26.6.2015

Hämmennyksestä ja valinnoista

IMG_4549 IMG_4613 IMG_4623 IMG_4676 IMG_4555 IMG_4615 IMG_4686 IMG_4551

Olen hämmentynyt. Samalla tyytyväinen. Minulla on asiat hyvin, ainakin jos vertaa moneen moneen muuhun. 
Silti päädyn miettimään, voisinko olla parempi, tehdä paremmin. Täytän kuukauden päästä 23 ja tuntuu, että elämässä olisi pitänyt saavuttaa jotakin. Monilla ikäisilläni on jo lapsia, oma asunto, oma auto tai muuta vastaavaa. Minulla ei ole niistä mitään, mutta lainaa on silti. Joskus mietin, olenko tehnyt jotakin väärin tai huonosti. Onko valitsemani polku loppujen lopuksi se, mikä estää minua tavoittelemasta noita asioita, tai ainakin lykkää niitä kovin paljon tuonnemmaksi. 

Mietin näitä asioita, vaikka tiedän, että se on turhaa. Minulla ei ole koskaan ollut tarvetta omistaa paljon ja olla jotain suurta. Tai edes erityisen merkittävä. Haluan olla onnellinen ja seikkailla. Olla todistamassa jokaista auringonnousua itselleni sopivalla tavalla.
Se mitä yritän itselleni sanoa, lienee kai se, että on ihan ok, että välillä pelottaa. Epäillä omia valintojaan ja kyseenalaistaa kaiken, mitä luuli tietävänsä. Oppiakseen jotain uutta ja katsomaan asioita uudesta perspektiivistä. Lopputulos on tietenkin omissa käsissä. Antaako pelolle vallan ja juoksee karkuun vai käyttää pelkoa voimavaranaan ja kohtaa jokaisen edessä häämöttävän haasteen ja epäilyksen silläkin uhalla, että joku niistä voi nujertaa. 

Ei, edessäni ei tietääkseni häämötä mitään oikullisia haasteita tai asioita, joita pitäisi oikeasti pelätä, mutta henkilökohtaisesti pelkään herääväni jonakin aamuna, ja huomaan, että niin monta aamua ja päivää on mennyt ohi, enkä ole osannut elää niitä. Elää niitä niin, kuin minä haluan, vaan niin, kuten joku toinen haluaa. 
Tiedän, ettei minun kuulu tavoitella sellaisia asioita, kun joku toinen. En halua omaa asuntoa, en autoa, enkä lapsia, en ainakaan vielä. Siksi minun tulee lopettaa selittely itselleni siitä, että olen jotenkin huonompi. Enkä tarkoita tällä kaikella vain niitä elämän isoja asioita, vaan ihan jokapäiväisiä, pieniä päätöksiä, jotka vaikuttavat pitkällä tähtäimellä hyvinkin paljon siihen, millaisia ihmisiä olemme. Haluan tehdä, kokea ja olla asioita omista syistäni, omalla tavallani. Yritän kai tällä tekstillä selittää itselleni, että niin kuuluukin, vaikka se kuinka ihmetyttäisi ulkopuolisia. Ja joskus minua itseänikin.

Ja niin, sitten en enää olekaan niin hämmentynyt. Tiedän, että juuri tässä minun kuuluukin olla, juuri tällaisena, näiden ihmisten kanssa. Eikä siksi, että tarvitsen jotain, vaan koska haluan antaa jotain. Ja juuri siitä lähtökohdasta haluan kohdata jokaisen auringonnousun.


Tulipa diippiä settiä. Hyvää viikonloppua kaikille siitä huolimatta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti