Eräänä iltana
seisoin hieman itkuisin silmin
elokuvan jäljiltä
peilin edessä ja sanoin itselleni
"älä unohda kuka olet."
Nyt, rakkaalla paikallani
keittiön pöydän ääressä
talvisen hennon valon tulviessa ikkunastani
kahvikuppi kädessäni
tuntien, että pitäisi osata sanoa jotain
vähän enemmän
kuka minä olen?
Ulkona näyttää harmaalta
tunnen vilua,
vaikka päälläni on paksu ja iso neule
Metallica soi radiossa
se on päällä lähes aina
tuttu musiikki valaa uskoa ja rohkeutta
joka päivä
täällä minä asun.
Kahvikuppini on kohta tyhjä
ei haittaa, join tarpeeksi
ajattelen sitä yhtä iltaa peilin edessä
ja kaikkia muitakin iltoja
joilloin en ole ollut varma mistään
mutta kaikesta
Tarvitseeko minun osata sanoa,
selittää
liian vaikeita sanoja
tai kauniita kuvia
tässä minä olen
tämä minä olen
hymyilen,
kaivatessani kesää ja nauraessani
en voisi ikinä unohtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti