Elokuun leffapäiväkirja

Aika palata normaaliin tahtiin ja sehän tarkoittaa näin kuun lopussa leffapäiväkirjaa! Koska heinäkuulta en vastaavaa tehnyt, niin tästä löytyy myöskin silloin katsotut leffat. Kokonaisuudessaan tämä katsottujen leffojen lista on vähän njäääh, mitään huippuhyviä ja ylläreitä mukaan ei niinkään mahtunut. Pidemmittä puheitta leffojen pariin!

The Legend of Tarzan (IMDb 6,6)

Pääosissa loistavat Alexander Skarsgård sekä Margot Robbie ovat upean näköisiä, Samuel L. Jackson ei tunnu ikääntyvän ja Christoph Waltzin roolihahmo yhtä inhottava kuin monesti aiemminkin, mutta ikävä kyllä nämä ainekset eivät riitä pelastamaan leffaa, joka on sekalainen läjä vähän sitä sun tätä. Vaikka tarina sijoittuu aikaan, joilloin Tarzan on 10 vuotta sitten lähtenyt viidakosta sivistyksen pariin, ja nyt erinäisistä syistä palaa sinne, on tarina jokseenkin irrallinen eikä mikään leffassa tunnu soljuvan luonnollisesti yhteen. Ihan viihdyttävä toimintaseikkailuhan tämä jossakin määrin on, mikäli ei kaipaa syvempää tarinaa tai monimutkaisempaa juonta. Heräsi kysymys, että miksi, miksi te teitte tämän, kun olisitte voineet tehdä kymmenen kertaa paremman?

Spotlight (IMDb 8,1)

Vuoden parhaimman elokuvan Oscarin anastanut tositapahtumiin perustuva leffa kertoo toimittajajoukosta, joka alkaa tutkia lasten hyväksikäyttötapauksia katolisen kirkon toimesta. Aihe on arka, vaiettu ja jopa hävetty, ja mitä pidemmälle toimittajat tutkimuksissaan pääsevät, sitä karmeampi ja suurempi kokonaisuuskuva alkaa hahmottua. Leffa itsessään ei ole järin jännittävä, eikä varsinaisesti edes kovin mukaansatempaava, sillä se on hitaammanlaisesti etenevä ja jotenkin kovin faktakeskeinen mikä nyt ei varsinaisesti ole huono juttu, kun tositapahtumiin perustuvasta elokuvasta on kyse, ja vielä etenkin tämän kaltaisesta aiheesta. Aihe on kuitenkin sellainen, että leffa on ehkä tarkoituksella jätettykin sellaiseksi kuin se on, aika vähäeleiseksi ja loppua kohden kasaantuvammaksi. Mistään jännäristä ei ole kyse, vaikka leffan traileri ehkä hieman harhaanjohtavasti antaakin ymmärtää, että kyseessä on tiivistunnelmaisempikin elokuva. Huono tämä ei kuitenkaan missään tapauksessa ollut, ajatuksia herättävä etunenässä. Ehkä jotenkin kliseisesti juuri sellainen, jollainen parhaan Oscarin saanut leffa onkin.

The Perks Of Being A Wallflower (IMDb 8,0)

Mä olen aina aika ajoin lukenut positiivisia kommentteja tästä kyseisestä leffasta, mutta jostain syystä aiemmin mikään ei ole kuitenkaan kiinnittänyt huomiotani siinä määrin, että olisin leffan katsonut. Mutta nyt sitten päätin päästää irti omista ennakkoasenteistani ja onneksi tein niin, sillä tämä oli todellakin positiivinen ylläri! Niin herttainen ja sympaattinen, ja monella tapaa erilainen kuin high school elokuvat noin yleensä. Koskettava ja jollakin tapaa sellainen aito. Plussaa myös leffan soundtrackista, joka piti sisällään itseltäni aikoja sitten unohtuneen, mikä ei sinällään ole ihme, koska viimeksi olen kuullut sen joltakin äitini kasetilta ollessani lapsi: Dexy's Midnight Runnersin Come On Eileen. Lisää tämmösiä leffoja, jotka oikeasti pitävät sisällään muutakin kuin sitä kaikista ilmeisintä!

Stephen King's It (IMDb 6,9)

Koska pituutta tällä filmatisoinnilla on melkein 3 tuntia ja 15 minuuttia, on se useimmissa paikoissa luokiteltu minisarjaksi, mutta ei annata sen häiritä ja listataan se nyt leffoihin! Se on yksi niistä leffoista, joka mun on pitänyt nähdä kauan aikaa, mutta vasta nyt sain aikaiseksi! Kyseessähän on, kuten nimestäkin voi päätellän, Stephen Kingin tarinaan perustuva elokuva/sarja, joka kertoo joukosta nuoria, joita pahan voimat rupeavat piinaamaan mm. Pennywise -nimisen klovnin kautta. Tarina pomppii kahdessa ajassa, 60-luvulla henkilöiden nuoruudessa sekä nykyisyydessä, joka on kolmekymmentä vuotta myöhemmin. No, oliko tämä kolmen tunnin arvoinen ajankäyttötapa? Se on vähän siinä ja siinä - toisaalta kiinnostava ja erilainen kauhuleffa (jos tämän nyt siihen genreen voi tunkea, pelottava tämä ei kyllä ollut missään vaiheessa) mutta toisaalta vähän plaah. Haluamatta spoilata mitään täytyy kuitenkin todeta, että loppu oli aika löysä, siltä olisi odottanut ehkä vähän jotain enemmän. Koska kyseessä on kuitenkin kauhun mestarin tuotos ja olettaisin, että leffasta saisi pienillä säädöillä huomattavasti vakuuttavamman, niin jotenkin sitä toivoi, että mukana olisi ollut vähän enemmän ahdistusta. Musta on mielenkiintoista nähdä, tuleeko tästä lähivuosina uusintaversio, ilmestymisestä kun on jo yli 25 vuotta. Tässä nimittäin olisi ainekset ihan huikeaan uusintaversioon, mutta ikävä kyllä myös liiallisella erikoistehosteintoilulla ja kehnoilla näyttelijävalinnoilla myös täyteen floppiin.

The Invitation (IMDb 6,6)

Heti leffan alussa täytyy tarkastaa, mistä pääosassa oleva partasuu on tuttu. Pienen googlettelun jälkeen se selviää heti: kyseessä on sama jamppa, joka muinoin esitti tv-sarjassa O.C. Ryanin isoveljeä Treytä! Nyt kun tämä on selvä, voi leffa jatkua. Elikkäs, mies saa kutsun ex-vaimoltaan illalliskutsuille, jossa kokoontuu joukko vanhoja ystäviä. Pian alkaa kuitenkin käydä selväksi, että kuviossa on jotakin outoa, mutta kukaan muu ei tunnu huomaavan mitään erikoista, paitsi tämä partasuumme Will. Ja sen enempää en voikaan oikeastaan kertoa etten kertoisi jotakin olennaista leffan kulusta. Elokuva on kuitenkin heti alusta asti sen verran hämmentävä ja tietyllä tapaa kiinnostava, että katsoja koukuttuu ruudun ääreen saadakseen selvää, mistä tässä nyt on oikein kyse. IMDb:ssä tämä on laitettu kategorioihin draama, kauhu ja mysteeri, mutta kauhuleffa tämä ei kyllä mielestäni millään tavalla ole. Tämä on mielenkiintoinen kuvaus suuresta surusta ja siitä ylipääsemisestä ja ihan toisenlainen, kuin ajattelin poikaystävän tätä valitessa. Ei mikään superhyvä, koska näyttelijäsuoritukset olivat ajoittain jopa vähän koomisia (mikä ei varmaankaan ole ollut tarkoitus), mutta ehdottomasti positiivinen yllätys ennakko-odotuksiin verrattuna.

Cinderella - Tuhkimon tarina (IMDb 7,0)

Silloin kun tämä tuli Suomen ensi-iltaan käytiin katsomassa tämä elokuvissa, mutta nyt sen ilmestyessä Netflxiin ajateltiin katsoa uudestaan (tai siis minä ajattelin ja pakotin toisenkin katsomaan, hahah). Tuhkimo ei koskaan ole kuulunut lempparisatuihini ja esimerkiksi Disneyn piirretyn olen kokenut vähän ärsyttäväksi, mutta joka tapauksessa noin yleisesti tykkään näistä satuleffoista, jossa lavastus ja puvustus on vedetty toisinaan vähän överiksikin. Tämä kyseinen versio tästä sadusta on mielestäni onnistunut ja letkeää katsottavaa ja mielestäni Cate Blanchettin roolisuoritus ilkeänä äitipuolena on sopivan vakuuttava. Tästä on vaikea keksiä mitään pahaa sanottavaa, koska noh, kaikki tuntevat tarinan Tuhkimosta ja tämä leffa haluaa ilman muuta seurata tiivisti tunnetuimman version jalanjälkiä, joten mitään yllättävää tämä ei sisällä. Toisaalta ei sitä edes leffaa katsellessa odotakaan.

A History of Violence (IMDb 7,5)

Tom Stallin työpaikalle hyökkää kaksi rikollista ja Tom tekee mitä täytyy säästääkseen paikalla olijoiden hengen sekä oman työpaikkansa. Tästä alkaa tapahtumasarja, jonka myötä Tomin lähipiiri alkaa epäillä, kuka Tom oikeasti onkaan ja millainen menneisyys tällä on. Leffa itsessään oli aika... mielenkiintoinen. Ja väkivaltainen. Minkä tietyllä tapaa pystyy päättelemään jo nimestäkin. Mutta oikeastaan itse leffaa mielenkiintoisempia oli ne kysymykset ja ajatukset, jotka sitä katsellessa nousivat mieleen. Pystyykö ihminen todella koskaan muuttumaan? Vaikka tietyt asiat, omat toimintatavat ja asenteet yrittäisi kuinka jättää menneisyyteen, niin pysyvätkö ne oikeasti vain siellä? Leffa herätti myös ajatuksia rakkaudesta ja siitä, että voiko se olla niin voimakasta, että sen voimin kykenee sivuuttamaan kaiken muun. Joka tapauksessa leffana ihan ookoo, vähän hämmentävä.

The Family (IMDb 6,3)

Aiemmin mafiaan kytköksissä ollut perhe muuttaa todistajansuojeluohjelman takia Ranskan Normandiaan yrittäen esittää ihan tavallista amerikkalaista perhettä - hieman kyseenalaisin tuloksin. Robert De Niron esittämän perheen isän päästä on mafiapiireissä suuren suuri rahallinen palkkio ja tunnelma alkaa kiristyä, kun mafiaporukka saa vihiä perheen sijainnista. Leffa yrittää olla jossakin määrin toimintakomedia, mutta itse mietin lähinnä, onko tämä nyt sellainen aihe, jolle pitäisi nauraa. Mafialeffoja tosin on niin paljon ja ne kaikki noudattavat jossakin määrin samaa, hieman vakavanlaista kaavaa, joten siinä mielessä kiva, että on tehty aivan toisenlaiseen genreen menevä leffa. Tämä kyllä onnistuu olemaan ihan viihdyttävä, osittain hauskakin ja loppua kohden tunnelma tiivistyy niin hurjasti, että mennään melkein jo trillerin puolelle. Tämä ei ollut huono, mutta ehkä jokseenkin omituinen, vaikeasti lokeroitava. Tosin sen voi monessa mielessä laittaa myös positiiviseksi kommentiksi.

Pan (IMDb 5,8)

Ja taas yksi satuun pohjautuva filmatisointi! Peter Panin tarinaan pohjautuva seikkailuelokuva on taas erikoistehosteineen, värimaailmoineen jne. sangen houkuttelevan näköinen ja juuri tämän kaltaisissa leffoissa nuo erikoistehosteet onkin ihan jees - niillä kun pystyy luomaan uskomattomia paikkoja ja olentoja ja tämän kaltaisiin, puhtaasti fiktiivisiin tarinoihin ja maailmoihin sijoittuviin elokuviin ne sopii eivätkä häiritse. Mutta leffa muuten? Aika mitäänsanomaton ja jokseenkin puuduttava. Henkilöhahmot oli jotenkin tosi onttoja, vaikka niihin, kuten Mustaparran ja Hookin hahmohin, oli selvästi yritetty saada jotain huumoria. Siinä onnistumatta. Ja mikä oli se juttu, että Peterin saapuessa Mikä-Mikä-Maahan louhoksilla jengi laulaa kuorossa Nirvanaa ja sitten Ramonesia? I'm confused! Että joo, ajatuksena ihan kiva, mutta ei kuitenkaan toiminut sitten ihan niin hyvin käytännössä.

Mr. Brooks (IMDb 7,4)

Tässä jännärissä poliisi jahtaa epäsäännöllisesti tappavaa sarjamurhaajaa, kuka ei jätä johtolankoja jälkensä. Samaan aikaan Mr. Brooks taistelee mielihalujensa ja alter egonsa kanssa siitä, mikä on oikein. Kiinnijäämisen riski on suuri, etenkin kun Mr. Brooksin tytär vielä sekoittuu kuvioon.  Leffa oli ihan hyvä ja otteessaan pitävä, muttei mitenkään lajinsa paras. Leffa kuitenkin osoittaa, että kenellä tahansa voi olla sellainen pimeä puoli, josta kukaan ei tiedä mitään. Mitenkään enempää ajatuksia tai mielipiteitä herättävä tämä leffa ei ollut, kokonaisuudessaan ihan ok.

Näistä oma lemppari oli kyllä tuo The Perks Of Being A Wallflower. Saduista Tarzan ja Cinderella olivat ihan viihdyttäviä sekä Spotlight katsomisen arvoinen jo sen Oscarin takia. Ootteko työ nähneet näistä leffoista mitään ja millaisia mielipiteitä ne teissä herätti?