17.3.2015

Don't call me stupid

IMG_1453 IMG_1459 IMG_1485 IMG_1463
neulepaita H&M / mekko Primark / sukkahousut Forever21 / kengät H&M / laukku Seppälä / kaulakoru H&M

Viime aikoina olen miettinyt kovin paljon, mitä on olla fiksu ja viisas. Olen tullut tulokseen, että ne ovat kaksi täysin eri asiaa. Fiksuus voi toki edesauttaa viisautta, muttei välttämättä korreloi suoraan. 

Nämä ajatukset siksi, että minä olen viime aikoina miettinyt kovasti sitä etten koe olevani fiksu. En osaa väitellä ja perustella, päteä ja esittää lisäkysymyksiä tai tiedä monestakaan asiasta läheskään niin paljon kuin olisi suotavaa. Mutta en ole myöskään tyhmä. Siispä olen tehnyt johtopäätöksen: minun täytyy olla viisas. Ainakin jossakin määrin. 

Kun omasta mielestäni fiksuus vaatii paljon asioiden oppimista, tietämistä ja osaamista eli ulkoisten tekijöiden luoma ominaisuus (toki fiksuksi tuleminen vaatii esim. uteliaisuutta ja halua oppia uutta, jotka taas ovat ominaisuuksia ihmisessä..), on viisaus mielestäni taas sisäsyntyistä. Oma näkemykseni viisaudesta on että se on universaalia tietämistä, uskomista ja olemista, jossa koko henkilö on jokseenkin tasapainossa itsensä, elämän ja koko luomakunnan kanssa ja tietää, millainen tapa olla ja elää on itselleen paras tapa. Viisaus on ominaisuus, jota ei ole tietynlaista, vaan se muuttaa muotoaan ihmisestä, ajasta ja paikasta riippuen. Ainakin omalla kohdalla tämä ajatusmalli toimii loistavasti, sillä se jättää vähemmän varaa ennakkoluuloille ja oletusarvoille. Koulunsa kesken lopettanut, monessa asiassa keskitasoa huonommin pärjäävä yksilö ei välttämättä ole millään tavalla jälkeenjäänyt tai tyhmä, on vain olemassa ihmisiä joille yhteiskunnan määrittelemät normit täysipäisyydestä ja normaaliudesta ei sovi. Eikä se mielestäni tee kenestäkään huonompaa.

Niin että. Olen ymmärtänyt ja päättänyt, ettei minun tarvitse pyydellä anteeksi sitä, etten tiedä kaikkea yhtä hyvin kuin joku toinen, osaa keskustella politiikasta tai paljon muustakaan. Jos joku näkee minut huonompana ja tyhmempänä ihmisenä sen takia, on se nimenomaan häneltä pois eikä minulta. Minulla on viisas sydän, joka ikääntyessään toivottavasti ymmärtää ja näkee asioita vielä enemmän kuin nyt. 

Enkä tällä tekstillä tarkoita sanoa, että oikeasti fiksut ihmiset olisivatkin jotenkin vääränlaisia. Ilman fiksuja ihmisiä meillä muilla ihmisillä ei olisi puoliakaan siitä, mitä meillä nyt on. Pääpointtini taitaa olla se, että fiksuja ja viisaita ihmisiä erottaa se, että heidän intohimonsa keskittyvät joko erilaisiin asioihin tai he näkevät saman asian eri tavalla. Tai niin minä olen asian toistaiseksi päätellyt ja oivaltanut. 

13 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos :) tuntuu että mun kirjoitustaidot on vähän ruosteessa niin pitää yrittää joskus saada aikaiseksi tämän kaltaisia kirjotuksia jossa on vähän jotain muutakin informaatiota ku että mitä oon kyseisenä päivänä tehnyt :D

      Poista
    2. Kiitos :) tuntuu että mun kirjoitustaidot on vähän ruosteessa niin pitää yrittää joskus saada aikaiseksi tämän kaltaisia kirjotuksia jossa on vähän jotain muutakin informaatiota ku että mitä oon kyseisenä päivänä tehnyt :D

      Poista
  2. Hieno kirjoitus :) meinasin vastata pitkästi, mutta nyt kello 7 aamulla ei irtoa. Ehkä tulen myöhemmin koneella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah eikö :D Mutta tuu ihmeessä jos muistat, minua kiinnostaa kovasti mitä sanottavaa sinulla on! :)

      Poista
  3. No niin, nyt olen koneen äärellä, joskin vähän huonosti vaakatasossa. Luullakseni huono kirjoitusasento ei kuitenkaan vaikuta sisältöön, ellei sitten tiivistävästi :D

    Ensinnäkin haluan sanoa tuosta päätöksestäsi olla pyytelemättä anteeksi, että se on ihan mahtava päätös! Minun pitäisi ehdottomasti oppia ajattelemaan samoin, koska usein häpeilen tietämättömyyttäni joissakin asioissa. Sillä vaikka olenkin huomannut, että olen sellaisella yleissivistyksellisellä tavalla kaveriporukkani ja tuttavapiirini (josta vain yksi on minun lisäkseni yliopistossa) fiksuimpia, en suinkaan ole sitä enää yliopistopiireissä! Luennoilla tai illanistujaisissa tulee usein sellainen olo, ettenhän minä tiedä tästä asiasta mitään, enkä osaa suhteuttaa puheena olevaa asiaa historialliseen ja yhteiskunnalliseen kontekstiin ja silloin tekisi mieli sanoa, että anteeksi kun olen näin tyhmä. Yleensä reagoin tuollaisiin tilanteisiin olemalla hiljaa ja ahdistumalla.

    Toinen asia, josta olen ehkä sanonut ennenkin, mutta sanon taas, on se, että yleissivistyksellinen fiksuus todella liikkuu käsi kädessä persoonan kanssa. On paljon asioita, joista minä en tiedä mitään. On paljon aiheita, joista minun kanssani ei voi keskustella. Kun tyttökaverini laittavat hiuksia ja meikkaavat, minä istun nurkassa ja juon yksin viiniä. Toivon, että joku voisi puhua hetken muustakin kuin jonkun uuden tyypin jostain uudesta biisistä. Silloin minä olen se tylsimys, joka ei ymmärrä mistään mitään. Totta kai kovin kärjistetty esimerkki, mutta pointin ymmärrät varmaan.

    Kolmas asia oli se, että minusta tärkeintä on tietämättömyytensä myöntäminen ja ymmärtäminen. Ei se, osaako luetella tärkeimmät filosofit ja tiivistää heidän ajatuksensa, vaan se, että tietää, ettei tiedä eikä yritä kertoa filosofeista hataran mututuntumansa perusteella ja hyökkää sitten oikeasti asiasta tietävien kimppuun. Enkä todellakaan tarkoita, että sinä olisit tehnyt niin! Mutta sukupuolenentutkimusta opiskelleena olen ymmärtänyt, miten monesti ihmiset kuvittelevat tietävänsä kaiken esimerkiksi tasa-arvosta, äitiydestä, sukupuolesta ja naiseudesta vain koska heillä on oma kokemus. Monien on vaikea käsittää, että yhden ihmisen kokemuksilla ei voi perustella, miten joku asia on tai miksi se on niin.

    Minun on pakko lopettaa, kun vieras on kohta ovella. Jatkan myöhemmin, jos tulee jotain mieleen, mutta haluan nyt tallentaa tämän tai tämä häviää.

    -GF

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pitkästä ja perusteellisesta kommentistasi, se oli piristävää luettavaa! Ja jatka toki, jos tulee mieleen uutta sanottavaa :)
      Tuo tietämättömyytensä myöntäminen on muuten jokseenkin harvinaista (tai ainakin tuntuu siltä) ja minäkin tosiaan olen vasta hiljattain havahtunut siihen, ettei kaikesta tarvitse tietää kaikkea tai kuten sanoit, vielä pahempaa olla tietävinänsä vaikka tieto pohjautuukin sitten hatarille oletuksille ja nimenomaan noille mainitsemillesi kokemuksille. Toki itse olen sitä mieltä, että ei mikään asia ei ole mustavalkoista ja olemassa vain yhtä totuutta. Niin voi toisaalta täysin tieteellisin perustein ollakin (esimerkkinä tähän esimerkiksi maailman synty, on olemassa raamatun versio ja sitten evoluutio-versio, joista kumpikaan ei ole sen enempää tosi tai keksitty juttu, riippuen ihmisestä ja hänen maailmankuvastaan), mutta mielestäni on jokseenkin jopa julmaa sulkea pois toisen näkemys ja tämä niin sanottu tietous latomalla faktaa tiskiin, jos ymmärrät mitä tässä yritän ajaa takaa :D (kello on jo paljon, mutta pitää silti tulla näpyttämään tämmöisiä ajatustoimintaa vaativia kommentteja...)
      On myös ehkä jollakin tapaa oman ikäluokkani kirous olla tietävinään kaikki kaikesta ja osata sitä ja tätä, vaikka todellisuus on toisinaan ihan toista. Ehkä kyseessä on jokin alitajuntainen tarve näyttää pärjäävänsä ja osoittaa fiksuutensa, vaikka toisinaan siinä menee ihan metsään. Itsekin olen kokenut tämän muutamaan otteeseen. Samalla tavalla varsinkin juuri itseni kaltaisilla nuorilla on tuo tarve perustella asioita omien kokemuksien kautta, vaikka nuo kokemukset yleensä ovat hyvin vailinaiset ja yksipuoliset. Poikkeuksia toki löytyy. Ei sillä että noita kokemuksia pitäisi millään tavalla vähätellä, koska ne ovat kasvamisen ja oppimisen kannalta tärkeitä, mutta niiden varaan ei pidä laskea koko tietouttaan olemisesta ja elämisestä.

      Musta tuntuu, että tämä alkaa poiketa nyt vähän aiheesta ja ajautua sivuraiteille, joten taidanpa nyt toistaiseksi jättää tämän tähän :D

      Poista
  4. Joo ehdottomasti pitää kaikkien kokemukset ottaa huomioon, eikä niitä voi yleistetyillä faktoilla kumota. Se, että jonkun kokemus on ristiriidassa tieteen kanssa ei kuitenkaan tarkoita, että tiede olisi väärässä. Mietitään nyt vaikka sitä tasa-arvoa, mistä oli naistenpäivänä puhe. Joku nainen voi sanoa, että Suomessa toteutuu tasa-arvo täydellisesti ja hän ei ole ikinä kärsinyt pienimmässäkään määrin sukupuolestaan. Hän saattaa vielä sanoa, että kaikki on kiinni yksilöstä ja omasta suhtautumisesta yhteiskuntaan eikä yhteiskunnan rakenteista. Vaikka se on hänen henkilökohtainen kokemuksensa, se ei tarkoita, että se olisi totta edes hänen itsensä kohdalla.

    Minä itse kuvittelin joskus, että olen saanut täysin tasa-arvoista kohtelua. Mitä enemmän otin asioista selvää, sitä enemmän kuitenkin huomasin epäkohtia. Yhtäkkiä niitä alkoi pursuta menneisyydestäkin ja nykyään lähes päivittäin huomaan asioita, jotka ovat pielessä. Monet seikat ovat niin sisäänrakennettuja ja niistä on tullut niin itsestäänselviä, ettei niitä edes huomaa.

    Voisin keksiä lisääkin esimerkkejä, mutta tämä tosiaankin ajautuu ihan sivuraiteille :D

    Tuota maailmasyntyasiaa en kyllä osta. Raamatun teoria ei ole johdonmukainen eikä sitä ole osoitettu millään lailla mahdolliseksi. Raamattuun nojautuminen on sama kuin nojautuisi satunnaisesti valitun kirjailijan romaaniin. Toki siihen voi uskoa ja voi alkaa levittää sanaa, että maailma lepää kilpikonnan päällä seisovien elefanttien päällä, mutta ei se tee siitä evoluutioon verrattavaa teoriaa. On todella pelottavaa, jos kaikki rinnakkaiset mahdollisuudet ja päähänpistot hyväksytään yhtä arvokkaiksi ja annetaan esimerkiksi opettajan koulussa valita, minkä niistä hän opettaa lapsilleen. Onhan se nähty, että amerikan konservatiisisissa osavaltioissa (joissa Raamattu on totuus) kasvatetaan täysin sekopäisiä hulluja, jotka tappavat naapurinsa, mikäli hän sattuu kompastumaan tontin rajalla ja loukkaamaan heidän yksityistä aluettaan.

    Kaikki uskovaiset eivät ole hulluja ja Raamattu voi toimia hyvänä ohjenuorana elämään, mutta sitä ei tulisi asettaa tieteen edelle. Jos syöpäpotilas valitsee rukoilun sädehoidon sijaan, hän kuolee.

    Muistaakseni olet joskus puhunut netflixistä. Siellä oli ainakin viime vuonna Jesus Camp -niminen dokumentti, joka esittelee järkyttävällä tavalla lasten uskonnollisuutta.

    Niin ja pakko nyt sekin mainita, että on tosi ristiriitaista, jos joku lukee maailman syntyä totuutena, mutta jättää kaikki muut Vanhan Testamentin opetukset huomiotta. Sieltähän ne kaikki "jos nainen koskee koiraan ollessaan saastainen, sekä nainen että koira tulee tappaa kivittämällä"-jutut on.

    Mutta TÄMÄ meni offtopiciksi. Ehkä. Innostuin vähän.

    Pakko sanoa vielä, etten vihaa uskovaisia tai ole kiihkoateisti. Kuulun jopa kirkkoon.

    -GF

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah ihana sinä, tykkään oikeasti lukea näitä sun kommentteja eikä haittaa mitään vaikka menee vähän off topic :D ja joo ymmärrän ihan täysin tuon uskonto-esimerkkisi ja olen itsekin ihan täysin samaa mieltä, mutta henkilökohtaisesti tiedän ihmisiä jotka ovat niin uskonnollisia että evoluutioteoriaa ei edes kannata tuoda keskusteluun mukaan. Itse en kuulu kirkkoon ja voisin itse asiassa jauhaa kristinuskon epäkohdista (sillä omalla, ehkä hieman vajaalla tietämykselläni koska koulussa uskonnontunnit oli maailman tylsimpiä ja huonot opettajat) enemmänkin, mutta jätän sen tähän tällä kertaa :D tuon suosittelemasi dokumentin voisin kyllä joku päivä katsoa!

      Poista
  5. Pahoittelen, että tuli kahteen kertaan. Luulin ettei se olisi tullut kertaakaan! Kun painoin Julkaise, tuli teksti "service unavailable". Siksi yritin monta kertaa ja luulin ettei se olisi vieläkään tullut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mittään, poistin ylimääräisen :)

      Poista