5.11.2017

Lokakuun leffapäiväkirja

It (IMDb 7,8)
Kaikki, siis tyyliin ihan kaikki kävi katsomassa tämän elokuvassa ennen minua ja kehuivat elokuvaa kovasti ja kuukausi ensi-illan jälkeen pääsin minäkin katsastamaan uusintaversion ensimmäisen osan. Toisin kuin monet muut tuttuni, niin minä olen nähnyt myös melkein kolmekymmentä vuotta sitten tehdyn alkuperäisversion, joten mulla on vähän vertailupohjaa. Ihan ensin täytyy todeta, että olihan tämä ensimmäinen osa ainakin huomattavasti parempi kuin alkuperäinen. Tähän oli saatu jopa sitä pelottavuutta, joka aiemmasta oli jäänyt kokonaan pois (toki sillä, että kävi katsomassa tämän elokuvateatterissa kunnon äänillä jne. saattoi vaikuttaa) ja Pennywise -klovni oli oikeasti melkoisen karmiva, mistä tosin ei mielstäni täysin voi ylistää Bill Skarsgårdia vaan myös kolmenkymmenen vuoden aikana kehittynyttä teknologiaa. Tässä oli huomattavasti enemmän sisältöä kuin alkuperäisessä ja lapsihahmot musta tosi onnistuneet. Kaikista positiivisista huomioista huolimatta en kuitenkaan lähtisi kehumaan tätä ylistyssanoin ja fanfaarein, reilu 2 tuntia tuntui ajoittain aika pitkältä mikä on ikävä huomio siinä mielessä, että tykkään yleisesti pitkistä leffoista. Ei huono, mutta toisaalta ei ihan mun makuun. Mutta joskus tulevaisuudessa ilmestyvä jatko-osa tulee varmasti kyllä tsekattua.

Blindness (IMDb 6,6)
Ensin yksi sokeutuu äkillisesti. Sitten toinen. Muutama lisää ja näkönsä epidemian takia menettäneet eristetään karanteeniin muista. Ensin karanteenikeskus koostuu vain muutamista, mutta hyvin pian kymmenistä ihmisistä. Olosuhteet vanhassa rakennuksesa eivät ole kummoiset ja kun se täytetään äkillisesti sokeutuneilla, eri olosuhteista tulevilla ihmisillä, on soppa aika lailla valmis. Paitsi että: suinkaan ihan kaikki eivät ole sokeita, vaan joukossa on myös miehensä mukana sokeutunutta esittänyt nainen, jolla tuntuu olevan jonkinlainen vastustuskyky epidemian aiheuttajaa vastaan. Hä yrittää parhaan kykynsä mukaan säilyttää salaisuutensa, jonka ainoastaan hänen miehensä hänen lisäkseen tietää samalla yrittäen auttaa yhteisöä selviämään kaaoksessa ja säilyttää mielenterveytensä paikassa, jossa inhimillisyys tuntuu kadonneen.
Elokuva ei hurjasti eroa muistakaan vastaavista, joissa jokin virus tai tauti aiheuttaa maailmanlopun fiilistä ja kaaosta, eikä ollut mitenkään erityisen hyvä, monin kohdin oikeastaan aika groteski ja ällöttävä. Ilmeisesti elokuva sai myös ilmestyessään suhteellisen huonon vastaanoton sen aiheuttamaan ja antaman mielikuvan sokeista, mutta mielestäni vähän turhaan: jos yksi kaupunki oikeasti sokeutuisi lyhyessä ajassa ilman, että asianomaisille edes kerrottaisiin, mistä on kyse, niin kyllähän siinä pakokauhu olisi varmasti päällimmäisenä tunteena pinnalla. Vioistaan huolimatta kuitenkin herättää ajattelemaan kuinka olennainen osa näkökyky meitä on.

27 Dresses (IMDb 6,1)
Mä en oikeasti tiedä, kuinka monta kertaa olen tämän elokuvan nähnyt. Todella monta joka tapauksessa, tämä oli nimittäin vuosia sitten yksi lemppareistani. Katselukerrat ja oma ikääntyminen ovat varmaankin vaikuttaneet siihen, että tämä lukuisia kertoja kaasona toimineesta Janesta kertova romanttinen komedia ei nyt katsottuna herättänyt juurikaan mitään fiiliksiä. Jane on siis rakastunut pomoonsa ja joutuu kurjaan välikäteen, kun hänen pikkusiskonsa palaa kuvioihin ja nappaa Janen pomon itselleen Janen nenän edestä. Kuvioon sekoitetaan vielä hurmaava mutta skeptinen toimittaja, kuka on kiinnostunut Janesta. Kyseessä on siis loppujen lopuksi niin ennalta-arvattava romanttinen komedia kuin olettaa saattaa eikä henkilöhahmoissakaan ole mitään erityistä, tuntuu että Katherine Heigl ei ole muunlaisia elokuvia tehnytkään. Mutta toisaalta, olisihan maailma kurjempi paikka ilman tätä ja oma leffahistoriani huomattavasti monipuolisempi, jos en olisi kuluttanut aikaani katsomalla tätä lukuisia kertoja. Toisaalt se, että olen niin tehnyt kertoo jotain siitä, että minussakin on jokin osa, joka kaipaa toisinaan hömppäkomediaa.

Wolf Creek (IMDb 6,3)
Nyt mennään kekseliäisyyden äärirajoille: kolme nuorta lähtee patikoimaan Australian takamaille ja - tämä saattaa tulla yllätyksenä - heidän autonsa hajoaa. Keskellä ei mitään heidät sattumoisin pelastaa vanhempi mies, kuka vannoo voivansa auttaa heitä auto-ongelman kanssa, jos hinaa nuoret tilalleen. Hälytyskellot soivat, mutta nuoret lähtevät miehen matkaan ja tadaa, siinähän se riemu sitten repeää, sillä mies onkin psykopaatti kuka kiduttaa uhrejaan ilmeisesti kaikin mahdollisin tavoin. 
Eli leffa ei tarjoa mitään uutta. Paitsi sen, että se on australialainen ja että leffan pahis ei ole mikään naamion taakse piiloutuva naamapuoli, vaan ainoastaan mielipuoli. Leffan nuoret ovat täysn mitäänsanomattomia ja persoonattomia ja dialogi mielestäni aivan turhaa, koska se ei avita leffan etenemistä millään tavalla. Tää on just sellanen pätkä, että sitä huutaa itse kotisohvalla ja takoo päätään seinään, koska roolihahmot tekevät niin päättömän kliseisiä päätöksiä, että lopputuloksen pystyy ennustamaan jo yksin niistä. Mutta hei, onneksi tällekin on jatko-osa! :D


Lokakuu ei ollut määrällisesti, eikä edes laadullisesti kovin kummoinen kuu (pitäisi vissiin tsempata loppuvuotta kohden!) ja vaikka näistä It oli ehdottomasti paras, en silti lähtisi laittamaan sitä mihinkään lempparit kategoriaan. Toivottavasti parempi kattaus ensi (tai siis tässä) kuussa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti