3.5.2016

Huhtikuun leffapäiväkirja

Se on kuulkaas aika käydä läpi, mitä leffoja tuli huhtikuun aikana katseltua! Jos teillä on katselukokemuksia joistakin seuraavista, niin mitä mieltä olitte leffoista, ootteko samoilla linjoilla meikäläisen kanssa vai ihan toista mieltä? 


A Few Good Men (IMDb 7,6)
Kunnian miehiä on oikeussalidraama, jossa käsitellään kahden merijalkaväen sotilaan tekemää vääryyttä heidän palvelustoveriaan kohtaan (nää amerikkalaiset armeijatermit on niin vieraita). Mä en oikeastaan edes pitänyt elokuvasta ja parikymmentä vuotta nuorempi Tom Cruise oli lähinnä ärsyttävä Demi Mooren roolihahmosta puhumattakaan, mutta sen sijaan Jack Nicholson hoiti homman kotiin ärsyttävänä everstinä aika mehukkaasti. Semimielenkiintoisen elokuvasta teki kuitenkin se oikeudenkäynnillinen asettelu ja lähtökohta, että merijalkaväen sotilaat oikeasti syyllistyivät tekoonsa ja on Tom Cruisen esittämän lakimiehen tehtävä saada pojat kuitenkin syyttömiksi juryn edessä. Elokuva nostattaa ilmoille moraalisia kysymyksiä.

Black Mass (IMDb 7,0)
Elikkä siis Johnny Deppin uusin leffanpätkä. Rikosdraama, joka sijoittuu Etelä-Bostoniin. On rikollispomoja, on mafiaa, on korruptoitunutta poliisia, kyllähän te tiedätte nämä kuviot. Jos joku on joskus nähnyt elokuvan The Departed, niin vähän samoissa maailmoissa liikutaan, mutta 70-80 -luvuilla ja huomattavasti epäkiinnostavammin ja vähemmän mukaansa tempaavammin. Tarina kertoo Whitey Bulgerista, kuuluisasta rikollispomosta, jota Depp näyttelee. Tää on siinä mielessä ihan mielenkiintoista katsottavaa, koska Deppin roolihahmo on aika erilainen ja jokseenkin epätyypillinen rooli hänelle. Deppin suosimat maneerit loistaa pitkälti poissaolollaan. Silti rooli jää mun mielestä jokseenkin vaisuksi eikä muihinkaan leffan hahmoihin ole mielestäni saatu semmosta ytyä, mitä olisi ehkä toivonut. Omalla tavallaan ihan mielenkiintoinen ja hyvä leffa, mutta vähän pliisu ja vaisu jotenkin. Tuli fiilis, että olisi tästä paremmankin saanut, pituuttakin kun löytyy melkein parin tunnin verran.


No Strings Attached (IMDb 6,2)
Suomennos Näin ystävien kesken. Romanttista komediaa, jossa päätähtinä loistaa Natalie Portman ja Ashton Kutcher. Mitäs tästä nyt voi sanoa? Niin perussettiä kun vaan olla ja voi. Ennalta-arvattava, ihan viihdyttävä joo, mutta ei mitenkään erityisen hauska tai oivaltava. Aiheensa vuoksi, eli päähenkilöiden seksisuhde ja muut ihmissuhteet siinä sivussa tää ei ole ehkä paras mahdollinen valinta perheen leffaillan valinnaksi, mutta jos olet yksin kotona, tylsää ja sulla on iso purkki jäätelöä etkä parempaakaan keksi, niin katohan ihmeessä. Ashton Kutcher on tosin aina vähän ärsyttävä.

Irresistible (IMDb 5,8)
Tää elokuva oli todella hämmentävä. Vähän semmoinen toisen luokan brittiläinen läiskäisy, tuli fiilis että pienellä panostuksella tästä olisi saanut huomattavasti paremman. Välillä tästä tuli tosi Twin Peaksmäinen fiilis pöllöineen päivineen, välillä mietti että jos tää onkin tarina skitsofreniasta ja välillä muuten vaan tuijotti ruutua huuli pyöreänä. Mutta ei sillä tavalla ällistyneen ihailevana, kuten esimerkiksi Inceptionissa. Tässä oli kyllä aineksia, mutta jäi vähän laimeaksi. Joka tapauksessa plussaa siitä, että leffan alussa oli ihan täysin epäselvää, miten leffa tulee päättymään, ja oli vielä puolessakin välissä.


Age of Adaline (IMDb 7,2)
Tarina 1900-luvun alkupuolella syntyneestä naisesta, joka onnettomuuden seurauksena lakkaa ikääntymästä ja elää elämää ikuisesti noin kolmikymppisenä. Fantasiaa ja draamaa yhdistelevä leffa kuulostaa noin lyhyesti sanottuna vähän epäuskottavalta ja jo valmiiksi nähdyltä, mutta tää oli itse asiassa todella positiivinen yllätys. Tämä oli tosi koskettava ja ajoittain erittäin onnistunut. Itkeä pillitin ainakin kolmasosan elokuvasta. Plussaa myös siitä, että leffan pääosassa oleva Blake Lively on ainakin omasta mielestäni onnistunut karistamaan Gossip Girl menneisyytensä hyvin, eikä mulle tullut missään vaiheessa mitään kyseisestä sarjasta ja Livelyn esittämästä Serenasta mieleen. Hieman haastetta katselussa toi se, ettei leffassa ollut tekstityksiä (tuotu importtina), mutta sekin oli itse asiassa kivaa vaihtelua, pitäisi jättää useammin suomenkieliset tekstitykset pois. Mutta lyhyesti sanottuna: tykkäsin tästä elokuvasta!

From Hell (IMDb 6,8)
Tämä leffa on tuttu jo vuosien takaa, koska no, Johnny Depp. Mutta päätin pitkästä aikaa katsella uudestaan, kun teki mieli katsoa jotain synkempää. Mulla on vähän semmonen mieltymys näihin sarjamurhaajaleffoihin, ja nimenomaan näihin jokseenkin fiksumpiin sellaisiin, eli jätetään kaikki Rest Stopit ja Wrong Turnit sikseen. Mun mielestä tämä leffa on aikalailla malliesimerkki siitä, miten juurikin tämmönen sarjamurhaajahässäkkä on kiinnostava ja otteessaan pitävä. Tässä pyörii monta asiaa päällekäin koko ajan ja loppujen lopuksi ne johtavat kaikki samaan. Tosin harmillisesti kyllä en voi sille mitään, että mukana kun on Ian Holm ja Robbie Coltrane, niin ensimmäisenä mieleen tulee Bilbo Reppuli ja Hagrid :D Mutta joo, minä tykkään tästä leffasta ja tämän jaksaa aina muutaman vuoden välein katsoa uudestaan

Big Eyes (IMDb 7,0)
Tim Burtonin tositapahtumiin perustava elokuva kertoo taiteilijasta, joka uuden avioliiton myötä joutuu miehensä dominoitavaksi miehen ottaessa kaiken kunnian maalauksista. Tämä oli aika erilaista Burtonia, kun on ns. tottunut näkemään, eikä se nyt varsinaisesti huono juttu ole, mutta mä en erityisemmin syttynyt tälle elokuvalle. Henkilöhahmot oli jotenkin todella ohuita ja etenkään Christoph Waltz ei istunut omaan rooliinsa yhtään, vaikka muuten ihan hyvä näyttelijä onkin. Elokuvan kannessa hehkutettiin, että tämä on Burtonin paras leffa vuosiin, mutta mä en vaan erikoisemmin tykännyt tästä.

Up in the Air (IMDb 7,4)
Tämän leffan katsoin ihan lonkalta Netflixistä ja ehkä vähän sen takia, että tässä on Anna Kendrick, kuka on mun mielestä äärimmäisen hienosti luonut leffauran ammoisista Twilight -räpellyksistä. Leffana tämä on ehkä vähän tasapaksu pitkäksi venähtänyt draama, jossa George Clooney kukkoilee pääroolissa, mutta oli tässä ihan hieno kattaus kaikenlaista aihetta yksinäisyydestä ihmissuhteiden tärkeyteen, kodin merkityksestä, vapaudesta, pettymyksestä ja unelmista ja materian merkityksestä. Aika paljon siis kaikkea. Tämä oli mun mielestä sellainen perusvakaa ja hyvä leffa, joka katselukokemuksena ei nyt varsinaisesti ollut mitenkään mullistava, mutta rutkasti huonompia löytyy kunnon listaksi asti.

Barefoot (IMDb 6,6)
Tuhlaajapoika tapaa tytön, joka joutuu psykiatriseen sairaalaan asuttuaan eristyksissä koko ikänsä. Tapahtumien myötä kaksikko lähtee etsintäkuulutettuna tien päälle ja loppu onkin sitten selvää. Idea ok, mutta toteutus vähän puolitiessä. Scott Speedman on kovin jäykkä koko leffan ajan, kun taas Evan Rachel Woodin roolisuoritus hieman hassahtaneena tyttönä on mielestäni onnistuneen viaton, raikas ja valloittava. Joka tapauksessa ei tämä nyt erityisen huono ollut, jos kaipaa romanttista komediaa, joka hieman poikkeaa valtavirrasta, niin tämä on siihen ihan kelpo valinta.

Side Effects (IMDb 7,1)
Tää oli oikeastaan aika mielenkiintoinen leffa. Masentunut nuori nainen alkaa käyttää uutta masennuslääkettä, mutta lääkkeellä onkin melkoisia sivuvaikutuksia ja syytemyllyyn joutuu myös naista hoitava lääkäri. Loppujen lopuksi kaikki ei olekaan ihan sitä miltä näyttää. Tää oli siinä mielessä loistava kuvaus siitä, että teoilla on seuraamuksensa. Tuntuu, että tästä leffasta on vähän vaikea kertoa mitään paljastamatta jotain olennaista juonesta, joten tyydyn toteamaan että jokseenkin jähmeäsä alusta huolimatta (ja Channing Tatumin mitäänsanomattomasta ja kankeasta esiintymisestä) tämä paranee loppua kohden. Kokonaisuutena mukavaa vaihtelua katsomiini leffoihin!

Oma lemppari huhtikuulta on Age of Adaline. Positiivisesti yllättivät myös Up in the Air sekä Side Effects.

5 kommenttia:

  1. Hahaa että sattuikin hyvin, näistä Barefootin katsoin juuri eilen ja Big Eyes löysi alelaarista tiensä elokuvahyllyyni alkuviikosta :D Big Eys vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta, toivottavasti en joudu pettymään vaikka arviosi aika negatiiviselta vaikuttaakin. Barefoot oli minustakin peruskiva, tavallaan perinteinen romanttinen komedia mutta tavallaan omaperäinen, mutta tosiaan aika puolitiehen jäi. Evan Rachel Woodin näyttely ja hahmo olivat aivan ihania :D Irresistiblen katsoin joskus aikoja sitten ja siitä olen aikalailla samoilla linjoilla kanssasi, ihan nokkela. Up In the Airin olen nähnyt joskus ja se olin muistaakseni mieleeni ja mukavan symppis leffa. Tuo Näin ystävien kesken oli minunkin mielestä tosi mitäänsanomaton, perussettiä kuten osuvasti sanoit. Noista muista itselleni aiemmin tuntemattomista Age of Adaline ja Side Effects nousivat katsottavien listalle, kuulostavan niiin mielenkiintoisilta! Tosi hyvä postaus siis! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska sattuma! :D Juu ei se Big Eyes mitenkään huono missään nimessä ollut, mutta ei vaan erityisemmin omaan mieleen. Joku ei vaan osunut kohdalleen. Eli omalta osalta tää leffa lähtee kyllä kiertoon...mutta jos jaksat, niin kerrohan ihmeessä mitä mieltä sie leffasta olit/jos teet jotain leffa-arvostelua tms niin linkkaa vain, ois kiva kuulla muita näkemyksiä! :) Ja niin mukava kuulla etten ole tosiaan ainoa leffafriikki, kun siekin oot noin monta näistä nähnyt! Musta leffoista on aina kiva saada juttua aikaiseks,omassa lähipiirissä näitä leffan kattojia on vähän nihkeesti, niin hyvä että täältä edes löytyy harrastetovereita :)

      Poista
    2. Joo voin toki linkata sitten kunhan saan sen katsottua ja kirjoitettua siitä :) Minustakin on tosi kiva jutella elokuvista, itekin enimmäkseen näin netissä. Paljon tykkään kirjoittaa blogissanikin postauksia elokuvista. http://mammamiiau.blogspot.fi/

      Poista
  2. Täällä kirjotan tosta Side Effectsistä, Big Eyesin teksti ei ole vielä ihan valmis :D http://mammamiiau.blogspot.fi/2016/05/musikaalia-halvautumista-mielisairautta.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee kiva, mie kävin kommentoimassa! :)

      Poista