enemmän kuin ok, että löytyy sellaisia suhteita, joissa ei ole niin sanotusti sen enempää sisältöä. Joku saattaa olla sitä mieltä, että miksi viettäisi aikaa sitten sellaisen tyypin kanssa, jota ei näe säännöllisesti tai jolle ei voi kertoa oikeita kuulumisia. Miksi ei? Vaikka itse olenkin vähän jähmeä uusien tuttavuuksien kanssa, on musta kuitenkin kiva tavata uusia ihmisiä eikä mulla ole koskaan ollut ongelmaa lyöttäytyä täysin tuntemattomien seuraan ja monet niistä tuttavuuksista on jäänyt hauskoina muistoina mieleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti